Irti syömishäiriöstä: Pysyvät vauriot joista ei puhuta

Paraaneko syömishäiriöstä koskaan? Tästä löytyy varmasti lukuisia mielipiteitä, kokemuksia ja näkemyksiä. Omalla kohdallani uskon alttiuden pysyvän, mutta toisaalta uskon kykeneväni niin ikään taistelemaan sairauden uutta puhkeamista vastaan. Ihmiset ovat erilaisia, samoin heidän kokemuksensa siitä, mitä parantuminen heidän kohdallaan tarkoittaa. Vaikka syömishäiriön ajattelu- ja käyttäytymismalli paranevat ehkä loppuelämän ajaksi, on kuitenkin jälkiä, joista osa ei välttämättä pääse koskaan eroon. Mitä pidempään syömishäiriö ja siihen liittyvä oireilu (vähäinen ja yksipuolinen ravinto, pitkät ruokailuvälit, oksentaminen, ulostuslääkkeiden käyttö ja muu hauska) jatkuu, sitä tehokkaammin kroppa kärsii.

Osalla sairauden jättämät vauriot voivat korjautua, mutta jokaisella näin ei käy. Jostain syystä näistä pysyvistä vaurioista puhutaan todella vähän, eikä asiaa ole ilmeisesti edes tutkittu. Itse mietin, onko aihepiiri jotenkin tabu: Kun parannutaan, silloin todella parannutaan eikä muuta. Näin ei valitettavasti ole, sillä surullisen moni syömishäiriön muuten selättänyt tulee kärsimään mainituista vaurioista. Pieni varoitus: teksti tulee sisältämään mainintoja eritteistä.

Ruuansulatus- ja refluksivaivat

Miksi syömishäiriöstä mukamas parantunut haluaa välttää runsasrasvaisia ruokia? Kyse ei ole todellakaan energiamäärästä, vaan vatsan vastahakoisuudesta sulattaa moista tavaraa. Itse kuulun tähän ”onnekkaaseen” porukkaan, jolle rasvaisemmat ruuat saavat aikaan varsin ikävän olon. Tätä rajoitetta ei muuten ollut ennen syömishäiriötä. Vaikken suoranaisesti koskaan ole esimerkiksi munkeista pitänyt, berliininmunkki upposi ongelmitta, samoin friteerattu ruoka. Juu ei enää.

Refluksivaiva paheni selkeästi syömishäiriön jälkeen. Toki nuorempanakin ruoka on ”hyppinyt” ylös jos olen liian innokkaasti lähtenyt ruuan jälkeen liikkeelle, mutta erityisesti ruokavalion normalisoitumisen myötä vaiva paheni. Tässä toinen syy miksi joudun välttämään raskasta ruokaa. Luonnollisesti listaan kuuluvat vahva kahvi vähän suuremmissa määrissä, samoin punaviini. Itse asiassa valkoviinikin on huono vaihtoehto ilman kivennäisvettä tai Spritea.

Suolistovaivat

Nämä lienevät yleisin, ja valitettavasti osalla pysyvä riesa. Olen ikäväkseni saanut kuulla muutamistakin tapauksesta, joissa nimenomaan ravitsemustilanteen parannuttua diagnoosiksi on tullut nk. ärtynyt paksusuoli, ja varsin pahana. Tämä on luonnollisesti johtanut siihen, että koko ruokavalio on taas vaihteeksi mietittävä uudelleen, ja tila voi hyvinkin olla elinikäinen.

Muita ongelmia ovat esimerkiksi ikuinen ummetus kuiduista huolimatta, sillä osalle laksatiivit maistuvat turhan monta vuotta. Suoliston toiminta voi myös vaihdella jatkuvasti liikennetukoksen ja motarin välillä. Eli kaikkea kivaa voi saada matkamuistoksi.

Vaikka arvostan suuresti sh-osaston työtä, enkä varmaan olisi pärjännyt ilman, joskus mietin onko ruokamäärien nopea nostaminen hyväksi kropalle. Jos samaisia suolistosairauksia on puhjennut useammallakin, herää kysymys kaipaako ravitsemustilan parantaminen muutoksia. En ole mikään lääketieteen ammattihenkilö, mutta toivon että asiantuntijoiden mielenkiinto heräisi etenkin, jos samaisia tapauksia ilmenee useampia.

Hammasongelmat

Erityisesti säännöllinen/jatkuva oksentaminen ei ole hampaiden kannalta suotuisaa puuhaa. Vaikka hampaat pysyivät suussa, kiille voi vaurioitua sairauden aikana pahoin, ja altistaa näin jatkuville ongelmille. Minulle jäi myös ongelmia purukaluston kanssa. En tiedä mistä on kyse, ehkä suun bakteeritasapainon tuhoutumisesta (???). Suurin syy makeiden eli sokeripitoisten ruokian välttämiseen on kohdallani se, etten yksinkertaisesti kaipaa niitä. Toinen syy on plakin kertyminen nimenomaan sokeripitoisten suupalon jälkeen. Tätä ei aikaisemmin ilmennyt ainakaan samassa mittakaavassa, eli eiköhän se matkamuisto sekin.

Rakko-ongelmat

Erityisesti todella vaikeasti alipainoisilla rakon hallinta menee herkästi sekaisin, ja osa voi helposti laskea alleen. Toinen vaihtoehto on, ettei virtsaaminen onnistu lainkaan. Tästähän seuraa tuskainen, katetrointiin johtava reissu. Rakko-ongelmat voivat osalla jäädä pysyviksi, vaikkei ehkä yhtä radikaalissa määrin kuin kropan ollessa todella heikossa kunnossa.

Pohdintaa

Jälleen kerran pohdin, miksei näistä asioista puhuta julkisesti? Ymmärrän että syömishäiriö on moniulotteinen- ja ongelmallinen ilmiö, ja valitettavasti myös ”mediaseksikäs”. Jos urheilija, malli, näyttelijä tai muu julkisuuden henkilö sairastuu, sosiaalinen media varmistaa että ihmisillä on kummasteltavaa ja päiviteltävää. Sairauden konkreettisista puolista puhutaan kuitenkin todella vähän, siis jos painon laskemista ei lasketa. Jos minulta kysytään, esimerkiksi bulimia vain mainitaan. Syy tähän niin anoreksian bulimian kohdalla voi olla oireilun epäesteettinen puoli: oksentamista, ummetusta, laksatiivibileet, oheneva tukka, huonontunut iho, uniongelmat, rakko-ongelmat, kuluvat hampaat jne. Kuka nyt näistä haluaisi tietää..

Oli miten oli, nämä oireet ovat kuitenkin arkipäivää, ja niiden aiheuttamat vauriot muuttavat monet oireet turhankin lojaaliksi elämänkumppaniksi. Toivon että aihe herättäisi tulevaisuudessa enemmän keskustelua ja kenties jatkotutkimuksia, sillä moni syömishäiriöstä parantunut jää herkästi yksi näiden oireiden kanssa. Taustalla voi olla myös syyllisyyttä, sillä omalla toiminnallahan se kaikki on aiheutettu. Mutta hei, niin on aika moni muukin vaiva tai sairaus. Ihmiset voivat syyllistää itseään ja syyttää toisiaan maailman loppuun asti, mutta itse tilannetta se ei paranna.

Tsemppiä kaikille ”jälkimaininkeja” kokeville! Olkaa terveydenhuollon henkilökunnalle avoimia ja tuokaa nämä esille! Hyvällä onnella asiaan ehkä puututaan joskus.