Kuluneen viikon aikana onnistuin tekemään hieman irtiottoja kahdenkin eri vierailun muodossa. Keskiviikkona poikkesin aamujään jälkeen yliopiston kirjastossa noutamassa Kuopion hiippakunnan historiaa käsittelevän opuksen kandiesseetä varten. Sää oli sen verran sateinen (ja sateenvarjo tietenkin muualla), että hyödynsin pitkästä aikaa metroa päästäkseni kastumatta junalle. Määränpäänä oli sisareni koti ja kassi oli täynnä dvd:eitä sekä pieni lahja talon kaksivuotiaalle neitokaiselle. Oli todella mukava nähdä siskoa pitkästä aikaa! Ennen pikkuneidin noutamista päiväkodista ehdimme juoda kahvia ja vaihtaa kuulumisista päälimmäiset. Vaikka sää oli sateinen, oli hauska lähteä päiväkodille. Kuten olen ties miten usein maininnut, en ole mikään "lapsifani", mutta tuollainen pikavisiitti päiväkodilla oli hauska. Pikkuneiti olikin vastassa, eikä hän minua säikkynyt lainkaan, vaikka edellisestä tapaamisesta oli jo aikaa. Ketterästi hän kiipesi itse rattaisiin ja kotona niistä pois. Itse kullakin oli paljon kerrottavaa. Kun mainitsin ilkeästä hammaslääkäristä joka vei minulta kaksi hammasta, sain neuvon, että naisen näköinen lääkäri on kiltti eikä vie hampaita. Tästä lähtien varmistan siis, että lääkärini on naisen näköinen. Kun ukki saapui paikalle, pääsimme sisareni kanssa jatkamaan jutustelua. Kyllä se on vain ihan eri juttu vaihtaa kuulumisia ja pohdintoja livenä! Toivottavasti seuraava tapaaminen järjestyy mahdollisimman pian.
Tänään puolestani poikkesin vanhempieni kanssa tapaamassa isoäitiäni. Kun puolisolla oli työpäivä, päätin hyödyntää päivän vaihteeksi muiden, kuin itseni seurassa. Edellisestä vierailusta olikin aikaa. Oli mukava jutella ja katsella asuntoa, mikä on samalla pysynyt muuttumattomana sitten lapsuuteni, mutta samalla muuttunut. Hämärästi muista joitakin esineitä, mutta muistikuvat ovat harvoin selkeitä. Reissu sujui oikein mukavasti. Samalla kertaa pääsin vaihtamaan kuulumisia niin vanhempieni, kuin isoäidin kanssa. Suorastaan ihmettelen miten kauan olen tätäkin mahdollisuutta lykännyt! Sanotaan että tottumus on toinen luonto, minun kohdallani sen rinnalle nousee saamattomuus. Toisaalta jos hyvin käy, saatan ottaa opikseni. -Ainakin jossain määrin.
Kuluneen viikon aikana olen päässyt jäälle varsin usein. Tiistaina kokeilin harjoituksissa kisaohjelmaa musiikkiin. Uutena haasteena oli lyhennetty versio, sillä Silver -sarjaan alkuperäinen versio on liian pitkä. Ohjelmaan piti tehdä pieniä muutoksia, ja toivon että saan kokonaisuuden edes osittain järkeväksi. Alussa oleva axeli alkaa jossain määrin sujua, mutta hyppy on vielä liian "nössö". Pitäisi siis uskaltaa ponnistaa korkeammalle. Yksi piruetti piti myös muuttaa, sillä samaa piruettia variaatioineen ei saa toistaa. Siispä istuma-broken leg-kiihdytys -piruetti vaihtui muotoon barbara-ristipiruetti (vapaa jalka takana). Tuon ristipiruetin (tai mikä lie?) kanssa oli aluksi vaikeuksia, sillä yritin pitää asennon liian alhaalla. Kun tukijalkaa hieman suoristi, piruetti pyöri paremmin. Muita haasteita ovat vauhti, ilmaisu ja puhtaus. Vauhti toisaalta on kohtuullinen silloin, kun mukana ei ole monimutkaisia askeleita. Askelsarja sen sijaan menee hitaasti, sillä esimerkiksi rotaatioaskeleessa minulla vauhti hidastuu. Toisaalta askelsarja sisältää paljon pyöriviä liikkeitä, jolloin liikkuminen on nopeaa, vaikka eteneminen eteenpäin onkin hidasta. Lopussa oleva twizzle aiheuttaa hieman päänvaivaa, mutta ehkä se paranee harjoitellessa. Tosin tekemäni twizzle muistuttaa pyörähdyksen sijaan nopeita kolmoskäännöksiä. Tänään yleisövuorossa harjoitellessani sain axeliin ehkä hitusen verran parempaan suuntaan. Kaksoissalchowissa joudun olemaan todella tarkkana, sillä vartalo tahtoo vetäytyä vinoon. Vielä kun saisi alastulon enemmän piikille koko terän sijaan.. se kopaus on hivenen kiusallinen. Ritti ja flippi ovat samalla tasolla, eli 1,5 kierrosta maksimissaan. Hyppy-istumassa tajusin viimeinkin oikean tekniikan, tosin nyt se pitäisi vielä oppia. Hyppy siis tapahtuu jo seisaaltaan, ei vasta istumapiruetissa kuten olin luullut. Toki hyppy on vielä todella varovainen enkä uskalla vetää jalkaa kunnolla koukkuun. Toisaalta jos lopulta sain vaakapiruetin pyörimään, ehkä tämäkään liike ei ole mahdoton.
Muussa treenissä ei ole tapahtunut suurempia muutoksia. Tosin hyppyharjoituksia olen ottanut taas mukaan. Aerobinen harjoittelu kotona ei ole maailman helpoin homma, mutta esimerkiksi helpompia balettihyppyjä toistamalla se onnistuu ainakin jossain määrin. Vielä kun tätä mokomaa notkoselkää saisi vähän oikaistua.. Luistellessa en osaa keskittyä selän asentoon, minkä seurauksena se aina luiskahtaa notkolle. Välillä muistan hieman sitä oikaista, mutta pääasiassa oikaisu onnistuu lähinnä kävellessä ja balettiharjoitteiden parissa. Tosin harmikseni huomasin, että aukikierto (mikä ei ole 180 astetta!) saa selän notkolle. Selkä on ollut suuri haaste ties miten monta vuotta. Minulla oli notkoselkä jo lapsena, mutta ryhdin oikaiseminen oli vasta myöhemmän iän projekti. Omalla kohdallani ranka itsessään saattaa olla siinä määrin notkolla, ettei täydellinen suoristaminen onnistu.
Huomisen jäävuoron hyödyntäminen on hieman kysymysmerkin alaisena, sillä huomasin juuri flunssan oireita. Toivottavasti jättää tulematta.. erittäin realistinen toive näin epidemioiden jyllätessä. Huomenna pitäisi yksi nettikurssin tehtävä saada valmiiksi. Tällä kertaa onnistuin lykkäämään sitä viime tippaan, siispä saan kunnian ottaa seuraukset vastaan. Tehtävä on sen verran pieni, että en viitsi puhua kärsimisestä. Muuten tiedossa lienee leppoisa sunnuntai kotitöiden ja pienimuotoisesti kouluhommien parissa. Ensi viikolla ajattelin poiketa yliopistolla maanantain lisäksi tiistaina ja keskiviikkona, jotta kandityö edistyisi. Lisäksi odottelen pienellä jännityksellä kisapuvun saapumista. Viime viikolla sain aikaiseksi sellaisen tilaamisen. Hieman jännittää onko sopiva.. Huomennakin ulkoilut taitavat jäädä väliin, sillä lunta satelee ainakin säätiedotuksen perusteella oikein reippaasti. Onneksi tiedossa ei ole junareissua..
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti