"Dieettikuulumisia": Tien päässä?

Nyt voisi olla hyvä aika kertoa pitkästä aikaa ”dieettikuulumisista”. Rehellisyyden nimissä mitään uutta ja mullistavaa ei ole tapahtunut. Mutta toisaalta repsahduksia vanhoihin huonoihin tapoihin on todella vähän, oikeastaan sen verran että luokittelen ne ns. normaaleiksi. Jälleen pieni taustatarina: Ihmettelin joskus väsymystä, kehityksen junnaamista treenissä, lihasten heikkoa palautumista ja ties mitä. Ihan mielenkiinnosta tarkastin päivittäisen energiamäärän, mikä olikin huimat vähän alle 1400 kcal. Erittäin hyvä määrä aktiiviliikkujalle? -No ei. Dieettini tavoitteena oli siis nostaa energiamäärää vähitellen pysyvyyttä tavoitellen. Siispä asiaan:

Kaksi lämmintä ateriaa päivässä

Tämä on pysynyt loistavasti! Asiaa tosin helpottaa mahdollisuus ruokailla työpaikalla, eikä ruokakaan ole ollut hassumpaa. Olen noudattanut perinteistä lautasmallia, mikä on toiminut hyvin. Jos kasvisvaihtoehto on vaikuttanut turhan kevyeltä, olen skarpannut juomalla lisäksi lasillisen piimää. Yleensä juon ruokajuomana vettä, sillä jotenkin ne maidot sun muut vain jäivät pois.

 Pääasiassa hyödynnän RTY:n mallia

Kotona syön lämpimän aterian myös, mutta ilman lautasmallia. Syynä tähän on erittäin kasvispitoinen ruoka. Suosittelen laiskoille ihmisille joita salaatin silppuaminen ja vihannesten pilkkominen ei aina houkuttele. Tämän lisäksi päivittäin menee hedelmä sekä marjoja, eli tuokin puoli pysyy kunnossa.

Jälleen leivän vähennystä vaihtelun vuoksi

Tämä vähennys ei liity energiamäärän vähentämiseen, vaan jälleen ihan silkkaan vaihteluun. Välillä on vain hyvä korvata osa leivästä jollain muulla välipalalla, joka kuitenkin on yhtä kattava niin energiamäärältään kuin ravintosisällöltään. Kieltämättä pohdin välillä onko tämä tekosyy haksahtaa yksinkertaisesti viljan vähentämiseen, mihin erityisesti sosiaalisessa mediassa liittyy lupauksia kuusta taivaalta.

Ehkä jokin osa aivoistani on tarttunut houkutteleviin tarjouksiin. Valitettavasti entisenä terveysalan ihmisenä skeptisyys voittaa. Positiivisena puolena on ollut esimerkiksi hedelmien, pähkinöiden ja siemenien lisääminen. Todennäköisesti muutaman kuukauden aikana huomaan taas leivän osuuden lisääntyneen, ja ajan X jälkeen pohdin taas pitäisikö yrittää syödä muutakin. Ikuinen kehä.. Olen syönyt leipää siis usein välipalana, en aterian kanssa. 

Tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat

Erityisesti töissä lautasmallin noudattaminen on toiminut hyvin, samoin kasvisten lisääminen ns. pääruokiin. Salaatteja olisi kieltämättä kiva kokeilla joskus, mutta kotiruokana laiskuus tahtoo olla merkittävä hidaste. Vaikka nappaan vitamiinit purkista, pidän tärkeänä yrittää keräillä vitamiineja myös ruuasta. Tästä syystä yritän panostaa tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen suhteen. No, marjat ovat pakasteverioita, mutta varsin mukavaa vaihtelua hedelmien ohella.

Sitä maagista puolta kiloa en mieti, sillä liialliset lukujen miettimiset veisivät syömisestä rentouden. Nykyään seurailen olotilaa, ts. miltä vatsassa tuntuu. Jos nälkä yllättää liian aikaisin, vika on yleensä ateriassa: jotain on liian vähän.

Siemeniä tai pähkinöitä

Edelleenkään en siedä öljyä sellaisenaan, mutta siemenet ja pähkinät menevät edelleenkin. Varmaan sanomista tulee maapähkinöistä, jotka eivät ole varsinaisesti pähkinöitä. Pidän kuitenkin maapähkinöiden sisältämiä rasvoja.. ihan riittävän hyvinä? Levitteenä käytän kevyttä Beceliä, sillä en pidä Oivariinin tai oikean voin mausta. Siemeniin liittyen voisin kyllä kokeilla levitettä johon on lisätty rouhittuja siemeniä.

Treenin määrä on vähentynyt

Näin on päässyt käymään, mutta asia ei ole suoranaisesti ongelma. No, työt ovat häirinneet hieman, mutta onneksi pääsen ihan mukavasti niin jäälle kuin salille. Päivinä joina en pääse kumpaankaan eikä lepopäivä ole välttämätön, olen kävellyt työpäivän päätteeksi kohtuullisen lenkin.

Aikataulujen ohella olen vähentänyt kuormittavampaa treeniä työn kuormittavuuden vuoksi. Jos/kun kehoni tottuu uuteen rytmiin, kenties lisään treeniä pienissä määrin. Mitään yhtä ja ainoaa vaihtoehtoa ei siinäkään ole: Esimerkiksi joka toinen viikko voi olla kevyempi ja joka toinen hieman kuormittavampi. Toki haluan liikkua kunnon ja taitojen ylläpitämiseksi, mutta onneksi ”alamäki” ei ala tuosta noin vain. -Paitsi murehtimalla ja jossittelemalla liikaa.

Yhteenvetoa

Koen kuuluvani terveellistä elämää elävien ihmisten kategoriaan. Terveellisyys on moniulotteinen käsite, enkä näe tarpeelliseksi syyllistää itseäni jos esimerkiksi 2-3 kertaa kuukaudessa päivän syömiset menevät päin.. juuri sitä. Oikeastaan pidän terveempänä olla välittämättä.

Olen kahden vaiheilla ”dieettikuulumisista” kirjoittamisen kanssa. Tässä vaiheessa projekti alkaa etenemisen kannalta varsin tasapaksua. Niin ilkeältä kuin tämä kuulostaakin, uskon ainakin osan lukijoista odottavan suuria tarinoita selviytymisestä, epäonnistumisista ja ties mistä dramaattisesta. En kiellä etteikö lipsumisia johonkin suuntaan voisi tapahtua.

Näin julkisesti möläyttäen painoni on pysynyt tasaisesti 49 kg:n molemmilla puolilla, mutta vaihtelu on ollut alle kahden kilon luokkaa. Juuri tällä hetkellä en koe minkäänlaista tarvettaa siirtyä kumpaankaan suuntaan. Itse asiassa käyn vaa'alla korkeintaan pari kertaa kuukaudessa, joskus harvemmin. Useammin ei totta puhuen kiinnosta käydä, sillä vaatteeni eivät sen enempää roiku kuin puristakaan. Luulen että suurin saavutus ei ole niinkään ihanteellisen energiamäärän löytäminen, vaan syömisen muuttuminen osaksi rutiineja sekä painoon liittyvän kiinnostuksen lopahtaminen.