Ihanat kamalat kotityöt..

Suhteeni kotitöihin on vaihdellut vuosien mittaan. Mainittakoon että suhde on ollut neutraali ja platoninen, eli tekstiin ei liity tunnustuksia kaapista poistumisesta. Joudun suoraan myöntämään, etten lapsenakaan ole tarttunut jokaiseen kotityöhön suu hymyssä. -Päinvastoin. Toisaalta minulla on hämärä muisto lapsuudesta. Näin tv:stä jotain niinkin upeaa kuin Wettex -mainoksen. Tuo maaginen rätti sai lähes ruskean pinnan hohtavan valkoiseksi. Wau!

Tuo mainos innosti alle kouluikäistä ”Aliisaa” kokeilemaan itsekin. Äitini antoi minun kokeilla pöydän pyyhkimistä. Koska pöytä oli valmiiksi varsin puhdas, en saanut aikaan mainoksen kaltaista muutosta. Mutta ei haittaa, ainakaan likaa ei jäänyt! Voi toki olla, että äitini oli puhdistanut pöydän ennen minua, mutta houkutus ottaa kunnia itselleen taisi olla suuri. Tai kunnia kuului Wettex -rätille, mikä ei välttämättä edes ollut käytettävän rätin merkki. No, samapa tuo. Tämä oli yksi positiivinen kokemus kotitöistä.

Oman huoneen siivoaminen taas.. siinä oli ”hieman” vaikeuksia erityisesti silloin, kun tavaroita oli laitettava paikoilleen. Kiukustuessani hoidin projektin erittäin järkevästi: paiskoin leluja mielenosoituksellisesti ympäriinsä. Tämähän auttoi tavoitteessa laittaa tavarat paikoilleen.. Ovatko asiat muuttuneet vajaan 30 vuoden aikana? Vieläkö tavarat lentelevät ympäri kämppää ja Wettex -rätti on keittiön valtias/valtiatar/valtias muulla sukupuolella?

Punainen valo kiireestä

Kun tiskit, ruuanlaitto, imurointi tai mitä listalla onkaan on tehtävä kiireellä, en osaa liioin nauttia mistään askareesta. Olen kotitöissä jossain määrin perfektionisti, mutta kykenen joustamaan. Myönnän että minua ärsyttävät esimerkiksi todella pitkät tummat hiukset keittiön ja olohuoneen vaaleissa matoissa. Kenen kuontalosta lienevät peräisin kun puolisolla on lyhyt ja hänen tyttärellään puolipitkä tukka? Erikoinen mysteeri. Mutta esimerkiksi lakanoita ja vaatteita viikatessa maailmani ei murene jos lopputulos ei ole 100%:sen täydellinen.Vai mureneeko..

Kiireessä tehdyt kotityöt suoraan sanottuna ärsyttävät. Itse kotityö ei ole ongelma, vaan kiire. Vaikken koe itseäni neuroottiseksi perfektionistiksi, myönnän että harmistun kun mahdollisuuteni tehdä työ huolella pienenee. Kiire itsessään saa mielen rauhattomaksi, ja lopulta suupielet alaspäin. Kiire on hallitsemismahdollisuuksien kannalta suhteellinen ilmiö. Joskus hieman taitavampi ajanhallinta auttaa, joskus taas vuorokauden 24 tuntia sisältää niin paljon yksityiskohtia, että ajanhallinta vaikeutuu.

Rentouttava vaikutus

Kun kotitöitä ruuanlaitosta siivoukseen voi tehdä kaikessa rauhassa, niiden vaikutus tuntuu jopa rentouttavalta. Tällaisina hetkinä minun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka vihaavat kotitöitä. Toisaalta kyseessä lienee makuasia, joten mitäpä tässä enempiä tuomitsemaan. Vaikka käsieni iho on eri mieltä, pidän tiskaamista rentouttavana puuhana, samoin imurointia. Tosin en pidä liiallisista ”esteistä”. Tästä syystä asunnossa ei ole esimerkiksi keskellä huonetta sohvapöytää.

Hupaisaa ehkä, mutta pöytien pyyhkiminen rätillä tuntuu edelleenkin mukavalta puuhalta! Toivottavasti kukaan ei keksi kysyä kuinka usein vaihdan rätin..

Oman työn jälki

Kotitöissä oman työn jälki on jotain, minkä havaitseminen viehättää. Toki on tilanteita, joissa työn jälki ei vastaa omaa odotusta tai toiveita. Myönnän pitäväni siitä, kun huomaan saaneeni tiloja siistimpään kuntoon tai saaneenin aikaan vähintään kohtuullisen hyvää ruokaa. Vaikka kyse on tavallisen arjen tavallisesta sisällöstä niillä tavallisilla mausteilla, pidän noista tavallisen arjen saavutuksista.

Kotityö johon panostan liian vähän, on lakanoiden ja vaatteiden silittäminen. Ja varmasti muutamaan muuhunkin voisi kiinnittää hieman enemmän huomiota.. Toki silitän vaatteita jos sellaista vaaditaan, mutta esimerkiksi lakanoiden ja tyynyliinojen silittämisessä olen häpeällisen laiska. Harmi sinänsä, koska pidän vaatteiden ja vuodevaatteiden silittämistä rentouttavana puuhana: tempo on miellyttävän leppoisa ja työn jäljen näkee välittömästi. Eli samaan pakettiin kuuluu sekä meditaavinen aktiviteetti ja aikaansaaminen.

Pohdintaa

Kotitöiden tekijänä kuulun keskinkertaisten kategoriaan: En inhoa kotitöitä ja erityisesti kiireettömästi teen niitä mielelläni (muutamaa poikkeusta laskematta). Asiantuntijuuteni ja motivaationi eivät kuitenkaan ole sitä luokkaa, että kehtaisin opettaa esimerkiksi kotitaloutta. Joskus kieltämättä mietin, mistä sellainen äärimmäisen negatiivinen asenne kotitöitä kohtaan on lähtöisin. Toki pakollisuus ja negatiiviset muistot voivat vaikuttaa asenteeseen. Mutta osa taas näyttää kasvavan negatiiviseen asenteeseen, vaikka kokemushistoria kotitöistä on suppea. Tähän olisi helppo vetää syyksi laiskuus, mutta kyseiset henkilöt saattavat olla hyvinkin ahkeria kotitöiden ulkopuolella.

Toisaalta en myöskään näe kotitöistä pitämistä ”paremman ihmisen mittarina”. Enemmänkin näen kotitöissä terapeuttisen vaikutuksen: niiden parissa voi pohtia, jakaa ajatuksia toisen pyykkejä viikkaavan kanssa, nähdä oman työnsä jäljen tai ihan vain olla ja kummastella asioita maan ja taivaan välillä.

Mitä te ajattelette kotitöistä?