Pieni vähennys älylaitteiden käytössä ja somessa roikkumisessa: mitä on tapahtunut?

Olen säännöllisen satunnnaisesti jopa onnistunut kuluneiden kuukausien aikana vähentämään puhelimen, tai oikeammin somen käyttöä. Toisaalta en voi kehua onnistuneeni täydellisen hyvin, sillä lähes yhtä paljon seuraan sähköpostejani sekä potentiaalisia työpaikkailmoituksia. Addiktiosta toiseen -ilmiö näyttää siis pitävän paikkaansa. Kuljen myös usein napit korvilla, tosin äänikirjoja tai uutisia kuunnellen. Mutta esimerkiksi videoita yms. tulee katseltua selkeästi harvemmin nykyään.

Koen kuuluvani joukkoon, jolla älylaitteiden käyttö on lisääntynyt, eivätkä vaikutukset ole olleet toivottuja: keskittymiskyvyn heikentyminen, addiktio laitteeseen, laitteen käyttö sosiaalisissa tilanteissa, tenttiluvun ohella opiskeluaikoina ja ties missä mihin laitetta ei todellakaan tarvitsisi. Samaan aikaan minulla on ollut otsaa kritisoida esimerkiksi kaupassa lähes päälle käveleviä ostoskärryn työntäjiä joilla on huomio ruudussa.

Vaikka itse astun mieluummin syrjään julkisissa paikoissa jos puhelinta on katsottava, tuskin käyttöni määrä ja laatu ovat sen hyväksyttävämpiä. Nyt puhelimen ja somen osuus päivässäni ovat pienentyneet. Määrä ei lähelläkään aikaa ennen älypuhelinta ja somea, mutta sentään pienempi kuin aiemmin. Harmikseni joudun myöntämään, että projekti on tuottanut jopa tulosta.

Nukahtaminen on hieman helpottanut

Omalla kohdallani nukahtamiseen vaikuttaa useampi tekijä, joiden summana on kuitenkin rauhoittuminen. Koska käytän puhelinta herätyskellona, houkutus katsoa vielä kerran sähköpostit muut viestit on kieltämättä suuri. Mutta erityisesti sellaisina iltoina joina rauhoittuminen onnistuu ja puhelimen herätys on asennettu sekä tarkastettu hyvissä ajoin, nukahtaminen käy hieman helpommin.

Miksi vain hieman? -Koska minulla on taipumus pohtia asioita mennessäni nukkumaan. Kätevä aika vai mitä? Mutta totta puhuen ”somekielto” 1-2 tuntia ennen nukkumaanmanoa saa aivot mukavasti rentoutumaan. Ehkä loukkaan läheisiäni kun en ”tykkää” heidän kuvistaan tai julkaisuistaan reaaliajassa, mutta kenties he ymmärtävät.

Ajankäyttö: aikaa on enemmän

Noloa kyllä, mutta merkillisesti aikaa on riittänyt esimerkiksi lukemiseen ja soittamiseen enemmän, kun istuskelu tietokoneen tai älylaitteiden äärellä on vähentynyt. Kas kummaa.. tosin äänikirjojen, musiikin tai esimerkksi uutislähetysten kuuntelemisesta en ole luopunut. Kieltämättä kuuntelemalla sisäistän asiat paremmin. Toisaalta myönnän lukevani erityisesti uutiset turhanki hätäisesti, jolloin vain murto-osa sisällöstä jää mieleen.

Mieli vähän enemmän irti somesta

Jos rehellisiä ollaan, olen iloinen ettei esimerkiksi työ (toistaiseksi) sido minua someen. Julkaistessani kuvia tai päivitystekstejä myönnän miettiväni mitä muut ajattelevat. Kiusallinen asia mitään jostain syystä ei liioin tunnusteta, on juuri niiden tykkäämisten odottaminen. Kieltämättä hupaisaa, kuinka aivot kääntävät tykkäämisen puutteen päinvastaiseksi reaktioksi.

Negatiivisia puolia?

Koska osa ihmisistä kertoo kuulumisensa vain somen välityksellä, saatan olla se törkimys joka ei välitä. Todellisuudessa en ole välttämättä lukenut koko julkaisua tai nähnyt kuvaa. Kieltämättä minulla on huonohko tapa edelleenkin avata esimerkiksi Facebook tai Instagram, mutta selaan kuvia tai/ja päivityksiä syventymättä niihin sen enempää. Silmäilen siis vain, jolloin muista näkemästäni yhtä paljon kuin hätäisesti luetuista uutisista.

Whatsappiin minulla taitaa olla viha-rakkaus -suhde. Onhan se kätevä, mutta sidottu harrastuksiin ja töihin liittyvään tiedottamiseen. Viestit voivat tulla milloin vain. Vaikka minulla olisi oikeus reagoida viesteihin esimerkiksi aamu -tai iltapäivällä, ne mokomat saavat aikaan jonkinlaisen tunnollisuudentunnon, mikä taas pakottaa reagoimaan viestiin. Olen sen verran helpottanut tilannetta, että jo pidemmän aikaa sitten poistun merkkiäänet -ja valot. Lohduttaudun sillä ajatuksella, että hätätilanteessa minulle voi soittaa.

Pohdintaa

Joskus mietin kaipaanko aikaa ennen somea ja älylaitteita. -Kyllä ja en. Myönnän niiden laiskistaneen turhankin tehokkaasti. Ennen kirjoitin nk. etanapostia, mutta se puuha on jäänyt täysin. Toisaalta juuri nyt kirjeiden ja korttien kirjoittaminen olisikin aktiviteettina turhaa. Kieltämättä jännittää hieman koska tilanne muuttuu, vai muuttuuko koskaan. No, poliittiset kannanotot jääkööt toiseen tekstiin tai vaihtoehtoisesti täysin julkaisujeni ulkopuolelle.

Jatkan edelleenkin vähennysprojektia pikku hiljaa, mutta äänikirjat sekä uutiset sallin itselleni. Iltaista puhelin -ja somekieltoa voisin yrittää laajentaa hieman. Tunnin sijaan vähimmäisaika voisi kasvaa 1,5 tuntiin. Toivon myös että pääsen vähitellen irti keikkatöistä, jolloin vapaita keikkoja ei tarvitsisi seurata aktiivisesti. On tämäkin kierre. Entä täydellinen somelakko? Katsotaan.. itse taidan kuulua heihin, jotka kaipaavat lempeää vierottautumista.

Miten some ja älylaitteet ovat vaikuttaneet teihin? Oletteko joutuneet harkitsemaan tai peräti toteuttamaan vähentämistä?