Vaikka treenaan säännöllisesti, olen erittäin taitava laiminlyömään oleellisia osuuksia. Yleensä minulla valmiina jokin selitys, jonka laatu on enemmän tai vähemmän kyseenalainen. Pakaralihasten treenaamisen laiskuutta olen perustellut lihasten koolla. Koska persustimeni lihaksilla on kokoa, ne ovat riittävän vahvat. Taas kerran syksyn aikana jouduin myöntämään asian olevan toisin.
Noin
kuukausi takaperin alaselkäni meni taas kerran tehokkaasti jumiin
jääharjoittelun yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut
Biellman -piruettia, vaan hyppyjä treenatessa. Koska tästä
monologin muodosta olevasta kinastelusta minulla on aiempaakin
kokemusta, päätin skipata taistelun: Okei, olen taas päästänyt
kankkuni rapakuntoon. Kuukauden ajan olen onnistunut pitämään yllä
hoitokuuria, jonka tavoitteena olisi saada persustin riittävän
vahvaan kuntoon sekä lihasten aktivoiminen silloin kun niitä
tarvitaan.
Miksi
ne kankkulihakset kannattaa pitää vahvoina?
Kankkujen
käyttötarkoituksesta voisi varmasti kehitellä lukuisia filosofiaa
sivuavia teorioita. Vaikka filosofia aihepiirinä kuuluu
mielenkiinnon kohteisiini, jätän aiheen tällä kertaa vähemmälle.
Pakaroiden tarkoitus ei ole (ainoastaan) olla esimerkiksi lukuisten
kehokompleksien kohteena tai esimerkiksi ruumiinosana joka vaikeuttaa
ahtaaseen hissiin mahtumista, vaan tukea esim. selän lihaksia.
Vaikka aikani opiskelijana on päättynyt ajat sitten, istumisen
osuus päivässäni on hivenen suurempi kuin keholle olisi hyväksi.
Vaikka liikun aktiivisesti, pakaralihakset pääsevät levähtämään
suositeltua enemmän. Lopputuloksena lihas heikentyy.
Ehdin
syyttää alaselkäkivuista varsin montaa eri kohdetta, mutta
erityisesti hypyissä selän jumittuminen oli vihje siitä, että
jokin tuki on liian vähäinen. Outoa. Olinhan jatkanut aktiivista
keskivartalon lihasten harjoittamista ja panostanut ennen kaikkea
selän lihaksiin. Ja olihan treenannut myös pakaralihaksia
säännöllisesti.. hmm, milloinkohan viimeksi? Jaaha, tässä sitä
ollaan taas.
Heikkojen
pakaralihasten aiheuttamat selkäkivut eivät siis ole vain
aikuisluistelijoiden ongelma, eli omimisesta on turha syyttää.
Niistä kivuista saanauttia yksi jos toinenkin säätyyn, ikään tai
sukupuoleen katsomatta. Kas, löysimme jotain harvinaisen
tasa-arvoista. Pakaralihakset on siis hyvä pitää riittävän
vahvoina, sillä niillä on varsin kannatteleva rooli.
Laiskanläksynä
kyykyt ja ärsyttävät nostoliikkeet
Olin
pidemmän aikaa vältellyt kyykkyjä vedoten niiden liialliseen
kuormittavuuteen. Tässä oli jossain määrin perää
(kirjaimellisesti?), sillä viime kuukausien aikana minulla on ollut
palautumisen kanssa ongelmia. Ajatusvirhe on looginen: Jäällä
jalan lihakset saavat muutenkin kyytiä → Turha lisätä
kuormitusta kun työkin on varsin liikkuvaa. Nämä oletukset eivät
kuitenkaan auttaneet selkävaivoihin, minkä seurauksena kokeilin
kyykkyjä. -Lähinnä todistaakseni ettei niistä ole mitään
hyötyä.
Valitettavasti
oletukseni oli virheellinen. Tein kyykkyjä 2-3 kymmenen sarjaa
pakaralihasten rutistuksen kera 2-3 kertaa päivässä. Jostain
syystä tämä ”kaava” oli helppo muistaa. Harmikseni selkäkivut
helpottivat, eivät suostuneet palaamaan edes siksi aikaa, että
olisin voinut todistaa olleeni koko ajan oikeassa. Asiaa sen enempää
myöntämättä lisäsin myös inhoamani jalannostot, jotka ottiva
samalla loitontajiin. -Jotka olen myös päästänyt varsin surkeaan
kuntoon. Nyt alaselän jumit ovat olleet poissa ainakin kuukauden
verran.
Aktivointiharjoituksia
myös salin ulkopuolella
Koska
motivaationi jatkaa säännöllistä ”perinteistä” pakaratreeniä
on tuloksista huolimatta matala, vaihtoehtoiset keinot ovat tarpeen.
Lihakset ovat vahvistuneet, mutta niiden aktivointi tuottaa
haasteita. Tästä syystä päädyin tuon perinteisen treenin ohella
lisäämään liikkeitä, joissa pakaralihakset aktivoituvat.
Kansankielellä liikkeitä, joihin liittyy kankkujen jännittäminen.
Onneksi tällaisia harjoituksia voi tehdä myös salin ulkopuolella.
Aktivointi/jännittäminen on mahdollista esim.
- Portaita ylös noustessa (kiitos seitsemäs kerros!)
- Steppilaudalla askeltaessa
- Jännehypyissä
- Tavallisissa tasahypyissä
- Askelkyykyissä (jotka voi päättää hyppyyn)
- Käsilläseisonnassa
- Kun parempaakaan tekemistä ei ole
Tässä
kohden itseltäni ainakin alkavat selitykset liittyen aiheeseen
”miksi ei?” loppua kesken.
Jatkossa toivon itsepäisten aivojeni edes harkitsevan pakaralihasten aktivoimista myös jäällä, siis muulloinkin kuin kaatuessa. Toisaalta jos hyppimisen määrä ei ole ainakaan vähentynyt ja kivut ovat pysyneet poissa, kenties jotain edistystä on tapahtunut. Miten kauan onnistun pitämään pakaralihasten huomioimisesta, itseni tuntien katson paremmaksi jättää lupaukset sikseen.
Mainittakoon vielä, että heikot pakarat ovat yleinen alaselkäkipujen aiheuttaja, mutta yleisyys ei ole sama kuin ainoa. Syitä voi olla monia, eikä lihasten vahvistaminen valitettavasti auta aina. Tekstin kankkukeskeisyydestä huolimatta tekstin sisältö ei siis ole asiaan liittyvä ainoa olemassa oleva totuus.
Mitäpä tässä vaiheessa voi muuta todeta, kuin: Hyvät kansalaiset, älkää laiminlyökö kankkujanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti