Joskus
pieni aivot narikkaan -pohdinta on paikallaan. Kiinnostavuuteni
hahmona ei taida yltää ihan huipulle, mutta joskus pieniä
paljastuksia on hauska tehdä. -Siis ei mitään dramaattista. Ja
menneisyydestähän ne parhaat paljastukset löytyvät..
Olin
varsin taidokas (puuhun) kiipeilijä
Sääntö
oli yksinkertainen, samoin sen noudattaminen: Pihasta ei saa poistua.
Sopii minulle! Sääntöön ei kuitenkaan liittynyt vertikaalista
tasoa, jolloin oletin puuhun kiipeämisen olevan ok. -Kai se olisikin
ollut, muttei vajaan 10 metrin korkeuteen.
Jollain
ilveellä onnistuin kuulemma myös tulemaan omin avuin alas, eikä
palokuntaakaan tarvittu. Tosin päästyäni melko alas (n. 160 cm.
Korkeudelle?) tipahdin persuksilleni. Ikkunaasta seuranneen mukaan
katsoin pelokkaana ympärilleni ja jatkoin pihaleikkejä kuin mitään
luvatonta ei olisi tullutkaan tehtyä. Tämä oli kai lähes
täydellinen rikos?
Olin
luokan lyhin
Terveyskortissa
lukee ekan luokan kohdalla 113 cm. Mitä muuta voi
pituusjärjestyksestä odottaa? No, ainakin sain automaattisesti
”eturivin” paikat niin luokan istumajärjestyksessä kuin
luokkakuvissa. 6. luokalla tähän tuli poikkeus, ja kieltämättä
oli ärsyttävää kuikuilla edessä istuvien ohitse. Toisaalta sain
rauhassa piirrellä vihkoon. -Siis siihen asti kun jäin kiinni.
Pirhana heitä jotka kielivät.. Niin minähän en sellaista
harrastanut! ;D
Kuuntelin
Tenavatähti -kasetit melkein hajalle
Jep,
musiikkimakuni oli hieman poikkeava valtaväestöstä.
Lempikappaleitani olivat mm. Varrella
virran,
Vanha
holvikirkko
sekä Tangoprinsessa.
Samat kappaleet kelpasivat myös alkuperäisessä muodossaan.
Kaseteissa oli myös se hyvä puoli, ettei niihin kuulunut Seppo
Hovin höpinä ja kyseisen laulukilpailun aivan järkyttävän typerä
tunnari. Phyi!
Suosikkileluihin
kuuluivat ”minileikkaussali” sekä kaivuri
Kyllähän
nuket, barbiet ja ponit kelpasivat, mutta myös vähän
harvinaislaatuisemmat lelut vetivät puoleensa. Tuo kaivuri oli
todella siisti! Kauhan sai vaihdettua klipseihin, joilla taas sai
nosteltua muovisia tukkeja. Minileikkaussali ukkeleineen muistutti
hieman lego -leluja, mutta rakennuspalasia ei ollut. Näillä tuli
leikittyä pitkään!
Suuni
aluetta on liimailtu & juoksin päin puuta
Varmaan
moni olisi toivonut kerran jos toisenkin, että suuni liimattaisiin
umpeen. Valitettavasti tämä ei ollut mahdollista. Ja vaikka
olisikin, ehkä jotkut lakipykälät olisivat olleet moista toimintaa
vastaan hyvistä perusteluista huolimatta.
Mitä
sitten kävi? Alle kouluikäisenä (ja vielä aikuisenakin) olin
varomattomuudessa varsin osaava. Bravuurini taisi olla juokseminen
päin puuta. No hei, piti kokeilla juoksemista silmät kiinni! En
suosittele tätä kokeilua..
Koivut ovat vaarallisia..
Entä
liimaaminen? En muista toista kertaa, mutta kuulemma kaaduin pyörällä
ja huuli tms. halkesi turhankin tehokkaasti. Toinen kerta oli
oikeastaan hupaisa! Meille oli hankittu vanhan koiran kaveriksi
koiranpentu. Tietenkin koira alkuun pissi ja kakki lattialle, ja
lattia oli vuorattu sanomalehdillä. Jossain vaiheessa yläkertaan
vievien portaiden edessä oli lattia ilman sanomalehteä.
Jostain
syystä minulle tuli kiire kipittää yläkertaan, joten pistin
juoksuksi. Koiranpentu oli lirautta ”ansan” matkan varrelle,
johon asianmukaisesti liukastuin. Ja sitten hups keikkaa, pärstä
porrasta vasten ja hampaat kielen läpi. -Taas liimaushommia!
Tällaisia
hurjia paljastuksia tällä kertaa. Toivottavasti en menettänyt
uskottavuutta tai sitä mainetta, mitä tosin alkujaankaan ei
taitanut olla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti