Olen
useamman päivänä aikana halunnut päästä sykettä nostavan
treenin pariin. Erityisesti plyometrinen harjoittelu vetäisi
puoleensa. Mutta ei. Motivaatiota ei todellakaan puuttuisi, mutta
kroppa on täysin eri mieltä. Joitakin vuosia sitten olisin väkisin
paiskonut itseni raskaan treenin pariin, mutta nyt tilanne on toinen.
Syitä on monia..
34-vuotiaan
palautuminen vs. 24-vuotiaan palautuminen
Vanhuuteen
taitaa vielä olla aikaa, mutta keski-ikä on sitäkin lähempänä.
Tai jo päällä? No, riippuu varmaan määrittelijästä. Mutta
ikäkriisit sikseen! Se kuitenkin on hyväksyttävä, ettei
palautuminen ole samaa luokkaa kuin kymmenen vuotta sitten.
Tämä
ei kuitenkaan tarkoita treenin lopettamista tai edes suoranaista
vähentämistä, mutta sisällön suunnitteluun on hyvä panostaa.
Eli seniorijumpat voin vielä jättää väliin, ellei sitten
testaaminen houkuttele..Mikä jottei?
Leiriviikko
taisi todella viedä voimat
Vaikka
leirityössä en itse huomaa väsymystä, jälkeen väsymys nostaa
päätään varsin tehokkaasti. Varmaan tämä johtuu siitä, että
varsinaista lepohetkeä ei öitä laskematta ole. Ja kuinka ollakaan,
uni ei ole laadukkaimmasta päästä. Jos rehellisiä ollaan, minun
makuuni hiljaisuudelle on varattu liian vähän aikaa, siis n. 8
tuntia.
Miten
niin lyhyt aika? Tuohan on suositeltava unimäärä? No hei, kuinka
moni nukahtaa välittömästi valojen sammuttamisen jälkeen ja
nukkuu heräämättä aamuun asti? Niin no, tällaisiakin nukkujia
löytyy. Itse en voi kehua kuuluvani heihin. Tai kuuluin joskus kauan
sitten. Kyllä nykyäänkin uni on kohtuullista hyvinä öinä. -Ainakin jos iltarutiinit saa tehdä rauhassa..
Epilepsian
huomioiminen
En
suoranaisesti pelkää kohtauksia, mutta niiden jälkitila vie ns.
pois pelistä moneksi tunniksi. Kokemuksiin ja niiden yksityiskohtiin
menemättä olo on silloin kuin järkyttävässä krapulassa.
Halvaksihan se tulee, kun baarireissua ei tarvita. Mutta jostain
kumman syystä tämä tarjous ei vain houkuttele.
Sen
verran tiedän, että kohtauksiin liittyy usein pitkäaikainen
rasitus. Nopeat sykkeennostot, HIIT tai muu vastaava eivät ole
ongelma (koputan puuta..), mutta pitkäkestoinen stressi, unenpuute
ja muu kuormittava sen sijaan tuntuvat lisäävän kohtauksen riskiä.
Voi mikä yllätys.. Mutta siis, tästä syystä en halua väkisin
yrittää liikkua enemmän kuin voimia olisi.
Aktiivisempaa
arkea
Ei
tämä tosiaan pelkkää makuilua ja ahterin puuduttamista ole ollut!
Kiitos uuden kämpän sijainnin, kauppaan on pikkuisen enemmän
matkaa. Lisää liikettä tuo seitsemäs kerros, jonne menen todella
harvoin hissillä. Itse asiassa eilen oli ensimmäinen kerta
itsekseni!
Kyse
ei ole niinkään neuroottisesta pakosta, vaan huonosti toimivassa ja
julmetun hitaassa hississä. Jos hissiä pitää vielä odottaa 8.
kerroksesta, mieleen nousee 90-luvun puhelinpelin Hugo -hahmon sanat:
Kävellen oltais jo perillä!
Operaatio
”vähennän istumista” etenee niin ja näin. Koneella yritän
viettää aikaa mahdollisimman vähän, mikä edelleenkin mielestäni
on liikaa. Yritä siinä sitten kaikkien houkutusten parissa
keskittyä pelkkiin työasioihin ja blogiin..
Eikö
mitään treeniä?
Keskivartalotreenistä
olen pitänyt kiinni, samoin aamuisesta jooga -ja
tasapainoharjoituksesta. Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa
jäälle, mikä oli mielettömän mukavaa!! Taitorullaluistelu oli
kelien vuoksi hieman tauolla. Lämpötila ei niinkään ole ongelma,
vaan sateet.
Viikonloppu
oli varsin kävelytäytteinen, erityisesti sunnuntaina. Alkuviikosta
tuli poikettua myös urheilupuistossa, jossa innostuin kokeilemaan
pienimuotoisesti spurttiharjoituksia. Tiistaina väsytti
totaalisesti, joten tyydyin jooga -ja venyttelyharjoituksiin. Eilen
uskaltauduin rulliksia testaamaan, ja tänään olisi tarkoitus jäällä
poiketa.
Salitreenin
olen jättänyt pois, sillä näin kesällä on mukavampi panostaa
ulkotreeniin. Lisäksi nuo kaksi leiriä vähentävät kaudesta pari
viikkoa pois, jolloin rahaa menisi hukkaan. Tähän päälle
palautumisaika, jona erityisesti välittömästi leirin jälkeen saan
itseni tekemään korkeintaan pieniä kävelylenkkejä.
Yhteenvetoa
Koska
reilu viikon kuluttua on uusi leiri edessä, luvassa on myös toinen
palautumisprosessi. Kun siitä pääsee yli, keleistä riippuen
lataan varmaan uuden kauden salikorttiin, kenties pidemmänkin jos
raaskin. Syyskuussa alkavat sitten yleisövuorotkin ja jääharjoittelu
pääsee taas vauhtiin. Näiden hyödyntämiseen tosin vaikuttaa
työtilanne. Osallistuminen kilpailuihin on siis suunnitelmana täysin
auki, vaikka uusi ohjelma on tekeillä.
Vaikka
siis palautumisaika on huomioitava, ei itse treeniä tarvitse
välttämättä suoranaisesti vähentää. Riippuen kuinka monta
lepopäivää viikossa kroppa kaipaa, luulen että pääsyn
sellaiseen kuormittavan ja kevyen treenin vuorotteluun, ja väliin
tarvittava määrä raskaamman sarjan lepopäiviä. Eiköhän tämä
tästä siis!
Miten
teidän kesäliikkumiset ovat sujuneet?
Keväällä aloin pikkuhiljaa taas liikkua tauon jälkeen. Ikää on minullakin enemmän kuin ennen (kapas vaan :D) mutta on vaikea erottaa mikä on iän, mikä tauon (ja siihen minulla liittyneen syömishäiriön) vaikutusta mutta eniten tuntuisi olevan lihaspuolella totuttelua. Olen saanut mielestäni aika hyvin lihasmassaa takaisin, mutta lihasten palautuminen on silti ihan eri tasoa kuin ennen. Kehitystä kuitenkin on tapahtunut, ja tapahtuu. On ihana huomata miten erilaiselta liikunta ja siitä palautuminen tuntuu, kun on polttoainetta, ja unta ja lepoa. Myös venyttelyyn ja syviin lihaksiin (pilatestyyppiset liikkeet) joutuu kiinnittämään huomiota ihan eri tavalla kuin ennen.
VastaaPoistaMatalatehoisella ja kevyellä peruskestävyyskuntotyyppisellä mennään, 0-1 kertaa viikossa viikossa joku rankempi treeni, joka on yleensä jonkun muun ohjaama (syystä että ominpäin en pääse helposti pois mukavuusalueeltani, eli matalatehoisesta, joten on vähemmän stressaavaa jos joku muu ottaa vetovastuun. Olen hyödyntänyt kaikkia ilmaisia tai hyvin edullisia tilaisuuksia liikkua porukassa tai ohjatusti mitä olen löytänyt, kun rahapanostusta salikorttiin ei nyt ole).
Tavoitteeni on vuonna 2020 juosta puolimaraton ja alittaa aikani 1.50 kolmen vuoden takaa,tuo aika on ns.orastavan sairauden aikana tehty, joten sekin motivoi tavoitteeseen; näyttää itselleen, miten paljon paremmin terveenä voi edistyä! Uskoisin sen olevan realistinen jos elän terveellisesti, eli että ravinnosta ei nipistellä tai muutenkaan laiminlyödä palautumista, ja tämänkin asian tiedostaminen motivoi. Toki loukkaantuminen tai vastaava voi aina tulla. Itsessään juoksu -ja liikuntatapahtumat ovat niin mieluisia ja hyviä muistoja jättäviä, että halu osallistua niihin tulevaisuudessa on yksi suurimpia konkreettisia tekijöitä, minkä takia sairauteen lipsumisen haluaa jatkossakin välttää. Totuus kun on, etten koskaan ole pysynyt juoksukunnossa kauaa, jos olen laiminlyönyt riittävän ravinnon ja erityisesti hiilihydraattien saannin.
Hyvältä kuulostavat sinunkin suunnitelmasi ja tsemppiä jäille!
Se palautumisen hidastuminen on tosiaan oma haasteensa! Mutta mielettömän kiva kuulla että kehitystä on tapahtunut, ja varmasti motivaatiokin kasvaa! Kuulostaa todella fiksulta määrältä. Puolimaraton! Aivan huikealta kuulostaa!! Nostan hattua, en tiedä olisiko minusta moiseen :O Kestävyydessä hiilareiden merkitys tosiaan korostuu, erityisesti "eilisen eväät", eli edellisenä päivänä saadut hiilarit jotka pääsevät seuraavana päivänä hyötykäyttöön :) Tsemppiä juoksuprojektiin ja treeniin ylipäänsä! :)
VastaaPoista