torstai 30. toukokuuta 2019

Epilepsian paluu: Grand mal!


Aina elämä ja arki eivät tuo mukanaan mukavia muutoksia. Tällä kertaa minut yllätti tuttava vuosien takaa: epilepsiakohtaus, siis grand mal -tyyppinen. Kohtaukset ovat olleet poissa lähes kuuden vuoden ajan, ja muutama vuosi sitten (??) sain lopettaa lääkityksen. Epilepsiaani ei tutkimusten perusteella koskaan löytynyt selitystä esimerkiksi rakenteellisista poikkeamista. Lopputuloksena todettiin, että ”kohtauskynnys” vain on tällainen.

Alkoiko pelottaa?
Periaatteessa voisin pelätä, mutta olen tainnut käsitellä potentiaaliset pelot. Kohtaus tuli taas kerran ilman varoitusmerkkejä, ja tajusin tilanteen vasta jälkeenpäin. Ilmeisesti olin ehtinyt bussipysäkille bussia odottamaan. Jossain vaiheessa huomasin oman bussini saapuvan. Kun yritin nousta, vieressä istuva henkilö nappasi kädestäni ja sanoi että odotamme ambulanssia. Miksi ihmeessä?! Juuri silloin ambulanssi saapui ja hoitajat nappasivat minut mukaansa. Jossain vilahti sana epilepsiakohtaus. Ei jukoliste! Ei voinut olla!


Bildresultat för homer simpson afraud


Olo oli sen verran järkyttävä että asia oli pakko hyväksyä, etenkin kun silminnäkijöitä oli runsaasti. Onhan se tavallaan pelottavaa kun itse ei voi lainkaan kontrolloida oman kehonsa toimintaa. Entä jos kohtaus tulee jäällä, uidessa, saunassa, kallioilla tms.?? Taitaa olla niin, että nämä pelot ehdin käsitellä vuosia sitten. Entä jos saunassa putoaisin kiuasta vasten? Voihan sitä jossitella. Mutta sellainen putoaminen voi huonolla onnella tapahtua ilman kohtaustakin. Ehkä olen tullut vanhaksi: En jaksa enää murehtia siitä mitä voisi tapahtua.

Ajokielto?
Yleensä yhdestä kohtauksesta tulee vuoden ajokielto, mutta asia selviää varmaan lähipäivinä. Aiemmin asia ei harmittanut pätkääkään. Vaikken ole autoilusta erityisen kiinnostunut vieläkään, se saattaa olla jossain vaiheessa töiden suhteen ns. pakollinen paha. Jos siis rehellisiä ollaan, työelämän kannalta ajokiellon vaikutukset huolestuttavat.


Bildresultat för don't drive


Lääkitys pysyväksi
Näin ymmärsin asian, mutta tämäkin vaatii varmistuksen. Asia ei oikeastaan ole ongelma, sillä tuo Keppra viidentenä lääkekokeiluna on ollut varsin ongelmaton. Valproaattia sisältävä Deprakine sen sijaan ei tulee enää kysymykseenkään. Suoranaisesti minulla ei ollut mitään niitä kolmea muuta lääkettä vastaan, mutta kroppani oli eri mieltä. Osa huononsi valkosolujen määrää, ja osa laski natriumarvot liian alas. No, onneksi jotain löytyi.


Bildresultat för epilepsi medicin


En usko että Keppran kanssa tulee ongelmia nytkään, mutta kieltämättä ehkä pientä jännitystä on. Kun kyseessä on viides lääke ja jokaiseen kokeiluun liittyi omat haasteensa, sama rumba ei liioin innosta. Tai ”rumba” on hieman liioiteltu kuvaus. Parissa lääkkeessä oli käyttöönoton aikana omat haasteensa: nykimistä ja/tai kutinaa. Ei siis mahdottomia totuteltaviksi, mutta epämukavia.

Tulevaisuus?
Kuten taisi käydä ilmi, mitään radikaaleja toimenpiteitä tämä ei tule aiheuttamaan. Tuo ajokielto rajoittaa toki lisää työmahdollisuuksia, mutta tuskin laskee niitä nollaan. Onneksi elämäntavat muuten ovat olleet säännölliset ja alkoholin kulutuskin on laskenut varsin tervellisiin lukemiin. -Siis se on ollut sellaista jo vuosien ajan. Lisäksi vuosi takaperin aloin kiinnostua vähän suuremmasta unimäärästä. Ja liikunnan suhteen tärkeää on palautuminen.


Bildresultat för homer simpson meditating


Luulen että stressinhallintaan joudun kiinnittämään enemmän huomiota. Vaikka olen onnistunut pysymään rauhallisena, ilmeisesti stressi kalvaa omalla tavallaan sisältäpäin. Miten aion asiaan puuttua käytännössä? -Vielä en tiedä, mutta säännölliset joogatunnit ovat ainakin listalla.

Vaikken tästä aiheesta haluakaan kirjoittaa tarkkoja selostuksia, menköön tällä kertaa. Jos/kun perheenlisäys tulee ajankohtaiseksi, olen ymmärtänyt että epilepsian vuoksi seuranta lisääntyy. Mitäpä teologi tuohon voi todeta? Esimerkiksi jotain tyyliin: Tehdään sitten niin. Mutta palaan asiaan vasta kun ajankohtaiseksi tulee.

Ilmeisesti suolasta ei kuitenkaan tarvitse luopua.. hah! Tähän loppuun voisi todeta: Satunnaisesta sätkimisestä huolimatta elämä jatkuu. Sitä ei ylimääräiset äkkinäiset liikkeetkään saa pysähtymään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti