Kuukautiset ja hormonit: Kiukuttelun ja kettuilun kulta-aikaa?

Pieni varoitus: Tulevaan tekstiin sisältyy kritiikkiä. Meitä naisihmisiä on ”siunattu” veijareilla nimeltä hormonit. Ja mitä kaikkea ne saavatkaan aikaan? -Ärtyisyyttä, pahoinvointia, itkuisuutta, makeanhimoa, kerran kuussa tapahtuvaa vuotoa ja milloin mitäkin. Tämän kaiken ohella pitäisi selviytyä milloin mistäkin arjen vaatimuksista. Kysymys kuuluukin: Voiko hormoneihin vedoten toimia toisin kuin odotetaan?

Äärimmäisen pahat oireet

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että en ole koskaan joutunut kärsimään esimerkiksi vaikeista pms-oireista, kivuliaista kuukautisista, oksentelusta, päänsäryistä yms. Myöskään makeanhimo tai muukaan ruuanhimo ei yllätä sen enempää kuukautisten aikana kuin niiden ulkopuolellakaan.

Olen kuitenkin tietoinen, että osalla naisista on todella vaikea oireet. Tässä kohtaa lienee jo vähän pakkokin olla ymmärtäväisempi. Jos tila menee oikeasti työkyvyttömyyden puolelle, mitäpä siihen voi sanoa vastaan. Toki +/- viikko kerran kuukaudessa on pitkä aika, mutta minkäs teet jos esimerkiksi sängystä nouseminen on lähes mahdotonta.

”Mulla on menkat, siksi olen tällainen”

En sitten jos kuukautiset eivät työkyvyttömäksi, mutta kaikki pännii ja hormonit tekevät sekopäiseksi? Tässä kohtaa ymmärrykseni vähenee. Taas kerran olen helpossa asemassa, sillä en koe kuukautisen vaikuttavan mielialaani. Perustelu: Ketutusta ilmenee kyllä kuukautisten ulkopuolellakin sekopäisyydestä puhumattakaan. -Eli ei taida mennä hormonien piikkiin.

Varmasti hormonit vaikuttavat monilla mielialaan, mutta tiedostettua huonoa käytöstä minun on vaikea sulattaa. Huonoja päiviä on itse kullakin, niin miehillä kuin naisilla. Mutta oikeuttakaako se haistattamaan p**kat jokaiselle joka eteen sattuu ja kiukuttelemaan jos tulee pienikin mahdollisuus kommunikoida? Eri asia on, jos henkilö hyvissä ajoin kertoo hyvissä ajoin, että hän saattaa syystä X olla kärttyinen, mutta syy X ei ole muissa ihmisissä.

Asioilla on seurauksensa..

Itse pidän ”menkkakiukuttelua” opittuna maneerina, jonka taustalla on ajatus kuukautisista eräänlaisena verukkeena käyttäytyä miten huvittaa. Milloin tällainen tapa opitaan, se kaiketi vaihtelee. Huonolla käytöksellä on kuitenkin usein seurauksensa, etenkin jos se on säännöllinen tapa. Lähipiirissä sellaisella tavalla ei välttämättä tehdä ystäviä, ei ainakaan tiettyinä päivinä kuukaudessa.

Entä sitten vähän myöhemmällä iällä tiettyjen vastuiden parissa? Minulla on häpeällisen vähän työkokemusta, mutta opiskelusta sitäkin enemmän. Voin muuten vakuuttaa, että luennoitsijaa tai vaikkapa tentin tarkastajaa ei todellakaan kiinnosta, sattuiko tentti menkkojen aikaan ja siksi meni pieleen. Menkoista ei todellakaan saa mitään armopisteitä. Sama pätee työpaikalle. Työnantaja ei kuuntele kettuilua ja suunsoittoa, oli ajankohta kuukaudesta mikä tahansa.

Pohdintaa

Jos jonkun mielestä näkemykseni kuulostaa liian ehdottomalta, huomauttaisin alussa mainituista todella pahoista oireista. Vaikka minun on helppo sanoa kun kroppa ja mielialat eivät kenkkuile ja heittele joka suuntaan, en pidä sellaisia verukkeena huonoon käytökseen. Toisaalta voin perustella asiaa jälleen tällä: Minullakin on huonoja päiviä, mutta ne eivät oikeuta kiukuttelemaan kenellekään syyttä.

Okei, seuraava voi tälle tekstille vihaisia kommentteja mutta.. Pääsevätkö miehet aina helpommalla? Niin no, kerran kuussa olevia enemmän tai vähemmän haasteellisia päiviä heillä ei ole. Mutta uskallan väittää, että myös miehillä on huonoja päiviä, päänsärkyä, pahoinvointia ja kenties vatsakipujakin. Vaikka syyt ovat eri, jotain kokemusta kyseisistä vaivoista heilläkin saattaa olla. Pahoittelen, mutta nyt jätän ns. muun sukupuolen tilanteen erittelemättä.

  "Mies -flunssa" lienee hyvä esimerkki..

Omasta sukupuolestaan saa olla ylpeä ja siinä saa viihtyä, mutta aivan kaikenlaiseen käytökseen sitä ei pidä hyödyntää. Kun tässä itse kukin on fiksu, ajatteleva ja harkintakyvyn omaava naisihminen, uskon että itse kunki äly, harkitsevaisuus ja itsehillintä riittää hengittämään sisään ja ulos sen verran, että asiallinen käytös säilyy. Jos minulta kysytään, en ainakaan haluaisi tulla määritellyksi hormonitoimintani perusteella.