Työnhaku on opettanut paljon

Vaikka keikkatöiden suhteen on onnistanut, ns. oman alani töitä en ole vielä löytänyt. -Tai olen toki, mutten ole tullut valituksi. Tällä alalla hakijoita on paljon suhteessa paikkojen määrään, eli kilpailu on kova. Oli ala mikä tahansa, tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kannattaisi yrittää. -Ei ainakaan jos kutsumusta löytyy. Työnhaku on kuitenkin opettanut paljon, ja toivon etten unohda niitä oppeja vaikka töitä löytyisikin.

Itsensä markkinointi

Tämä on ollut vaikeaa! Itseään pitää kehua sopivasti, mutta realismin rajoissa. Samalla on perusteltava miksi juuri minä olen oikea henkilö tehtävään X. Olen pitänyt ”markkinointiteksti” tuottamista vaikeana ja suoraan sanottuna kiusallisena. Vähitellen oikeanlainen sävy on kuitenkin löytynyt, ja hakemus on johtanut jopa haastatteluun.

Keikkatöistä kokemusta

Suosittelen keikkatöitä jokaiselle, joka hakee töitä alalta mistä niitä on vaikeampaa saada. Jos keikkatyöt ovat toimenkuvaltaan lähellä ns. tähtäimessä olevaa työpaikkaa, niistä voi saada todella arvokasta työkokemusta. Minulle (kuten varmaan monelle muullekin) keikkatyöt ovat väliaikainen ratkaisu, mutta ainakin järkevä tapa käyttää aikaa.

Varsinainen syy keikkatöihin ainakin omalla kohdallani on joustovara. Keikkatöiden ulkopuolella en todellakaan löhöile, vaan panostan vapaaehtoistoimintaan. Ulkopuolisen silmin istun vain koneen ääressä, selailen kirjoja ja naputtelen silloin tällöin tekstejä. No, saarna- ja hartaustekstit eivät meikäläisellä ainakaan synny yhdellä istumalla..

Kutsu haastatteluun on paljon

Jos onnistunut itsensä markkinoiminen johtaa kutsuun työhaastatteluun, se on oikeasti suuri saavutus. Luonnollisesti haastettaluun kannattaa varautua hyvin ja tsempata itse tilanteessa. Mutta vaikka kuinka hyvin menisi, joku muu voi saada paikan. Vika ei tällöin ole välttämättä työnhakijassa. Haastateltavat saattavat oikeasti olla niin tasavertaisia ja jokainen todella hyviä, että todella minimaaliset seikat vaikuttavat lopulliseen valintaan.

Hyvin menneet haastattelut usein kuitenkin jäävät työnantajan mieleen, ja voivat jatkossa ”poikia” uusia mahdollisuuksia. Voi että minä inhoan tuota ”poikimis” -termiä..

Monipuolinen ja aktiivisuudesta kertova CV

Vaikka en olekaan mikään loistava esimerkki tällä hetkellä, kannusta silti olemaan aktiivinen sekä ilmaisemaan aktiivuus CV:ssä. Nyt en siis viittaa aktiivimalliin. Jos mahdollista, kannattaa vapaaehtoistoiminnan kautta toimia jossain, mikä tavalla tai toisella on sidoksissa työhön jota etsii. Aina ja kaikilla aloilla tämä ei välttämättä onnistu, mutta jos onnistuu, tällaiset aktiviteetit voivat samalla olla mahdollisuus kehittää omaa osaamista haluamallaan alalla.

Asian voisi tiivistää muotoon ”ei kannata istua tumput suorina ja vain odottaa puhelinsoittoja”. Mikäli taloudellinen tilanne sallii, suosittelen lämpimästi myös esimerkiksi opiskelua vaikkapa avoimessa yliopistossa sellaisilla kursseilla, jotka tukevat haettavassa ammatissa. CV:ssä tällainen kertoo siitä, että työnhakija on aidosti kiinnostunut kyseisestä alasta.

Pohdintaa

Ymmärrän täysin jos paljon työtä tekevä näkee työttömyysajan kadehdittana ”rentoiluaikana”. Tässä kohden joudun hieman oikaisemaan moisia käsityksiä. Kyllä, jos työttömyys aikana todella istuu tumput suorina odottaen että asiat vain tapahtuvat itsestään, rentoahan se varmasti on. Jos taas aktiivisesti etsii töitä, kirjoittaa hakemuksia sekä yrittää kehittää omaa osaamista opiskelemalla tai keikkatöillä, mitään lepolomaa tämä ei todellakaan ole. Lisäksi viikonloput eivät ole vapaita, vaan silloinkin tutkitaan työpaikkailmoituksia ja kirjoitetaan hakemuksia.

Samassa tilanteessa oleville voisin todeta, että itseään ei kannata syyttää. Jos työpaikkaa ei irtoa hyvästä hakemuksesta ja onnistuneesta haastattelusta huolimatta, todennäköisesti ratkaisevat tekijät ovat usean hyvän hakijan kesken todella pieniä.

Myönnän jännittäväni pääsenkö koskaan tekemään oman alani töitä, vaikka olenkin laajentanut urahaaveita. Lisää aiheesta löytyy täältä. Tämä on niitä hetkiä kun olisi mielenkiintoista nähdä tulevaisuuteen, mutta samalla sitä on kiitollinen kun sinne ei näe. Kun ei tiedä, jaksaa paremmin yrittää ja toivoa. Tämä on kautena stressaava ja käy itsetunnon päälle. Toisaalta parempi näin. Ainakaan tietoinen lusmuilu ei ole vaihtoehtona.