Irti syömishäiriöstä: Mitä haluat tehdä elämälläsi?

Taas tuli muisteltua menneitä.. eli syömishäiriöaikoja. Oi, mikä sen hauskempaa! Olen kirjoittanut paljon asianomaisten omasta vastuusta, ja tämä menee hieman samaan kategoriaan. Syömishäiriöoireilusta kehkeytyy herkästi ”elämäntyö”. Kuinka ollakaan muut asiat jäävät vähintään yhtä herkästi hieman syrjemmälle. Osa toki tahtoo pärjätä kaikessa täydellisesti, mutta syömishäiriö + työ/opiskelu -yhdistelmä ei useimmiten toimi kovin pitkään. Jotain päivänä tuleekin eteen haasteellinen kysymys: Mitä oikein haluan tehdä elämälläni?

Syömishäiriö elämäntapana

Itsekin haksahdin tähän ajatukseen, kiitos Irc -galleria silloisen Thinspiration -yhteisön. Yhteisön ideana oli siis tuputtaa erityisesti anoreksiaa elämäntapana ja valintana. Kyllähän tavallaan sitä onkin, mutta elämäntapana anoreksia on yhtä fiksu ja terveellinen kuin alkoholismi tai huumeiden käyttö. Itse asiassa luulen ettei anoreksia elämäntyylinä paljoa edes eroa noista kahdesta. -Addiktio muiden joukossa.

Valitettavasti anoreksia ja syömishäiriöt elämäntapana tahtovat ennen pitkää häiritä työtä ja opiskelua. Molemmat vaativat riittävän määrän energiaa ja aivokapasiteettia. Sitä vastoin kumpikin kärsii pakkomielteisestä toiminnasta.

Aika kuluu..

”Kyllä mä sitten myöhemmin”, ”Sitten joskus..”, ”Sitten kun..”. Voi veljet, tuotahan kuulee ja itsekin tuli noin ajateltua! Onhan se mukava lykätä suunnitelmia ja vastuuta aina pikkuisen eteenpäin. Itse kuitenkin muistan ajan puuroutuneen, ja yhtäkkiä sitä vain heräsi tajuamaan, että kolme vuotta onkin kulunut ja minä olen vielä tässä. -Ja samassa tilassa.

Eihän kokonaisen elämäntyylin muuttaminen helppoa tai mukavaa ollut, mutta se oli pakollinen toimenpide jotta olisin päässyt edes johonkin suuntaan. Todella moni jää toipumisvaiheeseen sekä jojoilevan sairastelun pariin. Hupskeikkaa, yhtäkkiä kuluikin kymmenen vuotta. Sen kymmenen vuoden sisään olisi mahtunut opiskelua loppututkintoa myöten, työpaikan saaminen ja työn tekeminen, ehkä sitoutuminen toiseen ihmiseen ja ylipäänsä asettumista. No, katsotaan sitten kun..

Mitä tehdä omalla elämällä?

Tuohon ajan kulumiseen tämän kysymyksen voisi liittää. Syömishäiriössä elämäntyylinä ei mielestäni ole mitään hohdokasta, eikä myöskään ikuisena toipujana olemisessa. Toki jos jotakuta houkuttelee elämä vailla suuntaa, jatkuva riippuvaisuus, pakkomielteet, ikuinen kalorikammo, aineenvaihdunnan hidastuminen yms, mikäs siinä.

Uskallan väittää että kaikki eivät halua sellaista elämää, vaan jotain muuta. Suurin haaste vaihtaa se ”sitten kun” -ajattelu ”Ei vaan nyt!” -ajatteluun. Lisäksi on hyvä muistaa tarvittava aika. Jos tulevaisuuden suunnitelmat vaativat opiskelua, siihen joutuu varaamaan n. 2-7 vuotta alasta ja koulutuksen tasosta riippuen. Tähän päälle menee vielä hakeminen, sillä moneen opiskelupaikkaan liittyy myös pääsykoe. Työelämään pääseminenkin voi viedä oman aikana, samoin pätevöityminen. Koska aikaa siis tarvitaan, ”sitten kun” -ajattelu on todella huono homma.

Pohdintaa

Voisi siis todeta, että syömishäiriö elämäntapana on sen sortin kokopäivätyötä, että muulle jää todella huonosti tilaa. Tästä syystä valinnat kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Yksi hyvä pohdinnan aihe on, kuinka paljon jotain asiaa todella haluaa. Jos haluaa todella ammattiin X, on pakko miettiä mikä syömishäiriön rooli on. Kumpi kannattaa priorisoida? Tavallaan ymmärrän miksi osa valitsee syömishäiriön. -Se on turvallista tasapaksua ”elämää”, jossa tietyt asiat toistuvat kerta toisensa jälkeen. Mutta onko se sitä mitä elämällään haluaa tehdä?

Vaikka kritisoinkin liiallista kiirehtimistä, syömishäiriön ja muun elämän välillä valitsemisessa kannatan suurempaakin hoppua. Kuten totesin, oireillessä vuodet vierivät huomaamatta, ja hetken päästä on kulunut useampi vuosi. Mihin ne vuodet haluaa käyttää, se on jokaisen oma valinta. Voin kokemuksesta sanoa, että hoitohenkilökunta kyllä auttaa ja tukee näiden valintojen konkretisoimisessa. Varsinainen työ on kuitenkin tehtävä itse. Mutta pieni toistaminen lienee paikoillaan: Jos todella haluaa jotain, sen eteen on valmis taistelemaan.