Operaatio trampoliinipuisto

Vaikka viikko ei ole vielä loppusuoralla, ovat viime päivät menneet vaudilla. Tenttiluvussa on tapahtunut toivottua tehostumista, mikä puolestaan ainakin toivon mukaan lisääntyy asteittain. Tälle päivälle otan melko suuren tavoitteen, mutta ties vaikka sen tavoittaisin. Siis suuren totuttuun nähden. Mikäli tavoite toteutuu, voi kyseisen sivumäärän ottaa päivittäiseksi tavoitteeksi. Gradun kanssa ajattelin jo työn olleen turhaa, kunnes ilokseni huomasin ensimmäisen opuksen käsittelyn tulleen päätökseen. Kun tilalle tuli toinen kirja, alkoi taas toivo herätä. Tietenkin toivon ohella on hyvä tehdä jotain myös käytännön tasolla. Ehdinkö saada tenttilukemiset kuntoon helmikuuhun mennessä? Yritän parhaani. Mikäli en onnistu, se ei välttämättä tiedä maailmanloppua, sillä minun tenttilukuni edistymisellä tai edistymättömyydellä tuskin on niin suuria voimia. 

Maanantaina vuorossa oli suorastaan extreme -tason vaihtelua. Kävimme sisareni kanssa testaamassa trampoliinipuistoa. Olin hieman varautunut, sillä mietin ovatko ikä ja aika vieneet jo kyvyn heittäytyä. Onneksi näin ei ollut. Toki pari ensimmäistä pomppua menivät koetellessa, mutta kyllä siitä vauhtiin päästiin! Paikka oli selkeästi suunnattu myös aikuisille (vaikka lapsetkin siellä pärjäävät). En muista ikärajaa, mutta lapsille on varattu erikseen oma vuoronsa, mikä mielestäni on hyvä asia. Kyllä, itsekkäästi pidän aikuisten puolta! Tuollainen temppuiluhenkinen liikunta kiehtoo muutenkin, mutta aikuisille sopivia "leikkipuistoja" on haasteellista löytää, sillä lapsia tuppaa olla kaikkialla. Sanotaan että leikki on lasten työtä, mutta uskon vahvasti sen olevan myös aikuisten velvollisuus, ainakin fyysisellä tasolla. Trampoliinit oli asetettu erittäin järkevästi. Yksittäisiä "tavallisia" trampoliineja ei ollut, vaan useita limittäin. Toki pehmustetut reunat toimivat rajoina, ja niitä oli hyvä varoa jos hyppy sattui kantamaan pidemmälle. Sisareni onnistui inspiroimaan käsiliikkeillä, joiden omaksuminen on minulle aina ollut vaikeampaa sillä huomio on pääasiassa jaloissa. Mihinkään monimutkaisiin "sarjoihin" en tietenkään kyennyt, mutta hyppisessä kädet antoivat mukavan lisään koordinaatioharjoitteluun. Kun innostuin kokeilemaan rotaatiohyppyä, huomasin miten selän asento korostui. Jäällä minulla on ongelmana selän vetäminen kumaraan hypyn aikana. Nyt kun alusta oli pehmeä, olikin selän suoristamiseen helpompi keskittyä! No, pyllähdin jokaisella yrityksellä.. jossain vaiheessa innostuin n. 20 vuoden tauon jälkeen kokeilemaan volttia. Kyllähän sieltä pieni, peffalle päätyvä voltti lopulta irtosikin! Kuperkeikkasarja johti sen sijaan siihen, että päässä pyöri hetken jos toisenkin. Korkeat pudotukset hieman jännittivät, mutta hauskaa oli! Suurin haaste oli päästä pehmeiden kuutioiden seasta pois. Kokemus oli kaikin puolin positiivinen, joskin hikinen. Suositelen trampoliinipuistoa lämpimästi niin hauskanpito- kuin oheisharjoittelupaikkana erityisesti siinä vaiheessa, kun treeniä alkaa tehdä turhan vakavalla naamalla!

Sunnuntaina olin fyysisesti siinä määrin väsynyt, että jouduin jättämään illan jääharjoituksen väliin. Olin hieman poikennut perinteisestä viikkorytmistä treenaamalla keskimääräistä enemmän lauantaina, mikä tavallisesti menee kevyemmin. Ilmeisesti kroppa vaati väliin lepopäivää. Eilen tiistaina kävin yleisövuorossa harjoittelemassa. Väkeä oli siinä määrin ettei ohjelman harjoittelu onnistunut. Axel ja kaksoissalchow menivät keskimääräistä paremmin, ja olen äärimmäisen kiitollinen "apuvalmentajalle" joka havainnollisti lähtöäasentoani. Kumarahan se yllättäen oli.. täydelliseen korjaukseen en kyennyt näin alkuun, mutta hyppy parani huomattavasti. Ritissä pitäisi saada rotaatioasento pidettyä loppuun asti, mikä jostain syystä on yllättävän vaikeaa. No, ehkä tänään onnistuin. Tulevana sunnuntaina toivon että saan aikaiseksi pyytää josko voisin kokeilla harjoituksissa kisaohjelmaa musiikin kanssa. Helmikuussa en tosiaan ehdi kisaamaan, sillä kesätöiden perehdytys osuu samalla viikonlopulle. Kuun lopulla olisi kisat Joensuussa, mutta se tuntuu liian aikaiselta. Maaliskuu sen sijaan on jo hieman realistisempi ajankohta. 

Kohta onkin aika siirtyä bussipysäkille. Päivä menee lukemisen ja liikkumisen vuorottelulla, sillä tiedossa on vapaa harjoitteluvuoro, sen jälkeen pari tuntia vapaata ja sen jälkeen tanssiakrobatian kurssin toinen kerta. Saa nähdä mitä pelottavuuksia tänään on tiedossa! Vaikkei ehkä uskoisi, tällaisina päivinä lukeminen on keskimääräistä tehokkaampaa, mikä varmaan johtuu tarkkaan määritellyistä ajoista ja ennen kaikkea siitä, että en ole kotona. 

Ja sitten menoksi! Mukavaa keskiviikkoa kaikille!