Niin se aika rientää, ensi viikolla nimittäin odottaa ensimmäinen luento. Vaikka olen odottanut innolla lukuvuoden alkamista, on pientä jännitystä ilmassa. Luulen että pääsen kiinni opiskeluun melko kivuttomasti, tosin ajanhallinta vaatii oman korjaamisensa. Sen sijaan reissaamiseen tottuminen mietityttää hieman, mutta eiköhän siihenkin totu. Luentoja tulee olemaan maanantaista torstaihin, mutta onneksi lähinnä aamupainotteisesti. Päivällä on siis mukavasti aikaa tehdä kirjallisia tehtäviä ja junamatkoilla puolestaan voi kätevästi lukea. Kandityön aihetta alustaakseni aloin kerrata Suomen historiaa siinä toivossa, että saisin pientä varmuutta taustalle. Ihan mielenkiinnosta aloin lukea myös Taava Koskisen toimittamaa teosta Kurtisaaneista kunnian naisiin. Toistaiseksi teos on ollut sisällöllisesti erittäin mielenkiintoinen. Ehkä tämäkin on valtaosalle itsestäänselvyys, mutta en tullut ajatelleeksi, että aikoinaan maalaustaiteessa käytetyt naismallit (ainakin suuri osa heistä) olivat prostituoituja. Teoksessa käsitellään myös prostituoitujen asemaa sekä heihin liitettyjä leimoja. Erityisen mielenkiintoiselta on vaikuttanut se kontrasti ja ristiriita, mikä maalauksen hahmon itsevarman katseen ja hänen oman haavoittuvaisuutensa välillä saattoi olla.
Muutama päivä sitten menetin hermoni jalan kanssa. Tänään sain akuuttiajan lääkärille ja mahdollinen "tuomio" kieltämättä jännitti ja pelotti. Penikkataudin sijaan diagnoosiksi tuli rasitusvamma, mitä edesauttaa ilmeisesti kyseisen jalan virheasento, kiitos lättäjalan. Miksi jalkani eivät koskaan saa positiivista huomiota lääkäriltä?! Nyt tiedossa on siis lepoa siinä määrin kuin se on mahdollista, lisää kylmähoitoa sekä kylmä -ja kipugeeliä. Niin, ja kärsivällisyyttä. Päivittäinen hyppiminen saa jäädä joksikin aikaan ja tästä lähtien lihas lienee hyvä tukea siteen (tai jos löydän sopivan tuen) avulla. Nyt vain toivon, että näiden suunnitelmien seuraaminen tuottaisi toivottuja tuloksia.
Tiistaina teippasin jalkani kunnon "paketiksi" ennen jääharjoituksia. Kieltämättä viritys auttoi paljon, sillä kipu alkoi selkeästi myöhemmin kuin aiemmin. Siihen nähden että harjoituskertaan sisältyi paljon hyppimistä, jalka kesti teippauksen ansiosta ihmeen pitkään! Askeleiden harjoittelu jäi tällä kertaa kokonaan pois, mutta askeleista viis, sillä viimeinkin sain pari akselia onnistumaan takaperin vauhdista! Kaksoissalchow on jalan takia aika ongelmallinen, mikä kieltämättä harmittaa. Hyppy kuitenkin onnistui pari kuukautta sitten, mutta nyt harjoittelua on lykättävä, tai tyydyttävä korkeintaan pariin hyppyyn. Toisena erittäin positiivisena yllätyksenä tuli taivutuspiruetin onnistuminen. Toki taivutusta saisi olla enemmän, mutta ensimmäisen kerran uskalsin laskea pääni. No, en voi kehua asentoa erityisen mukavaksi, mutta uskon että toistojen myötä varmuutta tulee enemmän. Jos en väärin muista, niin ensi viikolla olisi ensimmäinen aikuisryhmän harjoittelukerta. Kun ystäväni kanssa olemme jutelleen molempien ohjaajien kanssa, järjestelyt eivät ole kuulostaneet aivan nappiin hoidetuilta. Kumpikin pudisti päätään todeten ettei tiedä vielä mistään mitään. Ohjaajia ei kai saisi neuvoa, mutta tässä kohtaa sorruin ehdottamaan, että pidempään luistelleet voisivat harjoitella "omia juttujaan" yhteisten liikkeiden jälkeen. Jotenkin tuntuu vai oudolta, että ryhmää mainostetaan suurella innolla, mutta sisältöä kukaan ei ole miettinyt kellonaikaa pidemmälle. No, ehkä harjoittelun sisältö kehittyy sitä myöten, kun ryhmäläisten määrä ja taitotaso selkenee. Tosin myönnän että perusasioiden harjoittelu ei todellakaan tee pahaa.
Jään jälkeisessä ohjeisharjoituksissa ohjaajamme on ottanut käyttöön "kuntopiiri -menettelyn", mikä itse asiassa on toiminut varsin tehokkaasti. Tällä kertaa harjoittelun kohteena olivat kädet ja jalat. Liikkeet olivat tehokkaita, naisten punnerruksia laskematta. Olen jo pitkään boikotoinut tätä liikettä, mutta tällä kertaa annoin periksi. Jokaisessa pisteessä oltiin minuutin verran. Suunnilleen puolivälissä polveani alkoi kirvellä oudosti. Hetken päästä kirvely muuttui sen verran voimakkaaksi, että harjoitus oli keskeytettävä. Kun nostin polveni maasta, oli korkki olisi otettu irti: rykelmä muurahaisia (kusiaisia tietenkin) vilisti pienestä aukosta, minkä päällä polveni oli. Lopputuloksena polveni hehkui punaisena ja sain nauttia kirvelystä jonkin aikaa. Mitä tästä opimme? Naisten punnerrukset ovat pahasta!
Huomenna olisi tarkoitus teipata jalka taas huolella ja kokeilla kestävyyttä jäällä. Lauantaina ainakin alustavasti on ruohonleikkuun vuoro, riippuen tosin säästä. Samalla reissulla pääsen pitkästä aikaa sisaren tyttöä näkemään! Toivottavasti neitokainen ei ujostele kun edellisestä tapaamisesta on jo jonkin verran aikaa. Mikäli alkuperäiset suunnitelmat pitävät, luvassa on myös aikaistettua illanviettoa ystävän kanssa. Seuraavaksi lienee pienen jumpan vuoro, tällä kertaa tangolla. Siinä jalan ei uskoisi rasittuvan erityisemmin. No, vaihtelu virkistää, vaikka mukavampi on toki saada vaihtelua ilman pakotteita, mutta yritetään asennoitua optimistisesti vaikka sitten väkisin!
Oikein leppoisaa loppuviikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti