Osittainen lomailu jatkuu, mutta onneksi pian on luvassa hieman enemmän säännöllisyyttä "viikko-ohjelmaan". Muutama päivä sitten ilmoittauduin muutamalle kurssille, proseminaari mukaan laskien. Opiskelun suhteen syksyn suunnitelmat ovat melko kunnianhimoiset (ainakin minun tasoiselleni, jollekin toiselle taas silkkaa leikkiä), mutta jos hyvin käy, vähän intensiivisempi työskentely kääntyy keväällä mahdollisuudeksi ottaa hieman kevyemmin. Toisaalta lukujärjestys tulee olemaan erittäin armollinen; lähiopiskelua on pääasiassa aamupäivisin, mutta toki työskentelyä tulee olemaan runsaasti luentojen ulkopuolella. Koska lähiopiskelua tulee olemaan neljänä päivänä viikossa, matkakulut huolestuttavat aika tavalla. Nyt voin vain siis monen muun opiskelijan kanssa toivoa, että VR ottaisi käyttöön lähiliikenteen kausilipun myös opiskelija-alennuksella. Jos aika ja jaksaminen suinkin riittävät, jonkinlainen keikkatyö olisi hyvä olla. Tilanne on siinä mielessä haasteellinen, kun haluan kuitenkin priorisoida opiskelun, mutta myös panostaa harrastuksiin. No, sitähän se aikuisuus on, monesta asiasta on tingittävä.
Keskiviikkona puoliso sai ideaksi poiketa Espoon keskuspuistossa kävelyllä. Ajatus oli loistava, sillä pieni vaihtelu oli tervetullutta ja sää loistava. En suoranaisesti ole Espoon alueiden "fanittaja", mutta keskuspuistosta pidän. Ehkä se viehättää osaksi senkin takia, että maisemat muistuttavat mökkimaisemia (kyykäärmeitä myöten). Aamujää oli tosin rasittanut jalkaa ja parin tunnin kävely vaati myös veronsa, mutta reissu oli seuraustensa arvoinen! Päivä oli aurinkoinen, mutta ei helteinen, minkä vuoksi lenkkeily sujui kevyesti. Jotenkin sellainen luontomaisema ja hiekkatie ovat todellista hermolepoa asfaltin, lukuisten rakennusten ja ruuhkaisten autoteiden ohella. Ja tietenkin myös seura kruunasi reissun! Jalan kunnosta huolimatta halusin hyödyntää eilistä jäävuoroa, mikä kylläkin jäi lyhyeksi. Muodostelmaluistelijoiden harjoitukset venyivät kymmenen minuuttia yli ajan, minkä vuoksi ehdin olla jäällä vain n. 40 minuuttia. Valitettavasti kipu alkoi olla se verran häiritsevä, että pidempi aika olisi ollut todella epämukavaa. Tämä vaiva alkaa todella harmittaa, sillä paraneminen on hidasta ja vaihtelevaa. Ilmeisesti pian on aika ottaa yhteyttä lääkäriin, jos vaikka osaisi antaa tehokkaammat neuvot. Jäällä harjoittelu on nytkin lähinnä ylläpitoa. Akselia ja kaksoissalchowia yritän harjoitella jalan kestävyyden mukaan, mutta kaksoisritti -ja flippi jäävät pariin kokeiluun, erityisesti ensin mainittu. Uudeksi liikkeeksi piruettien puolelta on tullut lentävä istumapiruetti, missä hyppy kylläkin on erittäin varovainen ja muistuttaa enemmänkin astumista toiselle jalalle. Nyt vain toivon saavani jalan pian kuntoon, sillä ensi tiistaina alkavat ohjatut harjoitukset.
Viulunsoittoon tuli viimeinkin pientä vaihtelua, sillä löysin Helsingin Kirjasto 10:stä Suzuki viulukoulun viidennen osan! Haastetta tulee hieman enemmän ja pikku hiljaa pitäisi harjoitella neljättä asemaa. Toinen asema menee haparoiden ja alavireisyys on turhan tuttu ilmiö. Siispä lisää harjoitusta. Suomalainen Pianokoulu 3 on käytössä edelleenkin ja Snurretoppen menee alkaa mennä kohtuullisesti keskiosaa laskematta. Mitähän seuraavaksi? Scarlatti ja Piazzolla kiinnostaisivat, mutta teknisesti kappaleet saattavat olla liian vaikeita. Jos saisin käsiini jotain päivänä Aaronin 4. ja 5. kirjan, niissä riittäisi soittamista pidemmäksikin ajaksi. No, ehkä keskityn nykyisen kirjaan vielä jonkin aikaa, minulla kun tahtoo olla huonona tapana hypätä kappaleesta toiseen ilman minkäänlaista kärsivällisyyttä. Sisareni kanssa selailimme viime viikonloppuna kyseistä kirjaa ja totesimme, että "pelottavan näköiset" kappaleet jäävät helposti soittamatta. Sellaisia ovat mm. nuottien muodostamat sekamelskat, vaikeat tahdit, perättäisen soinnut yms. Ehkä nyt voisi olla hyvä tilaisuus kohdata näitä pelottavia kappaleita.
Mainitsemani leipomus onnistui todella hyvin myös "tuomariston" mielestä. Leipominen tapahtui jälleen hieman silmämääräisesti, mutta tässä ainakin jonkinlainen ohje. Laitoin pohjaan muromyslin lisäksi kaurahiutaleita, mutta luulen että ne voi jättää pois, mikäli myslin antaa pehmitä riittävän pitkän aikaa:
Mango-sitrus -rahkakakku muromyslipohjalla
Pohja:
n. 3 dl muromysliä
n. vajaa 1 dl kaurahiutaleita
n. 1-2 dl maitoa (myös soijamaito käy)
vajaa 1 dl juoksevaa margariinia
Täyte:
1 prk mango-sitrus -jogurttia (Ingman)
2 prk maitorahkaa (itse käytin rasvatonta)
1 prk mangososetta (Semperin suurempi purkki)
sitruunamehua
steviaa tai sokeria maun mukaan
3 rkl perunajauhoja
(kanelia)
2 tl vanilliinisokeria
Pohjan aineksen sekoitetaan keskenään ja annetaan pehmetä taikinamaiseksi. Kun koostumus vaikuttaa sopivalta, taikina levitetään vuokaan (suosittelen leivinpaperin käyttöä). Täytteen ainekset sekoitetaan sähkövatkaimen avulla (ei tarvitse vaahdottaa, näin koostumus on helpompi saada tasaiseksi). Perunajauhoja lisätessä kannattaa olla varovainen. -Paitsi jos haluaa osan päälleen. Sitruunamehua ja steriaa/sokeria (tai muuta makeutusainetta) lisätään oman maun mukaan. Kun täyte on valmis, se kaadetaan vuokaan taikinan päälle. Paistoaika on ensin 20 minuuttia 175 asteessa ja sitten 20 minuuttia 150 asteessa. Jos keksien murentaminen tuntuu ärsyttävältä puuhalta, suosittelen lämpimästä muromyslin käyttöä! Tämän kakun voi varmasti tehdä myös vegaanisena käyttämällä soijajogurttia ja tofua täytteeseen. Muromyslin tuotesisältöä en ole tarkistanut, mutta eiköhän sitäkin ole saatavilla vegaanisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti