Jokunen
viikko sitten aloitin osittaisen kahvilakon. Ensimmäisistä päivistä
voi lukea lisää täältä. Kuten havaittavissa on, ensimmäinen
päivä oli varsin ikävä. Vaikka yritin välttää suuria odotuksia
kofeiinin määrän vähentämisestä, myönnän olevani hieman
pettynyt. Toisaalta positiivisiakin vaikutuksia on ilmennyt.
1-2
mukillista viikossa
Ja voi
jestas miten pelottavan hyvältä kahvi maistuukaan! Musta tee on
myös ok, ja periaatteessa pärjäisin silläkin. Illalla en juo
mustaa teetä vaikka kofeiinin määrä onkin reilusti pienempi
kahviin verrattuna. Kyllä, olen lukenut kaikista kuuluisista
keskustelupalstoista positiivisia kokemuksia kahvin
vähentämisestä/jättämisestä pois.
Edelleenkin
kahvia tekee mieli enemmänkin kuin kaksi mukillista viikossa.
Aamukahvista olen pysynyt erossa varmuuden vuoksi, ja myönnän teen
toimineen hyvin. Vaikka aamulla tekisi mieli kahvia, musta tee on
korvannut sen hyvin. Jotain kofeiinitonta mieluummin? -Saa odottaa.
Töihin tykkään ottaa mukaan termariin esimerkiksi ruusunmarjateetä
lämmittämään jos vilu tulee.
En
ole kuin uusi ihminen mutta..
Pahoittelen:
En tunne itseäni ainakaan merkittävästi energisemmäksi. Ihoni ei
hehku sen enempää tai vähempää kuin ennenkään, paino muuttui
lähinnä noron myötä, selluliittini ovat lojaalisti paikoillaan
(sama se). Ei siis mitään radikaaleja muutoksia.
Mutta
toisaalta olen nukkunut muutamaa poikkeusta laskematta pidempiä
aikoja yhteen menoon, mikä kieltämättä tuntuu. Heräämisen
jälkeen uni on tullut nopeasti, mutta valitettavasti kello tuntuu
soivan aina liian aikaisin. Toisaalta olen heräillyt ilman suurempia
ongelmia.
Refluksivaiva
ei ole mennyt parempaan suuntaan, mihin olen hieman pettynyt.
Toisaalta liikahappoisuus on vähentynyt vähän, mutta selkeästi.
Käytännössä tämä tarkoittaa jotain niinkin romanttista, kuin
että kurkkuun ja nieluun visiitille morjenstamaan saapunut ruoka ei
polta samaan malliin kuin ennen. Hyvä niinkin, sillä työssäni
joudun käyttämään ääntäni. Totta puhuen kärähtänyt kurkku
ei tehnyt äänelle hyvää..
Kannattaako
jatkaa vai palaanko kahvin kittaamiseen?
Jälkimmäinen
houkuttelisi, mutta taidan edelleen yrittää pysyä tällä
linjalla. Luulen että laadukkaampi yöuni saa vaakakupissa vihreän
valon vilkkumaan. Uni on kuitenkin olennainen osa jaksamista ja
palautumista. -Ja mielenterveyden ylläpitoa. Sen myönnän, että
kireä olotila on vähentynyt. Väsymyksestä huolimatta olen ollut
yllättävän rento ja tasainen. -Siis omasta mielestäni,
kanssaihmiset saattavat olla eri mieltä. Toki yksittäisiä huonosti
nukuttuja öitä tulee edelleenkin, mutta ne taitavat olla
aikuisiällä ilmentynyt synnyinlahja.
Edelleenkään
en näe tarpeelliseksi jättää niitä kahta mukillista pois. Itse
asiassa viime viikolla jäi yhteen mukilliseen. Jos kahvittomia
viikkoja tulee, ne saavat tulla spontaanisti ilman tiukkoja
suunnitelmia. Luulen että juuri rentous on auttanut jatkamaan
kofeiinin vähentämistä näinkin pitkään. Toinen mikä auttaa on
lyhyen tähtäimen ajattelu: herään, laitan teetä. Päivällä
palattuani kotiin laitan teetä. Pidemmälle ei tarvitse ajatella.
Jos kahvin määrä joskus lisääntyy ja turhankin paljon, onpahan
jokin projekti toteutettavaksi.
Oletteko
te joutuneet rajoittamaan kahvin juomista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti