Ylihoidatko ihoasi?

Iho-ongelmista tuli varsin lojaali seuralaiseni jo ala-asteiässä. Murrosikä muuten ei pitänyt kiirettä, mutta suunnilleen 5. luokalla otsaan ilmestyivät ensimmäiset näppylät. Ja tulevina vuosina niitä riittä vaikka muille jakaa! Yläasteella käytin suuria määriä puuteria, koska jotenkin naama oli saatava edustavampaan kuntoon. Kiusaamista kun riitti muutenkin. Näin jälkeenpäin kauhistelen miten kohtelin ihoani.

 Aaa.. vanha kunnon Clearasil!

Ns. nuorena aikuisena kohtelu parani, mutta kaltoinkohteluakin riitti, kiitos goottikauden meikkeineen. Minulla on lapsesta asti ollut todella ohut iho erityisesti silmänympärysiholla, ja peittoonhan se piti saada. Puuteria vaan herkälle iholle! Nykyään olen tyytynyt hyväksymään zombie -silmänaluseni. Tosin joskus jotain tököttejä voisi kokeillakin.. Mutta entäs ihon kunto? Stressi on kohdallani tehokas finnien nostattaja, enkä liene ainoa. Pari vuotta sitten ihmettelin miten kolmenkympin kieppeillä moisia iho-ongelmia ilmenee. Sitten satuin huomaamaan muutamia kirjoituksia ihon ns. ylihoitamisesta, eli liikaa veden käyttöä, mekaanisia kuorintageelejä ja liian rajuja puhdistusaineita. Pienen epäröinnin jälkeen päätin kokeilla hieman uudenlaista ihonhoitoa.

Veden käyttö minimiin

Niin hieno ja välttämätön aine kuin ”hookaksoo” onkin, sillä on myös kuivattava vaikutus. Ajatus veden käytön vähentämisestä tuntui aluksi aika hirveältä ja suorastaan epähygieeniseltä kasvojen ihon kannalta. Vesi kuitenkin tuppaa pesemään iholta myös sen suojakerrosta. Iho kuivuu ja ärtyy, mikä taas edesauttaa pienten näppylöiden syntymistä. Nyt en tarkoita murrosiän iho-ongelmia, vaan selkeästi ärtynyttä ihoa.

Aloitin puhdistamisen Garnierin misellaarivedellä, joka sopii myös silmänympärysiholle. Alkuun sitä tietenkin mietti, paljonko epäpuhtauksia iholle jää, mutta ilmeisesti ei jäänytkään. Vähän myöhemmin otin käyttöön kosteuspyyhkeet. Ihan mielenkiinnosta testasin miten käy, jos puhdistukseen käyttääkin koskeusvoidetta. Siispä vähän kosteusvoidetta kosteuspyyhkeen toiselle reunalla, kevyt hieronta kasvoille ja ”huuhtelu” pyyhkeen toisella puolella. Itse asiassa erityisesti talvisin ihoni tykkäsi kovasti tästä puhdistustavasta! Ihan rahaa säästääkseni olen käyttänyt vauvan ”pyllypyyhkeitä”. Halpoja, hajusteettomia ja aivan varmasti tarkoitettu herkälle iholle.

Ei rakeellisia kuorinta-aineita

Kuorinta.. se maailman kätevin keino pitää huokoset puhtaina! Haasteena kuitenkin on, että herkkä iho tahtoo ärtyä ns. mekaanisesta kuorinnasta. Tämä tarkoittaa siis rakeellisia kuorinta-aineita, tai esimerkiksi kuorintahanskaa. Omalla kohdallani kuorinnalla taisi olla enemmänkin psyykkinen vaikutus, mutta ihoni oli ollut pidemmän aikaa eri mieltä. Tosin myönnän olleeni varsin ronski otteissa.

Jossain vaiheessa testasin (taas jotain tekstejä lukeneena) sitruunamehua. Sellaisenaan sitruunamehu on varsin rankkaa tavaraa, mutta laimennettuna toimii paremmin. Sitruunamehun happo ilmeisesti puhdistaa, ja C-vitamiini hoitaa. Tämä ”kuorinta” kannattaa tehdä ilta-aikaan, jolloin iho ehtii ”palautua” erityisesti ennen altistumista UV-säteilylle. Ns. virallisten happokuorintojen kohdalla suositellaan ilmeisesti pidempää aikaa. Näin talviaikaan UV-säteilyn määrä on ehtii olla pienempi, ja päivävoiteessani on suojakerroin. Kyseessä on siis Lidlin päivävoide.

Riittävästi kosteutusta

Voi ei, naama kiiltelee enemmän kuin juuri kiillotettu hopea-astia! Kiiltely/rasvoittuminen aikuisiällä ei kuitenkaan välttämättä viittaa uuteen murrosikään, vaan kuivuuteen. Iho yrittää kompensoida kuivuutta pukkaamalla rasvaa urakalla. Yleensä moni voi reagoida tällaiseen vaihtamalla päivävoiteet enemmänkin teini-iholle sopivaan voiteeseen, mikä ratkaisuna on varsin huono. Vaikka miten hirveältä tuntuisi, kannattaa valita nimenomaan kuivalle tai erittäin kuivalle iholle tarkoitettuja tuotteita. Aluksi voi ilmetä epäilyksiä tyyliin ”tämähän tukkii huokoset!”, mutta se pelko on turha. Toki todella rasvaisia voiteita kannattaa välttää, mutta nykyään monet kuivalle ja herkälle iholle tarkoitetut päivävoiteet ovat kaukana Nivean ”cremestä”.

 

Niin oudolta vinkiltä kuin kuulostaakin, ihon rasvoittuessa todella hyvä apu on lisätä koskeusvoidetta. Suosittelen koostumukseltaan kevyttä, vaikka ihan ns. perusvoidetta, mutta ei liian rasvaista. Rasvoittuminen voi tosiaan olla merkki kuivumisesta, ja yleensä vähenee kun kosteutusta tulee ulkopuolelta riittävästi. Ns. sisäisesti nautittavat hyvät rasvat kannattaa myös huomioida.

Tilanne nyt

Ei vettä, ei puhdistusgeelejä eikä rakeisia kuorinta-aineita. Miten on käynyt? Näin alkuun totean, että ihoni ei ole luonnostaan heleä, saati sitten tasaisin. Minulle tulee herkästi arpikudosta ja pienetkin nirhamat jättävät pitkäaikaiset jäljet. Tasaisesta väristä ei siis voi puhua. Ihoni kunto on kuitenkin parantunut, ja värikin jossain määrin. Silmänaluset ovat edelleenkin tummat, mutta ei voi mitään. Kiiltelyä ilmenee yleensä päivällä, mutta koskeusvoide saa sen kuriin. Epäpuhtaudet eivät ole kadonneet, mutta vähentyneet. Sellaiset pienet ärtyneet finnit ovat kuitenkin vähentyneet merkittävästi, oikeastaan jopa kadonneet.

Ihotyyppejä on erilaisia, jolloin tämän tekstin ohjeita ei voi yleistää jokaisen kohdalle. Ihon kuntoon vaikuttavat hoitamisen ohella nesteen juominen, ravinto, hormonit ja stressi. Riittävään uneen kannattaa muuten panostaa! Omalla kohdallani oli kuitenkin tapahtunut virhe arvioinnissa. Luulin että ihotyyppini olisi rasvoittuva, mutta todellisuudessa kyseessä taisikin olla pintakuivat herkkä, ja hieman atooppisuuteen taipuvainen ihotyyppi. Iho-ongelmat olivat siis enemmänkin oire ylihoitamisesta. Kun iho on ärtynyt, siihen kerääntyy helpommin epäpuhtauksia ja tulehtuneisuutta. Kuitenkin voisin sen verran yleistää, että jos aknen kaltaista iho-ongelmaa ilmenee reippaasti 20 ikävuoden jälkeen, suosittelen kokeilemaan tällaista pelkistettyä ihonhoitoa, ja kohtelemaan ihoa herkän ihon tavoin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!