Teinivuosieni muoti: Se muuten oli härskiä!

Tässä taannoin tuli pohdittua nuorison pukeutumista,sen asiallisuutta ja mahdollista paljastavuutta. Kun ajattelen varhaisnuorten ja nuorten pukeutumistyyliä, en edes käsitä miten paljon puhuttu rehtori onnistui määrittelemään sen ”hutsahtavasti”. Jättäkäämme kommentin puiminen vähemmälle, sillä sellaista tekstiä tulee varmasti jo korvista ulos. Varmuuden vuoksi totean: kommentti voittaa asiattomuudessaan nuorten pukeutumisen. Mihin sitten vertaan? No omien teinivuosieni, ts. 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun muotiin tietenkin. Aiempi aihetta sivuava teksti löytyy täältä.

Muoti tosiaan ei ollut siveimmästä päästä. Ihmettelen kuitenkin, miksi koulun puolelta ei tullut kritiikkiä. Toisaalta ehkä 7-9 -luokkalaisten aivot suodattivat moisen höpötyksen. Mainittakoon että itse en mennyt ihan kaikkiin muotivillityksiin mukaan, osaksi mukavuussyistä ja osaksi elämäntyylistä.

Naruolkain -topit

Nämä olivat niin hienoja! Itse en erityisesti talvella kyennyt pitämään tätä vaatetta ilman villatakkia, mutta osa karaistuneena taisi viihtyä topissa hyvin. Tavallisesti kaula-aukko tai mikä lie vedettiin niin alas, että rintavarustus tuli varmasti esiin. Itse siirryin naruolkain -topin käyttöön vasta 9. luokalla, koska ”oikeanlaisia” eli glitter -kuvioisia ei saanut paikallisista vaateliikkeistä. -Paitsi sitten kun topit olivat ”out”. Kyseessä oli muistaakseni valkoinen Fiorellasta ostettu toppi.

Itse en kuitenkaan vetänyt toppia aivan niin alas kuin moni muu tytöistä teki. Syynä taisi olla olematon rintavarustukseni, missä ei ollut erityisemmin esittelemistä edes topattujen liivien kanssa. No, hyvä yritys.

 (X-globe) Mustat topit olivat myös in..

Oikeasti matalavyötäröiset farkut

Voi jukoliste miten pitkään näiden saamista oli odotettava! Eihän siinä muuten mitään, mutta minä, nyt 158-senttinen hujoppi en ollut kasvanut vielä täyteen mittaan tuossa vaiheessa. Edes vähän sopivia lantiofarkkuja ei siis yksinkertaisesti löytynyt, vaan ylimääräistä pituutta oli valehtematta yli 15 cm. No, onneksi nämä olivat muotia myös lukiovuosina, ja minäkin sain olla osa massaa.

 (Me Naiset)

Housujen vyötärö oli tosiaan hyvin matala. Siksi lähes naurattaa kun katsoo vaateliikkeissä housuja merkinnällä ”low waist”. Hah! Ne eivät ole matalaa nähneetkään! Talven pakkaskeleillä nuo pökät olivat kuitenkin hivenen haasteelliset. Malli oli tietenki viimeisen päälle tykäistuva, jolloin alle ei mahtunut paljon mitään kerrastoon viittaavaa. Mutta viis siitä, nuoria kun oltiin!

Stringit esiin!

Tähän tyyliin en mennyt mukaan ihan silkasta mukavuudenhalusta. Mutta tosiaan, tämä pukeutuminen miellettiin myöhemmin osaksi nk. pissis -tyyliä. Mutta ennen kuin stringien vetämistä niin ylös kuin mahdollista alettiin paheksua, se kuului ihan normaaliin koulupukeutumiseen. Jos ihan rehellisiä ollaan, mukavuuden halun ohella tämä tyyli näytti meikäläisen silmiin typerältä. Siinä mentiin pikkuisen liikaa ”päiväntasaajan alapuolelle”.

 (The Sun)

Näin jälkeenpäin pilkottava stringit (tai oikeasti ylös vedetyt) olivat jo sen sortin pukeutumista, että erityisesti 7-luokkalaisilla tai sitä nuoremmilla se todellakin meni mielestäni yli. Kai sitä voisi vain vedota omaan tyyliin ja vallitsevaan muotiin. En kritisoi tässä niinkään ”siveettömyyttä”, vaan vaatteita joilla periaatteessa pikkutytöt vaatteiden välityksellä edustavat asioita, joihin heillä ei olisi mikään kiire.

Fritsut

Tämänkin ilmiön skippasin. Pojista kuin saattoi saada poikabakteereita, ja pölynimuriin turvautuminen olisi vienyt suuren osan itsekunnioituksesta. Kyllähän näitä käsiteltyjä kauloja näkyy silloin tällöin, mutta ei mielestäni yhtään samoissa määrin ja samalla tasolla kuin omina teinivuosinani. -En siis tarkkaile suurennuslasin kanssa ihmisten kauloja, mutta kyllähän ne läiskät aika hyvin erottuvat ilman fokustakin.

Voi toki olla, että oma yläasteeni oli jokin poikkeus, mutta osa (erityisesti tytöt) näyttivät pahoinpidellyiltä. Muistaakseni joku luokkalainen aikoinaan kikatteli kuinka jätkäkaveri teki hänelle sydämen muotoisen fritsun. No, taidetta sekin?

 (Hah! Wikipedian näkemys on todella kesy!)

Ja muita kuteita: reisitaskuhousut, hameet ja paksupohjaiset lenkkarit

Reisitaskuhousut olivat tosiaan muotia. Itsekin sellaiset omistin, sellaiset joustavat. Ns. metro -housuista en koskaan oppinut pitämään. Niitä käyttivät pääasiassa pojat, mutta myös tytöt. Erona taisi olla roikottaminen. Poikien housut roikkuivat puolessa reidessä, ja milloin minkäkinlaiset kalsarit sitten olivat esillä.

Vaikka muuten vaatteet olivat varsin paljastavia, hameet olivat yllättävän pitkiä. Ne nimittäin ulottuivat polvien alapuolelle. Sitten kengät.. ilmeisesti Spice Girls -kenkätyyli piti omalla tavallaan pintansa, vaikka kyseinen bändi oli muuttunut äärettömän ”noloksi”. Tämän oivaltaminen oli minulle, suhteellisen vannoutuneelle spaissari -fanille kova isku. Yleensä kengät olivat mustat, ja pohja oli varsin paksut. Kuinkakohan moni teini muuten taittoi näissä kengissä nilkkansa..

  (Demi.fi) Huom, myös skeittikengät tulivat muotiin!

Pohdintaa

Jos aivan rehellisiä ollaan, en täysin ymmärrä mitä ”hutsahtavaa” nuorison vaatteissa on? Voi olla, että 90-luvun muotia eläneenä en osaa kauhistella esimerkiksi ns. napapaitoja. Ehkä shortshit näyttävät joskus vähän turhan lyhyiltä, mutta esimerkiksi viime kesänä kelit olivat sitä luokkaa että jokainen vaatekappale tuntui liialta. Mutta jos ajatellaan kouluvaatteita tai ”cityvaatteita”, sellaiset tosi minishortsit ovat mielestäni surullinen näky esimerkiksi ala-aste -ikäisillä. Tai sitten todella minikokoiset narubikinit. Toisaalta haasteena lienee sekin, että maksukortit ovat siirtyneet yhä nuorempien käyttöön. Jos tilillä on rahaa ja vaatekauppaan pääsee, mitäpä sitä kysymään vanhemmilta lupaa. Milläs estät siis..

Kun tarkemmin ajattelen, tämä ”nykyajan nuoriso” muutamissa asioissa siivommalta kuin omina teinivuosinani. Muutamia poikkeuksia laskematta vaatteet näyttävät ihan fiksuilta, ja esimerkiksi alkoholin kanssa pelleileminen on vähentynyt. Vaikken kyseisestä puuhasta ollutkaan kiinnostunut, edustan sukupolvea jossa humalahakuinen juominen oli todella suosittu harrastus viikonloppuisin. Voisin toki kritisoida pipon pitämättä jättämistä, paljaita nilkkoja ja takki auki kulkemista pakkasella. Mutta hei, paljaita nilkkoja laskematta sama meininkin oli minunkin nuoruudessani. Taas kerran edustin tylsimyksiä, syynä herkkyys kylmälle. Pipon kanssa erityisesti pojilla etiketti oli mielenkiintoinen: Pipoa pidettiin sisällä, mutta huonommin ulkona.

 (Kotiliesi)

Miksi en tekstissäni pohtinut tarkemmin oikeutta kiusaamiseen tai muuhun asiattomaan käytökseen pukeutumisen perusteella? -Koska näkemykseni tuli esille aiemmassa tekstissäni: Kantani on ehdoton ei. Vaikka kannatankin ns. pukukoodin noudattamista kouluissa ja työpaikoilla, muistan kyllä muodin omina teinivuosinani. Pukukoodin ei todellakaan tarvitse tarkoittaa korviin ulottuvia kauluksia tai koulupukuja. Mutta jos joku kauhistelee nykynuorten pukeutumista, suosittelen lämpimästi kurkkaamaan Internetin ihmeellisestä maailmasta kuvia 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun pukeutumisesta..