Flunssaa ja taipuiluharjoituksia

Jokainen hoitaa vuorollaan koko kansaa koskettavan velvollisuutensa. Koska eduskunnan ja erityisesti hallituksen toimintaa ei oman mielenterveytensä turvaamiseksi ole hyvä seurata liikaa, velvollisuus ei ole äänestää tai allekirjoittaa kansalaisaloitteita, vaan sairastaa flunssa. Olen sen verran harvoin kipeänä, että dramatiikkaa ei puutu. "Voi minua, kaikki on pilalla, ei, en ole enää mistään kiinnostunut, kaikki on yhdentekevää, antakaa minun hirttäytyä!" Kyllä, tällaista teatteria se tahtoo olla, mutta onneksi vain kerran pari vuodessa. Mieliala on ollut aika alamaissa, tosin ei pelkästään flunssan takia. Tiistaina palautuin kandityön esitelmäversion. Jotenkin suuren projektin jälkeen kädet tuntuvat tyhjiltä siinä missä pääkin. Tosin ymmärtääkseni lievä masennus ja alakulo rankemman projektin jälkeen ovat yleisiä reaktioita, jotka menevät nopeasti ohi. Nyt voin vain odotella kauhulla kuinka paljon työstettävää on edessä "virallisen" kandiesseen kanssa.

Torstainen jäävuoro jäi väliin lievän kuumeen, kurkkukivun ja kaikkea muuta kuin lievän nenän vuotamisen takia. Kun eilen perjantaina sama toistui, vapautui sisäinen draamakuningattareni. Onneksi huomenna pääsee taas harjoittelemaan, mutta tällaiset useamman päivän tauot tahtovat aiheuttaa epävarmuutta ja liikkeiden unohtamista, sillä minulla ei ole monen vuoden vankkaa kokemusta, jolloin kroppakin muistaisi paremmin. En kuitenkaan ole osannut aivan jouten olla. Kun jalkaakin on pitänyt lepuuttaa, huomio on kohdistunut muun muassa selkälihasten vahvistamiseen ja notkeuden kehittämiseen. Niin hullulta kuin kuulostaa, olen ottanut hieman vaikutteita rytmisen voimistelun liikkeistä ja harjoitteista. Luonnollisesti samanlaista notkeutta ja taipuisuutta on turha odottaa, mutta pientä kehitystä olisi mukava saada. Jonain päivänä olisi hienoa saada esimerkiksi vaakaliuku spagaattia muistuttavaan asentoon, mikä notkeuden ohella vaatii todella vahvaa selkää. Keskiviikkona yllätin itseni pääsemällä asentoon, jonka piti olla jo rakenteeni vuoksi mahdoton. Liikkeen varsinaista nimeä en tiedä. Siinä asetutaan ensin makaamaan vatsalleen ja nostetaan sitten selkää ja jalkoja niin, että jalkapohjat koskettavat takaraivoa.  

 Selkä minulla on ilmeisesti luonnostaan melko liikkuvat, mutta lihasvoiman lisäännyttyä onnistui tämäkin liike. Biellman -asento on myös paranemaan päin. Ja kuten huomattavissa on, viimeinkin uskaltauduin lisäämään oman kuvani tänne! Tosin kuva on otettu alkukesästä, joten jossain vaiheessa yritän päivittää hieman. Biellman -asennossa en tavoittele aivan täydellistä spagaattia, vaikka sellaiseen toki olisi hienoa joskus päästä. Jäällä erityisesti piruetissa tilanne on aina toinen, sillä on keskityttävä myös pyörimiseen, jolloin asennon puhtaus jää vähemmälle. Toisaalta mitä paremmin asento onnistuu jään ulkopuolella, luulisi sen onnistuvan paremmin myös piruetissa tai liu'ssa. Huomenna selviääkin sitten, että miten vaihteeksi pidempi harjoittelutauko on vaikuttanut. Varaudun pahimman luoka rävellykseen, mutta jostain on aina aloitettava.

Mitään "extreme" -tason suunnitelmia ei tälle päivälle ole. Todennäköisesti teen pienen kävelylenkin ja yritän lukea tenttikirjaa edes jossain määrin. Harmittaa hieman, kun en ehdi valmistautumaan marraskuun alussa pidettävään tenttipäivään, mutta ehkä maailma ei lopu jos tentistä saatavat opintopisteet ovat saatavissa vasta joulukuussa. Muutenkin toinen periodi on sisällöllisesti köyhä, sillä opetusta on todella vähän tarjolla. No, "onneksi" voin työstää ns. virallista kandityötä ja yksi kurssi sentään löytyi. Kai tämä on yksi esimerkki siitä, miten säästötoimenpiteet ilmenevät konkreettisesti. Yritän vielä katsoa, josko olisi mahdollisuus itsenäisesti suorittaa jotain. Tai vaihtoehtoisesti voisi ottaa välillä hieman rennommin?

Näiden pohdintojen myötä lienee aika siirtyä hieman ulkoilemaan. Oikein leppoisaa päivää kaikille!