Muussa tapauksessa tämä auttaisi erottamaan paremmin viikonpäivät toisistaan, mutta näin kesäloman aikana festarit, itse kunkin lomien alkamiset loppumiset ja muut spesiaalipäivät tuovat juhlintapäiviä myös sunnuntain ja torstain välille. Onneksi minulla on seinäkalenteri. Näin ollen tiedän, että nyt kirjoittaessa on lauantai ja 23. päivä heinäkuuta. Käytännösä tämä tarkoittaa sitä, että monella lomat alkavat olla loppusuoralla. Huom, loma -käsitykseni on edelleen ajastettu opiskeluaikaan. Kesä, sitä edeltävä ja sen jälkeinen aika ovat myös aikaa elämäntapojen muutoksille. Jostain syystä muutokset rajoittuvat vain tietyille alueille..
Kesäkunto ja kesäkilojen karistaminen
Huhti-toukokuussa on otollisin aika saada kroppa kesäkuntoon. Käytännössä tämä kai tarkoittaa sellaista tilaa, mikä määriteltyjen standardien asettamissa puitteissa sopii rannalla oleskeluun muussakin kuin kolme kokoa liian suuressa kaavussa. Samaan aikaan toki korostetaan miten selluliitti on kaunista, mutta ohessa on vinkkejä kuinka päästä selluliitista eroon. Onko selluliitti sitten niin kaunista, että siitä on päästävä eroon jottei kantaja ylpistyisi liikaa?
Jostain syystä kesäkunto on kompensoitava suunnilleen kesä-heinäkuun aikana, jolloin elokuussa alkaa kesäkilojen karistaminen. Vaihtelu virkistää? Molempiin liittyy mm. liikunnan lisääminen ja ruokavalion tiukentaminen. Ei sokeria, vähemmän rasvaa, toisaalta enemmän jos vaihtoehtona on nk. ketodieetti, enemmän proteiinia dieetin laadusta huolimatta jne. Liikunnan muoto vaihtelee tavoitteiden ja toisaalta trendien mukaisesti.
Mitä näihin kuntokuureihin ei liity, ovat esimerkiksi kofeiinin ja alkoholin vähentäminen. Toki säännöllisesti esim. sekä Iltasanomissa että Iltalehdessä on samalla kerralla luettavissa suosituksia eri alkoholijuomista ja tietoiskuja varoitusmerkeistä joihin liittyy vakavampaan suuntaan kieroutunut alkoholin säännöllinen nauttiminen. Kesä-heinäkuun bile -ja festariaikana haittoja ei ole. Myöskin jäätelöiden, grillimakkaroiden yms. sisältö muuttuvat hetkeksi terveellisiksi.
Mikä täss on erikoista? Varmasti moni asia, Itse olen miettinyt miksi alkoholin käytön vähentäminen tulee esille vain tipattoman tammikuun aikana. Ehkä kevät ja loppukesä on ajankohtana liian aikainen pohtia moista? No, tavallaan käsitän. Tiettyinä aikoina vuodesta alkoholijuomien myynnissä tapahtuu selkeä piikki. Jos juomista kyseenalaistaisi, myyjät jäisivät vaille totuttua voittoa. Viis kansanterveydestä, väkivallasta, rattijuopumuksesta, hukkumiskuolemista yms. "pienistä" sivuvaikutuksista. "Kesäkunnon" katoamiseenkaan eivät varmasti vaikuta ne lukuisat terassilla nautitut drinkit. Ai niin, suomalaiset syövät vain liikaa jäätelöä.
Ovat ääripäät ainoa vaihtoehto?
En ole absolutismia vastaan. Toisaalta vaikka itse olen yli vuoden ollut nollalinjalla, en koe olevani absolutisti. Ehkä syömishäitiötausta saa inhoamaan liiallista ehdottomuutta. Absolutismi sopii toisaalta henkilöille, joille alkoholi ei sovi lainkaan. Tähä lukisin luonnollisesti alkoholistit sekä henkilöt joilla on merkittävä terveydellinen vasta-aihe. Lisättäköön tähän vielä mielenterveys. No, eihän alkoholi kenellekään tee hyvää, en vain usko liikaan ehdottomuuteen pitkällä aikavälillä. Tästä syystä en ole eläessäni pitänyt tipattomia aikoja. Olen vain jättänyt juomatta.
Eikö tuo ole yksi ja sama asia? -Ei minulle. Periaatteena raskaana ja imettäessä (kai??) sai saisi käyttää alkoholia pieniä määriä ja oikein ajoitettuna. Vaikka välillä matematiikasta pidänkin, olen liian laiska. Minulla ei ole lainkaan motivaatiota miettiä määriä, kellonaikaa ja alkoholin palamiseen menevää aikaa ja meneekö se yksiin imetysajan kanssa. Liian suuri työ yhden kemiallisen liuottimen nauttimisen tähden.
Kun imetys joskus loppuu, en koe erityistä tarvetta käyttää alkoholia. Toisaalta en kielläkään sitä itseltäni. Ristiriitaista ehkä, mutta juuri tämä mahdollisuus valita johti yli vuosi sitten ensin juomisen vähenemiseen, sitten pidempään taukoon mikä jatkuu edelleen. No, raskaus ja imetys ovat osaltaan pidentäneet taukoa. Luulen että ilman raskauttakin käyttö olisi jäänyt ainakin erittäin vähäiseksi, eli "lauantai -siideri" tai ne pari lasillista kivennäisvedellä lantrattua valkoviiniä lauantaisin olisivat todennäköisesti jääneet usealta lauantailta pois.
Ajatuksen sober curious on vedonnut juurikin ehdottomuuden puuttuessa. Toki jokainen voi tulkita asian miten haluat. Toisaalta haluan välttää parempi ihminen -syndrooman mikä tahtoo iskeä siirtyessä lähes missä vain ääripäihin. Voi toki olla että itse katson ihmisiä ja asioita jonkinlaisen negatiivisuusverhon läpi.. Toisaalta voin itse myöntää olevani äärimmäisen rasittava jos innostun liikaa jostain asiasta. Minä olen parempi koska olen löytänyt kyseisen asian ja muut huonompia koska eivät ole kyseistä hienoutta keksineet. Mikäli kyllästyn kyseiseen asiaan, sitä ei koskaan ollutkaan..
Voisiko alkoholiton vaihtoehto olla salittu kaikille..
Edelleen alkoholista kieltäytyminen tuntuu vaativan selityksen. Toisaalta niin myös esim. sokerista/makeasta kieltäytyminen ovat omalla kohdallani johtaneet kysymyksiin tarpeesta vähentää. Vielä enemmän toteamuksiin ettei tarvetta ole, ainakaan ulkoisen olemuksen perusteella. Itse asiassa sokerin/makean syötävän kohdalla ilmiö on lähes sama: kyllä joskus tykkään ja silloin tarjottavaa menee enemänkin. Siinä missä muut ottavat hienostuneesti ja hilllitysti yhden palan kakkua, minä otan kolme. Tosin joudun usein katumaan jälkeenpäin.
Näin käy satunnaisesti, mutta pääasiassa minuun uppoavat paremmin erilaiset leivät ja riisipiirakat. Joskus mietin, millaisia reaktioita näistä kieltäytyminen ja keskittyminen makeaan tarjottavaan herättäisi. Yleensä en jaksa miettiä pitkään, sillä huomioni kiinnittyy kysymykseen "haluaako joku kahvia?". Tässä kohden on valpastuttava koska vastaus on ehdottomasti myönteinen.
Juhlissa on tavallisesti ne muutama lasillinen alkoholitonta vaihtoehtoa mm. kuskeille, alaikäisille, raskaana oleville jne. Kunhan taustalla on kelvollinen selitys. Toisaalta... itsekin piiloudun paremman selitykseni taakse: imetän. Yleensä sorrun vielä perustelemaan miten poika saattaa syödä joskus useammin eikä tuttipullo kelpaa. Kas, asia selvä! Voihan toki olla niinkin, että olen ainoa joka asiasta tekee ongelman. No hei, pitäähän minullakin olla harrastuksia.
Toisaalta.. minullakin meni aikaa ennen kuin sain aikaiseksi maistella suosikkijuomista alkoholittomia versioita. Siis alkoholia sisältävistä suosikkijuomista. Huvittavaa sinänsä, minäkin tarvitsin syyn kokeilla niitä. Olin kyllä vuosia katsellut mm. alkoholitonta kuivaa omenasiideriä. Eipä sitä vain tajunnut kokeilla. Voin vain puna poskilla myöntää, että alkoholilla varustettu juoma oli pinttynyt tavaksi turhankin tehokkaasti.
Voi olla että tämä koskee vai minua, mutta itselleni alkoholijuomien holittoman versiot olivat uusi juttu. Toki tiesin niiden olemassaolosta, mutta moni yllätti. Alkoholittoman siiderit näyttivät olleen vielä joitakin vuosia sitten lähinnä hintavaa "limua". Nyt kun olen testannut alkoholitonta valkoviinia, kuohuviiniä ja kuivaa omenasiideriä, olen yllättynyt positiivisesti. Toisaalta tuttavapiirissäni muutamille muille jotka ovat näitä juomia maistaneet, onnistunut maku tuli myös yllätyksenä. -Toki positiivisena. Miksi nämä vaihtoehdot ovat olleet piilossa?! Nim. inhoan Pommacia..
Omakin matkani oli pitkä..
Kyllä, minäkin tarvitsin syitä olla juomatta. En tiedä miksi sober curious -tyyppisen ajattelun löytäminen oli niin vaikeaa. Omaa juomistani taisi nuorempana (mutta täysi-ikäisenä) rajoittaa kaksi asiaa: kiinnostus miten käytän rahaa sekä taipumus pahaan krapulaan. Myöhemmin aloin kiinnostua myös hyvistä yöunista joita tarvitsin erityisesti fyysiseen palautumiseen.
Kyseenalaistaminen alkoi vähitellen ehkä kahdessa edellisessä parisuhteessani. Molemmissa jouduin ottamaan vastuun toisen osapuolen juomisesta ja sen jälkiseurauksista. En halua tällä toteamuksella tehdä itsestäni pyhimystä. Rehellisesti sanottuna kyseinen tehtävä ei ollut lempihommiani. Usein myös syytin itseäni siitä että toinen joi. Otin toki itsekin, mutta maltillisemmin. Mitä aloin kyseenalaistaa ensin, oli alkoholin rooli nollata stressiä ja väsymystä. Niin omalla kuin muiden kohdalla kävi mielestäni päinvastoin. Alkoholi ei deletoinut negatiivisia tuntemuksia, vaan kärjisti niitä. Mikä v**utti, sitä huudettiin ja korostotettiin tarkemman käsittelemisen sijaan.
Edellisessä suhteessani juomiseni väheni, mutta vääristä syistä. Koin että olen vastuussa. Ne pari kertaa jouduttuani ns. juoppokuskiksi olivat sen verran v-mäisiä, että siitä hommasta kieltäydyin vaikka mikä hätä olisi. Yleensä hätätilanne tarkoitti juomien loppumista. Tavallisesti valehtelin itsekin juoneeni. Alkoholin rooli muuttui yhä negatiivisemmaksi, mikä toi negatiivisia assosiaatioita jo itse makuun ja hajuun. Suhteen päätyttyä maku ja haju eivät parantuneet. Lopulta totesin että pärjään ilmankin. Ennen raskautta vietin pari kuukautta ns. raittiina, mutta edelleen ilman päätöstä. Suhteesta toipumisen kannalta oli todella hyvä etten juonut. Nykyinen puolisonikaan ei käyttänyt alkoholia, mikä teki juomatta jättämisen entistä helpommaksi.
Myönnän että raskaus ja imetys toimivat edelleen syinä sille etten ole käyttänyt alkoholia yli vuoteen. Toivon ajan kanssa omaksuvani paremmin ajatuksen siitä, että voin kieltäytyä ilman selityksiä. Mikä siinä on niin vaikeaa? -Koska itsekin kannan sa,pja päähänpinttymiä kuin moni muukin. Vaikken siis kutsu itseäni absolutistiksi tai edes raittiiksi, ainakin sosiaalisten tilanteiden kohdalla ajatustyö näyttää olevan kesken: Minun on opittava etten ole velvollinen selittämään miksi en juo.
Pohdintaa
Vaikka alussa ja yleensä vetoan sosiaalisiin paineisiin, näin tekstin loppusuoralla mietin kuinka suuri osa vaikeuksista kieltäytyä liittyy aitoon panostukseen ja kuinka suuri osa yksilön oletuksiin mitä muut ajattelevat. Vähän sama kuin menee ulos tukka likaisena ja miettii mitähän muut kaupan kassajonossa ajattelevat. -Todennäköisesti kukaan ei ole kiinnostunut. Paheksuvat katseet eivät edes kohdistu sinuun, vaan siihen että purukumien hinta on noussut.
Luulen että monet omaksuvat paikallisen juomakulttuurin jo alaikäisenä, tai siinä vuotta paria ennen täysi-ikäisyyttä. Muista teinivuosiltani että jo seitsemäsluokkalaiset osallistuivat kotibileisiin joissa "ryypättiin ihan v**usti". Tiedä häntä mikä todellinen määrä oli, sillä känniin tultiin kaikessa minkä väitettiin sisältävän alkoholia. Oli kuitenkin siistiä tulla känniin. Vaikka vuosia myöhemmin näille tarinoille naurettiin, sama asenne säilyi esim. nuorena aikuisena ja opiskelijana erityisesti vappuna. Mantan lakituksessa itse kukin oli sopivasti pienessä sievässä, eli asianmukaisessa tilassa. Se oli normi. -Ainakin omassa tuttavapiirisä. Itse en pystynyt jatkamaan seuraavan päivän picnicillä, jo lähellä oleva kuoharin haju etoi. Asiaan saattoi pienen dagen efterin lisäksi vaikuttaa n. kolmen tunnin unet.
On ehkä vastuutonta kirjoittaa julkisesti tällaista, mutta olen jopa iloinen että "bilevaihe" tuli hoidettua alta pois iässä missä sellainen oli otollisinta. On ihmisiä, jotka elävät hyvinkin asiallisesti ja siveästi, menevät nuorena naimisiin ja perustavat perheen parinkympi alkumetreillä. Bilevaihe iskeekin sitten kolmekymppisenä tai myöhemmin. Toisaalta.. voinko tätäkään kritisoida? Kyseessähän on aikuinen ihminen. Btw, kirjoittaminen olisi paljon helpompaa jos onnistuisin tekstin aikana pitämään näkökulmani mahdollisimman mustavalkoisena asenteeni tyylillä "olen ainoastaan oikeassa".
Instagramissa Sober Curious -ryhmä on hieman turhan ehdoton minun makuuni. Julkaisut tuntuvat menevän enemmän absolutismin puolelle kuin sen miten itse ajatuksen käsitän: minun ei oe pakko juoda. Itse en ole laskenut päiviä miten pitkään olen ollut ilman alkoholia. En myöskään tule kieltämään alkoholia itseltäni kun sen käyttö on vähemmän haitallista. Sen sijaan haluan jatkossakin sallia itselleni kieltäytymisen alkoholista, ja vieläpä ilman hyvää syytä. Kieltävä vastaus itsessään saa riittää syyksi.
Pidän osuudesta curious, eli utelias. Minua kiinnostaa vaihtoehto olla juomatta alkoholia. Näin reilu vuoden aikana joudun toteamaan, että elämäni ei ole kokenut suuria mullistuksia. Tai on, sillä minusta tuli matkan varrella äiti. Mutta sen teki raskaaksi tuleminen, onnistunut odotus ja synnytys. Ja kenties jokin mikä alkujaan näihin kaikkiin johti. Toki alkoholin jättäminen pois helpottaa raskaaksi tulemista, mutta sen parin "raittiin" kuukauden aikana ennen raskautta en kokenut mitään tajunnanräjäyttävää.Tai olihan se oma oivalluksensa että viikonloppu on viikonloppu myös ilman alkoholia. Nykyään viikonlopun merkitys on laskenut, sillä päivät Juniorin kanssa ovat omanlaisiaan, mutta eivät sidoksissa päivämäärään ja viikonpäivään.
Yhteenvetona voisi todeta, että ilman suurempia selityksiä alkoholijuomat jäävät tälläkin kertaa kauppaan. Seuraavaksi voisin etsiä samalla ideologialla varustettua yhteisöä liittyen kahviin.. onneksi minulla on lukuisia selityksiä miksi voin juoda kahvia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti