En ole suoranaisesti ahkera ruuanlaittaja, mutta en mielelläni syö eineksiä. Syy on yksinkertainen: nirsous. Vaikken ole myöskään erityisen taitava ruuanlaittaja, pidän enemmän itsetehdystä ruuasta. Sama pätee esim. sämpylöihin. Olen muutamia kertoja saanut ihmetteleviä kommentteja miten ehdin laitamaan ruokaa ja treenaamaan vauvan kanssa. Esille nousevat perinteiset haasteet: yösyöttöjen aiheuttama väsymys, vauva ei nuku kuin liikkuvissa vaunuissa eikä viihdy sitterissä kitisemättä kuin 10-15 minuuttia.
Vaikka olen vauvan kanssa paljon kaksin, erityisesti ensimmäisinä viikkoina sain todella paljon apua, jolloin saatoin totutella vauva-arkeen kiireettömästi ja keskittyä ns. perushoitoon ja vauvan kanssa olemiseen.
Helppo vai vaikea vauva?
Minä koen Juniorin harvinaisen helpoksi vauvaksi. Hän on rauhallinen ja nukkuu ikäänsä nähden yöt hämmentävän hyvin. Toisaiseksi? Nukuttamiseen tosin on hyvä varata aikaa parikin tuntia, mutta tuttujen rutiinien kautta projekti useimmiten sujuu. Joskus taas on iltoja joina kiukuttelulle ei tunnut tulevan loppua, mutta ennen pitkää Juniori onneksi nukahtaa. Tähän tosin vaikuttavat päiväunet, joita Juniori nukkuu lähinnä vaunuissa, tai sylissä lyhyempiä pätkiä. Joskus poitsu "erehtyy" sammahtamaan sitteriin, mutta vain lyhyeksi aikaa. Yleensä hän herää kiukkuisena. Luulen että hän kokee olevansa huijattu koska ei onnistunutkaan pysyä hereillä.
Mutta nuo pitkät unijaksot yöllä ovat siunaus ja olen kiitollinen jokaisesta yöstä. Vauvoilla kun tahtoo tuon nukkumisen kanssa olla erilaisia vaiheita.. Päivällä Juniori on ihanaa seuraa! Hän juttelee kovasti ja hymyilee paljon. Hän on myös innostunut kokeilemaan millaisia ääniä ja äänteitä hänestä irtoaa. Tosin suurin volyymi taitaa tulla jos ruokapalvelu ei pelaa toivotulla tavalla..
Sitterissäkin Juniori viihtyy jopa itseään viihdyttäen (juttelee esim. kattolampuille ja tutkii nyrkkejään). Tässä välissä ehtii mukavasti laittaa ruokaa tai vaikka joogata kunnes.. Juniorikin kaipaa seuraa tai muuta viihdettä juuri sen 10-15 minuutin kuluttua. Kääntämällä sitterin toiseen suuntaan voi saada parhaimmillaan 30 sekuntia pelivaraa. Hän ei myöskään viihdy pysähtyneissä vaunuissa kovin pitkään. Viisi minuuttia olisi jo ennätys. Sitten vaunuista alkaa kuulua protestiääniä.
Varsin helppo vauva siis, mutta realistisella tasolla: ääntä tulee säännöllisesti, joskus kiukuttaa ihan muuten vain ja tarpeet ajoittuvat Juniorin omalla aikataululla, ei kotitöiden, kauppareissujen, liikuntahetkien tai muunkaan mukaan. Pidemmän päälle hän on rauhallinen, hyväntuulinen ja ainakin äidin mielestä aivan ihana vauva <3
Ruuanlaitto: valitse menu huolella ja ajoita oikein
Voin myöntää kouliintuneeni virheiden kautta. Kuten totesin, sain alkuaikoina paljon apua ja totuttelu vauva-arkeen kävi todellakin pehmeän laskun kautta. Ruuanlaitosta olen oppinut yhtenä "sääntönä" helppouden. Ruuat joiden valmistaminen vaatii pitkäkestoisempaa näpertelyä ovat siirtyneet kansioon "sitten joskus". Teen pääasiassa (edelleen) laatikoita, patoja/muhenoksia, ruokaisia kastikkeita ja keittoja. Pyrin myös tekemään ruokaa sen verran, että se riittää ainakin kolmeksi päiväksi.
Voinko tehdä jotain etukäteen? Tähän kannattaa kiinnittää huomiota. Itselleni tämä tyyli antoi yksittäisiä mutta arvokkaita minuutteja. Käytän ruuissani runsaasti kasviksia, mikä tietää pilkkomista. Koska en ole käynyt sirkuskoulua tms., en voi viihdyttää Junioria veitsi kädessä. Sen sijaan olen Juniorin nukahdettua tai hänen viihdyttäessä itseään pilkkonut etukäteen sellaisia kasviksia, jotka voivat hyvin odottaa kipossa seuraavaankin päivään. Vaikken ns. valmisruuista paljoa perusta, esim. pakastevihannekset pelastavat usein.
Toinen ties mistä somen syövereistä löydetty niksi oli riisin liottaminen yön yli. Tehdessäni tex-mex -tyylistä kasvismuhennosta laitoin sekä soijarouheen että riisin likoamaan jääkaappiin yön yli ja pilkoin porkkanat edellisenä päivänä.. Koska riisi oli liottamisen myötä puolikypsää, piti vain lisätä ainekset kattilaan. Pilkottavana olivat vain sipuli ja tomaatit. Muuten ruoka valmistui itsestään.
Mitä voin tehdä vapaalla kädellä tai jalalla? No tietenkin kiikuttaa sitteriä tai tarvittaessa ottaa vauvan syliin. Itse tosin olen sen verran neuroottinen etten halua tuoda vauvaa lähelle esim. kiehuvaa vettä koska pelkään huitaisevani kattilan nurin. Sen paistaminen onnistuu vauva sylissä. Tosin Juniori alkaa olla sen verran iso jässikkä, että äidillä lihaskunto meinaa pettää.. Tästä syystä laitan sitterin turvalliselle etäisyydelle kuumasta ruuasta, mutta sen verran lähelle että pystyn kädellä tai jalalla kiikuttamaan. Huom, tämäkään ei riitä ikuisuuksia, eli ruuan todellakin kannattaa olla nopeasti valmistuva..
Ajoitus: tämän virheen teen säännöllisesti mutta onneksi harvemmin: vaihda vaippa ja syötä ennen ruuanlaittoa. Jos nälkä iskee, siinä Juniori ei anna paljoa armonaikaa. Vaipanvaihto menee ns. rutiinina ennen syöttämistä. Juniori kuuluu niihin nautiskelijoihin, joiden kanssa syöttämistä ei tehdä kiireellä. Toisaalta en itsekään halua kiirehtiä, sillä pideän imetyshetkistä. Lisää aiheesta voit lukea täältä.
Liikunta: hyväksy ja nauti pakollisista sarjatauoista
Tämä oli suuri oivallus kun huomasin ettei Juniori viihdy pitkään pysähdyksissä olevissa vaunuissa. Tosin jos vaunulenkki sattuu päiväuniaikaan, tilanne on helpompi. Itse en vaan vielä ole oppinut niin hyvään ajanhallintaan. Vielä?
Vaunulenkit ovat myös Juniorille tärkeitä. En tiedä onko hän itse samaa mieltä, mutta vaunulenkkien aikana onnistuvat pidemmät päiväunet. Koska paikoillaan vaunut eivät saa olla kovin pitkään, jumppatuokioissa tulee väkisinkin pakollinen "sarjatauko". Sen aikana vaujuna pitää heijata jotta matkustaja pysyy tyytyväisenä.
Itse asiassa tämä pakollinen sarjatauko on parantanut harjoittelun laatua: hyppyharjoituksissa en tee liian montaa toistoa yhteen menoon ja saan aikaa koota keskittymisen vaunuja heijatessa. Ongelmani oli vuosia liika yrittäminen. Turhautuminen taas johti keskittymisen heikkenemiseen ja huonoon tekniikkaan, mitä oli vaikea korjata. No.. videointi on tosin osoittanut huonoa tekniikka myös muualla, kuten esim. punnerruksissa. Prkl..
Lihastreenissä erityisesti ikävien liikkeiden kohdalla saan vaunuja heijatessa sarjatauon. Näin ei tule tehtyä toistoja liikaa. Itse asiassa olen kokenut tämän paremmaksi tavaksi parantaa lihas-ja yleiskuntoa. En ole aikoihin pakottanut itseäni tekemään yli jaksamisen rajan, vaan ainoastaan koputellut epämukavuusaluetta. On muuten toiminut!
Ns. oman ajan ja vauvan kanssa olemisen yhdistäminen
Heti alkuun haluan muistuttaa etten missään nimessä ole syyllistämässä äitejä, jotka kaipaavat omaa aikaa. Siinä valitettavasti olen yhtä mieltä, että lapsia tehdessä/pitäessä on hyväksyttävä että elämä muuttuu, samoin sen ns. oman ajan määrä ja muoto. Tarve omaan aikaan riippuu ihmisestä ja elämäntyylistä. Toisaalta minun on vaikea ymmärtää äitejä, joilla oman ajan tarve alkaa olla useita tunteja päivässä, ja taustalla on esim. kynsien ja ripsien huolto, useaan kertaan viikossa olevat ravintola -ja kahvilakäynnit jotka vaativat lapsivapaan yms. Mutta.. mikä minä olen kritisoimaan? Itse olen päästänyt ulkoisen olemukseni todella tehokkaasti rappiolle.
Itsekin toivon saavani syksyllä 2-3 tuntia viikossa lapsivapaata jääharjoitteluun mikäli Juniori ei saa nukuttua harjoittelun aikana. Jos tämä ei onnistu tai onnistuu satunnaisesti, hyödynnän ne hetket joina saatan päästä jäälle. Se onko 2-3 tuntia viikossa paljon vai vähän, riippuu henkilön omista näkemyksistä. Osan mielessä tuollainen määrä on kohtuuton, minä taas näen 2-3 tuntia päivässä suurena määränä. Mutta.. ehkä joku toinen näkee kyseisen ajan aivan luonnollisena. Lapsivapaalla tarkoitan aikaa, jona äiti ei ole paikan päällä.
Minulle tuollaisen täydellisen lapsivapaan pyytäminen tai saati sitten toteuttaminen on vaikeaa. Jotenkin siinä tulee huono omatunto. Itse olen valinnut ottaa vastaa mahdollisuuden tulla äidiksi, ja näin ollen minun pitäisi olla lapsen kanssa. Toisaalta ns. lapsivapaat hetket ovat tehneet hyvää minulle, ja varmasti myös Juniorille. Ennemmin tai myöhemmin hänen on osattava olla myös muiden kuin äidin kanssa. Tosin niin kauan kuin pulloruokinta on mitä on, äiti ei voi olla kovin pitkiä aikoja poissa.
Lajivalintojen suhteen minulla on myös tuuria: voin liikkua vauvan kanssa. Vaunulenkit ovat päivän parhaimpia asioita, ja mahdollisuus myös tehdä mm. lihaskunto ja vaikkapa off-ice -treeniä. Taitorulliksia en ole vielä testannut Juniori mukana, mutta tarkoitus olisi kokeilla onnistuuko esim. 15-20 minuutin harjoittelu ja ajoitus menee päiväunien ajalle. Tässä vaiheessa tuossakin ajassa saa tehtyä paljon. Ns. jumppahetkiin vaunulenkkien yhteydessä käytän aikaa suunnilleen saman verran.
Asioiden yhdistäminen
Olen jo ennen Junioria joutunut harjoittelemaan tehokasta ajankäyttöä ja etsimään balanssia. On asioita jotka täytyy tehdä, asioita jotka haluaa tehdä ja näiden ohessa ainakin minä kaipaan kiireettömyyttä. Aika haasteellinen kolmikko, ja voin myöntää että jokaisena päivänä ei onnistu. Nk. harrastukset olivat aluksi tauolla, mutta palasin niihin pikku hiljaa. Osaltaan synnytyksestä palautuminen vaari veronsa. Aloin kävellä hiljakseen pieniä matkoja ja jaksoin esim. lukea kirjaa 1-2 aukeamaa, joskaan en joka päivä. Mm. imetys ja totuttelu vauva-arkeen ja ylipäänsä vauvaan tutustuminen veivät energiaa. Toisaalta.. eihän sinä malta edes kääntää katsetta vauvasta.
Onhan tuo lukeminen hidastunut, mutta toisaalta jatkunut. Kiitos mahdollisuudelle uusia lainat! Nyt huhtikuussa aloitettu Waltarin kirja alkaa olla viimein luettu, samoin reippaasti lyhyempi, Reikiin perehdyttävä kirja. Lukeminen on minulle siksikin tärkeää, koska haluan ylläpitää lukemiseen tarvittavaa keskittymiskykyä. Yritän nimittäin syksyllä mahdollisuuksien mukaan jatkaa etäopintoja jos mitään suurempia haasteita ei ilmene. Tästä syystä pyrin lukemaan myös tietotekstiä. Kunhan toinen mainituista on luettu (Waltarin kirja taitaa valmistua tänään), siirryn kertaamaan Pohjoismaiden historiaa.
Vaunulenkeille pääseminen oli ehkä ratkaisevin askel. Vähitellen ruuanlaittokin alkoi onnistua, vaikkakin takkuisesti kunnes tajusin ajoittamisen merkityksen. Jumppatuokiot olivat aluksi hyvin lyhyitä ja kokeilevia. Lopulta uskaltauduin kokeilemaan enemmän ja monet taidot alkavat olla taas lähempänä tasoa ennen raskautta. Kiirettä ei onneksi ole. Kehoni palautuu edelleen ja uuden/vanhan oppiminen saa tapahtua omalla painollaan, joskin harjoittelun ja toistojen kautta.
Olen myös oppinut treenatessa sen, että ajalle ei kannata asettaa vaatimuksia. Vaunulenkille mennessä en koskaan voi olla varma että saisin tehtyä tauolla niin paljon kuin haluan. Samalla ajatuksella menen kokeilemaan rulliksia. Voi olla että saan vain rulliksen jalkaan eikä hommasta tule mitään, tai sitten saan harjoiteltua ns. täyden setin. En kuitenkaan jätä kokeilua väliin vain siksi etten tiedä onnistuuko harjoittelu. Vaunulenkki itsessään on mukavaa liikuntaa ja ylipäänsä aikaa neljän seinän ulkopuolella.
Erityisesti liikunnassa koen Juniorin syntymän jopa parantaneen tuloksia. Taustalla lienee kaksi tärkeää syytä: motivaation kasvaminen ja suurempi määrä aikaa palautumiselle. Ruuanlaitossa olen yksinkertaistanut ruokalistan sisältöä. Toisaalta tämä on minulle helppoa, sillä voin syödä samaa tai samankaltaisia ruokia hyvinkin pitkään. Pääpaino on enemmän ruuan sisällössä: siitä on saatava kaikki tarvittava.
Kokonaisuudessaan ajankäyttöäni yhdistävän mm. asioiden tekeminen erissä, johon liittyy ennakoiminen. Myös blogitekstini syntyvät tällä tavalla: muutamassa erässä siinä missä ruuatkin, kotityöt sekä päivän liikkumiset. Kirjoitan myös asioita paljon ylös, sillä muistini ei todellakaan parantunut synnytyksen jälkeen.
Enemmän kuvallisia vinkkejä erityisesti liikuntaan ja ruuanlaittoon liittyen löydät Instasta nimimerkillä aliisa_85.
Mukavaa sunnuntaita kaikille ja tsemppiä juuri siihen arkeen mitä elätte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti