Lääke -ja rokotevastaisuus näyttävät yleistyneen kuluneina vuosina. -Siis jo ennen koronaa. Korona-aikana tosin on tuonut ilmiötä enemmän esille. Itse olen pitänyt rokotteita hyvänä asiana. Niiden avulla olemme saaneet kitketyksi pois tautoja, jotka esimerkiksi isovanhempieni lapsuudessa olivat tappavia. Erityisesti rokkotautien kitkeminen pois vesirokkoa myöten on hieno asia. Vaikka rokkotauti lapsena olisi vaaraton, se voi teini -tai aikuisiässä olla todella raju. Itse muistan sairastaneeni lapsena vesirokon. Tauti ei ollut raju, mutta ikävä. En siis ole lainkaan pahastunut ettei nykyisten uusien sukupolvien tarvitse kyseistä tautia sairastaa.
Kieltämättä syntynyt skeptisyys THL:ää, lääketeollisuutta ja lääkäreitä kohtaan ihmetyttää. Olen kuullut ajatuksia ihmisten käytöstä koekaniineina sekä korruptiosta. Omaan korvaani nämä ajatukset kuulostavat lähes vainoharhaisilta. -Anteeksi vain jos mieliä pahoitin.
Miten haittavaikutuksia raportoidaan?
Rokotteissa ja lääkeaineissa käyttäjiä kehotetaan kertomaan mahdollisista sivuvaikutuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikutus raportoidaan aina ylös mikäli se on ilmennyt rokotteen tai lääkeaineen ottamisen jälkeisenä aikana. Radiossa haastateltava lääkäri totesi rehellisesti, että jos henkilö on onnistunut tapaturmaisesti tukehtumaan pullaan, myös tämä kirjoitetaan ylös mikäli asia on tapahtunut rokotteen ottamisen jälkeen. Näin yleiset säännöt määräävät.
Haittavaikutuksista puhuttaessa harva jaksaa kuulla tietoa mahdollisista taustalla olevista perussairauksista tai vaikkapa korkeasta iästä. Mikäli rokotuksen saamisen jälkeen henkilö on peräti kuollut, kauhistelevat lukijat harvoit jaksavat kuunnella loppuosaa: "Henkilöllä oli ikää 110 vuotta".
Epilepsialääkkeitä vuosia napsineena olen saanut kokea ikäviäkin sivuvaikutuksia: väsymystä, kutinaa, valkosolujen vähenemistä, hyponatremiaa, aineenvaihdunnan hidastumista yms. mukavaa. Keppra puolestaan aiheuttaa univaikeuksia ja muutoksia mielialassa. Haittavaikutuslistan harvinaisemmat ilmiöt ovat suorastaan pelottavia. Vuosien mittaan olen kuitenkin jättänt lukematta ne, ja luottanut lääkäriini. Olen myös tietoinen siitä, että jokainen epilepsiakohtaus kuluttaa aivoja niin, että lääke todellakin on pienempi paha.
"Ajokortti" sosiaaliseen mediaan
Tätä olen miettinyt kerran jos toisenkin. Jopa aikuisilta ihmisiltä näyttää ajoittain puuttuvan sekä suodatus -että harkintakyky: Ovatko julmaisemani asiat aivan totta? Miettisinkö hetken ennen julkaisemista? Erityisesti lääke- ja rokotevastaisuuden näyttää ajoittain siltä, että kyseisen linjan valitsevat lukevat mieluummin lyhyitä "klikkiotsikoin" varusteltuja helppolukuisia mutta ympäripyöreitä julkaisuja. Kuka tai mikä taho tekstin on julkaissut? Väliäkö sillä. Aika etsiä lisää "tietoa" omaa kantaa tukevilla hakusanoilla.
En ole (entisenä) terveydenalan ihmisenä osaamistasoltani erityisen korkealla. Silti ehdin siinä määrin tutustumaan myös sen alan tieteellisiin teksteihin ja ylipäänsä perusasioihin, että olen havainnut näissä "lääketiede on meitä vastaan" -tyyppisissä ajatuksissa lähes absurdeja väitteitä. Loppujen lopuksi jo lukion biologian opukset antavat melko kattavaa tietoa esimerkiksi viruksen toiminnasta ja vaikutuksesta kehoon. -Samoin vasta-aineiden. Onko kirjaan tarttuminen sitten liian työlästä? Tai jopa digimateriaalina suutujen vastaavien oppimateriaalien? Jostain syystä Googlen antamiin tuloksiin luotetaan enemmän tuloksesta riippumatta. -Kunhan se tukee sitä agendaa minkä googlettaja on omaksunut.
Luontaistuotteiden ja lisäravinteiden turvallisuus
Luonnontuotteet, luontaistuotteet jne. Anteeksi suora mielipiteeni, mutta edelleen nauran kuulemalleni väitteelle kannabiksen terveellisyydestä: Se on täysin luonnontuote. Kyllä, niin ovat valkokärpässieni ja kielokin. Maistuisiko? Kannabis ei ehkä suoraan ole samaan tapaan tappavaa, mutta toimii hitaamalla aikavälillä. -Ja tiedä häntä onko mikään tajuntaa laajentava keholle hyväksi.
Kyseisiä tuotteita ei valvota samalla tavalla kuin lääkkeiden turvallisuutta. Osa luontaistuotteista voi esimerkiksi kuormittaa maksaa ja munuaisia. Myös yhteisvaikutus lääkkeiden kanssa voi olla olla tuhoisa maksaa ja munuaisia ajatellen. Jostain syystä harva luontaistuotteita harrastava ei vaikuta tietoiselta riskeistä tai tuotteen sisällöstä.
Tiedätkö mitä kaikki elimistöösi joutuva sisältää?
Niin. Olet syönyt jotain mikä sisältää viittä eri E-koodia. Mitä se voisi olla? Kauhistus! Jotain prosessoitua ja kemiallista. Ehkä, mutta kyseessä voi olla myös puolukka. Lisäravinteiden yms. kohdalla osalla luottamus näyttäisi nousevan huippuunsa. Tuotteen täytyy tehdä ainoastaan hyvää. Toki on vaarattomia tuotteita. Olen ns. luonnon/luontaistuotteiden suhteen ollut aina hieman skeptinen. Chlorella -tabletteja taisin kokeilla muutaman tabletin verran, sillä olivat tarjouksessa Punnitse & Säästä -putiikissa. Tuolloin kyseinen tuote oli paljon hehkutettu. Tulokset jäivät sen verran laimeiksi että kokeilu jäi tuohon.
Toinen tuoteryhmä joka on jäänyt lähes kokonaan pois ovat erilaiset proteiinilisät. Proteiinijuomia hyödynnän tosin silloin tällöin eväinä tai esimerkiksi jääharjoituksen aikana jos päivä on ollut kiireinen. Todennäköisesti kaakao toimisi yhtä hyvin. Mm. proteiinijauhe, BCAA-juomat yms. ovat jääneet täysin pois. BCAA-juomissa totesin kofeiinipitoisuuden liian korkeaksi, enkä muutenkaan enää pidä kyseistä tuotetta tarpeellisena. Ns. kunnon ruoka antaa kaiken mitä tarvitsen. -Ja hieman vähemmän turhia lisäaineita.
Mitä esimerkiksi luonnontuotteet oikeasti sisältävät ja miten ne vaikuttavat? Omat kokemukseni jäävät vähäisiksi, mutta valitettavasti uskon ainakin osassa nk. lumelääke -ilmiöön. Toki jos tuotteesta ei ole haittaa ja oireet helpottavat, minulla ei liene varaa kritisoida käyttöä. -Ja kukin itse on vastuussa mihin rahansa käyttää. Ennen lääkeaineiden kritisointia toivoisin kuitenkin ihmisten kysyvän itseltään tietävätkö he täydellisesti muiden käyttämiensä tuotteiden sisällön. Tutkivatko he tarkkaan ostamansa tuotteen tuoteselostuksen, vai riittääkö pelkkä hyvää lupaava nimi ja tarttuva mainos?
Pohdintaa
Pieni skeptisyys on aina hyvästä. -Myös ns. virallisia lääkeaineita kohtaan. Itse pyrin välttämään turhaa lääkkeiden käyttöä. Mikäli lääkäri toteaa että lääkkeen käytön hyödyt ovat haittoja suuremmat, käytän lääkettä lääkärin ohjeiden mukaan. Tämä pätee esimerkiksi epilapsialääkkeeseen. Epilepsiakohtaus (grand mal) ei sellaisenaan kosketa minua, kiitos tajuttomuuden. Mutta olo kohtauksen jälkeen on pitkään suorastaan hirveä, ja haavereita voi sattua. -Joskus pahempiakin.
Sen sijaan esimerkiksi särkylääkkeitä käytän vasta kun on pakko. Tämä johtuu toisaalta siitäkin, että esimerkiksi kuumeessa kuumetta alentava lääke saa minut luulemaan itseni terveeksi ja lepoon on vaikeampi keskittyä. Toisaalta haluan että kehoni reagoi särkylääkkeisiin.
Okei, käytän mm. vitamiineja, kalsiumia ja rautalisää mikäli hemoglobiini pääsee putoamaan. Toisaalta yritän pitää huomion monipuolisessa ruokavaliossa. Olen valmis ottamaan myös tarjottavat rokotteet, sillä itse tauti voi usein olla pahempi. Tämä pätee esimerkiksi influenssarokotteeseen. Olen pari kertaa elämässäni kyseisen taudin sairastanut. Tauti on raju ja toipumisaika niin pitkä, että skippaan mielelläni. Toisaalta olen myös tietoinen, että pitkäaikainen ja rajumpi kuumeilu altistaa kouristuskohtauksille. Näiden perustelujen päätteeksi en näe syytä googlettaa rokotteen haittavaikutuksista joita yleensä esiintyy harvoilla. Tuota googletusta harrastavilta kysyisin, koskeeko sama ahkera tiedonhaku myös ns. vaihtoehtoisia tuotteita?
Omaa järkeä saa käyttää. Toisaalta kannustaisin itse kutakin pieneen lähdekritiikkiin ja perustietojen keräämiseen. Valitettavasti Internet on niin täynnä tietoa, että vastuu suodattamisesta jää käyttäjälle itselleen. On totta ettei meillä jokaisella ole aikaa ja mahdollisuutta perehtyä lääketieteen teoriaan samalla tasolla mitä tutkijat ovat tehneet. Onneksi perustason tieto antaa paljon, ja sellaista on saatavilla helposti. Kirjastot ja monet verkkolähteet ovat täynnä melko ymmärrettävää tekstiä, ja nämä lähteet ovat jokaisen saatavilla.
Epätoivoinen loppukevennys: Toisaalta voisin itsekin perehtyä mm. kasveihin ja sieniin. Tunnistuskykyni tuntuu ajoittain hävettävän heikolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti