sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Uusavuttoman Aliisan joulu maalla (sivuraiteille poiketen)

Vaikka olen pyrkinyt välttämään tai vähintäänkin rajoittamaan maalaisromantiikkaan haksahtamista, näin jouluaattona sellainen sallittakoon: Ulkona paistaa aurinko ja maa on valkoinen, leivinuunissa rätisee tuli, joulusauna puulämmitteisessä pihasaunassa jne. 

Mikäli jonkun lukija vatsa ehti kääntyä nurinpäin, tässä kompensaatiota: Lattialla on puista lähteneitä roskia, kuusta ei ole (vähempi siivous kannusti skippaamaan) jne. Osa "epäkohdista" on taas riippuvaisia itse kokijasta. Puiden hakeminen on pakollista, itselleni siitä on tullut normaali rutiini. Mutta jos vaikka tässä sairastuisi tai kroppaan tulisi kremppoja, varmasti tavallista lämpöpatteria tulisi ikävä. Ja saahan puiden hakemista yms. myös inhota. 

Jouluaatto maalla. Edelleen olen tietoinen että Suomessa asuu lukuisia ihmisiä samaan tapaan. Mutta se ei sulje pois sitä tosiasiaa että asuin kaupungissa n. 15 vuotta. Vaikka ensimmäiset 19 vuotta asuin taajamassa mutta kuitenkin omakotitalossa, 15 vuotta on pitkä aika. 

Ripaus "wanhaa" aikaa/maalaistyyliä
Näin kaupunkilaisen, taajamalaisen ja maalaisen sekoituksena myönnän että puulämmityksessä on tunnelmaa. Järkyttävää matalapainetta laskematta osaan laittaa tulet suht ongelmitta, tosin leivnuuniin ja pönttöuuniin tulet saa aika ongelmitta. Hienostuneempi sana olisi "pystyuuni", mutta kaksimielisyyteen taipuvaisella mielikuvituksellani käytän mieluummin koomisempaa sanaa. 

Jotain mukavaa siinä oli kun joululaatikot sai lämmitettyä leivinuunissa. -Ja kieltämättä kätevää. Edelleen olisi mukava kokeilla ruokien kypsentämistä leivinuunissa. No, nyt on joululoman verran aikaa. 

Ja joulusauna vanhassa pihasaunassa. Yritä siinä sitten olla fiilistelemättä! Vaikka tuosta pihasaunasta on saatu nauttia kesästä asti, näin talvella siinä on oma tunnelmansa. Menomatkalla on pieni kiire vaikkei edes pakkasta ole. Pitkä matka saunaan ei ole, mutta sen verran että ehtii tulla vilpoista. Mutta sitten on autuus kun saa kylmät varpaat lämpiämään. 

Läheiset lähellä
Vieläkään en ole tottunut siihen tosiasiaan, että minulle läheiset ihmiset asuvat lyhyen matkan päässä. Ei nyt ihan kävelymatkan, mutta autolla ei menee kovinkaan pitkään. Jos kuntoa ja intoa riittää, kuka ties vaikka tulisi pyöräiltyä. Suunnitelmia, suunnitelmia..

Mutta se läheisten asuinpaikka on erityisesti näin joulun alla ja muulloinkin todella mukava juttu. Jos työt tai muut menot eivät häiritse, spontaanimpikin reissu onnistuu koska matkaan menee vain 15-20 minuuttia. Menisi varmaan vähemmänkin mutta olen kuskina hivenen hidas. Nim. yleensä vähän yli alimman sallitun nopeuden. Nopeudesta viis, pääasia että matka taittuu aiempaa helpommin. 

Kuten alussa tuli mainittua, en ole aivan sisäistänyt välimatkan helppoutta. Joulupäivänä oli kuitenkin aivan mahtavaa kun lähtemisen aikataulu ei ollut yksittäisistä minuuteista kiinni. Toki kannatan joukkoliikenteen hyödyntämistä jos sellainen on mahdollista. Mutta täällä auto on käytännössä ainoa vaihtoehto ja kieltämättä käteväksi havaittu. 

Pohdintaa
Tekstin sisältö karkasi ajoittain joulussa yleisemmälle tasolle, mutta ehkä ainakin näin lomalla saa hieman eksyä alkuperäisestä sisällöstä. Romantisointia tai ei, joulu maalla oli... siinä oli sitä jotain mikä ainakin minuun vetosi. En kuitenkaan halua moittia city-joulua tai muita vaihtoehtoisia tapoja. 

Vaikken itse esimerkiksi haluaisi viettää joulua vaikkapa ulkomailla, jokaiselle tyylille löytyy oma kohdeyleisönsö. Pääasia että joulun viettäjä itse pitää siitä missä on. Ja vaikka itse en (vielä) koe ongelmaksi tänne kuuluvia ns. pakollisia toimenpiteitä, ymmärrän täysin logiikan miksi ne jollekulle toisella olla epämieluisia. Itse en esimerkiksi ole vuosiin viihtynyt suurissa kauppakeskuksissa,  en koe tarvetta kritisoida heitä jotka sellaisissa käyvät mielellään. -Ja jottei entinen elämä unohtuisi, testattu on! Nim. asuin suuren kauppakeskuksen vieressä ennen tätä. 

Kuulun ilmeisesti siihen joukkoon jolle eristäytyminen, hiljaisuus ja oma rauha sopivat. Luulin aikoinaan olevani viallinen yksilö kun en jaksanut jatkuvaa hälinää ympärilläni keinotekoisista valoista ja äänistä puhumattakaan. Ihmisen ja eläinten äänet on eri asia. -Elämän ääniä. Äänistä puheenollen, ai että nuo pellon toisella puolella olevat lehmät vetävät kunnon konsertin ruokinta-aikaan!

Vaikka tässä edelleen on parempi nauttia talvesta (talvi ja talvi..), odotan innolla myös kevättä ja kesää. Luvassa on nimittäin kaikenlaista mukavaa projektia, joiden parissa ei ainakaan tylsää pitäisi tulla. Mutta nyt huomio vielä lomapäiviin joina on tullut lepuuteltua oikein olan takaa!

Mukavaa päivää kaikille!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti