Huh, viikko onkin mennyt vauhdilla! No niin, hieman uusavuttomana maaseudulle Aliisa on asustellut maalla ja sopeutunut hivenen uudenlaiseen ympäristöön kuukauden ajan. Mainittakoon jälleen, että asuin taajamassa (tästä olen tarkka!) 19-vuotiaaksi asti. Asumismuoto oli omakotitalo, jolloin ilmiöt nimeltä puulämmitys, vesilasku kulutuksen mukaan sekä rajallisempi joukkoliikenne ovat olleet tuttu juttu. Sitten 15 vuotta kaupungissa hieman vei tuota tuttuutta opettaen toisaalta uusia asioita.
Ajan yksin!!
Viimein sekin päivä koitti! Viime viikon perjantaina ajoin ensimmäistä kertaa töihin (ja takaisinkin) yksin. Toistaiseksi valikoima reittien suhteen on hieman suppea, mutta eiköhän se harjoittelun myötä laajene. Jos vain työajat antavat myöten, alan olla toiveikas jäälle pääsemisen suhteen.
Miltä meni on tuntunut? Periaatteessa tuo 29 km:n reittini on melko armollinen: maantietä paljon, yksi "iso tie" muttei moottoritie ja vähän taajama-ajoa. Sellainen varsinainen kaupunkiajo siis puuttuu kokonaan.
Liian helppoa ei kuitenkaan ole: hieman huonokuntoista tietä, risteyksiä joissa näkyvyys on heikko, ja reitti jonne lumiaura taatusti ehtii vasta viimeisenä kun sellaiset kelit tulevat. Juuri nyt leuto ja kuiva talvi eivät harmittaisi.. (unohdetaan hetkeksi luonto)
Muistan (yleensä) hakea puut illalla..
Vahingosta viisastuu.. se hyvä puoli monissa askareissa on, että unohtaminen varmasti ilmoittaa itsestään. Erityisesti nyt kun ilma on ollut korkeampaa, kummasti ne edellisenä iltana haetut puut palavat paremmin kun ovat saaneet olla sisällä. Vaikka matka puuvajaan on erittäin lyhyt, kovemmalla sateella väkisinkin kastuvat edes jonkin verran sekä puut että kantaja.
Muistanko aivan joka ilta.. No, muistissa ei tämän suhteen ole vikaa. Viitsiminen sen sijaan on eri asia jos sisällä on mukavan lämmintä ja muutenkin haukotuttaa.. Laiskuus luonnollisesti kostautuu seuraavana päivänä.
Lisääntynyt liikunta
Pariin ensimmäiseen viikkoon verrattuna liikunta on lisääntynyt merkittävästi. Toistaiseksi ei ole vielä samaa luokkaa kuin aiemmin. Lauantain ja sunnuntain otan edelleen rennommin ellei sää houkuttele aamulla hölkkäämään. Arkena hyödynnän edelleen askelmittaria. Luulen että luovun siitä kun saan rakennettua ja aseteltua päivän liikunnat ideaaliin muotoon.
Askeltavoitteen lisäksi olen alkanut pienimuotoisesti mutta säännöllisesti tekemään pihassa rotaatio-ja hyppyharjoituksia. Luulen että parin viikon aikana toistojen määrä ja monipuolisuus lisääntyvät myös. Kehoni on jostain syystä erityisesti kehonhallintaa vaativissa liikkeissä tarkka toistojen määrästä: se oppii väärän tekniikan jos toistojen määrä on liian suuri. Lihaskuntoa kehittävissä liikkeissä ei luonnollisesti ole niin tarkkaa.
Seuraavia haasteita ja ajatuksia ylipäänsä..
Kunhan ajamiseen tulee varmuutta ja kodin ja työpaikan välinen reitti alkaa kyllästyttämään, jäähalli lienee seuraava kohde. Muita taas.. No, tilanteen ja motivaation mukaan. Töissä on onneksi mennyt mukavasti ja yritän haalia uusia vastuutehtäviä valmiukseni mukaan. Opintojen ohella yritän saada suoritettua opintoja, mutta melko pienellä kunnianhimolla. Syy: oma jaksaminen kaiken uuden keskellä.
Myönnän että minulla on ollut kuukauden aikana jonkinlainen tarve näyttää että osaan. Voisin sanoa että haluan näyttää muille. Todellisuudessa olen halunnut näyttää sen itselleni. Se että pääsin ajamaan viimeinkin yksin oli suuri askel. Myös se että rohkeus riitti ensinnäkin lähteä ja ottaa vastaan työ ei aivan helpolta alalta sekä muuttaa hieman erilaiseen asuinympäristöön oli myös "kova juttu". Nyt kun moni vaadittava perusasia alkaa sujua, tässä on ehtinyt viimeinkin vähän nauttia siitä mitä on: rauhaa, luontoa, hiljaisuutta mutta sopivassa määrin ihmisiä ympärillä. Lisäksi on ollut ihanaa asua sen verran lähellä vanhempiani että heitäkin näkee paljon useammin kuin viime vuosina.
Käytännön tasolla joulu tulee aiheuttamaan pieniä haasteita sillä kaupathan eivät enää ole tien toisella puolella, tai edes vajaan 10 km:n päässä. Siellähän on lähinnä ruokakauppoja.. no, ehkä keksin jotain.. siis muutakin kuin epätoivoisia askarteluyrityksiä.
Yhteenveto: Uusavuton Aliisa on taas vähän itsenäisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti