lauantai 4. heinäkuuta 2020

Miten kävi osittaisen kahvilakon? No arvatkaa vaan..



Jospa viimeinkin olisi ravintoaiheiden aika. Tai miten sen nyt määrittelee. Ryhdyin tosiaan alkuvuodesta niin ikään joustavaan kahvilakkoon. Käytännössä tämä tarkoitti kahvinjuonnin radikaalia vähennystä ja vaihtamista mustaan teehen. Koska kahvilakon vaikutukset eivät loppujen lopuksi olleet niin suuria kuin odotin, päätin ottaa kahvin takaisin vähitellen. Toki yritän olla palaamatta aikaisempiin määriin. Tässäpä muutamia toteamuksia:

Se vaan on niin hyvää..
Makuasioista ei sovi kiistellä. Mutta meikäläisen suussa kahvi vaan maistuu niin hyvältä! Myös kofeiiniton menee, tosin maku on hivenen tunkkainen, eli ehta kahvi saa enemmän pisteitä. -Riippuu toki kuka tai mikä taho on toiminut keittäjänä. Itse taidan tehdä hieman laihaa kahvia, tai ehkä keskivahvaa? Olen sen verran “neiti” etten perusta kahvista jota joutuu lusikoimaan.

Mutta mitä kahvin makuun tulee, pidän siitä. Osa juo kahvia pelkän kofeiinin takia, itse voisin siitä luopua jos maku vaan on kohdallaan. Itse olen testannut vain muutamaan kofeiinitonta, joista kaksi ovat olleet murukahvia. Kas kummaa, nehän olivat Lidlin ja Pirkan tuotteita..

Edelleen kahvittomia päiviä
Ainakin toistaiseksi? En aseta mitään turhan tarkkoja rajoja kellonaikaa lukuunottamatta. Aikaraja kahvikupposelle lienee yksilöllinen ilmiö, mutta näyttäisi liikkuvan klo: 16 ja 18 välillä. Itse taidan kuulua tuohon kello neljän -porukkaan, herätyksestä riippuen aikaisempaankin.

Ovatko kahvittomat päivät pysyvä ilmiö? -Totta puhuen motivaationi asian pohtimiseen on liian pieni. Toki pyrin pitämään kahvinjuonnin kohtuullisena, eli ei entiseen tapaan litraa päivässä (aamulla kaksi mukillista → 2,5 dl x 2 ja päivällä toinen mokoma). Esimerkiksi 0,95 l:n kohdalla lopetan viimeistään?

Huonoja puolia vaikken haluaisi myöntää..
Niin no, kaikella on kääntöpuolensa. Refluksivaiva tahtoo tehdä yllätysvierailuja, mutta toisaalta myös kahvittomina päivinä. Asiaan vaikuttaa mitä kaikkea tulee suuhun laitettua ja missä määrin. Esimerkiksi jos välipala kattaa pari palaa ruisleipää ja kahvia, kas kummaa jotain voi tapahtua.

Omalla kohdallani huonona puolena on kahvin vaikutus ruokahaluun. Kahvi tosiaan vähentää näläntunnetta ja ruokahalua. Toki asiaan vaikuttavat mm. Keppra, mahdollinen stressi yms. Taustastani huolimatta tykkäisin nauttia ruuasta enemmän vaikka kiinnostus ruokaan lienee keskivertoa pienempi (tykkäisin tykätä enemmän). Mutta sitten tulee hetkiä kun toljotan ruokalautasta samalla fiiliksellä kuin aloittaessa vaatekaapin siivousta: “Mistä ihmeestä oikein aloitan?? Eikö tämä koskaan lopu??” Minulla on tosiaan se periaate, että lautanen syödään tyhjäksi, vaikka sitten vähän pidemmällä ajalla.

Yhteenvetoa
Monet mainituista huonoista puolista ovat onneksi sellaisia, että se kuuluisa maalaisjärki auttaa kummasti. Tuon ruokahalun vähenemisen suhteen “täydellisyyttä” näyttää olevan mahdotonta saavuttaa ilman kahviakin. Ja vaikka Keppra jäisi pois, kuulun siihen porukkaan jolla stressi ja muu vastavaa vähentää ruokahalua. Riittävästä syömisestä on vain huolehdittava oli ruokahalua tai ei.

Kahvittomien päivien suhteen pitännee olla rehellinen: viimeiset kaksi päivää eivät olleet kahvittomia vaan teettömiä. Vaihtelu virkistää? No, jos muutama ylimääräinen kupillinen kahvia tarkoittaa kohdallani "vaarallisesti elämistä", ehkä asia ei ole niin vakava. Luulen että liiallinen stressi ja sen lisääminen omasta takaa pahentaa refluksivaivaa ja lisää mahahappoja yhtä tehokkaasti kuin kahvi. 

Tällaisia kahvipohdintoja tällä kertaa. Ylihuomenna koittaa perinne joka ei onneksi sittenkään peruuntunut: Leiriviikko! Luvassa viikon verran mahdollisuus valmiiseen ruokaan, ulkoiluun, mahtavien tyyppien kanssa työskentelyyn yms. Kolikon kääntöpuolelta löytyvät itseaiheutetut univelat, jotka kuittaantuvat paluureissulla. 

Mukavaa päivää kaikille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti