Lapsuudessani soittotaito oli yllättävän yleistä. En tarkoita "pro-tason" soittoa, mutta lähes jokainen kykeni jo korvakuulolta tai jonkun opettamana soittamaan esimerkiksi pianolla tuttuja melodioita. Kissanpolkan osasi lähes jokainen. Kitaransoiton oppiminen ainakin muutamalla soinnulla oli tavallinen tuliainen rippikoulun aikana. Kas, unohdin melkein mainita nokkahuilun (oma akilleenkantapääni). Jopa minä kykenin soittamaan kappaleen Ukko Nooa, joskaan en virheettömästi.
Soittotaitoa mittasivat kappaleet Ukko Nooa ja Tuiki tuiki tähtönen. Jokainen osasi soittaa nuo kaksi edes jollain instrumentilla. Tosin silloin niitä ei kategorioitu soittotaidoksi. Tyypillinen vastaus soittotaidon määrittelyyn olikin: "En todellakaan osaa soittaa. Osaan pianolla/kitaralla/nokkahuilulla Ukko Nooa, eli en osaa." Itse asiassa, mielestäni Ukko Nooa vaatii jo hieman omaksumista. Kappale vaatii viiden nuotin käyttöä, ja korvakuuloa.
Toinen kappale oli Kissanpolkka. Yksi jos toinen halusi oppia sen, lieneekö taustalla kappaleen koomisuus, vai jokin yhteisöllinen juttu? Minäkin osasin sen. -Siis Kissanpolkan. Yhteisöllisyys olikin toinen juttu. Nyt en hallitse kumpaakaan: en yhteisöllisyyttä, enkä Kissanpolkkaa. Eilen kokeilin Mozartin pianosonaattia C-duurissa. Muistin perusosasta melkein kaiken, mutta pahuksen Kissanpolkka on unohtunut täysin.
Rehellisesti, en edes tiedä mikä nykyään on sellainen "yleismelodia", minkä jokainen osaisi soittaa esimerkiksi pianolla. Tai kitaralla näppäillen. Tai sillä ristiriitaisia tunteita herättävällä nokkahuilulla. Mitä olen havainnut, yhä harvemmin tulee edes koskemaan mihinkään soittimeen. Tosin jos oikein olen ymmärtänyt, esimerkiksi peruskoulussa ukulele on varsin suosittu oppilassoitin. Tämä on loogista: ukulele on sopivan kokoinen, ja ilmeisesti hintakin on kohtuullinen. Ilmeisesti myös sointujen löytäminen on kohtuullisen helppoa? -Ai olenko itse kokeillut ukulelen soittamista? En.
Mutta ottaen huomioon asuinalueemme ja sen faktan, että muutaman vuoden kuluttua koulun musiikintunneilla lapseni saa opetella ukulelen soittoa.. todennäköisesti kotiimme saapuu ukulele. En ole lemmikkejä vastaan, mutta toistaiseksi eri eläinlajien sijaan taidamme haalia uusiksi perheenjäseniksi soittimia. Mutta aivan kuten lemmikkien kanssa, kerrostaloasunnossa on otettava huomioon millainen lemmikkisoitin soveltuu, ja millainen ei. Kiellettyjen listalla ovat esimerkiksi harppu (ei näillä neliöillä), alppitorvi (toki jos saamme asunnon jonka pohjaratkaisu mahdollistaa) ja suurimmat vaskipuhaltimet. Naapurisopua ei parane ajatella liikaa, sillä mekkalointiaikamme loppuu reilusti ennen järjestyssäännöissä ilmoitettua hiljaisuusaikaa.
Ottaen huomioon Kissanpolkka -ajan, tuon tason soittotaitoa ei voi selittää sosioekonomisella asemalla eikä taloudellisilla tekijöillä. Kyse oli kiinnostuksesta. Tiettyjen kappaleiden soittaminen oli sosiaalinen ilmiö: joku opetti toiselle, ja tämä taas toiselle. Todennäköisesti opin Kissanpolkan sisareni avittamana, ja todennäköisesti minä opetin saman kappaleen kaverilleni. Mainittakoon vielä, että opin kyseisen kappaleen ennen pianotuntien aloittamista. Lisäksi sen oppi moni, joka ei koskaan käynyt millään soittotunneilla.
Soittotaidon opettelu ei kuitenkaan ole kadonnut. Kiitos Tetris -tyylisten opetusvideoiden (mitkä haluaisin kieltää), moni on opetellut soittamaan toivekappaleitaan. Mutta soittotaidon ilmaiseminen vaikuttaa privaatilta, lukuunottamatta sosiaalista mediaa. Vaikka taideaineet lasketaan täydellisen turhiksi erityisesti perusopetuksessa, toivoisin että musiikkiin panostettaisiin hieman enemmän, ja nimenomaan soittotaidon suhteen. Tietenkin itse tehty "konemusiikki" on oppilaiden mielestä hienoa. Soittotaito kuitenkin saa aikaan merkittäviä hyötyjä myös neurologisella tasolla, mikä edesauttaa oppimista myös muissa oppiaineissa. Ikuisesti muistan erään ilmiön yläasteella ja lukiossa: Musiikkiopistossa jonkin soittimen soittoa opiskelevat pärjäsivät matematiikassa.
Lopuksi kevyempi fakta: Soittaminen voi olla oikeasti hauskaa niin yksin kuin yhdessä. Itse pelkäsin yhteissoittoa pitkään, mutta olen viimein uskaltautunut sitä kokeilemaan. Yhteisessä tempossa pysyminen oli merkittävä haaste, mutta omaksuin sen nopeasti. Taustalla oli yksinkertainen asia: harjoittelu. Some on täynnä videoita, jotka lupaavat näyttävänsä keinoja, joilla opit minuutissa asian, minkä oppimiseen todellisuudessa menee pari vuotta. Voin heti todeta, että nuo videot ovat huijausta. Ellet satu olemaan kyseisessä asiassa nero, et todennäköisesti opi minuutissa soittamaan viululla puhtaasti paljoakaan. Mutta sen minuutin aikana saat käsityksen, kuinka harjoittelu tapahtuu.
Miten yleistä soittotaito oli sinun lapsuudessasi? Kuulutko Kissanpolkka -kategoriaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti