keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Ruokakuluni laskivat merkittävästi: Mitä tein toisin?

Kuukauden menot koostuvat monesta tekijästä, joista osaan voi itse vaikuttaa, osaan taas ei. Esimerkiksi vuokra-asunnon vuokran määrään ei (yleensä) voi vaikuttaa. Myös matkakulut tahtovat pysyä vakiona niin yksityisautoilua kuin joukkoliikennettä hyödyntävillä. On alueita joissa valinnat ovat mahdollisia, osassa ei. Nykyisellä asuinpaikallani yksityisautoilu on käytännössä ainoa vaihtoehto. Toisaalta esimerkiksi kaupunkialueilla yksityisautoilu voi olla suorastaan haasteellista, jolloin omat jalat, polkupyörä tai joukkoliikenne jäävät lähes ainoiksi vaihtoehdoiksi. 

Veden kulutuksen merkitys vaihtelee yleensä asumismuodon mukaan. Kerrostaloissa vesimaksu on yleensä ns. kiinteä. Itse kannatan siitä huolimatta järkeviä kulutustottumuksia veden kanssa. Sähkön suhteen ajattelen samoin. Tosin hyvin harvassa paikassa sähkö sisältyy esimerkiksi vuokraan. Poikkeuksena oli opiskelijaasunto, missä vietin liiankin monta vuotta. 

Ruokakulut sen sijaan ovat kohde, johon voi vaikuttaa paljonkin. Eri lähteitä tutkiessani keskimääräinen summa yksittäisen suomalaisen ruokakuluihin on 250 eurosta ylöspäin. Tilastomatematiikkaan vähänkin perehtyneet ovat tosin tietoisia, että keskiarvo ei anna selkeää kuvaa koko totuudesta. Seuraavassa tekstissa kerron hieman miten omat ruokakuluni ovat muuttuneet ja millaisia muutoksia olen tehnyt. 

Selkeä laskusuunta
Kaupungissa asuessani ruokaostoksiin meni keskimäärin 200 euroa kuukaudessa. Tähän tosin sisältyi myös panostaminen myöden syöjien annoksiin. Syksystä eteenpäin olin itse arkena ainoa syöjä, mutta viikonloppuisin oli ajoittain useampi. Nyt kulut ovat olleet useamman kuukauden ajan 120 euron luokkaa. Omasta mielestäni 80 euroa on suuri pudotus. 

Pienenä täydennyksenä todettakoon, että kuluihin sisältyvät myös kaikki taloustarvikkeet. Summassa voi olla pieniä heittoja molempiin suuntiin riippuen hankinnoista. Esimerkiksi erilaiset harvemmin uusittavat taloustarvikkeet voivat tuoda lisäkuluja. Toisaalta kyse on harvoin suurista summista. 

Ruokailu työpaikalla laskee kuluja
Luonnollisesti mahdollisuus syödä työpaikalla laskee ruokakuluja. Arkena kotona ei tarvitse olla erityisen tuhtia ruokaa, sillä "tankkaan" sellaista työpaikalla. Ns. huonona tapana syön vain yhden lämpimän aterian päivässä. Toisaalta kotona täydennän edelleen vaikkapa jogurttiannoksia pähkinöillä ja siemenillä. Lisäksi syön vähintään 3-4 tunnin välein, enkä yritä kompensoida nälkää tyhjällä ruualla. Miksi muuten edelleen eksyn puolustelemaan syömisiäni..

Palatakseni työpaikan ruokailuun... Muutamaa pientä poikkeusta laskematta olen ollut ruokiin tyytyväinen. Laatu on hyvä ja valikoimaa riittävästi muttei liikaa. Lisäksi ruuissa ei ilmene "yliyrittäminen". Lisäksi saatavilla on salaattia, mikä on todella mukava juttu. Vaikka en punaista lihaa syökään, muut vaihtoehdot ovat olleet todella onnistuneita. Yksinkertaista mutta hyvää. 
 
Kotiruoka: näitä raaka-aineita suosin
Nuorena muutettuani omilleni ns. etninen ruoka oli kova juttu. Tähän vaikutti osaltaan raaka-aineiden saatavuus. Helsingin Hakaniemi oli loistava paikka aasialaisine putiikkeineen. Niistä tuli hamstrattua erityisesti tofua, mausteita, teetä ja ties mitä. 

Koska paikallisista "Ääsmarketeista" tai edes Lidlistä ei saa aivan samoja aineksia kuin Hakaniemen etnisistä putiikeista, myös kotiruuan sisältö muuttuu merkittävästi. Myönnän tosin että muutoksiin ovat vaikuttaneet myös syömishäiriön (ilmeisesti pysyvät) jäljet sekä ajoittain melko ongelmallinen refluksivaiva. Ruuan on oltava sellaista että se pysyy vatsassa. Kysymys kuuluukin: millaisia raaka-aineita näillä rajoituksilla olen suosinut? Valintaan vaikuttaa luonnollisesti myös hinta ja ekologisuus. 

Peruna: Välttelin perunaa vuosikausia osaksi sen "epäterveellisyyden" vuoksi (karppausbuumi) ja yleisesti vieraantumisen takia. Sellaisenaan en perunasta välitä, mutta kastikkeen tms. muun kanssa olen alkanut tykkämään. Kilo perunoita on halpaa, ja kotimaiset vaihtoehdot mahdollisia. 

Toinen mikä perunassa alkoi viehättää on riittoisuus ja monikäyttöisyys. Perinteisin tapa kulunaiden kuukausien aikana on ollut ensin keittää esim. kala- tai kanakastikkeen kaveriksi. Seuraavana päivänä olen paistanut perunat sipulin kanssa ja lämmittänyt kastikkeen. Näin ruokaa on riittänyt mukavasti muutamaksikin päiväksi. 

Myös perunapohjaiset laatikot ja kiusaukset ovat olleet mukavaa kotiruokaa. Ehdoton yllätys oli janssoninkiusaus. Bravuuriksi sitä ei tohdi kutsua helppouden takia. Mutta laatikot ja kiusaukset ovat mukavan helppoa ruokaa valmistaa. Tosin laiskuus on johtanut valmiin peruna-sipuli -sekoituksen käyttämiseen. 

Kana: Kana on tullut ns. uutena vanhana takaisin ruokavalioon. Rehellisyyden nimissä pidän kalasta enemmän, mutta kana menee myös. Kana on kohtuullisen hintaista ja esimerkiksi kanakastike riittää muutamaksikin päiväksi. Usein olen tehnyt kaurakermaan kana-curry -kastiketta paprikalla ja sipulilla. Kesän aikana voisi tosin tehdä varovaisen paluun soijasuikaleisiin. 

Kala (lohi): Kala on ollut toinen vakio-ostos. Ja vakioruoka on ollut lohikastike, joka on tehty käytännössä samalla tavalla kuin kanakastike. Curry on vain jäänyt pois. Myös lohilaatikko on kelvannut hyvin. Seitiä olen käyttänyt kalakeittoon. Tonnikalaa on mennyt taas esimerkiksi munakkaaseen. 

Kalan hinta saattaa saadan osan nousemaan varpailleen. Kyllä, esimerkiksi lohi voi olla hintavaa. Itse olen suosinut ns. kokonaisen fileen ostamista palojen tai vaikkapa graavilohen sijaan. Lohi on minulle ns. fiinimpi vaihtoehto, mitä syödään kerran pari kuukaudessa. Suosittelen edelleen katsomaan kilohintaa ja ostamaan kerralla suuremman palan. Kun ruokaa riittää pidemmäksi aikaa kuin päiväksi.  

Kaurakerma: Kaurakerma tulikin mainittua jo aiemmin. Tämä tuote on ollut ns. luottotuote jo pitkään. Osa kavahtaa kaurakermaa "feikkiyden" vuoksi: Eihän siinä ole kauraa paljon yhtään! Niin no, jos ajatellaan vaikkapa paljon kehutun kuohukerman koostumusta ja ravintosisältöä, lieneekö eroja epäterveellisyydessä paljoakaan? 

Kaurakerma on toiminut mielestäni ruuanlaitossa hyvin. Maku on vähintäänkin ok, ja tuote on vatsaystävällinen. Hintakaan ei päätä huimaa. Esimerkiksi Lidlin kaurakerma on toiminut ihan mukavasti. 

Kasvikset kauden mukaan: Kasviksista olen suosinut ympäri vuoden kurkkua, tomaattia ja porkkanaa. Hedelmistä omenaa menee päivittäin, porkkanaa lähes yhtä usein. Erittän usein raastan sämpylätaikinan sekaan porkkanaa tai lanttua jotka kasviksia saisi piilotettua sekaan. Nyt kesän tullen tulevat mansikat yms.  
 
Näistä olen luopunut tai vähentänyt

Proteiinituotteita en käytä oikeastaan lainkaan, tai todella harvoin. Proteiinipatukat eivät uppoa enää, eivätkä jauheet yms. tunnu tarpeellisilta. Olen (mielestäni) saanut ns. kunnon ruuan hyödyntämisen siihen malliin, ettei proteiinilisille ole tarvetta. Joskus ruokailuvälien venyessä liikaa saatan ostaa esimerkiksi proteiinijuoman, mutta tämä on hyvin harvinaista. 

Vaikka erityisesti halvimmat proteiinituotteet ovat hyvinkin edullisia, niiden jääminen pois on vaikuttanut ostosten hintaan. Sama koskee myös rahkoja ja muita välipaloja. Töihin olen ottanut omenan mukaan välipalaksi. Se on riittänyt hyvin, sillä ruokailussa tulee tankattua tehokkaasti. 

Marjat olisivat terveellisiä ja ajoittain kaipaan niitä. Valitettavasti ajallisesti turhan pitkät reissut ovat saaneet vähentämään käyttöä. Hinnasta riippumatta marjat ajattelin palauttaa listalle vaikka lisäkuluja tulisikin. 

Pohdintaa
Mikä tekstissä ei ilmennyt, kulujen määrään on vaikuttanut myös kauppareissujen määrän väheneminen. Kaupungisssa asuessani en millään meinannut päästä eroon päivittäisistä kauppareissuista, vaan lähes päivittäin "tarvitsin" jotain. Tähän virheelliseen ajatteluun vaikutti kieltämättä se, että kauppa oli liian lähellä. Välimatkojen kasvettua kauppareissut vaativat enemmän vaivannäköä. Perusperiaatteeksi nousi ajatus "ostetaan nyt sen verran ettei hetkeen tarvitse käydä uudelleen." Kyllä, olen ilmeisesti niin heikko luonne, että vähentääkseni kauppareissuja niistä oli tehtävät riittävän ärsyttäviä. 

Myös lisäravinteiden vähentäminen on vaikuttanut kuitissa näkyvään summaan, kuten ylipäänsä kaiken "ylimääräisen" väheneminen. Ruisleipä ei ole kallista, mutta itse leivotut sämpylät tulevat aina edullisemmaksi. Voisi siis todeta, että ruokamenojen pieneneminen koostuu useasta tekijästä, mutta uskon kauppareissujen vähenemisen olevan ratkaisevat tekijä: ostoskassiin menevät lähinnä ne enemmän tai vähemmän pakolliset tarvikkeet. 

Tunnusta että ruokalista on varsin yksipuolinen valikoimansa suhteen. Moni varmasti kaipaa hieman enemmän vaihtelua. Osasyynä tähän on se, että ruuan on kelvattava kaikille. Toisaalta ravintosisällöstä ja määrästä ei ole tarvinnut tinkiä. Jos jotain haluaisin vielä korjata, kasvisten osuus voisi monipuolistua. Määrää voisi toki pikkuisen lisätä (esim. yhden hedelmän verran), mutta valikoima on hieman yksipuolinen. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti