Pääsykokeet: Valmennuskurssille vai ei?

Yhteishaku on vielä jonkin aikaa käynnissä. Pakko myöntää että joka vuosi jännitän kovasti hakijoiden puolesta. Kai ne omat ”hakuajat” ovat vain vahvasti mielessä. Viime aikoina radiota kuunnellessani erilaiset valmennuskurssit ovat nousseet keskustelujen aiheiksi. Kieltämättä hieman huolestuttaa tuleva linja yo-todistuksen painoarvosta opiskelupaikan saamisessa. Toisaalta ymmärrän, ja kannustaahan sellainen skarppaamaan lukio-opinnoissa.

Toisaalta kyseinen käytäntö painostaa nuoria tekemään valintoja nopeammin, ja ehkä turhan aikaisin. Eniten olen harmissani aikuisena opiskelevien puolesta, erityisesti heidän jotka yrittävät vaihtaa alaa. Toki kritisoin sellaista ”kukasta kukkaan hyppimistä” opiskelupaikkojen kanssa, eli opiskelupaikaa vaihdetaan lyhyen opiskeluajan jälkeen koska oppiaine ei ollutkaan ”kivaa”.

Yo-arvosanojen merkitys kasvattaa paineita niin lukio-ikäisten kuin aikuisten keskuudessa. Olen iloinen etten itse joudu samaiseen rumbaan enää. Kirjoitin keskimäärin ”ämmän” paperit. Periaatteessa hyvä, mutta käytännössä riittäisi tuskin mihinkään tänä päivänä. Varmaan kuuluisihin heihin, jotka joutuvat turvautumaan preppauskursseihin. Valmennuskurssit eivät ole mitenkään vieras ilmiö, itsekin sellaisen kävin aikoinaan HEO:ssa. Kuten aiemmista teksteistä näkee, homma kannatti. HEO:ssa opiskellessani törmäsin kuitenkin yllättävän moneen opiskelijaan, joiden käsitykset ja odotukset valmennuskursseista olivat hieman.. virheelliset? Seuraavaksi luvassa onkin enemmän tai vähemmän karua faktaa pääsykoevalmennuksesta.

Positiiviset puolet: systemaattisuus, suora palaute, ohjeistus

Lähdetäänpä liikkeelle positiivisista puolista. Nämä perustuvat siis omiin kokemuksiini. Työskentely erityisesti syyslukukaudella oli varsin ”opiskelumaista”, eli kursseja toisensa perään, tavoitteena saada kasaan teologian perusopinnot. Varsinainen pääsykoevalmennus alkoi kevään puolella. Sen ohella että perusopinnot tuli suoritettua, opiskelun rytmiin ja työntekoon tottui. Koen tämän tukeneen todella paljon pääsykokeisiin valmistautumista.

Kun materiaalit keväällä saapuivat, alkoi varsinainen projekti. Opiskelu eteni systemaattisesti, ja materiaalin sisältöön perehdyttiin huolella. Ohjeistusta ja vastauksia kysymyksiin oli saatavilla oikein mukavasti, samoin mahdollisuuksia keskusteluihin. Kun pääsykoevastausten tekemisen harjoittelu alkoi, suora palaute tuki todella paljon kehittymistä. Pääsykokeiden lähestyessä en tuntenut minkäänlaista paniikkia, itse asiassa materiaali alkoi tulla korvista ulos. Siinä vaiheessa tiesin opiskelleeni riittävästi, ja opiskelupaikka irtosi ensimmäisellä yrityksellä.

Työmäärä on vähintään yhtä suuri kuin itsenäisessä opiskelussa

Korostan sanaa ”vähintään”, ja omalla kohdallani painottaisin sittenkin sanaa ”enemmän”. Töitä tosiaan oli tehtävä! Itse kävin samaan aikaan pedagogisen perusopintoja. Noloa myöntää, mutta olisin saanut niistä sivuaineen jos en olisi luovuttanut viimeisen kokoavan esseen kohdalla. Juu, älkää ottako mallia.

Kun pääsykoevalmennukseen saapuu, osalla voi olla sellainen käsitys että homma toimii oikotienä. Työmäärä on todellisuudessa suuri, eikä muulle oikeasti tahdo jäädä aikaa. Kun pääsykokeisiin lukeminen alkaa, siitä todellakin tulee pääsykokeisiin asti elämäntehtävä. -Ainakin jos haluaa päästä sisään.

Mieti mihin rahasti käytät

Opiskelu HEO:ssa tai millään valmennuskurssilla ei todellakaan ole ilmaista. Hyvää opetusta ja preppausta on kyllä saatavilla, mutta niitä todellakin kannattaa hyödyntää. Jos haluat saada vastinetta rahoillesi, kannattaa oikeasti ryhtyä hikariksi. Tietenkin on jokaisen oma valinta miten kursseihin asennoituu. Mutta jos ne ”muutamat” sadat eurot kurssista riippuen ovat vähänkin arvokkaita, opiskelusta ja opetuksesta kannattaa todellakin ottaa kaikki irti.

Tässä pari hintaesimerkkiä eri aloilta ja järjestäjiltä:

Valmennuskeskus, lääketiede: 1380 €

Ekonomivalmennus kauppakorkeaan: 940-1090 €

Studentum, historia: 680€

Verkkovalmennus vaikuttaisi ainakin osalla olevan edullisempaa, mutta ei ilmaista. Vaikka tuo historian valmennuskurssin hinta vaikuttaa edulliselta verrattuna lääketieteellisen valmennukseen, 680 € on ainakin minun korvaani summa, mitä ei kannata käyttää ihan miten sattuu.

Kurssi ei opiskele puolestasi

Ja loppuun tosiaan tämä masentava fakta. Anteeksi, nyt tulee kanssaopiskelijoiden moittimista, mutta sentään anonyymisti. Yritän myös olla ymmärtäväinen: Osa toista oppiainetta opiskelevista oli hieman nuorempaa porukkaa, juuri 20 täyttäneitä. Ehkä lapsenmielisyys oli vielä päällä. Mutta siitäkin huolimatta en voinut olla ihmettelemättä jatkuvaa pelleilyä aina oppitunneista ryhmätöihin. Töitä tehtiin vähän, leikkimistä, riehumista yms. sitäkin enemmän. Pääsykoeharjoituksissa minä tylsimys jouduin jo pyytämään parilta tällaiselta henkilöltä työrauhaa tehdessämme itse kukin omia aineistotehtäviämme.

Syksyllä hieman ennen opintojen alkua satuin törmäämään yhteen tällaiseen ”riehujaan”. Pettyneenä hän totesi ettei saanut opiskelupaikaa. No mistähän mahtaisi johtua? Jos valmennuskurssi menee enemmän hauskanpidon kuin opiskelun merkeissä, yllättäen pääsykokeissa voi mennä huonosti. Kurssi ei tee opintoja puolestasi. Siitä saa kyllä tukea, materiaalia ja todella hyviä harjoituksia ihan pääsykoetilanteeseen asti. Työ on kuitenkin tehtävä itse.

Yhteenvetoa

Jos minulta kysyttäisiin onko valmennuskurssi pakollinen, en tiedä osaisinko vastata. Jos rahaa löytyy, investointina valmennuskurssi tuskin on huonoimmasta päästä. Töitä on tehtävä eikä opiskelun määrä ainakaan vähene. Uskon että ilmankin valmennuskurssia voi pärjätä, mutta vaikeimpien opiskelupaikkojen kanssa kilpailu on kovaa, ja todellakin vain parhaimmat valitaan. Toisaalta hyvällä lukusuunnitelmalla, kattavilla pohjatiedoilla ja hyvällä perslihaksillakin voi päästä pitkälle.

Itselläni opiskelu HEO:ssa oli paluu hallittuun arkeen ja sisälliseen elämään. Samalla halusin tutustua teologiaan oppiaineena. Syksyllä en todellakaan ollut varma pyrkisinkö sitä lukemaan, mutta joulua kohden motivaatio kasvoi. Kun pääsykokeisiin valmistautuminen alkoi, ymmärsin myös miten huonosti olin aiemmin valmistautunut. Noloa ehkä, mutta HEO:ssa aloin vähitellen päästä jyvälle millaiset opiskelutavat minulle sopivat. Yliopiston parina viimeisenä vuotena taisin todella oppia opiskelemaan, mikä näkyi myös arvosanoissa.

Kannattaako siis mennä valmennuskurssille vai ei? Jos kaipaat tukea opiskeluun ja sellaista aikaansaamiskykyä parantavaa potkimista hanurille niin kyllä. Jos etsit oikotietä pääsykoeprojektissa, ei kannata. Näin jälkeen voisin kuitenkin sanoa, että yksi, mahdollisesti hieman edullisempi keino on panostaa hyvissä ajoin opiskelutaitojen kehittämiseen. Myös lukupiirit voivat toimia, mutta osallistujien on oltava yhtä motivoituneita.

Loppuun voisi todeta jotain näinkin tylsää: Hyvillä pohjatiedoilla pääsykoemateriaali lienee omaksuttavissa niin tuen kanssa kuin ilman. Suurempi haaste on osata tehdä töitä oikein ja riittävästi. Siinä taitoon kurssit kyllä preppaavat. Toisaalta ennen pääsykoeprojektia, esimerkiksi niitä edeltävänä syksynä (tai jo kesänä) suosittelen kurssien suorittamista esimerkiksi avoimessa yliopistossa. Näin alasta saa hieman otetta, tenttiluku ja esseiden kirjoittaminen tulee tutuksi, ja ennen kaikkea se työnteko mitä pääsykokeisiin lukemisessa tarvitaan.

Mukavaa torstaita kaikille ja tsemppiä pääsykokeisiin lukeville!!