Jonkin aikaa sitten olin jo ehtinyt unohtaa, miten arvokkaita ovat sellaiset asiat, kuten normaalius ja tavallisuus. Viime episodin jälkeen arkeen palaaminen oli oma haasteensa, mutta onneksi suunta on kohti valoisampaa. Onneksi viime viikolla oli vain yksi luento, sillä täysipäiväisen opiskelun aloittaminen kaiken tapahtuneen jälkeen olisi tuskin onnistunut. Vaikka materiaaleihin perehtyminen ei ollut helppoa, torstainen luento/seminaari sujui oikein mukavasti. Nyt viikonloppu on mennyt uusien materiaalien lukemisen parissa. Tosin keskittymiskykyni on sen verran vielä heikko, että 30 sivua Japanin historiaa englanninkielellä kirjoitettuna ei ole helppo projekti. Toisaalta jos vertaan lukemista (tai ymmärtämistä) viime vuoden yrityksiin, parannusta on tapahtunut. Tässä projektissa puolisoni on auttanut paljon, hän kun hallitsee sekä englanninkielen että historian. Tukiopetusta kotioloissa siis, mistä olen todella kiitollinen. Ensi viikolla alkaa yksi uusi kurssi sekä proseminaari. Pientä jännitystä on, mutta onneksi en mene paikalle aivan tyhjin käsin, tosin en valmiinakaan.
Tiistain jääharjoituksissa jätin hyppimisen lähes kokonaan väliin, sillä alastulo matalastakin hypystä vihlaisi ilkeästi. Oheisharjoituksissa oli myös tehtävä "korvaavia" liikkeitä, sillä harjoituksiin sisältyi paljon hyppelyä. Torstaina oli ensimmäinen aikuisryhmän harjoitus. Harjoittelimme pääasiassa perusasioita, mikä itse asiassa oli hyvä. Taas jouduin kohtaamaan heikon puoleni (tai yhden niistä monista), nimittäin monimutkaisten askelyhdistelmien hahmottamisen. Tosin nämä eivät olleet edes monimutkaisia, mutta jostain syystä aivoni eivät kykene moisia prosessoimaan, saati sitten vartalo. Tällä kertaa harjoiteltavana asiana oli kolmoskäänne, minkä jälkeen vapaa jalka tuotiin eteen ristiin. Tämän jälkeen taaempi jalka teki potkun, mitä seurasi etummaisen jalan käännös vastakkaiseen suuntaan kolmoseen nähden. Juuri kun viimeinkin hahmotin liikkeen, oli aika vaihtaa puolta, mikä ei sujunut yhtään paremmin. Hyppyjen kohdalla olin valmis tekemään u-käännöksen. Selitin ongelmani toiselle ohjaajalle ja hän pyysi näyttämään yhden hypyn, mikä oli tulppi. Nähtyään hyppyni ohjaaja totesi, että todennäköisesti nilkka ei pysy riittävän vakaana ja että alastulossa tulisi käyttää myös pakara-ja reisilihaksia. Kun kokeilin hypätä uudestaan, kas kummaa: kipu oli selvästi lievempi. Useiden itsediagnoosien jatkona mietin, että kova luistinkenkä on ehkä laiskistanut sääri -ja pohjelihasten käyttöä, sillä kengän varsihan on tukenut jalkaa. Tänään testasin tätä "teoriaa" ja parin kokeilun jälkeen annoin sille tukeni. Jopa axelin hyppääminen onnistui, mutta vain yksi tuli yhdelle jalalle alas. Niin, ja sitten toiselle pakaralle (ketjureaktio?). Mitä seuraavaksi? Aloin harjoitella alastuloa jään ulkopuolella tasajalkahypyillä, joista laskeudutaan alastuloasentoon. Tärkeää on kuitenkin kiinnittää huomiota jalan lihasten aktivoimiseen hypyn aikana. Lisäksi pohjelihaksia on vahvistettava, jotta jalka saisi riittävän tuen. Jos rehellisiä ollaan, olen ollut laiska sääri -ja pohjelihasten harjoittamisessa. Olen vain hyppinyt, mutta esimerkiksi varpaillenousut ovat unohtuneet. Jalkatreeni on siis saanut taas hieman uutta muotoa (tauon vuoksi pientä kevennystä on ollut pakko laittaa):
- 3-4 kierroshyppyä
- Axel, kaksoissalchow, kaksoisritti (jokaisen kohdalla kolme toistoa)
- 3-4 tasajalkahyppyä alastuloasentoon
2-3 sarjaa vuorotellen:
- Varpaillenousu 10 kertaa
- Kantapäille nousu 10 kertaa
2-3 sarjaa jalkaa vaihtaen
- Varpaillenousu, toinen jalka taakse ristiin ja yhdellä jalalla hitaasti alas kolme kertaa
3-4 sarjaa:
- Jännehyppyjä 7 kpl
- Askelkyykkyjä 16 kpl
- (6-8 yhden jalan kyykkyä)
Määrä on laskenut verrattuna kesään, mutta jalan kuntoutuessa lisäyksiä on luvassa. Mikäli talvella tulee olemaan lunta ja pakkasta, tekniikkaharjoitusten tekeminen vaikeutuu, sillä harjoittelupaikkaa ei ole. Lihaskuntoa sen sijaan pystyy harjoittaa, mistä on suuri apu. Liikaa en kuitenkaan uskalla suunnitella, sillä jalkaongelman pitkittyminen oli pettymys. Nyt siis varovasti eteenpäin ja lihaskuntoa parantamaan. Kieltämättä hieman nolottaa, kun en kääntynyt aikaisemmin lääkärin ja fysioterapeutin puoleen. Onnistuin tekemään uskomattoman määrän virheitä siirtyessäni diagnoosista toiseen. Ehkä pahin "floppi" oli kylmä-kuuma -hoito, mikä sai lihaksen ärtymään oikein tehokkaasti. Kylmähoito sen sijaan on auttanut. Lisäksi yritin lisätä tukea sitomalla luistimet kireämmälle, mikä sai jo ärtyneen lihaksen turpoamaan luistimen sisällä, mikä oli hivenen kivuliasta. Mitä tästä opimme? Useamman hoitokeinon käyttäminen ei aina ole paras mahdollinen idea.
Puolison tytär oli tänä viikonloppuna kyläilemässä. Hieman harmitti, kun en voinut osallistua niin paljoa kuin olisin halunnut, kiitos opiskelumateriaalien. Olisin mielelläni mennyt mukaan uintireissulle, mutta säälittävän surkea verenkiertoni ei sovellu uimahallin veden lämpötilaan. Kyllä, se on liian kylmää! Jos käyn uimassa, joudun olemaan liikkeessä koko ajan, muuten koko kroppa jäykistyy kylmästä. Olen ylpeä sukujuuristani, mutta näissä tilanteissa kiroan geenejäni! No, onneksi Suzukin pianokirjasta löytyi pari mukavaa kappaletta, joita kävimme läpi. Yritän parhaani mukaan pitää valitut kappaleet sellaisina, joita soittaa mielellään. Samalla tyttö pääsi tutustumaan tuttujen laulujen englanninkielisiin nimiin. Itse päätin viimeinkin luopua Suomalainen pianokoulu 3 -kirjasta ja vaihtaa sen Vivoon. Tällä hetkellä työn alla on Maple Leaf Rag, tosin kertauksena. Toisena kappaleena on Rekiretki, mutta säveltäjää en tähän hätään muista. Hieman ennakkoluuloisesti odotin melodian olevan Mozartin vaikutteiden kyllästämä, toisin sanoen ylihilpeää kilkutusta. No, taas kerran erehdyin. Melodia ei ole duuri -eikä mollipainotteinen, vaan jotain siltä väliltä. Tempo on vielä hidas, mutta kappale osoittautua hauskaksi soittaa varmuuden lisäännyttyä. Viulun kanssa mitään uutta ei ole ilmennyt, jousituksen kanssa yritän kamppailla. Mokoma spiccato..
Huomenna ei mitään erityisen "extremeä" liene luvassa, tai ainakin toivon niin. Puoli yhden paikkeilla siirryn hallille harjoittelemaan ja sitten kotiin hoitamaan koulutehtävät loppuun. Jos totta puhutaan, olen tyytyväinen päivän suunnitelmiin.
Oikein mukavaa viikonlopun loppusuoraa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti