Tänään tuli nopea mahdollisuus käydä vaatekaupassa. Säästääkseni muutenkin rajallista aivokapasiteettiani valitsin jälleen tutun ja turvallisen Newyorkerin. Tämä tosiaan kuuluu kauppoihin, joiden kohdalla joudun deletoimaan mielestäni käsitteet "eettinen" ja "ekologinen". Mitään perusteltua dataa kyseisen toimenpiteen taustalle ei ole, mutta vaatteiden materiaali ja valmistusmaa antavat omat vihjeensä -Ja hinta. Tarkoituksena oli löytää treenicaprit ja jokin kevyempi vetoketjullinen pitkähihainen ulkoilua varten.
Koska capreissa oli lisätty ahterin kohdalle sisentävä sauma, minulta loppui rohkeus. Vaikka olen melko sinut vartaloni kanssa, en ole valmis esittelemään pakaroitani ulkona liikkuville ihmisille. -Ainakaan vielä. Toisaalta.. olihan nämä nykyiset, nyt päivittäisessä käytössä oleva treenitrikootkin vaikea hyväksyä. Nyt en enää näe niiden pitämisessä minkäänlaista ongelmaa. Lisäksi löysin lyhyttä mallia olevan kevyen hupparin. Päästyäni kaupasta tajusin, että taisin ostaa vaatteita joita n. 15-vuotiaat käyttävät. Ja sitten minä.. joka täytän syksyllä 39 vuotta.
Epäsopivaa?
Sopiiko keski-ikäisen pukeutua teinien tapaan? Luulen että tässä ajat ovat hieman muuttuneet. Ero eri ikäluokkien vaatetuksessa on vähentynyt. Tässä on puolensa ja puolensa. Myönnän että paljastava pukeutuminen nuorilla tytöillä huolestuttaa. -Siis heidän turvallisuutensa vuoksi. Ja ehkä siksikin, kun omaan kehoon liittyvä viattomuus poistuu varhain. Toki keho muuttuu jokaisella hieman eri aikaan, ja aikajana kokonaisuudessaan on laaja. Käytin toki itsekin 15-vuotiaana ajan muotiin vedoten paljastavia vaatteita, vaikka lopputulos oli enemmänkin surullinen. Toisaalta en häpeä tätä nyt, sillä haluan ymmärtää sitä yhdeksäsluokkalaista tyttöä joka yritti keinolla millä hyvänsä sopia joukkoon.
Entä nyt? Yritänkö olla "cool" pukeutumalla samoihin vaatteisiin kuin 15-vuotiaat? Lähdetään liikkeelle siitä, että myös minua vanhemmat käyttävät saman liikkeen vaatteita. On myös todennäköistä, ettei moni heistä edes mieti onko kyseisten vaatteiden käyttö epäsopivaa. Ehkä sopivuuden ja epäsovuuden raja kulkee jossain tilanteen mukaisen etiketin sekä yksilön oman näkemyksen välimaastossa. Tai yhdistämisessä. -Ja ehkä osalle kankut paljastavat housut ovat niin luonnollinen asu, että se kuuluu kategoriaan "casual".
No, mitä Aliisa oikeasti ajattelee jos huomaa jonkun pukeutuneena oletetua paljastavampaan asuun? Jos kohteena on esimerkiksi selkeä ekshibitionisti eikä hyvällä tavalla, käännän katseeni ja toivon unohtavani asian. Jos taas kaula-aukko ei jätä omistajansa rinnuksen anatomiaa arvailun varaan, todennäköisesti totean asian mielessäni ja jatkan elämääni. Reaktio on sama noiden ahterin paljastavien housujen kohdalla. Yleensä monilla ihmisillä on pakarat, joten sen ei pitäisi olla shokki. Vaikka itse on omiani kehoani halua esitellä niin tarkoin, jostain syystä en jaksa pahoittaa mieltäni jos joku muu tekee niin. Joten.. miksen voisi pukeutua "teinivaatteisiin"? -Koska ne eivät mitä ilmeisimmin edes ole vain ja ainoastaan teineille?
Ikäkriisi?
Jos rehellisiä ollaan, en edes tiedä millaisia vaatteita 39-vuotiaan naisihmisen pitäisi käyttää. Lähden liikkeelle parista asiasta, joiden varaan pukeutuminen on hyvä rakentaa: 1. Että päällä on vaatteet. Tämä mahdollistaa myös selviytymisen täälläpäin maapalloa, jossa lämpötila ei aina suosi alastomuutta. Lisäksi UV-säiteily on kuluneen 30 vuoden aikana muuttunut vaaralliseksi, joten vaatteet voivat myös suojata. Toki 30 vuotta sitten ja sitä ennen tilanne oli helpompi, sillä UV-säteily ei ollut mikään ongelma. -Vähän samaan tapaan kuin tupakointi joskus muinoin. Ja sitten nro 2. Vaatteet ovat siinä määrin puhtaat että status "hyvä hygienia" on saavutettu. Toki tästäkin voivaisiin kiistellä, etenkin jos palataan historiassa riittävästi taaksepäin.
Teininä ajatus "tätivaatteista" tuntui absurdilta. Ne olivat jakkuja, suoria housuja, ehkä polvenpituinen hame, bleiseri olkatoppauksilla jne. Kankaan kuosissa oli kukkasia, epäsymmetrisiä raitoja ja kaikkea muuta sellaista mikä meidän matalavyötäröisiin farkkuihin, paksupohjaisiin kenkiin ja naruolkaintoppeihin pukeutuneiden teinien silmissä oli yksi painajainen. Oletin, että alan käyttää tätivaatteita varmaan kun olen täyttänyt 30 vuotta. Toisin kävi, mutta kyseiseiä vaatteita myydään edelleen.
Miksi tätivaatteet jäivät pukematta? Tarkkaa syytä en osaa sanoa, mutta ehkä siksi että vuosien varrella minullekin on kehittynyt oma pukeutumistyylini. Se on joustava (kirjaimellisesti), ja muuntuu sen mukaan mitä tilanne vaatii. Olkatoppauksista kieltäydyn ehdottomasti. Jos minun pitäisi valita puuterinväristen alusvaatteiden (inhoan sitä väriä) ja olkatoppausten välillä, valitsisin puuterinväristet alusvaatteet. -Ja tarvittaessa vaikkapa.. sen Marimekon tunikan ja hameen välimuodon mitä kotitalouden opettajat käyttivät 2000-luvulla? En tiedä miksi se ei miellyttänyt silmääni. Kyse saattoi olla myös assosiaatiosta, sillä ahdistuin kotitalouden tunneilla.
Mikä minut sai päätymään vartaloa myötäileviin vaatteisiin, jotka muistuttavat lähes aina treenivaatteita? Syitä on kaksi. Ensinnäkin anoreksiasta toivottuani aloin lopettaa vartaloni häpeämisen. En suoranaisesti rakasta sitä, mutta olen sen kanssa sinut. Lopulta uskalsin luopua väljistä vaatteista. Tosin se oli aikaa kun ns. tiukemmat vaatteet tulivat muotiin, mikä rajoitti väljien vaatteiden saatavuutta. Toiseksi pidän mahdollisuudesta liikkua milloin vain. Tästä syystä en viihdy esimerkiksi "oikeissa" farkuissa tai ylipäänsä materiaalissa mikä ei jousta.
Mikä sitten olisi noloa?
Kauneus on katsojan silmissä, ehkä siis myös nolous. Toisaalta olen kriittisin itseäni kohtaan. En osaa kauhistella mitään vaatetta mikäli en itse ole siihen pukeutunut. Vierastan suurta määrää glitteriä, paljetteja yms. En myöskään ole oppinut pitämään vaatteista, joiden kankaan sävy on kulta tai hopea. -Etenkään jos materiaali on kiiltävää. kuinka monesti olen jo maininnut olkatoppaukset? Luulen että siinä on sellainen osa vaatetta mitä en koskaan tule ymmärtämään.
Voin käyttää voimakkaita värejä, mutta mieluummin vain osana kokonaisuutta. Vierastan räikeitä housuja, mutta yläosassa räikeys ei haittaa. Nk. bodya en ole koskaan ymmärtänyt. Itse asiassa pidän sellaista turhan epäkäytännöllisenä. Vauvoilla toimii kunnes tulee se päivä, jona nepparit alkavat ärsyttää pukijaa? Lisäksi vierastan sellaisia vajaamittaisia housuja, jotka ovat liian pitkät capreiksi, mutta liian lyhyet ns. pitkiksi housuiksi.
Jos kesän helteitä ei lasketa, en ole kovin innokas paljastamaan kehostani ihan kaikkea. Alusvaatteiden ei tarvitse paistaa läpi sen enempää värin, kuin saumojen suhteen. Tosin tämäkin riippuu tilanteesta ja asusta. On asuja, joista esimerkiksi rintaliivien kuuluu hieman kuultaa läpi. Mutta tämä vaatii hieman fiinimmät liivit. Miksi näin eksaktia pohdintaa? -Muuten vain?
Lopuksi..
Jokainen valitkoon ja määritelköön tyylinsä itse. Luulen että olennaisempaa on kyetä sovittamaan se nk. oma tyyli tilanteeseen sopivaksi. Kuten olen todennut, minusta on katsoa ihmisiä ja löytää erilaisia pukeutumistyylejä. Sekin on mukavaa, kun vaatteet eivät ole niin ikäsidonnaisia. Toki voi olla "joukkoja" joissa pukeutuminen iän mukaan on tarkempaa. Ainoa mitä toivon on, että lapset saisivat olla lapsia mahdollisimman pitkään myös vaatteiden suhteen.
Hyvä maku on mielestäni subjektiivinen käsite. En usko että kukaan kykenee pukeutumaan tavalla mikä oikeasti miellyttäisi jokaisen silmää. Siksi tärkeää lienee se, että itse viihtyy omassa tyylissään. Toki tietyissä tilanteissa on tärkeää noudattaa etikettiä, mutta usein nekin ovat varsin joustavia jopa silloin, kun vaatteen väri on tarkoin määritelty. Päätän väsyneiden aivojeni tuottamat ajatukset kliseeseen: Kukin tyylillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti