RV26 ja joululoma: poskiontelontulehdus, lukemista ja pientä koronahuolta

 Vuotta 2022 on mennyt jo jokunen päivä, samoin RV 26 (25+5) on mennyt eteenpäin hissukseen. En voi kehua tapahtumarikkailla päivillä, kiitos sairastamisen. Miten se menikään? -Tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla. Tätä ohjetta on tosiaan tullut noudatettu. Alkuperäinen tarkoitus oli ulkoilla mahdollisimman paljon ja viettää muutenkn sellainen ihanan aktiivinen loma. Aina ei mene suunnitelmien mukaan.. 

Pienestä nuhasta poskiontelontulehdukseen

Sen piti olla pieni nuha. Sitten se paheni, nenä meni totaalisesti tukkoon mutta.. kyllä tämä tästä! Seuraavana päivänä ei tapahtunut muutosta. Sitten kasvojen oikea puoli kipeytyi, samoin hampaat. Sitten nousi kuume. Seuraavat kysymykset olivat luokkaa "menenkö tavallisen lääkärin vai hammaslääkärin puheille?", "miten nukun tai olen tämän säryn kanssa koska särkylääkkeiden kanssa on varottava?" ja tietenkin "miksi minä??!!". Koronatesti tosin näytti negatiivista, mutta siinä olotilassa en osannut olla hyvilläni edes tästä. 

Minulla tosiaan ei ollut kokemusta poskiontelontulehduksesta, mutta oireiden perusteella osasin sitä epäillä enemmän kuin usean hampaan yhtäkkistä hajoamista. Onneksi sain ajan lääkärille heti seuraavalle aamulle. Kuulemma "selkeä löydös". Kiitos tästä, sitten 10 päivän antibioottikuuri ja vieroittautuminen Nasolinista. Paheeni.. Onneksi pahimmat oireet helpottivat parissa päivässä. Nyt tuo oikea poskiontelo tai mikä lie sivuontelo alkoi ilmeisesti tyhjentyä. Enpä olisi uskonut niistämisen olevan niin suurta viihdettä.. Niin, pahoitteluni lukijoille jotka eivät kaivanneet yksityöskohtaista tietoa. 

Omalla kohdallani poskiontelontulehdus oli suurella todennäköisyydellä ns. raskausoire, kiitos heikentyneiden limakalvojen ja nesteiden liikkumisen hidastumisen. Ehkä tämä kompensoi hieman sitä, että pahoinvointini ei ollut niin infernaalista kuin odotin. Kieltämättä pahentunut koronatilanne jännittää, etenkin kun ensi tiistaina edessäni on vasta toinen rokotus. Uskallan nyt kuitenkin toivoa kovasti että sairastelu erityisesti koronan suhteen jäisi pois. Tosin poskiontelontulehduksen uusimiseen on ainakin hyvä varautua.. ainakin ennaltaehkäisyn kannalta?

Univelkojen paikkaamista

Vasta aikataulujen väljennyttyä saattoi huomata millaisella minuuttiaikataululla arjet olivat menneet. Ehkä sellainen on helppoa osalle ja monille aivan normaalia arkea. Toki minullekin se on ollut, mutta kaipaan välillä hengähdystaukoja. -Erityisesti sellaisia, joina ei tarvitse jatkuvasti vahtia kellonaikoja. Niin tylsältä kuin kuulostaakin, pidän erityisesti päivistä joina iltaisin ei ole mitään tekemistä klo: 19 jälkeen. Voi vain ryhtyä hiljakseen iltarutiinien pariin, rauhoittua ja mennä aikaisin nukkumaan. Tuollaisten iltojen päätteeksi uni tulee helposti. 

Toki taustalla voi olla epäonnistunut ajanhallinta, mutta muutama viikko ennen joululomaa kerrytti univelkoja. Toki taustalla oli stressiä ja hieman liikaa tekemistä, josta kaikki ei todellakaan olisi ollut pakollista. Ehkä se pieni suorittaja sisälläni tykkää säännöllisesti nostaa päätään. 

Väljemmät aikataulut ja pienempi määrä pakollista tekemistä ovat auttaneet univelkojen paikkaamisessa. Hassua sinänsä, koko joululoman aikana ei ole tullut valvottua liikaa (yli puolenyön) kuin muutama kerta. Yksi näistä oli uusi vuosi, kaksi muuta taisi mennä elokuvaa katsellessa. Loman kesto on siis ollut n. 2,5 viikkoa. Vaikken aivan joka yö nukkunut hyvin erityisesti sairastaessa, kokonaisuudessaan olo on levänneempi verrattuna lähtöpisteeseen.

Muutama paita lisää..

Kummasti ne paidat kutistuvat! Jälleen ostin muutaman äitiyspaidan lisää, koska nyt äitiyspaidat ovat ainoita mitkä eivät ole nousseet "napapaidoiksi". Great.. yritän silti parhaani mukaan pitää äitiysvaatevaraston melko pienenä, mikä tarkoittaa ns. virallisia äitiyspaitoja jokaiselle arkipäivälle. Viikonloppuisin ei ole niin väliä vaikka mammahousujen vatsakappaleen sauma paistaisi. 

Äitiystakki on pelittänyt melko hyvin, tosin toivon ettei tänä talvena tulisi järkyttäviä pakkasia sillä motivaationi panostaa ulkoiluhousujen etsimiseen on matala. Toistaiseksi pitkä äitiystakki, tuplahousut ja pitkät, lähes polviin asti yltävät villasukat ovat toimineet yli 20 asteen pakkasella. Ja tämä asukokonaisuus näyttää... melko typerältä? Ihan sama..

Juniori liikkuu, minä kömpelöidyn

Nyt on todettava että niin paljon kuin lastani rakastan jo nyt, meillä on hieman erimielisyyksiä nukkumaanmenoajoista. Kuten arvata saattaa, tämä tapahtuu "vuorotyönä". Kun minä liikun, Juniori nukkuu. Kun minä yritän nukkua, vatsassa alkaa myllerrys. Töytäisyt eivät ole vielä kivuliaita, mutta kieltämättä Juniorin liikkeisiin on tullut voimaa. 

Oma liikkumiseni muuttuu joka viikko kömpelömmäksi. Lenkkeily ja mammajooga sujuvat entiseen tapaan, mutta esimerkiksi pukeutuminen on käynyt haasteelliseksi. Pikku hiljaa alan erityisesti turhautumaan kenkien pukemiseen. Sukat ja ousut sentään menevät jalkaan vielä ilman suurempaa taistelua. Entä sitten muutaman viikon kuluttua..

Lukemisen elpyminen

Koska sairastelu yllättäen vähensi liikkumista, on aikaa jäänyt enemmän lukemiselle. Kieltämättä tämä on ollut virkistävää vaihtelua. Minulla on tapana lukea sekä vanhaa että uutta, eli jo luettua ja ei luettua. Tosin jo luetut kirjat ovat sellaisia, joiden lukemisesta on kulunut sen verran aikaa etten muistaa sisällöstä kuin pääpiirteet. 

Hieman muutamien tuttujen esimerkkiä seuraten ajattelin kokeilla jonkinlaista lukupäiväkirjaa. En kuitenkaan halua asettaa tavoitteita kirjojen määrästä tai sisällöstä. Tietenkin tekisi hyvää kokeilla uutta ja lukea mahdollisimman erilaisia kirjoja. Voi olla että innostus riittää myös mukavuusalueeelta poistumiseen, mutta toisaalta en halua tehdä lukemisesta suorittamista. Minun luonteellani tosin suorittamisen jättäminen pois olisi jo suuri saavutus.. 

Lopuksi..

Tämän suurempia mullistuksia ei kuluneen viikon aikana ole tapahtunut. No, hyvä näin. Koronatilanne on mennyt sen verran huolestuttavaan suuntaan, että todennäköisesti myös työpaikalla luvassa on muutoksia. Tosin näin kolmantena koronavuotena olen ehtinyt nähdä ja jopa sopeutua niihin muutoksiin, joita koronarajoitukset ovat aiheuttaneet. Vaikken voi työstäni tarkemmin kertoa julkisesti, sen nyt ainakin uskallan todeta etten usko joutuvani etätyöhön. Tosin etätyö saattaisi olla raskauden kannalta turvallisempi vaihtoehto. Mitä tulevan pitää, se selviää viimeistään maanantaina. 

Ensi viikolla tiistaina olisi toisen rokotuksen aika, mikä kieltämättä on huojentavaa. Vaikka suuri osa väestöstä odottaa jo kolmatta rokotetta, uskon että toinen rokotus suojaa merkittävästi verrattuna siihen, ettei rokotuksia olisi lainkaan. Tartunta voi toki tulla vaikka miten yrittäisi varoa, mutta ilmeisesti selkeästi lievempänä. 

Tänään luvassa olisi käynti neuvolassa, pientä visiittiä sekä vauvantarvikkeiden tarkastelua. Hieman taikauskoisena en ole uskaltanut tehdä vielä mitään hankintoja, mutta katsonut kyllä mm. pinnasänkyjä, vaunuja yms. Helmikuussa raskaus on sen verran pitkällä ja ennen kaikkea turvallisella mallilla, että tarvikkeita uskaltaa hankkia.

Seuraavaksi pitäisi varmaan saada päivä käyntiin, siis aamupalaa pidemmälle. 

Oikein mukavaa pian alkavaa viikonloppua kaikille!