Treenikuulumisia: Kun ei meinaa vaan jaksaa vaikka haluaisi!

Olen useamman päivänä aikana halunnut päästä sykettä nostavan treenin pariin. Erityisesti plyometrinen harjoittelu vetäisi puoleensa. Mutta ei. Motivaatiota ei todellakaan puuttuisi, mutta kroppa on täysin eri mieltä. Joitakin vuosia sitten olisin väkisin paiskonut itseni raskaan treenin pariin, mutta nyt tilanne on toinen. Syitä on monia..

34-vuotiaan palautuminen vs. 24-vuotiaan palautuminen

Vanhuuteen taitaa vielä olla aikaa, mutta keski-ikä on sitäkin lähempänä. Tai jo päällä? No, riippuu varmaan määrittelijästä. Mutta ikäkriisit sikseen! Se kuitenkin on hyväksyttävä, ettei palautuminen ole samaa luokkaa kuin kymmenen vuotta sitten.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita treenin lopettamista tai edes suoranaista vähentämistä, mutta sisällön suunnitteluun on hyvä panostaa. Eli seniorijumpat voin vielä jättää väliin, ellei sitten testaaminen houkuttele..Mikä jottei?

Leiriviikko taisi todella viedä voimat

Vaikka leirityössä en itse huomaa väsymystä, jälkeen väsymys nostaa päätään varsin tehokkaasti. Varmaan tämä johtuu siitä, että varsinaista lepohetkeä ei öitä laskematta ole. Ja kuinka ollakaan, uni ei ole laadukkaimmasta päästä. Jos rehellisiä ollaan, minun makuuni hiljaisuudelle on varattu liian vähän aikaa, siis n. 8 tuntia.

Miten niin lyhyt aika? Tuohan on suositeltava unimäärä? No hei, kuinka moni nukahtaa välittömästi valojen sammuttamisen jälkeen ja nukkuu heräämättä aamuun asti? Niin no, tällaisiakin nukkujia löytyy. Itse en voi kehua kuuluvani heihin. Tai kuuluin joskus kauan sitten. Kyllä nykyäänkin uni on kohtuullista hyvinä öinä. -Ainakin jos iltarutiinit saa tehdä rauhassa.. 

Epilepsian huomioiminen

En suoranaisesti pelkää kohtauksia, mutta niiden jälkitila vie ns. pois pelistä moneksi tunniksi. Kokemuksiin ja niiden yksityiskohtiin menemättä olo on silloin kuin järkyttävässä krapulassa. Halvaksihan se tulee, kun baarireissua ei tarvita. Mutta jostain kumman syystä tämä tarjous ei vain houkuttele.

Sen verran tiedän, että kohtauksiin liittyy usein pitkäaikainen rasitus. Nopeat sykkeennostot, HIIT tai muu vastaava eivät ole ongelma (koputan puuta..), mutta pitkäkestoinen stressi, unenpuute ja muu kuormittava sen sijaan tuntuvat lisäävän kohtauksen riskiä. Voi mikä yllätys.. Mutta siis, tästä syystä en halua väkisin yrittää liikkua enemmän kuin voimia olisi.

Aktiivisempaa arkea

Ei tämä tosiaan pelkkää makuilua ja ahterin puuduttamista ole ollut! Kiitos uuden kämpän sijainnin, kauppaan on pikkuisen enemmän matkaa. Lisää liikettä tuo seitsemäs kerros, jonne menen todella harvoin hissillä. Itse asiassa eilen oli ensimmäinen kerta itsekseni!

Kyse ei ole niinkään neuroottisesta pakosta, vaan huonosti toimivassa ja julmetun hitaassa hississä. Jos hissiä pitää vielä odottaa 8. kerroksesta, mieleen nousee 90-luvun puhelinpelin Hugo -hahmon sanat: Kävellen oltais jo perillä!

Operaatio ”vähennän istumista” etenee niin ja näin. Koneella yritän viettää aikaa mahdollisimman vähän, mikä edelleenkin mielestäni on liikaa. Yritä siinä sitten kaikkien houkutusten parissa keskittyä pelkkiin työasioihin ja blogiin..

Eikö mitään treeniä?

Keskivartalotreenistä olen pitänyt kiinni, samoin aamuisesta jooga -ja tasapainoharjoituksesta. Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa jäälle, mikä oli mielettömän mukavaa!! Taitorullaluistelu oli kelien vuoksi hieman tauolla. Lämpötila ei niinkään ole ongelma, vaan sateet.

Viikonloppu oli varsin kävelytäytteinen, erityisesti sunnuntaina. Alkuviikosta tuli poikettua myös urheilupuistossa, jossa innostuin kokeilemaan pienimuotoisesti spurttiharjoituksia. Tiistaina väsytti totaalisesti, joten tyydyin jooga -ja venyttelyharjoituksiin. Eilen uskaltauduin rulliksia testaamaan, ja tänään olisi tarkoitus jäällä poiketa.

Salitreenin olen jättänyt pois, sillä näin kesällä on mukavampi panostaa ulkotreeniin. Lisäksi nuo kaksi leiriä vähentävät kaudesta pari viikkoa pois, jolloin rahaa menisi hukkaan. Tähän päälle palautumisaika, jona erityisesti välittömästi leirin jälkeen saan itseni tekemään korkeintaan pieniä kävelylenkkejä.

Yhteenvetoa

Koska reilu viikon kuluttua on uusi leiri edessä, luvassa on myös toinen palautumisprosessi. Kun siitä pääsee yli, keleistä riippuen lataan varmaan uuden kauden salikorttiin, kenties pidemmänkin jos raaskin. Syyskuussa alkavat sitten yleisövuorotkin ja jääharjoittelu pääsee taas vauhtiin. Näiden hyödyntämiseen tosin vaikuttaa työtilanne. Osallistuminen kilpailuihin on siis suunnitelmana täysin auki, vaikka uusi ohjelma on tekeillä.

Vaikka siis palautumisaika on huomioitava, ei itse treeniä tarvitse välttämättä suoranaisesti vähentää. Riippuen kuinka monta lepopäivää viikossa kroppa kaipaa, luulen että pääsyn sellaiseen kuormittavan ja kevyen treenin vuorotteluun, ja väliin tarvittava määrä raskaamman sarjan lepopäiviä. Eiköhän tämä tästä siis!

Miten teidän kesäliikkumiset ovat sujuneet?