torstai 30. toukokuuta 2019

Epilepsian paluu: Grand mal!


Aina elämä ja arki eivät tuo mukanaan mukavia muutoksia. Tällä kertaa minut yllätti tuttava vuosien takaa: epilepsiakohtaus, siis grand mal -tyyppinen. Kohtaukset ovat olleet poissa lähes kuuden vuoden ajan, ja muutama vuosi sitten (??) sain lopettaa lääkityksen. Epilepsiaani ei tutkimusten perusteella koskaan löytynyt selitystä esimerkiksi rakenteellisista poikkeamista. Lopputuloksena todettiin, että ”kohtauskynnys” vain on tällainen.

Alkoiko pelottaa?
Periaatteessa voisin pelätä, mutta olen tainnut käsitellä potentiaaliset pelot. Kohtaus tuli taas kerran ilman varoitusmerkkejä, ja tajusin tilanteen vasta jälkeenpäin. Ilmeisesti olin ehtinyt bussipysäkille bussia odottamaan. Jossain vaiheessa huomasin oman bussini saapuvan. Kun yritin nousta, vieressä istuva henkilö nappasi kädestäni ja sanoi että odotamme ambulanssia. Miksi ihmeessä?! Juuri silloin ambulanssi saapui ja hoitajat nappasivat minut mukaansa. Jossain vilahti sana epilepsiakohtaus. Ei jukoliste! Ei voinut olla!


Bildresultat för homer simpson afraud


Olo oli sen verran järkyttävä että asia oli pakko hyväksyä, etenkin kun silminnäkijöitä oli runsaasti. Onhan se tavallaan pelottavaa kun itse ei voi lainkaan kontrolloida oman kehonsa toimintaa. Entä jos kohtaus tulee jäällä, uidessa, saunassa, kallioilla tms.?? Taitaa olla niin, että nämä pelot ehdin käsitellä vuosia sitten. Entä jos saunassa putoaisin kiuasta vasten? Voihan sitä jossitella. Mutta sellainen putoaminen voi huonolla onnella tapahtua ilman kohtaustakin. Ehkä olen tullut vanhaksi: En jaksa enää murehtia siitä mitä voisi tapahtua.

Ajokielto?
Yleensä yhdestä kohtauksesta tulee vuoden ajokielto, mutta asia selviää varmaan lähipäivinä. Aiemmin asia ei harmittanut pätkääkään. Vaikken ole autoilusta erityisen kiinnostunut vieläkään, se saattaa olla jossain vaiheessa töiden suhteen ns. pakollinen paha. Jos siis rehellisiä ollaan, työelämän kannalta ajokiellon vaikutukset huolestuttavat.


Bildresultat för don't drive


Lääkitys pysyväksi
Näin ymmärsin asian, mutta tämäkin vaatii varmistuksen. Asia ei oikeastaan ole ongelma, sillä tuo Keppra viidentenä lääkekokeiluna on ollut varsin ongelmaton. Valproaattia sisältävä Deprakine sen sijaan ei tulee enää kysymykseenkään. Suoranaisesti minulla ei ollut mitään niitä kolmea muuta lääkettä vastaan, mutta kroppani oli eri mieltä. Osa huononsi valkosolujen määrää, ja osa laski natriumarvot liian alas. No, onneksi jotain löytyi.


Bildresultat för epilepsi medicin


En usko että Keppran kanssa tulee ongelmia nytkään, mutta kieltämättä ehkä pientä jännitystä on. Kun kyseessä on viides lääke ja jokaiseen kokeiluun liittyi omat haasteensa, sama rumba ei liioin innosta. Tai ”rumba” on hieman liioiteltu kuvaus. Parissa lääkkeessä oli käyttöönoton aikana omat haasteensa: nykimistä ja/tai kutinaa. Ei siis mahdottomia totuteltaviksi, mutta epämukavia.

Tulevaisuus?
Kuten taisi käydä ilmi, mitään radikaaleja toimenpiteitä tämä ei tule aiheuttamaan. Tuo ajokielto rajoittaa toki lisää työmahdollisuuksia, mutta tuskin laskee niitä nollaan. Onneksi elämäntavat muuten ovat olleet säännölliset ja alkoholin kulutuskin on laskenut varsin tervellisiin lukemiin. -Siis se on ollut sellaista jo vuosien ajan. Lisäksi vuosi takaperin aloin kiinnostua vähän suuremmasta unimäärästä. Ja liikunnan suhteen tärkeää on palautuminen.


Bildresultat för homer simpson meditating


Luulen että stressinhallintaan joudun kiinnittämään enemmän huomiota. Vaikka olen onnistunut pysymään rauhallisena, ilmeisesti stressi kalvaa omalla tavallaan sisältäpäin. Miten aion asiaan puuttua käytännössä? -Vielä en tiedä, mutta säännölliset joogatunnit ovat ainakin listalla.

Vaikken tästä aiheesta haluakaan kirjoittaa tarkkoja selostuksia, menköön tällä kertaa. Jos/kun perheenlisäys tulee ajankohtaiseksi, olen ymmärtänyt että epilepsian vuoksi seuranta lisääntyy. Mitäpä teologi tuohon voi todeta? Esimerkiksi jotain tyyliin: Tehdään sitten niin. Mutta palaan asiaan vasta kun ajankohtaiseksi tulee.

Ilmeisesti suolasta ei kuitenkaan tarvitse luopua.. hah! Tähän loppuun voisi todeta: Satunnaisesta sätkimisestä huolimatta elämä jatkuu. Sitä ei ylimääräiset äkkinäiset liikkeetkään saa pysähtymään.


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Whee! Me saatiin kämppä!!


Jokunen päivä sitten jännitys ainakin asunnon suhteen laukesi. Mutta onneksi tällä kertaa kävi hyvin: Saimme kyseisen kämpän!! Whee!!!! Kyseessä on siis vuokra-asunto, mutta jonain päivänä omistusasuntokin olisi kiva.. Muuttopäivä tulee varsin vauhdilla, eli muutaman viikon kuluttua. Olimme toki varautuneet tähän, eli mikään katastrofi tämä ei ole. Kirjoitin aiemmin asioista jotka mietityttävät muuttoon liittyen. Teksti löytyy täältä. Seuraavaksi luvassa olisi asioita joista tässä iloitaan.

Välimatka n. 300 metriä
Jes! Mistään pitkästä välimatkasta ei siis tule olemaan kyse! Suunnilleen samalla alueella pysytään siis. Miksi ihmeessä muutamme lähes naapuriin? No, kyse ei ole laiskuudesta, vaan syksyllä alkavasta laajasta peruskorjauksesta, jonka aika asunnossa ei kuulemma voi asua. Tänks. No, minkäs sille mahtaa, kai se huonompi juttu olisi jos koskaan ei korjattaisi.

Mahdollisuus viedä tavaraa etukäteen
Tämä on aivan huippujuttu! Osan tavaroista voi viedä jo ennen muuttopäivää. Luulen että suuri osa vaatteista siirtyy tuona aikana uuteen kotiinsa, samoin sellaiset pikkutavarat (joista olisi pitänyt päästä eroon??) jotka menevät tuohon klassiseen Ikea -kassiin.


Kuvahaun tulos haulle ikea kassi


On myös mukavaa kun paikan päälle voi etukäteen viedä esim. kuivaruokia ja muuta huoneenlämmössä säilyvää pesuaineita, wc -ja talouspaperia yms. perustarviketta. Yleensä juuri näiden perustarvikkeiden hommaaminen on nimittäin hivenen ärsyttävää puuhaa.

Yksi huone enemmän!!
Toinen huippujuttu! Toistaiseksi yksi lisähuone on vierashuone, ja samalla ”oma” huone puolison tyttärelle. Hyvä näin, neitokaisella kun alkaa olla sen verran ikää että oma rauha on oikein tervetullut vieras. Muissa tilanteissa kyseinen on kätevä, jos esim. meikäläinen flunssassa nenä totaalisen tukossa kuorsaa ja köhii 90% yötunneista. Onneksi sairastamiset ovat jääneet harvinaisen vähälle.. Pitännee koputtaa puuta.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson yes


Mahtava näköala!
Olemme viime vuosina asuneet varsin matalalla, eli ensimmäisessä kerroksessa. Mahtaa nyt päätä huimata kun siirrymme seitsemänteen kerrokseen! Kieltämättä alkuun näytti hieman hurjalta, mutta kieltämättä näköala oli todella vaikuttava! Eri juttu on, muistanko koko asiaa enää parin viikon kuluttua muuton jälkeen.

Kulkuyhteydet lähellä
Tätä todella jännitettiin. Periaatteessa lähiaueillakin on suhteellisen hyvä kulkuyhteydet, mutta nykyinen asuinalueemme on samaan aikaan risteys -ja päätepysäkkipaikka. Muillakin alueilla olisi todella kivoja asuntoja, mutta niin kauan kun autoa ei ole käytössä, valintoja rajoittaa julkinen liikenne. Jos olisimme päätyneet asuntoihin mainituilla lähialueilla, parin pakolliseen kohteeseen matka-aika olisi venähtänyt 20 minuutista 50 minuuttiin. -Julkisilla siis.

Rauhallinen alue
Tämä oli ehdoton plussa. Alue on rauhallinen ja vihreää löytyy oikein mukavasti. Lenkkeilyreitit ovat aiempaa lähempänä. Niin no, ero on siis kymmenisen metriä? Myös ranta on lähempänä, vaikkei se aiemminkaan ole kaukana ollut. Lähikauppa löytyy ja suuremmat kaupat kävelymatkan päästä, mutta kapakoita yms. sen sijaan ei ole.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson yard


Eli pian päästä itse muuttoprojektin pariin, toivottavasti tavarainventaario tuottaa tulosta lähipäivinä!

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Työnhaku on opettanut paljon


Vaikka keikkatöiden suhteen on onnistanut, ns. oman alani töitä en ole vielä löytänyt. -Tai olen toki, mutten ole tullut valituksi. Tällä alalla hakijoita on paljon suhteessa paikkojen määrään, eli kilpailu on kova. Oli ala mikä tahansa, tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kannattaisi yrittää. -Ei ainakaan jos kutsumusta löytyy. Työnhaku on kuitenkin opettanut paljon, ja toivon etten unohda niitä oppeja vaikka töitä löytyisikin.

Itsensä markkinointi
Tämä on ollut vaikeaa! Itseään pitää kehua sopivasti, mutta realismin rajoissa. Samalla on perusteltava miksi juuri minä olen oikea henkilö tehtävään X. Olen pitänyt ”markkinointiteksti” tuottamista vaikeana ja suoraan sanottuna kiusallisena. Vähitellen oikeanlainen sävy on kuitenkin löytynyt, ja hakemus on johtanut jopa haastatteluun.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson marketing


Keikkatöistä kokemusta
Suosittelen keikkatöitä jokaiselle, joka hakee töitä alalta mistä niitä on vaikeampaa saada. Jos keikkatyöt ovat toimenkuvaltaan lähellä ns. tähtäimessä olevaa työpaikkaa, niistä voi saada todella arvokasta työkokemusta. Minulle (kuten varmaan monelle muullekin) keikkatyöt ovat väliaikainen ratkaisu, mutta ainakin järkevä tapa käyttää aikaa.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson marketing


Varsinainen syy keikkatöihin ainakin omalla kohdallani on joustovara. Keikkatöiden ulkopuolella en todellakaan löhöile, vaan panostan vapaaehtoistoimintaan. Ulkopuolisen silmin istun vain koneen ääressä, selailen kirjoja ja naputtelen silloin tällöin tekstejä. No, saarna- ja hartaustekstit eivät meikäläisellä ainakaan synny yhdellä istumalla..

Kutsu haastatteluun on paljon
Jos onnistunut itsensä markkinoiminen johtaa kutsuun työhaastatteluun, se on oikeasti suuri saavutus. Luonnollisesti haastettaluun kannattaa varautua hyvin ja tsempata itse tilanteessa. Mutta vaikka kuinka hyvin menisi, joku muu voi saada paikan. Vika ei tällöin ole välttämättä työnhakijassa. Haastateltavat saattavat oikeasti olla niin tasavertaisia ja jokainen todella hyviä, että todella minimaaliset seikat vaikuttavat lopulliseen valintaan.

Hyvin menneet haastattelut usein kuitenkin jäävät työnantajan mieleen, ja voivat jatkossa ”poikia” uusia mahdollisuuksia. Voi että minä inhoan tuota ”poikimis” -termiä..

Monipuolinen ja aktiivisuudesta kertova CV
Vaikka en olekaan mikään loistava esimerkki tällä hetkellä, kannusta silti olemaan aktiivinen sekä ilmaisemaan aktiivuus CV:ssä. Nyt en siis viittaa aktiivimalliin. Jos mahdollista, kannattaa vapaaehtoistoiminnan kautta toimia jossain, mikä tavalla tai toisella on sidoksissa työhön jota etsii. Aina ja kaikilla aloilla tämä ei välttämättä onnistu, mutta jos onnistuu, tällaiset aktiviteetit voivat samalla olla mahdollisuus kehittää omaa osaamista haluamallaan alalla.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson teaching


Asian voisi tiivistää muotoon ”ei kannata istua tumput suorina ja vain odottaa puhelinsoittoja”. Mikäli taloudellinen tilanne sallii, suosittelen lämpimästi myös esimerkiksi opiskelua vaikkapa avoimessa yliopistossa sellaisilla kursseilla, jotka tukevat haettavassa ammatissa. CV:ssä tällainen kertoo siitä, että työnhakija on aidosti kiinnostunut kyseisestä alasta.

Pohdintaa
Ymmärrän täysin jos paljon työtä tekevä näkee työttömyysajan kadehdittana ”rentoiluaikana”. Tässä kohden joudun hieman oikaisemaan moisia käsityksiä. Kyllä, jos työttömyys aikana todella istuu tumput suorina odottaen että asiat vain tapahtuvat itsestään, rentoahan se varmasti on. Jos taas aktiivisesti etsii töitä, kirjoittaa hakemuksia sekä yrittää kehittää omaa osaamista opiskelemalla tai keikkatöillä, mitään lepolomaa tämä ei todellakaan ole. Lisäksi viikonloput eivät ole vapaita, vaan silloinkin tutkitaan työpaikkailmoituksia ja kirjoitetaan hakemuksia.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson writing


Samassa tilanteessa oleville voisin todeta, että itseään ei kannata syyttää. Jos työpaikkaa ei irtoa hyvästä hakemuksesta ja onnistuneesta haastattelusta huolimatta, todennäköisesti ratkaisevat tekijät ovat usean hyvän hakijan kesken todella pieniä.

Myönnän jännittäväni pääsenkö koskaan tekemään oman alani töitä, vaikka olenkin laajentanut urahaaveita. Lisää aiheesta löytyy täältä. Tämä on niitä hetkiä kun olisi mielenkiintoista nähdä tulevaisuuteen, mutta samalla sitä on kiitollinen kun sinne ei näe. Kun ei tiedä, jaksaa paremmin yrittää ja toivoa. Tämä on kautena stressaava ja käy itsetunnon päälle. Toisaalta parempi näin. Ainakaan tietoinen lusmuilu ei ole vaihtoehtona.