perjantai 29. syyskuuta 2017

Irti oravanpyörästä: Onko pakko?

Uskallan edelleenkin väittää, moni kokee arjen miltei kirosanana. Arki miellettään herkästi elämättömyydeksi, tai vähintäänkin yksitoikkoiseksi ajanjaksoksi jossa päivät ovat lähes identtisiä keskenään. Arki on muuttunut ilmiöksi, jota ei tule jättää sen hetkiseen muotoonsa. Media antaa meille ystävällisesti jatkuvasti vinkkejä kuinka arkea ja sen eri osa-alueita voi piristää. Tämä piristäminen tarkoittaa luonnollisesti muuttamista. Oli kyse sitten arjen rutiineista tai vaikkapa ruuasta, on piristäminen lähes vaadittava toimenpide.

Myönnän ettei elämäntyylinen ole erityisen ”menevä”. Päivät ovat melko tarkkaan aikataulutettuja, ja usein teen suunnitelmat pariksi viikoksi kerrallaan. Tehtyjen suunnitelmien avulla on helpompaa hoitaa ns. pakolliset asiat niin opiskelun kuin treenin suhteen. Lisäksi joustovaraa on oltava sen verran, että vaadittavat kotityöt yms. askareet tulevat hoidetuiksi. Toki pienempiä tehtäviä jää usein hoitamatta tai vähintäänkin ”roikkumaan” pidemmäksi aikaa kuin olin suunnitellut, mutta en suoraan sanottuna kohota näitä asioita prioriteettien huipulle. Joskus aamulla kiireessä saattaa esimerkiksi roskapussin vieminen siirtyä iltapäivälle tai illalle kun palaan kotiin, mutta viive on tuskin dramaattinen.

Joskus sain mielenkiintoisen kommentin tästä viikkorytmistäni. Arvioksi tuli nimittäin ”hirveää oravanpyörää” huutomerkkien kera. No, toki pieni vaihtelu virkistää ja sellaista pyrinkin haalimaan mahdollisuuksien mukaan. Vaikka kyseessä on 100%:sesti oma valinta, opiskelun, treenin ja muun elämän yhdistäminen ei ole projekteista helpoin. Tosin ei myöskään mahdoton. Välillä kieltämättä haaveilen lomasta, mikä kohdallani tarkoittaisi täydellistä irtautumista opiskelusta. Totta puhuen sellaista en nimittäin ole pitänyt..ehkä 2-3 vuoteen? Opintojen alussa kesätyöpaikka jäi saamatta, jolloin suoritin heprean pakolliset opinnot kesällä tiiviskurssina. Seuraavina kesinä perehdyin tenttimateriaaleihin, tein kandityötä ja joskus kesätöiden yhteydessä kirjoittelin esseitä. Viime kesäkuussa tein yhden tentin ja aloin pian lukemaan seuraavaa varten. Ja gradun materiaaleja käsittelin myös. Paljoa varaa valittamiseen ei kuitenkaan oli. Kaikki mainittu työskentely on ollut vapaaehtoista.

Kuvahaun tulos haulle mr bean vacation
Loma.. matkakuume, vaikene!!

Loma olisi mukavaa vaihtelua, mutta tällä hetkellä haaveena epärealistinen. -Ainakin jos toisena haaveena on valmistuminen mahdollisimman pian. Kun treenin yhdistää opiskeluun, on päivä varsin aikataulutettu. Jottei aivan mekaaniseksi tekemiseksi menisi, luen iltaisin kirjoja, enkä siis tenttikirjoja! Tavallaan ymmärrän miksi tällaiset päivät kuulostavat jonkun korvaan painajaiselta. Ehkä minunkin pitäisi juhlia viikonloppuisin, mutta irtautuisinko nk. oravanpyörästä? Jos henkilö X tekee viitenä päivänä viikossa töitä, rentoutuu perjantaina saunassa ja lauantaina baarissa, mikä tekee hänen arjestaan monipuolisempaa? Hän toistaa samoja rutiineja ja tapoja viikosta toiseen, ja ehkä vuodesta toiseen. Aikamoista oravanpyörää minun mielestäni!

Kuvahaun tulos haulle homer simpson hate job

Opetetaanko meitä inhoamaan arkea? Itse uskaltaisin vastata myöntävästi. Vaikka arki tuntuisi mukavalta ja monipuoliselta, ulkopuolinen vaikuttaja tai vaikkapa muoti-ilmiöt pyrkivät saamaan arjen mahdollisimman puuduttavaksi. Henkilökohtaisesti toivon, että mahdollisimman moni nauttisi arjestaan hyvällä omallatunnolla. Vaihtelu toki virkistää ja uusia asioita on hyvä kokeilla. Mutta jos perinteinen makaronilaatikko maistuu paremmalta kuin lukuisat trendikkäät variaatiot, onko paheellista pitää juuri siitä perinteisestä ja... arkisesta? Vaikka opiskelu ajoittain puuduttaa ja väsyttääkin, koen arkeni mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi. Monipuolisuus ei vain ilmene päältä käsin. Minusta on mukava saada töitä valmiiksi, ehkä jopa löytää mielenkiintoista ”knoppitietoa” tenttikirjoista, edistyä treenissä niin jäällä kuin jään ulkopuolella, lukea kirjoja, soittaa ja tehdä käsitöitä. Kyllä, arkeni on todennäköisesti samanlaista myös 40 vuoden kuluttua.  


Uskon kuitenkin tuon paljon puhutun ”oravanpyörän” olemassaoloon. Kuka siihen on ajautunut, se ei liene näkyvää. Tavallinen arki voi olla äärimmäisen rikasta, kunhan henkilö itse kokee sen sellaiseksi. Luulen että oravanpyörään ajautuvat he, jotka itse ovat kyllästyneitä arkeensa ja elämäntyyliinsä ylipäänsä. Ketkä näitä ajautujia ikinä ovatkaan, sitä tuskin voivat määritellä muut ihmiset, muoti-ilmiöt tai muukaan taho. Arjesta nauttiminen tai sellaiseen kyllästyminen tulee henkilöstä itsestään. Annettakoon muille vapaus nauttia arjestaan juuri sellaisena kuin on, sillä arki on suuri osa itse elämästä. 

Kuvahaun tulos haulle mr bean vacation

Mukavaa arkea kaikille näin viikonlopunkin lähestyessä!

tiistai 26. syyskuuta 2017

Aikuisluistelijakuvia osa 3. Riitta

Tällä kertaa saamme tutustua Riittaan. Hän on ollut ihailtavan aktiivinen niin aikuisluistelijana kuin luisteluseuran toimijana. 54-vuotias Riitta on ollut jo monen vuoden ajan todella aktiivinen aikuisluistelija. Luistelu oli mieluinen laji jo lapsuudessa, mutta taitoluistelutoimintaa ei kotipaikkakunnalla ollut. Tämä ei kuitenkaan ollut este harjoittelemiselle. ”Olen aina tykännyt luistelusta. Lapsena luistelin jo paljon lammen jäällä. Ja muistan, miten nautin siitä.” Ainoa lajit joita paikkakunnalla saattoi harrastaa, olivat hiihto ja lentopallo, joista Riitta harrasti kumpaakin.

Aikuisiällä jäähallit tulivat tutuksi lasten harrastusten kautta. Perheen poika pelasi jääkiekkoa, ja pelaa edelleenkin. Tytär puolestaan aloitti harjoittelun paikallisessa taitoluisteluseurassa neljävuotiaana vuonna 1995. Tyttären harrastuksen myötä Riitta aloitti aktiivisen seuratoiminnan Riihimäen taitoluistelijoissa. Hän on ehtinyt toimia seurassa muun muuassa sihteerinä, puheenjohtajana, valmentajien yhdyshenkilönä, sinettivastaavana, kilpailuvastaavana, kilpailutoimijoitsijana sekä ohjaajana luistelukoulussa. ”Luistelukoulussa olen ollut mukana vuodesta 2003 alkaen eli tänä syksynä starttasi 15. kerta. Olen myös ollut STLL:n liittohallituksessa kaksi kautta.” Riitta on siis työskennellyt luistelijoiden sekä heidän perheidensä parissa jo useita vuosia, ja saanut näin kohdata luistelijoita aina pienistä aloittelijoista haastavan tason kilpaluistelijoihin!


Aikuisluistelu rantautui Riihimäen taitoluistelijoihin 2000-luvun alkupuolella. Seurassa kokeiltiin aikuisryhmää, jossa luistelu oli jumppaluistelua. Tuolloin alkoi Riitallakin aktiivisempi luisteluharrastus, mutta se ei jäänytkään vain kunnon kohottamiseen jäällä. ”Johtokunta, jossa olin, esiintyi usein näytöksissä nopeasti harjoitellulla ohjelmalla.” Riitta siis kuului niihin rohkeisiin aikuisiin, jotka itsekin uskaltautuivat esiintymään! Suunnilleen vuonna 2007 aikuisille perustettiin oma ryhmä, Koppikset. Ryhmä harjoitteli tekojäällä. Tässä ryhmässä myös Riitta tutustui taitoluistelun alkeisiin. Nyt oli myös aika hankkia oikeat taitoluistimet! Aluksi kenkä tuntui hieman kovalta, mutta Riitta tottui taitoluistimiin nopeasti, ja koki ne jopa ”helpoiksi luistimiksi”!



Koppis-ryhmässä aloittamisen jälkeen Riitta onkin harjoitellut jäällä säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa. Koppikset-ryhmä muuttui jonkin aikaa sitten aikuisten yksinluisteluryhmäksi. Tässä ryhmässä Riittakin harjoittelee.


Viime kaudella Riitta oli kuuluttamassa kisoja, joihin ensimmäistä kertaa oli lisätty myös aikuisten sarja. Kilpailijoiden näkeminen oli uusi kokemus. ”Ihailin näitä rohkeita luistelijoita ja ajattelin, että olisi hienoa uskaltaa itsekin joskus vielä kisaamaan. No, se on ehkä vain haave. Minulle ehkä kuitenkin riittää esiintyminen seuran näytöksissä.” Riitta onkin osallistunut todella aktiivisesti seuran joulu- ja kevätnäytöksiin niin luistelijana kuin kertojana!


Aikuisena oppiminen ei ole mahdotonta, mutta ei aivan yksiselitteinenkään asia. Viikoittaisten harjoitusten määrä on usein pieni, tavallisesti vain kerran viikossa. ”Yksi kerta viikossa luistelua on kovin vähän ja tämänikäisenä oppiminen on niin paljon hitaampaa. Puuttuu myös uskallusta tehdä vaikeampia ja vauhtia vaativampia elementtejä.” Taitoluistelu lajina vaatii lukuisia toistoja, jotta liikkeeseen saadaan varmuutta ja toisaalta myös sulavuutta. Alkuvaiheessa on löydettävä oikea asento, liikkeiden rytmi, ja kehitettävä tasapainoa jotta itse elementtien harjoittelu olisi mahdollista. Lisäksi totuttelu taitoluistimiin vie usein oman aikansa kengän ja terän mallista riippuen.

Vastoinkäymisiltäkään ei harjoitteluvuosien aikana vältytty. ”Keväällä 2016 kaaduin pahasti luisteluharjoituksissa ja käteni murtui. Se on myös tehnyt varovaisemmaksi.
Monen aikuisen on harjoittelun ohessa huomioitava kehonsa rajoitteet. Riitalla harjoittelua rajaavat selkäkivut. Vaikka taitoluistelu lajina on todella tehokas kuntoa kohottaessa, liittyy lajiin usein liikkeitä, jotka voivat olla keholle varsin rasittavia. Erityisesti hypyissä alastuloon liittyy aina vähintääkin pieni tärähdys, vaikka hyppy olisi matalampikin.


Monipuolisena lajina taitoluistelussa on paljon elementtejä, joiden harjoittelu on mieluista: ”Nautin liu’uista, kaarista, sirklaamisesta ja askelsarjoista. Yksöishypyistä teen salchowia ja tulppia.” Nämä hypyt vaativat jos taitoa, sillä molemmissa hypyissä on lähtöä varten osattava tehdä kolmonen sekä sisään että ulos. Näiden hyppyjen lisäksi Riitta toivoo oppivansa myös ritin. Ritti on yksöishypyistä jo haasteellisempi, sillä ponnistus ja alastulo tapahtuvat samalla jalalla. Lisäksi ritissä tulee päästä kokonainen kierros. Piruetit tuntuvat vielä haasteellisilta. Elementtinä piruetit vaativatkin jo runsaasti kehonhallintaa. On opittava ensin pyörivä liike, minkä jälkeen tulevat erilaiset asennot piruetista riippuen.

Harjoittelu ei aina ole helppoa. ”Luistelijana olen aika kärsimätön. On haastavaa, kun kehitystä ei tapahdukaan ja joku elementti tai harjoitus ei yhtään aukea. Kun valmentaja näyttää, niin se on niin kevyttä ja helppoa, mutta oma tekeminen on sitten ihan eri juttu. Kun vielä teen elementit ”väärinpäin” tai ”toiseen suuntaa”, niin usein joudun kysymään, että mihin päin minun pitää lähteä.” Kuten monissa muissakin taitolajeissa, taitava luistelija, joka on vuosikausien ajan hionut eri liikkeitä, saa liikkeen näyttämään helpolta. Taitoluistelussa tavallisin hyppy- ja pyörimissuunta on vastapäivään, mutta osalle myötäpäivään pyöriminen on helpompaa. Riitan tavoin toiseen suuntaan pyörivä ja hyppäävä joutuu kääntämään valmentajan ohjeet mielessään toisinpäin.

Kuten Riitankin tarina osoittaa, aikuisena aloitetusta taitoluistelusta voi saada mieluisan harrastuksen lisäksi antoisan projektin. Vaikka kehittyminen ei tapahtuisikaan hetkessä, voi luistelija silti kehittyä jatkuvasti. Kehittyminen ei ole ainoastaan teknistä. Aikuisluistelija voi kehittyä tyylillisesti, ja toisaalta myös harjoittelijana. Aikuisena harjoitteleminen on ajoittain haasteellista. Harjoitteluaikaa on vaikeampaa saada. Vaikka työ tai opiskelu antaisivat myöten, ei jääaikaa ole aina saatavilla kuin korkeintaan kahdeksi päiväksi viikossa.

Moni aikuinen on varovainen harjoitellessaan jäällä. Tapaturmia halutaan luonnollisesti välttää, ja kaatumisen oltua keskimääräistä rajumpi, voi muistoksi jäänyt pelko rajoittaa harjoittelua. Vaikka murtuma on jo suurempi tapaturma, Riitta palasi takaisin jäälle. Vaikka kaatuminen toi varovaisuutta, Riitta on rohkeasti harjoitellut niin askeleita, piruetteja, liukuja kuin hyppyjäkin. Halu oppia uutta ja kehittyä luistelijana saavat Riitan jäälle kerta toisensa jälkeen!



Luistelijana Riitalla on uskomaton kyky luoda positiivista ilmapiiriä koko aikuisryhmän keskuuteen. Aikuisryhmän ollessa vielä harvalukuinen, muiden arastellessa Riitta uskaltautui osallistumaan seuran kevätnäytökseen, ja sai näin pari muutakin aikuisluistelijaa mukaan. Oman harjoittelunsa ohella hän huomaa muiden luistelijoiden kehittymisen, ja myös kehuu heitä. Riitan positiivinen asenne ja kannustaminen saavuttavat näin jokaisen luistelijan. 






maanantai 25. syyskuuta 2017

Kuulumisia: Mokaamisesta uuteen yritykseen

Uusi viikko, uudet suunnitelmat ja tavoitteet! Totta puhuen en ollut aivan tyytyväinen viime viikon työpanokseen, en ainakaan opiskelun suhteen. Oikeastaan määrässä ei ollut valittamista, laadussa sen sijaan kyllä. Tai oikeaastaan siinä suunnitelmallisuudessa, josta niin innoissani kirjoitin. Teksti löytyy täältä. Kai se on vain hyväksyttävä, että hyvätkään suunnitelmat eivät aina toteudu. Joskus asiaan vaikuttavat ulkopuoliset tekijät, jolloin allekirjoittanut saa mahdollisuuden synninpäästöön. Tällä kertaa näin kuitenkaan tapahtunut.

Olin tosiaan ilmoittautunut tenttiin, johon kuluneen viikon aikana luin kohtuullisen ahkerasti. Tällä ei kuitenkaan ole paljoakaan merkitystä, sillä ahkera lukeminen todellakin alkoi vasta viimeisellä viikolla. Eli yksi perinteisimmistä virheistä tapahtui. Kuten arvata saattaa, tämä ilmeni myös itse osaamisessa. Tilanteessa ei muuten olisikaan mitään ongelmaa, ei ainakaan jos olisi ulkopuolisia tekijöitä joihin vedota. Minä yksinkertaisesti tein p**kaa työtä, turha sitä on kaunistella tai selitellä. Myös gradua tuli tehtyä vähemmän, ja oikein mukavassa kiireessä sain hutaistua sunnuntaiksi palautettavan tehtävän. Jos perjantain tentti siirtyy uusittujen kategoriaan, kiukuttelun sijaan voin todellakin vain katsoa peiliin. Niin, ja lainata kirjat uudelleen ja uusia tentin heti kun mahdollista on. Tämä on sitä kuuluisaa palautetta, joskin itseltäni saatua. Totta puhuen en siitä pidä. Lisää pohdintoja palautteesta ja sellaisen vastaanottamisesta löytyy täältä. Nyt saatan vain toivoa, että otan edes jossain määrin opikseni. No, eilen sentään terästäydyin, eli perehdyin edes pienen hetken graduun. Puolentoista viikon kuluttua olisi uusi tentti ilahduttamasta, ja lukeminen on jopa aloitettu. Voi kun saisin nyt luettua päivittäin..

Kuvahaun tulos haulle homer simpson reading

Kiinnostaako liikunta ja muuta harrastukset enemmän kuin opiskelu? Voi kyllä! Ainakin tällä hetkellä. Perjantaina kiukkuisena (itse mokaamani) tentin jälkeen noudin kirjastosta nuotteja, pitkästä aikaa itselleni. Mukaan tarttui mm. Suzukin viulukoulun seitsemäs osa sekä pianonuotteja. Lauantaina poikkesimme puolison kanssa lähialueella, jossa oli eräässä alakoulussa jonkinlainen avointen ovien päivä. Ihastelin suu auki erilaisia maalauksia ja erilaisilla tekniikoilla tehtyjä kuvia. Erityisesti ihastutti kuitenkin harjoitusvirkkauksista rakennettu Suomen kartta.

Kuvahaun tulos haulle virkkuukoukku

Reissun päätteeksi pohdin jälleen, että olisipa mukava kokeilla jotain erilaista käsityöprojektia. Tällä hetkellä polven yli mentävät säärystimet ovat piakoin valmiit. Ensi talveksi tarvitsisi kieltämättä uuden pipon, sillä edellinen (itse neulottu) alkaa olla hivenen kulunut. Kyseessä on siis pitkäksi neulottu musta pipo. Tuo pipo on neulottu ns. kaksijakoisella palmikkoneuleella, eli jotain samankaltaista voisin tehdä. Tummansininen voisi olla tällä kertaa kiva väri! Siis sellainen kirkas, ns. lapinsininen. Mitä olen sitten jo pidemmän aikaa halunnut tehdä? Ryijyn! Jämälankoja on kertynyt mukavasti, ja ryijy olisi oikein kätevät keino hyödyntää niitä. Mitään suurta seinävaatetta en alkaisi tekemään, sillä epäilen kärsivällisyyttäni. Tosin joskus sitä riittää vähän turhankin pitkälle. Kyse lienee kylläkin jääräpäisyydestä. Saanko projektin alkuun? Ennustuksia otetaan vastaan :D

Kuvahaun tulos haulle marge simpson knitting

Treenin suhteen oli myös pienen muutoksen aika, nimittäin surullisen kuuluisassa aerobisessa. Lihastreenin olen saanut aika mukavasti jaoteltua viikolle. Vaikka toisin luulisi, jalkatreeniä teen vain kerran viikossa. Ylä-ja keskivartalon lihaksia sen sijaan useammin. Aerobinen on tähän asti mennyt pääasiassa nk. tasasykkeisellä treenillä. Koska tämä alkoi sujua, tajusin että nyt lienee aika lisätä sykettä parina kertana viikossa. Käytäntö ei ole niin tekninen kuin äkkiseltään luulisi. Muutos tapahtuu nimittäin lisäämällä pariin hölkkäreissuun spurtteja joko itse lenkkiin, tai sitten mäkitreeniin. Helppoa siis! Ja niin v-mäistä..

Muuten viikko tulee olemaan varsin tavanomainen. Tänään on liikunnan suhteen lepopäivä, osakiitos iltaluennolle. Huomenna olisi aamuluento, eli kun seitsemään mennessä pääsen kotiin, täytyy iltatoimiin ryhtyä melko pian. Huomenna olisi vuorossa jäävuoro. Keskiviikkona mokoma luento kestää sen verran pitkään, että en taida jäälle ehtiä. Torstaina ja perjantaina sen sijaan kyllä. Yritän sopivissa määrin saada gradua tehtyä. Onneksi materiaalia on oikein mukavasti, eli nyt on ”vain” tehtävä. Olenko muuten ainoa jolle aloittaminen tuottaa vaikeuksia?

Sitten lieneekin aika siirtyä matkaan hoitamaan mokomia opiskeluvelvollisuuksia. No ei sentään, itse asiassa tänään on illan luentoa laskematta ihan mielenkiintoinen projekti tiedossa. Ja onneksi matkan aikana pääsee tenttikirjaakin silmäilemään, joten eiköhän tämä tästä. Siispä deletoitukoon perjantain mokaamiset! Kenties se viikkokin alkaa valoisammin, ainakin jos antaa itselleen luvan aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.


Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon, älkää lannistuko vaikka jokainen suunnitelma ei aina toteutuisikaan! Jos aivan todella haluaa suoriutua jostain, ennen pitkää edessä on onnistuminen. -Etenkin jos on myös valmis tekemään töitä haluamansa eteen. 

Kuvahaun tulos haulle homer simpson failure
Vai miten se menikään?