tiistai 30. tammikuuta 2018

Miten vähäsokerisuus/sokerittomuus vaikuttaa arkeeni?

Olen aikaisemminkin pohtinut blogissani sokerinhimon puuttumista. Luulen että kyseessä tavallista pidempi vaihe, jonkan jälkeen saatan muuttua raskaan sarjan sokerihiireksi. Viime aikoina olen ollut sen verran kiireinen, että makumieltymysten aiheuttamia haasteita ole liioin tullut vastaan, ei ainakaan sosiaalisen elämän asettamia. Onhan siinä sosiaalisen elämän vähenemisessä sitten jokin hyöty? Ruokavalioni ei ole määrätysti 100%:sen sokeriton. Hyväksyn toki pienet sokerimäärät eri tuotteissa, kunhan maku ei kärsi. 

Kuulun tosiaan siihen (mahdollisesti?) vähemmistöön, jolle ”herkut” eivät maistu. Siis ainakaan toistaiseksi. Satuin kuitenkin maanantaina löytämään ”kohtalotoverin”. Hän kertoi kollegansa harrastavan amerikkalaisia reseptejä. Leipomuksen nimeä ei muistettu, mutta taikinaan laitettava sokerimäärä jäi mieleen: yksi litra. Huhhuh.. Jo ajatuskin saa hammaskiilteen pettämään.

Maistuu pahalta!
Opetin viime perjantaina puolison tytärtä leipomaan mudcakea. Kun kakku oli valmis jäähtynyt, minäkin päätin maistaa ennakkoluuloista huolimatta pienen nokareen. Lopputulos: Elämäni oli vilahtaa silmieni edessä, ja pienen hetken harkitsin palasen sylkäisemistä. Kyse ei siis ollut mistään syömishäiriön jälkimuistosta, vaan ilmiösä nimeltä paha maku. No, 200 g:n verran suklaata ohella taikinaan tuli 2 dl sokeria, eli makeuden aiheuttaja lienee selvä. Tämä ohje valittiin lähinnä yksinkertaisuuden vuoksi. Onneksi varotin tyttöä pariin otteeseen etten välttämättä tykkää mausta, ja ettei missään nimessä kannata pahastua.

Kuvahaun tulos haulle mudcake

Onneksi ohjeeni sisäistettiin, ja mudcake meni parempiin suihin. Leipominen sinänsä oli ihan hauskaa, vaikken paras opettaja olekaan. Minä kun olen tottunut soveltamaan ja oikaisemaan, jolloin vaiheiden suorittaminen ”oikeaoppisesti” oli oma haasteensa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi arviointi ainesten mittaamisessa. Kotitalouden oppikirjassa neuvottiin aikoinaan tasoittamaan veitsellä jauhomitan pinta, jolloin määrä on tismalleen oikea. No, minä kauhaisen jauhoa desimittaan ja arvioin lopun silmämääräisesti. Huono tapa, tiedän kyllä!

Mikä sitten kelpaa makeannälkään?
En tiedä onko osasyy korvien välissä, mutta noissa itse valmistetuissa proteiinijuomissa on makeutta riittävästi. Makeus tulee siis banaanista. Pieni nolo paljastus: jos banaani on pieni, makeutusainenappi sujahtaa joukkoon, varmaan ihan itsestään kylläkin. Jos en steviaa käytä, näillä terveellisillä napeilla maustan smoothiet. Tosin makeuttamisen tarve riippuu raaka-aineista. Jos raaka-aineina on pelkkiä marjoja ja hedelmiä, niiden oma maku riittää hyvin!

Kuvahaun tulos haulle semper smoothie                Kuvahaun tulos haulle granny smith apple

Maustetut rahkat sopivat myös hyvin välipalaksi silloin, kun maistamattoman sijaan mieli tekee jotain missä on ”makua”. Myös valmissmoothiet ja happamat omenat!! Liian makeista rahkoista en pidä. Joskus sain niinkin nerokkaan idean kuin Rainbown rahkan maistaminen (siis sellaisen pienen). Lopputulos: ei jatkoon.

Vaikutus ravitsemukseen?
Omalla kohdallani sokerin ja ”herkkujen” pieni määrä aiheuttaa hieman päänvaivaa, vaikka pidemmälle päälle hyötyjä on enemmän. Esimerkiksi tuossa ”dieetissäni” puuttuvia energiamääriä on ajoittain haasteellista haalia. Ns. kunnon ruoka tunnetusti tahtoo sisältää vähemmän energiaa kuin suklaapatukat ja Omar -munkit. Toki leivistä saa hyvinkin tuhtia tavaraa, mutta rajansa leivänkin syömisellä.

Kuvahaun tulos haulle omar munkki

Sitä perusterveellistä ruokaa on siis syötävä enemmän. Onneksi pähkinöistä saa mukavan määrän energiaa ”pienessä paketissa”. Mutta tämä makeanhimon puute ja vähäinen mieltymys ”herkkuihin” on suurin tekijä sen suhteen, miksi energialisäys on projektina kestänyt niin kauan. Niin, ja jatkuu edelleenkin. Mutta luulen että pidemmän päälle sokerin jääminen vähemmälle on varmaankin ihan hyvä asia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö ruokavaliooni mahtuisi jotain epäterveellistäkin.. mokomat juustot!

Muut vaikutukset?
Nykyään ns. sosiaaliset haasteet ovat onneksi jääneet vähemmälle. Toisaalta kyläreissuja joihin kahvipöytä liittyy, on sattuneesta syystä ollut vähemmän. Tässä vähän hektisemmässä elämäntyylissä ei kahvipöydissä pääse päätään raapimaan. Tosin jos luentoryhmissä tauolla kiertää karkkipussi tai porukka lähtee kahvia ja pullaa nauttimaan, minä tyydyn omiin eväisiin. Selitys: säästösyistä ja toisaalta ihan muuten vain minulla on oma termari mukana. Tosin Unicafén kahvi on joskus vähän.. pahanmakuista?

Omassa lähipiirissäni minun ei onneksi tarvitse leikkiä kohteliasta tai selitellä. Joskus esim. marjapiirakka yms. menee, mutta harvemmin. Pullat, keksit ja muut makeammat leivonnaiset sen sijaan tekevät jo tiukkaa. Munkit eivät mene lainkaan. Mutta tämä ei perheen tai lähempien tuttavien seurassa haittaa, sillä heidän seurassaan voin vapaasti jättää leivokset pöytään. Eli aika ongelmitta selvitään!


Eli sokerikynnykset ylittävät ruuat maistuvat yksinkertaisesti pahalta suussani. Kun tuttava jäähallin pukuhuoneessa mainitsi taikinareseptin johon sokeria tulee ainoastaan litra, ajatuskin kauhistutti! Kyse ei ole niinkään terveysintoilusta tai ruokavalion tarkkailusta. Se on makukysymys. Tosin sokerista ei myöskään tule erityisen hyvä olo, siis fyysisesti. Mahdollisen pahoinvoinnin lisäksi korkean verensokerin nostattama väsymys on aika epämukavaa, etenkin jos pitäisi saada jotain aikaiseksi. Vaikka mediassa sokerittomuudesta tehdään jonkinlainen tavoitteellinen elämäntapa, en koe itseäni sen hyväkuntoisemmaksi tai ”freesimmäksi”. Toki liiallisia määriä kannattaa välttää, mutta eiköhän sokerinkäyttö järkevissä määrissä ole ihan sallittua. 

Kuvahaun tulos haulle sugar

Mitä järkevä määrä sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa.. 

maanantai 29. tammikuuta 2018

Haaste aikuisille: Temppuiluliikkeitä osa 3.

Taas on temppuiluhaasteen aika! Tällä kertaa mennään taas hieman eteenpäin aiempia liikkeitä soveltaen. Tämän kerran haasteissa vaaditaan jo hieman rohkeutta, mutta jos aiemmat liikkeet onnistuvat, pelko pois ja rohkeasti yrittämään! Tällä ”oppitunnilla” liikkeinä ovat siltakaato, kyynärseisonta sekä helikopteri. Kuten jokaisella kerralla, nämäkin harjoitukset on hyvä aloittaa tehokkaalla lämmittelyllä. Lisäksi ennen tämän kerran liikkeisiin siirtymistä olisi hyvä hallita kyykky. Kertausta löytyy täältä. Kyykyn lisäksi muita tärkeitä liikkeitä ovat silta ja päälläseisonta. Ohjeet löytyvät täältä.

Siltakaato
Siltakaato voi alkuun pelottaa. Itse ainakin pelkäsin kaatuvani. Kannattaa aluksi kokeilla selän taivuttamista niin paljon kuin mahdollista. Maahan asti ei kuitenkaan tarvitse mennä. Kun rohkeus lisääntyy, voi polvia kokeilla taivuttaa varovasti. Ennen alas asti laskeutumista kannattaa laskeutua jollekin tasolle, jolloin pudotus ei ole niin korkea. Apuvälineenä toimii esimerkiksi sohvat tai sänky. Seiso selin käytettävää tasoa kohti, ja riittävän lähellä. Älä kuitenkaan ole aivan kiinnni tasossa, sillä nojaaminen saattaa johtaa kompastumiseen. Nosta kädet ylös, taivuta selkää ja jalkoja. Muista taivuttaa myös yläselkää. Jos laskeutumismatka tuntuu liian pitältä, muutama tyyny käytettävällä tasolla lisää korkeutta.

Siltakaatoa voi harjoitella myös avustettuna. Pyydä toista henkilöä kannattalemaan ristiselkääsi, ja muistuta häntä olemaan tukevasti jalkojen varassa. Noudata myös itse samaa neuvoa, sillä huomion kiinnittyessä selkään liikaa jalat saattavat livetä, ja päädyt avustajan syliin. Eli pidä jalat tukevasti maassa, äläkä päästä niitä liikaa eteenpäin. Taivuta selkää rohkeasti, ja pyydä avustajaa laskemaan sinua alemmaksi. Kun kätesi osuvat lattiaan, varmista että paino siirtyy riittävästi käsille. Kun olet tukevasti maassa, pyydä avustajaa irrottamaan ote. Parityöskentely auttaa siinä mielessä paljon, että liikkeen pääsee hahmottamaan.

Kuvahaun tulos haulle bridge backbend cartoon

Siltakaatoa harjoitellessa suosittelen vaihtelemaan harjoittelua avustajan ja tason välillä. Kun rohkeus lisääntyy, voi käyttää matalampaa tasoa, kuten esimerkiksi paria sohvatyynyä lattialla. Kannattaa kuitenkin varata riittävän tukevat tyynyt, jolloin mahdolliset vahingot vältetään. Siltakaato liikkeenä kannattaa kuitenkin opetella, sillä kehonhallinnan ohella se antaa keskivartalon ja selän lihaksille mukavasti töitä! Kokemuksen perusteella voin todeta, että on todella hieno tunne saada siltakaato onnistumaan ensimmäistä kertaa. Itsekin sitä hieman pelkäsin alkuun, mutta kun hoksasin jalkojen koukistamisen painon siirymisen käsille, alkoi homma edistyä! Nykyään siltakaato menee helposti, ja yritän harjoitella myös nousemista. Toistaiseksi päädyn aina kyykkyyn, mutta harjoitusta vaan kehiin!

Kyynärseisonta (seinää vasten)
Kyynärseisonta ei käsien asentoa laskematta eroa päälläseisonnasta. Tässä liikkeessä on kuitenkin tärkeä muistaa hartioiden rooli. Hartiat nimittäin kannattaa pitää ”tiukkana”, jotta kropan kannattelu onnistuu. Kyynärseisonta lienee tuttu liike myös joogan puolelta.

Mene seinää vasten kyykkyyn tai kontillesi (ei, nytkään ei mennä aikuisviihteen puolelle). Aseta kädet lattiaa vasten tukevasti (siis kyynärvarret). Kun asento tuntuu tukevalta, ”potkaise” itsesi kyynärseisontaan. Yritä pitää keskivartalo suorana. Yleinen ongelma (ainakin minulla) on selän kääntyminen notkolle, tai peffa pyrkii taakse. Yritä siis korjata lantion asento niin, että asento olisi mahdollisimman suora. Kun varmuutta tulee lisää, kokeile jalkojen ”irrottamista” seinän antamasta tuesta. Tasapaino pysyy parhaiten kun painopiste on selvästi kyynärvarsilla.

Kuvahaun tulos haulle elbow stand cartoon

Helikopteri
Tämä liike löytyy mm. breakdancen puolelta. Vaikka helikopteri ei ehkä ole luokiteltavissa akrobatiaksi, hauska liike se on, ja kehittää hyvin koordinaatiokykyä! Kuten nimestä voi päätellä, pyörivä liike liittyy asiaan tavalla tai toisella. Teknisesti helikopteri on melko helppo, mutta alkuun vauhtia ei ehkä ole runsaasti.
Aluksi mennään kyykkyyn, minkä vuoksi kyseinen asento on tärkeä hallita. Toinen jalka asetetaan suorana sivulle, ja tuodaan etukautta tukijalkaa lähelle. Käsillä otetaan lattiasta tukea, eli suuritöistä tasapainoilua ei tarvita! Kun vapaa jalka on lähellä tukijalkaa, hypätään tukijalalla niin, että vapaa jalka pääsee tukijalan ali kiertämään taakse. Hyppyä laskematta kädet ovat lattiaa vasten koko ajan. Kun liikettä toistaa, syntyy vapaalla jalalla pyörivä liike. Tästä tulee nimikin. Ja tämäkin liikee kannattaa tehdä molempiin suuntiin lihastasapainon ylläpitämiseksi!

 

Kuten huomattavissa oli, tämän kerran liikkeet vaativat jo enemmän lihasvoimaa ja kehonhallintaa. Mikäli aiempien kertojen liikkeet olivat alkaneet sujua, on lihasvoimakin varmasti kehittynyt. Omalla kohdallani olen todennut, että erilaisiin akro -ja temppuiluliikkeisiin saattaa liittyä haasteita, mutta oppimisen ilo on äärimmäisen hieno tunne! Ja pieni kehaisu: Minä muuten sain sen takaperin kuperkeikan onnistumaan pienellä harjoituksella! :D


Mukavia treenihetkiä kaikille!

lauantai 27. tammikuuta 2018

Nouseeko paino treenistä huolimatta? - Älä tee tätä virhettä!

Vaa'alla ei tulisi käydä usein, ehkä korkeintaan kerran viikossa, mieluummin maksimissaan pari kertaa kuussa. No, varmaan itse kukin eksyy sellaisen päälle hakemaan päivän tuomiota. Nämä henkilöt ovat varmaan myös huomanneet, että paino voi heitellä paljonkin. Suurin shokki syntyy yleensä siitä, kun parin päivän sisällä paino hujahtaa kilon pari ylöspäin. Apua! Mitä onkaan tullut laitettua suuhun? Ilmeisesti se kaurapuuro ja makaronilaatikko olivatkin todellisia energiapommeja! Ja siihen päälle vielä aamiais –ja välipalaleivät. Ja rahkaakin piti mennä syömään! Sitä kahvihetken yhteydessä nautittua pullaa ei edes kehtaa mainita..

Mitä se nopeasti kertynyt tavara on?
Varmaan moni ainakin teoriassa on tietoinen, ettei rasvakudosta kerry ihan hetkessä. Tästä voi siis päätellä, että se mistä vaa'an lukema koostuu ei ole mitään nopeasti hankittua lämpökerrastoa. Kun tämä skenaario on suljettu pois, voidaan miettiä muita vaihtoehtoja. Jos kuitumäärä on ollut heikko, samoin unimäärä, vatsaan on voinut jäädä.. no, sitä itseään. Pahoittelen toteamus eriteherkille, mutta valitettavasti sekin kuuluu tyypillisiin vaa'an lukeman nostajiin.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson sad

Entä jos ”ketjukolarin” mahdollisuus on vähäinen, treeni on ollut tehokasta useana päivänä, ja energiamäärän on vastannut kulutusta sekä ollut hieman alhaisempi? Vastaus löytyy itse lauseesta. Kun lihakset joutuvat tekemään liikaa töitä suhteessa palautumisaikaan ja riittävään ravintoon, tahtoo niihin kertyä nestettä. Tämä (käsittääkseni?) liittyy rankemman treenin seurauksena syntyneeseen tulehdustilaan, jolloin lihakseen kertyy nestettä.

Oletettu ”ensiapu”
Kun painolukema hujahtaa nopeasti yläkanttiin, ensimmäinen ajatus monella lienee energiamäärän vähentäminen ja kulutuksen lisääminen. Myönnän itsekin vielä jonkin aikaa sitten sortunut tähän. Todellisuudessa tällainen käytäntö johtaa vain suunnan vaihtumiseen taaksepäin. Suosittelen lämpimästi taistelemaan kynsin hampain tuota näitä ajatuksia vastaan, sillä ne ovat kätevä oikoreitti ainoastaan säästöliekki -pysäkille. Toki hetkellisesti paino voi laskea, mutta pidemmällä aikavälillä energiamääriä on vähennettävä enemmän, ja liikuntaa lisättävä.

Kuvahaun tulos haulle kurkku

Moni kuitenkin päästyy ihmettelemään mihin tulokset ovat jääneet. Ihan sama miten paljon treenaa ja miten vähän syö, painossa ei tapahdu muutoksia. Ainoat saadut ”tulokset” ovat väsymys, raskas olo ja ärtyneisyys.

Älä karsi ravinnosta, äläkä lisää liikuntaa!
Otsikko kertoo kaiken. Pahoittelen lähdeaineiston puuttumista, mutta toisaalta blogini ei ole tieteellinen julkaisu. Asiat joista kirjoitan, ovat yleensä terveellä järjellä perusteltavissa. Toisaalta voin vedota omaan kokemukseeni. Liikuin paljon, mutta söin naurettavan vähän. Paino ei enää laskenut, vaan teki jatkuvasti varovaista noususuuntaa. Olin myös väsynyt, eikä mielialakaan ollut paras mahdollinen.

Kuvahaun tulos haulle marge simpson angry

Aivan kuten rasvukudoksen kertyminen, säästöliekkikään ei tule yhden päivän aikana. Suosittelen kuitenkin jättämään sikseen sellaisen ”ei yksi kertaa haittaa” -ajattelun, sillä sen kautta huonolla ravinnolla treenaaminen tulee herkästi tavaksi. Kannattaa siis säästä heikomman motivaation päivät vaikkapa flunssapäiville, joina ruoka ei muutenkaan tahdo maistua. Minulla ei ole väitteelleni tieteellistä perustelua, mutta ehkä oma kokemus ja mokat korvaavat edes osittain tieteellisen näytön.

Jos taustalla tosiaan on lihaksiin kertynyt neste, ravinnosta karsiminen ja liikunnan lisääminen ovat todella huono vaihtoehto. Omalla kohdallani tämän tilan tunnistaa mm. raskaista jaloista, siis lihakset tuntuvat raskailta. Yleensä reidet ovat pahimmassa kunnossa. Kävely tuntuu siltä, kuin reisien ympärille olisi laitettu reilut lisäpainot. Kuten arvata saattaa, liian raskas liikunta ja vähäinen ravinto vain pahentavat asiaa.

Lepää
Niin absurdilta kuin kuulostaakin, tämä auttaa kummasti. Tai ainakin minulla (ja ”muutamilla” muillakin) on auttanut. Lepopäivän ei tarvitse olla täydellinen liikkumattomuuspäivä, mutta reipas 10 km:n lenkki kannattaa siirtää toiselle päivälle. Myönnän itsekin olevani joskus pää täynnä kysymysmerkkejä lepopäivien suhteen: Mitä silloin sitten voi tehdä? Itse olen välttänyt staattista seisomista, sillä nesteet jaloissa tuntuvat jämähtävän kahta pahemmin. Aika usein käytän lepopäivät esim. sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen, opiskeluun ja esimerkiksi soittoharrastuksen elvyttämiseen.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson writing

Liikunnan” suhteen panostan usein venyttelyyn ja kehonhuoltoon. Tässä apuna on ihanainen putkirulla, joka hellästi hyväilee kinttujani. Toisin sanoen rullaan hampaat irvessä jumiutuneita lihaksia. Venyttelyn ja rullauksen yhteydessä suosittelen juomaan vettä riittävästi jotta nesteet ja kuona-aineet lihaksissa pääsevät liikkeelle. Yllätys yllätys, nestettä pääsee myös poistumaan. Ja mitä veden määriin tulee, järki mukana! Mutta tärkeintä on, että kuormittava liikunta jää säännöllisesti myös pois, jolloin lihakset ehtivät palautua. Lepopäivien määrä riippuu yksilöllisistä tarpeista. Osa selviää yhdellä viikossa, osa tarvitsee useamman palautumisaikaa. Jos lihakset eivät ”kevene” yhden päivän aikana, kannattaa harkita toista lepopäivää viikon aikana, tai vaihtoehtoisesti keventää viikon treeniä.

Katsaus ruuan laatuun, ei energiamäärään
Vaikka otsikko voi antaa ymmärtää muuta, en tarkoita tällä mitään extreme -muutoksia ruokavaliossa. Hiilihydraatteja vähentämällä (osa) voi poistaa nesteitä, mutta kyseen ollessa lihaksiin kertyneistä nesteistä homma ei tahdo toimia. Perustelu: oma kokemus. Oletan että kyse on ollut siitä, etteivät lihakset saa tarvitsemaansa ravintoa, jolloin myöskään palautuminen ei onnistu.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson carbs

Kun painon nousemisen taustalla on heikko palautuminen, kannattaa hiilihydraatteja suosia. Taas perustelen jälleen omilla kokemuksilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ”hiilariövereitä”, minkä seurauksena nestettä kertyy mukavasti lisää. Suosittelen suosimaan ns. järkeviä hiilihydraattien lähteitä, kuten perunaa, riisiä, kokojyvätuotteita yms. Toisin sanoen perusterveellisiä ruokia, joihin esimerkiksi valkoinen sokeri ja pullaleipä eivät kuulu. Tosin en jälkimmäisiä kieltäisikään, sillä saahan jälkiruokaakin syödä! Myös proteiinia kannattaa nauttia riittävästi, mutta järkevissä määrin. Toisin sanoen: kohtuus kaikessa.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson protein

Miksi ns. hyviä hiilihydraatteja ja proteiinia? -Koska ne ovat palautumisen kannalta tärkeitä, samoin hyvät rasvat. Proteiinia tarvitaan lihasten rakennusaineiksi, ja hiilihydraattia polttoaineeksi. Eli annetaan kropalle sitä mitä se kaipaa. Vaikka en ole alan asiantuntija, olen yhä enemmän siirtynyt sille kannalle, että lepopäivinä ei kannata kitsastella ravinnon kanssa. Rasvakudoksen kertyminen ei ole nopea prosessi. Eli jos lepopäivänä kulutus ei ole sama, esimerkiksi hiilihydraatit pääsevät kyllä käyttöön ennen kuin ehtivät vyötärölle tai ahteriin kertyä.

Yritä ottaa rennosti!
Tämä voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Kuten olen joskus kirjoittanut, painon nouseminen on edelleenkin epämukavaa. Vaikka tiedän mistä nopeat hujahdukset ylöspäin johtuvat, voin myöntää ettei lukema ole iloinen asia. Liika panikoiminen kuitenkin nostaa stressitasoja, mikä puolestaan tahtoo vaikuttamaan koko kehon toimintaan. Valitettavasti stressillä tahtoo olla myös aineenvaihduntaa laiskistava vaikutus, jolloin vaakalukemia stressaamalla päädytään vain loppumattomaan kierteeseen.

Kuinka sitten olla stressaamatta? Omalla kohdallani auttoi ajatus ”jos tilanne ei ylihuomiseen mennessä muutu, jatkan stressaamista. Nyt lepään.” Aikamoista psyykkaamista tämä vaati, mutta kieltämättä toimi. Vaa'alla ramppaamista kannattaa vain opetella vähentämään, mutta jokainen sellaisen sortuva saa kaiken empatiani. Kyllä sitä oppii, mutta joskus huonoihin tapoihin vain eksyy. Ehkä parhaaksi keinoksi uskaltaa kokeilla lepäämistä ja riittävää ravintoa osoittautuu looginen ajattelu: Jos aiempi toiminta ei ole toiminut, menetänkö mitään kokeilemalla tätä? Eli jos aiempi toiminta on johtanut vain väsymykseen, voimattomiin lihaksiin ja kaiken kukkuraksi painon nousemiseen, ehkä pieni tauko tekee hyvää.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson dancing


Eli vaikka netin syövereissä, artikkeleissa ja ties missä keksitään kilpaa vähäkalorisia vaihtoehtoja jopa vihreälle salaatille ja tehokkaampia treenimuotoja uinnille ja HIIT:lle, todellisuudessa lepo ja oikeasti riittävä ravinto ovat tärkeä osa kunnon ylläpitämistä sekä painonhallintaa. Ja muistakaahan että vaakalukema ei ole koko totuus! Siispä rääkin ja kituuttamisen sijaan liikkukaa liikunnan ilosta ja nauttikaa hyvästä ruuasta! -Ja tietenkin lepopäivistä ;)