Paljastus: Taidan nauttia tylsästä elämästä

Maanantai on informaation keruun kannalta mielenkiintoisinta aikaa. Silloin nimittäin on aika kysyä mitä kukin on tehnyt viikonloppuna. Matkustusta lähelle tai kauas, uuden ravintolan testaamista, ystävien tapaamista viinilasillisen ääressä, uusien nähtävyyksien löytämistä, elokuvissa käymistä jne. Kun minun vuoroni tulee, mietin mitä kertoisin: Kävin tavalliseen tapaan lauantaina salilla, kenties kirjastossa sen jälkeen, katson uutiset, nautin iltapalaa ja menen nukkumaan. Erona arkeen on myöhäisempi nukkumaanmenoaika. Tässä vaiheessa toivon että olisin keksinyt hieman edustavamman tarinan.

TV:n kohokohta: Uutiset

Jep, noloa mutta totta! Töiden jälkeen en ole jaksanut/viitsinyt perehtyä mihinkään tv-sarjaan elokuvista puhumattakaan. On toki pari elokuvaa jotka haluaisin katsoa, mutta eri asia on koska kiinnostus ja energia riittävät. Koska haluan edes jonkin verran käyttää laitetta nimeltä ”televisio”, uutiset ovat osoittautuneet sopivaksi ohjelmaksi.

Mutta sentään en ole jumittunut vain yhteen kanavaan! Ylen uutisten lisäksi katson myös kolmoskanavan uutiset ja jopa klo: 22:n uutisia jos aamuherätys sallii. Eli jännitystä piisaa tälläkin alalla! Ja mikä hurjinta, kuuntelen lähes päivittäin Ylen uutiset areenalta. Mitä sitten tulee katsottua jos aikaa on hieman enemmän? Hmm, tällä hetkellä South Park lienee ohjelma jota katsella myös yksittäisten minuuttien ajan. Kyllä, elän vaarallisesti.

Perjantain kohokohta: mukillinen kahvia

Kiitos ”osittaisen” kahvilakon, perjantain kahvimukillisesta on tullut erityisen..erityinen! Kahvi nimittäin maistuu petollisen hyvältä. Kun keittimeen valmistuu teen sijaan kahvia, hyvä ettei syyllisyys iske! Periaatteessa myös lauantaina ”saan” juoda kahvia, mutta jostain syystä lauantain kahvi on jäänyt parina viikonloppuna juomatta.

Pysyn edelleenkin aamukahvimalla linjalla ja pidän kiinni klo: 17:n säännöstä. Periaatteessa aikaraja pitäisi asettaa tuntia aiemmaksi. Käytännössä tunnen itseni jo liian rajoittuneeksi jos aikaraja aikaistuu. Tai sitten kyse on kiukuttelusta ja jääräpäisyydestä?

Lauantain hauskuus: salikäynti

Mielestäni on oikeasti todella hauskaa päästä lauantaina salille. Joka kerta suunnittelen lähteväni ajoissa liikkeelle, mutta yleensä se aikainen lähtö siirtyy parilla tunnilla. Huonona puolena tässä on kotiinpaluun myöhäistyminen, sillä innostun aina kokeilemaan milloin mitäkin. Käytännössä en malta lähteä.

Reissaan harvoin ja lähelle

Miksen voisi vain lähteä viikonloppuisin hieman kauemmaksi? Syy on yksinkertainen: En jaksa eikä matkakuumekaan ole ”vaivannut”. Tämä oli siis jo ennen koronaa. Tosin on eri asia mikä kenellekin on lähellä ja mikä kaukana. Pitäisihän sitä käydä vähän muuallakin, ja varmasti tulen käymään. Tämä viikonloppu on poikkeus! Edessä on peräti vähän päälle tunnin junamatka!

Tylsimys?

Uutiset ja South Park tv-ohjelmina eivät kuitenkaan tunnu liian hävettävältä. Pienempi valikoima mahdollistaa sen, ettei tv:n ääressä tule vietettyä liikaa aikaa. Elokuvia tulee tosiaan katsottua harvoin, mutta toisaalta katsomiskerran ovat ainakin huolella suunniteltuja. Elokuvissa en pahemmin käy kiusallisen ongelman vuoksi: nukahtamisvaara. Elokuvan ei tarvitse olla ns. tylsä, mutta pimeys ja (yleensä) mukavat penkit ovat petollinen yhdistelmä.

Viikonlopun kahvikupposet voivat kuulostaa säälittävältä yritykseltä pitää hauskaa. Toisaalta etuna on ilon aikaansaajan yksinkertaisuus ja toki myös helppo saatavuus. -Kahvin vähentämisen kannalta vähän liiankin helppo. Jottei kaikki pyörisi kahvin ympärillä, myös tee on maistunut. Luulen että kahvin viehätys perustuu ensisijaisesti siihen, että sitä ”saa” juoda harvemmin. 

Miksi lauantain salikäynti voi olla niin hieno juttu? Ilmiö lienee vähän sama kuin kahvin kanssa: lauantai on usein ainoa päivä jona pääsen salille. On toki viikkoja joina salille pääsee useamminkin. Toisaalta sitä lauantain salikäyntiä tulee arvostettua kahvin tapaan kun määrä on rajoitettu. Tämä tuskin on huono asia.

Reissaamisen suhteen en totta puhuen tiedä kuinka motivoitunut tällä hetkellä olen edes kotimaan matkailun suhteen. Pidän kotimaan matkailua yhtä mielenkiintoisena asiana kuin ulkomaan matkailua, vaikka jälkimmäinen on jäänyt pahasti vähälle. Onneksi leirityö mahdollista kotimaan matkailun vähän pidempienkin matkojen päähän.

Ehkä kuulumisia kerrottaessa saatan kuulostaa tylsimykseltä. Itse olen tyytyväinen ja pidän ”hauskanpidon tarvetta” riippuvaisena juuri sen hetken yleistilanteeseen. Omalla kohdallani uusi työ on tehnyt arjesta sen verran vauhdikasta monella tapaa, että työn ulkopuolella on mukavakin painaa jarrua. Kahvin (kofeiinin) vähentäminen oli terveyssyihin liittyvä ratkaisu/yritys. Kylkiäisenä tuli sitten ”viikonloppu” kahvin merkityksen kohoaminen uusiin sfääreihin.

Iloja ne ovat yksinkertaisetkin ilot. Ehkä tässä hivenen pinnallisuuteen vinksahtaneessa some-kulttuurissa on pienimuotoista kilpailua elämäntyylissä, jota säännöllisesti ”tulee” esitellä kuvina Instagrammissa, Facebookissa ja milloin missäkin. Teenkö itse samoin jos jotain esittelykelpoista löytyy. Hmm, tottahan toki, ja ehkä juuri peitelläkseni tylsimys -puoltani.

Löytyykö muita ”tylsimyksiä”? :D

Väljempi aikataulu: Miten olen treenannut?

Tällä viikolla olen päässyt mukavasti liikkumaan. Luvassa on ollut peräti kolme jäävuoroa! Luksusta sanoisinkos! Kummasti ne ”tarpeet” muuttuvat elämän muuttuessa. Vaikka nelisen vuotta sitten mietin voin käydä jäällä vähemmän kuin 4-5 kertaa viikossa salitreenien kera, nyt olen huomannyt pärjääväni varsin hyvin. Ymmärrän täysin jos joku pitää asennettani lapsellisena.

Olen sitä itsekin hävennyt. Sitten ymmärsin jotain. Syömishäiriöstä riittävästi toivottuani ns. oma elämäni alkoi vasta 30-vuotiaana. Ensimmäisen kerran vuosiin liikuin ja söin ilman ahdistusta. Nyt olen saanut ”bilettää” liikkumisen ilon ja oman lajin parissa niin paljon, että muillekin asioille alkaa olla tilaa. Neljän vuoden aikana ehdin nauttimaan myös opiskelusta ja nyt myös työelämästä. -Kyllä, pidän tämänhetkisestä työstäni vaikka se ajoittain häiritsee treenaamista. Tai oikeastaan työ, vaan tarve nukkua riittävästi. Myöhäisiä ilta-aikoja jäälle olisi, mutta jostain syystä päädyin priorisoimaan riittävät yöunet. Mutta mutta, mitähän tämän hetken liikuntakokonaisuuteen kuuluu?

Huomio alakropasta ylemmäksi

Myönnän että akrobatia -tyyppinen voimaharjoittelu on viime aikoina vetänyt puoleensa. Kuten edellisessä tekstissä tuli mainittua, myös jooga on kiinnostanut. Joogatunnille asti en ole itseäni saanut, mutta Youtuben tarjontaa olen jopa hyödyntänyt. En siis edelleenkään ole mikään asiantuntija joogan suhteen, mutta olen suosinut astangajoogaa. Tosin tunneilla kävin myös ”lempeässä hathajoogassa”, minkä koin tehneet hyvää.

Joogan ohella olen lisännyt käsilläseisonnan harjoittelua sekä sen variaatioita. Wohoo, myös pienet punnerrukset onnistuvat! Kenties salaa haaveilen pystyväni punttaamaan itseni vaivatta päälläseisonnasta käsilläseisontaan. Haaveilun ohella pitää valitettavasti myös harjoitella. Mokoma realismi.

Uusia joogaliikkeitä/asanoita

Toivottavasti käytän käsitettä ”asana” oikein. En siis koe hurahtaneeni (astanga)joogaan täysivaltaisesti, vaan olen laajentanut aiempaa osaamistani muutamalla lisäliikkeellä. Olen vuosikausia tehnyt nk. aurinkotervehdystä jonka opin.. 18-vuotiaana jostain naistenlehden ohjeistuksesta? Valitettavasti kyseinen lehti saattoi olla Cosmopolitan. No hei, minäkin olen joskus ollut nuori!

Ehdin käydä muutamalla joogatunnilla. Lisäksi olen mielenkiinnosta selaillut alan kirjallisuutta. Aivan kaikkien asanoiden nimiä en muista ulkoa, mutta selän kannalta mm. ”heinäsirkka” sekä ”dhanur asana” ovat toimineet selkää vahvistavina liikkeinä. Kovin montaa toistoa en ole saanut tehtyä, mutta muutamakin antaa lihaksille mukavasti uutta ärsykettä. Hengityksen seuraamista en meinaa saada näihin vielä mukaan.

Entä luistelun laita?

Niin, miten käy kun välillä jäällee pääsee juuri ja kerran viikossa ja välillä kolme. Neljä on harvinaisuus sillä en käy enää ohjatuissa ryhmissä. Suurimmat syyt tähän ovat kellonajat ja sijainnit. Jos matkaan menee yhteen suuntaan pidempi aika kuin itse jääaikaan, koen reissun turhaksi. Lähempänä olevat aikuisryhmät ovat taas turhan myöhään arki-iltoina. Osalle sellaiset ajat sopivat, mutta meikäläiselle klo: 21-22 loppuvat harjoitukset ovat liian myöhään.

Jäällä olen pyrkinyt edelleenkin panostamaan myös perusluisteluun ja askeltekniikkaan. Tällä hetkellä mm. käänne-kaarenvaihto-vastakäänne menee kohtuullisesti, samoin twizzle sisään ”väärään” suuntaan alkaa sujua. Lähtökohta oli siis se, että pysyin juuri ja pystyssä. Walleyt eivät todellakaan suju sen enempää kuin eteen ulos silmukka huonolla puolella. Chocktaw menee periaatteessa, mutta näytä robotilta jonka nivelet kaipaavaat kipeästi öljyämistä. Toistoja toistoja.. ehkä liikkeet menevät sujuvammin parin tuhannen yrityksen jälkeen.

Axel ja kaksoissalchow ovat menneet mukavasti eteenpäin, mikä on todella mukava juttu. Vaikka olen samaa kehunut aiemminkin, ero on selkeä vaikka hypyt vieläkin ovat vajaita. Kaksoisritissä lähtö menee usein hutiloinniksi, mutta rotaatioasento on alkanut onnistua paremmin. Piruetit menevät.. kohtuullisesti? Kehonhallinnassa on itse asiassa pientä parannusta. Kokonaisuudessa voisin todeta olevani sittenkin hieman plussan puolella. Wohoo! Kilpailemisen tulen jättämään väliin, mutta ehkä perustekniikan harjoitteluun panostaminen on hyväkin asia.

Riittävästi makoilua erityisesti iltasella

Vaikka miten paasaan arkiaktiivisuudesta, olen huomannut makaamisen tukevan tehokkaasti lihasten palautumista. Tavoitteena on siis saada erityisesti jalan lihakset rentoutumaan. Hupaisaa ehkä, mutta tykkään makoilla lattialla. Ehkä olen tullut vanhaksi? Tämä tosin on ties kuinka mones kerta.

Makaamiseen panostaminen erityisesti ilta-aikaan mahdollistaa myös istumisen vähentämisen. En siis tuomitse ihmisiä jotka tykkäävät mieluummin istua, mutta omalle kropalleni istuminen vähän liian suurissa määrin ei sovi. Lonkankoukistajat ja kankut kärsivät, ja sitä kautta ristiselkä. Mukaan liittyvät lopulta yläselkä ja hartiat. Mistään pitkäaikaisesti makoilusta ei ole kyse. Jos kyse ei ole nukkumisesta, harvemmin viitsin makoilla kymmentä minuuttia pidempään ellen satu torkahtamaan.

Yhteenvetoa

Kuten huomattavissa on, kestävyyden harjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Toisaalta syke nousee ajoittain töissäkin. Jäällä tulee myös harjoiteltua ohjelmaa, mikä nostaa syketta ihan mukavasti. Kunhan mieli ja keho tottuvat, luulen että pienimuotoinen säännöllinen kestävyysharjoittelu tulee onnistumaan. Tällä hetkellä hyötyliikunta reippaan kävelyn muodossa, keskivartalotreeni sekä joogaharjoitteet sopivat luistelun rinnalle. Salilla teen edelleenkin akroharjoittelua, eli käsilläseisontaa ja erilaisia kärrynpyöriä.

Epäsäännöllinen harjoittelu ei ole huonontanut luistalutaitoja, päinvastoin. Luulen että tällainen harjoittelu ”pakottaa” keskittymään parempaan tekniikkaan, sillä jääaikaa ei ole tuhlattavaksi huonon tekniikan toistamiseen. Luulen myös, että keskivartalotreenin ohella päivään lisätty joogaharjoittelu (n. 15-50 min. + loppuvenyttely) tukevat on parantanut kehonhallintaa. Erityisesti illalla tehtävissä aurinkotervehdys -sarjoissa yritän panostaa hengitykseen, minkä toivon auttavan keskittymisessä sekä stressinhallinnassa. Joogaan enemmän perehtyneiltä otan mielelläni vinkkejä tai varoituksia jos olen täysin eksynyt.

Koska menneisyyteni on mitä on, joudun myös tarkkailemaan ettei elämäntapoihin liittyvät muutokset siirry pakkomielteen puolelle. Selvennyksenä olen tosiaan tehnyt radikaalin vähennyksen kofeiinin sekä alkoholin suhteen. Toki yritän syödä riittävästi ja ”perus terveellisesti”, mutta ilman suuria rajoitteita. En pidä pahemmin lukua hiilihydraateista, proteiinista tai rasvoista, vaan yritän saada päivän aikana kaikkia sopivasti. Okei, hyvä rasvoja saisi olla päivän aikana hieman enemmän, taustalla on puhtaasti huolimattomuus.

Eiköhän tästä. Mukavaa lähestyvää viikonloppua kaikille! Oletteko te tehneet uusia tai vanhoja liikuntalöytöjä?

Miten liikun kun ei meinaa olla aikaa liikkua?

Joskus työajat menevät sellaisiksi, että liikkumiselle on varsin vähän aikaa. Periaatteessa voisin nipistää lisäaikaa illasta, mutta epilepsian vuoksi priorisoin nukkumiseen panostamisen. Työni on tosiaan osittain työajatonta. Lisää aiheesta löytyy täältä. Miten liikkuminen onnistuu jos työpäivän pituus alkaa jättää aikaa korkeintaan nukkumiseen?

Jos kotona vietettyä hereilläoloaikaa on korkeintaan vajaa pari tuntia..

Suurimmaksi osaksi työni on aktiivista, eli istumaan ei paljoa ehdi. Tällöin arkiaktiivisuus on kohtuullisella tasolla. Kotiinpaluu riittävän pitkinä päivinä venähtää myös sen verran, ettei kotona tule istuttua iltapalan syömistä laskematta. Usein tällaisiin pitkiin päiviin liittyy myös 2-3 tunnin verran pakollista istumista. En kuitenkaan pidä tätä ongelmana, sillä suhteessa aktiiviseen tekemiseen istumisen osuus jää pieneksi. Toki aktiivisen osion aikana tulee istahdettua välillä, mutta pitkäaikaista istumista ei ole.

Jos kotiinpaluu menee esimerkiksi klo: 18-19 jälkeiselle ajalle, ns. iltatoimet pitäisi aloittaa klo: 20:een mennessä jotta nukkumaanmeno tapahtuisi ajoissa. Tällaisina päivinä panostan keskivartalotreeniin, mikä käytännössä tarkoittaa selkä -ja vatsalihasten treenaamista sekä joogasta tuttua aurinkotervehdystä. Jälkimmäiseen liitä reisi -ja pakaralihasten venyttelyä. Olen jo useamman vuoden ajan tykästynyt aurinkotervehdykseen, sillä liikkeet avaavat ja vahvistavat lihaksia mukavasti. Lisäksi erilaisilla variaatioilla lihakset saavat hieman vaihtelevaa ärsykettä.

Miksi juuri keskivartalon lihakset? Vaikka työni on aktiivista, siihen liittyy myös istumista. Keskivartalon lihasten harjoittamisen kautta pyrin ennaltaehkäisemään erityisesti selkäkipuja ja toisaalta mahdollistamaan edes kohtuullisen ryhdin. Kyse ei siis ole kehittävästä harjoittelusta, vaan ongelmia ennaltaehkäisevästä. Joskus kivut ja säryt tulevat tästä huolimatta. Niin no, sitten tulevat ja onneksi myös menevät jossain vaiheessa.

Hyötyliikunta: pienikin määrä merkitsee

Kuten totesi, työhön liittyvät fyysinen aktiivisuus on suuri etu. Pidempinä päivinä panostan myös hyötyliikuntaan. ”Onneksi” kaupalta kotiin on reippaalla vauhdilla noin kymmenen minuutin kävelymatka ja kämppä sijaitsee seitsemännessä kerroksessa. Töppöstä toisen eteen siis.

Hyötyliikunnan suhteen myönnän olevani ehdoton: Vastustan ehdottomasti hyötyliikunnan väheksymistä. Pienelläkin määrällä yksittäisinä hetkinä on suuri vaikutus. -Erityisesti jos näitä pieniä hetkiä tulee tasaisesti aamusta iltaan. Jälleen pääsemme siis surullisen kuuluisaan arkiaktiivisuuteen.

 Yritetään yritetään..

Rentous: Viikot ovat erilaisia

Työssäni viikot ovat todella erilaisia, eli esimerkiksi kirjaimellisesti aamusta iltaan kestäviä päiviä ei todellakaan ole joka viikko. Miksi siis murehtia liikaa tuleeko liikuttua riittävästi? Vaikka pidän luistelusta ja kovasti ja laji on minulle todellakin ”henkireikä” (hirveä sana!), yhden jäävuoron tai peräti jäävuoroton viikko ei ole minulle maailmanloppu.

Sen verran olen itsekäs ihminen, että jos sama meno jatkuisi esimerkiksi kolme viikkoa, jokin käyrä saattaisi alkaa nousemaan. Siinä parin viikon jälkeen alan kyllä kaipailla jotain muutakin lyhyttä kotijumppaa ja arkiliikuntaa. Tai toki sen kestää jos on pakko, sillä pakon edessä sitä sietää harvinaisen paljon ja pitkään. Pidemmän päälle kyse on yksinkertaisesta asiasta jossa tuskin olen ainoa: Joskus on mukavampi tehdä muutakin kuin kahta asiaa: töitä ja yrittää nukkua.

Toisaalta pelkkä liikuntakin kyllästyttää pidemmän päälle tai mikä tahansa muukin: liika on liikaa, etenkin liian pitkäaikaisesti. Jos joku innostuu muistuttamaan muistakin velvollisuuksista jotka menevät harrastusten edelle, kyllä, olen samaa mieltä. Minua ärsyttää myös jos kotitöitä jää rästiin. Kevyemmillä viikoilla niihin tuleekin panostettua. Niin tylsältä kuin kuulostaa, lisääntyneellä vapaa-ajalla en osaa heittäytyä pitkäkseni (poikkeuksena sairastuminen, tästä noro opetti paljon), vaan hyökkään tekemättömien kotitöiden kimppuun. Kyse ei ole suorittamisesta. Kuulun näet niihin kieroon kasvaneisiin jotka pitävät kotitöistä.

Yhteenvetoa:

Itseään ei luonnollisesti saisi kehua, mutta mielestäni olen sopeutunut uusiin aikatauluihin paremmin kuin oletin. Toki sopeutumisprojekti on vielä kesken, mutta suhteessa kuluneeseen aikaan olen ollut erityisen tyytyväinen asenteeseeni. Jo työpäivän sisälläkin voi tulla radikaaleja muutoksia paikoissa ja kellonajoissa. Myönnän kokeneeni tämän aluksi stressaavaksi, mutta nyt koen tottuneeni tähänkin.

Täysinä päivinä tuo lyhyt keskivartalotreeni venyttelyineen ja joogayrityksineen ovat tosiaan keino panostaa fyysiseen (ja henkiseen) hyvinvointiin. Jos joskus ehdin/saan aikaiseksi, olisi mukava käydä joskus taas joogatunnilla oppiakseni lajista hieman lisää. -Siis liikkeitä, tekniikkaa ja liikesarjoja. Sen syvällisempään motivaationi/kiinnostukseni ei riitä. Hei, ainakin olin rehellinen.

Ns. tavallisen keskivartalotreenin sekä aurinkotervehdysten ohella olen ottanut mukaan käsilläseisonta -harjoituksia. En voi kehua osaavani tuota puuhaa vieläkään ilman tukea, mutta seinää vasten tehtynä ja tasapainoyrityksinä harjoittelu on jopa hauskaa. Salilla olen kokeillut myös joogatiilien käyttöä apuvälineenä. Näistä harjoitteista tulee lisää tekstiä myöhemmin.

Hyötyliikunnan suhteen yritän skarpata hieman lisää kävelemällä pari bussipysäkin väliä tai enemmänkin. Motivaatioon tässä kohden vaikuttaa sää. Jos sää on vähänkin samaa luokkaa kuin tänä viikonloppuna, bussi lähimmältä pysäkiltä houkuttelee yllätttävän paljon. Vai onko se vain pukeutumiskysymys? Kenties, kirjoitan laajemman vastauksen keksittyäni kattavan ja uskottavan selityksen. Ilmeisesti rehellisyyden kanssa on rajansa..

Tällaista tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

"Osittainen" kahvilakko jatkuu edelleen..

Jokunen viikko sitten aloitin osittaisen kahvilakon. Ensimmäisistä päivistä voi lukea lisää täältä. Kuten havaittavissa on, ensimmäinen päivä oli varsin ikävä. Vaikka yritin välttää suuria odotuksia kofeiinin määrän vähentämisestä, myönnän olevani hieman pettynyt. Toisaalta positiivisiakin vaikutuksia on ilmennyt.

1-2 mukillista viikossa

Ja voi jestas miten pelottavan hyvältä kahvi maistuukaan! Musta tee on myös ok, ja periaatteessa pärjäisin silläkin. Illalla en juo mustaa teetä vaikka kofeiinin määrä onkin reilusti pienempi kahviin verrattuna. Kyllä, olen lukenut kaikista kuuluisista keskustelupalstoista positiivisia kokemuksia kahvin vähentämisestä/jättämisestä pois.

Edelleenkin kahvia tekee mieli enemmänkin kuin kaksi mukillista viikossa. Aamukahvista olen pysynyt erossa varmuuden vuoksi, ja myönnän teen toimineen hyvin. Vaikka aamulla tekisi mieli kahvia, musta tee on korvannut sen hyvin. Jotain kofeiinitonta mieluummin? -Saa odottaa. Töihin tykkään ottaa mukaan termariin esimerkiksi ruusunmarjateetä lämmittämään jos vilu tulee.

En ole kuin uusi ihminen mutta..

Pahoittelen: En tunne itseäni ainakaan merkittävästi energisemmäksi. Ihoni ei hehku sen enempää tai vähempää kuin ennenkään, paino muuttui lähinnä noron myötä, selluliittini ovat lojaalisti paikoillaan (sama se). Ei siis mitään radikaaleja muutoksia.

Mutta toisaalta olen nukkunut muutamaa poikkeusta laskematta pidempiä aikoja yhteen menoon, mikä kieltämättä tuntuu. Heräämisen jälkeen uni on tullut nopeasti, mutta valitettavasti kello tuntuu soivan aina liian aikaisin. Toisaalta olen heräillyt ilman suurempia ongelmia.

Refluksivaiva ei ole mennyt parempaan suuntaan, mihin olen hieman pettynyt. Toisaalta liikahappoisuus on vähentynyt vähän, mutta selkeästi. Käytännössä tämä tarkoittaa jotain niinkin romanttista, kuin että kurkkuun ja nieluun visiitille morjenstamaan saapunut ruoka ei polta samaan malliin kuin ennen. Hyvä niinkin, sillä työssäni joudun käyttämään ääntäni. Totta puhuen kärähtänyt kurkku ei tehnyt äänelle hyvää..

Kannattaako jatkaa vai palaanko kahvin kittaamiseen?

Jälkimmäinen houkuttelisi, mutta taidan edelleen yrittää pysyä tällä linjalla. Luulen että laadukkaampi yöuni saa vaakakupissa vihreän valon vilkkumaan. Uni on kuitenkin olennainen osa jaksamista ja palautumista. -Ja mielenterveyden ylläpitoa. Sen myönnän, että kireä olotila on vähentynyt. Väsymyksestä huolimatta olen ollut yllättävän rento ja tasainen. -Siis omasta mielestäni, kanssaihmiset saattavat olla eri mieltä. Toki yksittäisiä huonosti nukuttuja öitä tulee edelleenkin, mutta ne taitavat olla aikuisiällä ilmentynyt synnyinlahja.

Edelleenkään en näe tarpeelliseksi jättää niitä kahta mukillista pois. Itse asiassa viime viikolla jäi yhteen mukilliseen. Jos kahvittomia viikkoja tulee, ne saavat tulla spontaanisti ilman tiukkoja suunnitelmia. Luulen että juuri rentous on auttanut jatkamaan kofeiinin vähentämistä näinkin pitkään. Toinen mikä auttaa on lyhyen tähtäimen ajattelu: herään, laitan teetä. Päivällä palattuani kotiin laitan teetä. Pidemmälle ei tarvitse ajatella. Jos kahvin määrä joskus lisääntyy ja turhankin paljon, onpahan jokin projekti toteutettavaksi.

Oletteko te joutuneet rajoittamaan kahvin juomista?

Keinoni hallita/vähentää väsymystä ja stressiä

Periaatteisiini kuuluu, etten halua väheksyä kenenkään ihmisen väsymystä tai stressiä. Minusta jokaisella on oikeus olla väsynyt ja stressaantunut iästä, elämäntilanteesta, työ-tai opiskelutilanteesta, taustasta yms. huolimatta. Vähän ikävä oikeushan tämä on, mutta mahdollistaa jokaiselle luvan todeta olevansa väsynyt ja stressaantunut ilman vertailua tai syyllisyyttä.

Kuten arvata saattaa, juuri nyt koen olevani väsynyt. Toisaalta olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan olla hieman pidempää yhdessä työpaikassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, etten tee enää keikkatöitä. Keikkatöissäkin oli puolensa, ja ne olivat sopivan pehmeä siirtyminen työelämään. Mutta entä sitten stressi ja väsymys? Niiden hoitamiseen ja peräti poistamiseen on keinoja jos jonkinlaisia, mutta sopivuus lienee yksilöllistä. Tässä toistaiseksi hyväksi havaittuja keinoja:

Lupa olla väsynyt ja stressaantunut

Kuten alussa tuli todettua, kehotan jokaista kanssaihmistä olemaan vertailematta omaa tilannetta toisiin. Perustelen tätä seuraavasti: Aina löytyy joku jolla on vaikeampaa. Toki jatkuva valittaminen rasittaa niin tekijää kuin ympäristöä, mutta asian toteaminen voi olla yllättävän vapauttavaa. Oli elämäsi ”paperilla” miten helppoa tahansa, älä väheksy väsymystäsi ja stressiäsi.

Mikä väsyttää ja stressaa?

”Kiire” ja ”suuri työmäärä” lienevät yleisiä vastauksia. Kun ilmiötä purkaa hieman osiin, manittuihin esimerkkiin stressin ja väsymyksen aiheuttajista voi löytyä tarkempia yksityiskohtia, jotka vaikuttavat ihmisiin eri tavalla. Esimerkiksi kiireeseen liittyvät suurityömäärä suhteessa käytettävään aikaan tai vaikkapa kiire siirtyä paikasta toiseen. Tällöin kiireeseen liittyy tarkempi aiheuttaja.

Vaikka esimerkkinä käytetylle kiireelle ei välttämättä aina voi mitään vaikka ajankäyttö olisi miten tehokasta tahansa, väsymyksen ja stressin aiheuttajan tunnistaminen voi auttaa hieman. Mitään yleispätevää lausuntoa en tästä voi rakentaa, mutta itse koen helpottavaksi tunnistaa stressin ja väsymyksen aiheuttaja mahdollisimman tarkasti. Tällöin myös itsesyytöksistä luopuminen voi myös olla helpompaa. Kun aiheuttajan tuntee tarkemmin samoin kuten sen tuottaman ”stressimekanismin”, voi olla helpompaa olla itselleen armollinen: ”Juuri tämä asia tuossa kaikessa saa minut väsyneeksi.”

Liikuntaa ja ulkoilua sopivasti

Olen pitänyt päivittäisestä liikunnasta kiinni parhaani mukaan. Onneksi työhöni liittyy ulkoilua juuri suositellun määrän verran. Tähän päälle ulkona tapahtuva hyötyliikunta. Käyn myös jäällä aina jos se työkuvioihin sopii. Tällä viikolla kertoja on peräti neljä, ensi viikolla yksi. Maailma ei kaadu siihenkään, sillä ehkä seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla pääsee taas hieman useammin. Salille pääsen lähinnä viikonloppuisin.

Pitkinä päivinä joina kotiin ehtii todella vähäksi aikaa ennen nukkumaanmenoa olen suosinut hyötyliikuntaa ja joogaa. Oikeastaan tällaiset päivät käyvät sopivasti palauttavista päivistä. Päivinä joina pakollista istumista on paljon, panostan keskivartalon lihasten treenaamiseen ja venyttelyyn. Pitkinä päivinä liikuntaa luonnollisesti tulee vähemmän, mutta en sressaa sitä. Toisena päivänä enemmän, ja välillä välipäivät ovat tosiaan hyväksikin.

Kofeiini ja alkoholi minimiin

Joustava kahvilakkoni jatkuu edelleenkin. Käytännössä se tarkoittaa kahta mukillista viikossa, yleensä perjantaina ja lauantaina. Päiviä ei ole todellakaan merkitty viikkokalenteriin, vaan noina päivinä kaipaan sitä mukillista. -Maistuu muuten raivostuttavan hyvältä! Muina päivinä suosin teetä. Musta tee on edelleenkin käytössä aamulla ja päivällä, mutta en ole viitsinyt nipottaa itselleni sen sisältämästä kofeiinista.

Oikeastaan samasta syystä tapahtui tuo kofeiinin vähennys, mutta myös stressin oireiden pahenemisesta. Niin no, nautin kahvia aika suuret määrät... En voi kehua millään suurilla muutoksilla. Närästys on hieman helpottanut, mutta refluksivaivan oireet ovat ennallaan. Toisaalta väsyn illalla helpommin, mikä on nukkumisen kannalta hyvä asia. Tuon joustavan kahvilakon/kofeiinin vähentämisen ensimmäisistä päivistä löytyy lisää täältä.

Ja sitten vaarallinen aihe: Myös alkoholia on tullut vähennettyä jälleen. En pidä itseäni suurkuluttajana, mutta toki absolutistin näkökulmasta annos/viikko kuulostaa ehkä suurelta määrältä. Saatan myös vähentää määrää lisääkin, mutta en koe ehdottomuutta erityisen rennoksi vaihtoehdoksi. Osa pitää alkoholia keinona rentoutua, mutta minulla se toimii täysin päinvastoin: syke nousee ja unen laatu huononee.

Kirjoitan muistettavat asiat lapulle/kalenteriin

Klisee tai ei, tämä keino takaa ainakin sen, etteivät muistettavat asiat (tai niiden muistamisen todennäköisyys) vaivaa nukkumaanmenoaikana. Täyttä takuuta sille ei tietenkään ole, nim. Osaan pyöritellä milloin mitäkin asioita tarpeen tasosta huolimatta. -Myös yöaikaan.

Mutta kaikesta huolimatta uskon vakaasti muistilappuihin, erityisesti näkyvillä oleviin. Myönnän myös, että tehdyn asian yliviivaminen tuottaa mielihyvää. Tässä on sekin hyvä puoli, että kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä voi saada konkreettisen muistutuksen aikaansaamisesta. -Se yliviivattu tehtävä on merkki hoidetusta tehtävästä. Eiväthän ne työt tekemälläkään lopu, mutta ainakin niiden kasautumista voi vähentää tai jopa ennaltaehkäistä tällä metodilla. Ja tämä on vain yksi monista keinoista.

Lopuksi

Stressiä ja väsymystä on siis vaikea selättää täysin, mutta onneksi niiltä voi usein taittaa terän irti. Tietyssä pisteessä tämä voi vaatia suurta määrää tahdonvoimaa, mutta myös luovia ratkaisuja. Joskus on taas kyettävä priorisoimaan asioita. Vaikka otin esille liikunnan, riittävän suuren paineen alla liikuntakaan ei tule yrittää väkisin. Toki jossain määrin mielestäni on hyvä liikkua, mutta liikunnan määrän ja laadun tulee edesauttaa palautumista, ei päinvastoin.

Tavat hallita/helpottaa väsymystä ja stressiä sopivat yksilökohtaisesti siinä missä taustatekijätkin. Myös stressiherkkyys on yksilökohtaista. Jos jotain haluan kommentoida, niin stressiherkkyys ei tee ihmisestä huonompaa. Uskon myös ettei stressiherkkyyden ”taso” ole vakio, vaan vaihtelee. Toki oma asenne ja ajatustyöskentely voivat kehittää sietokykyä. Itse olen hyötynyt joistain ”ajatusharjoitteista”, mutta niiden sopivuus jokaiselle ei ole mikään yleinen normi. Kuten huomattavissa oli sana ”joistain”, mikä luonnollisesti viittaa siihen etten itsekään hyödy kaikista harjoitteista. Jälleen yksilökohtaisuus nostaa päätään.

Millaisia keinoja sinulla on hallita/vähentää stressiä ja väsymystä?