lauantai 29. huhtikuuta 2017

Ohjeita Snow White -mallin hankkimiseen

No niin, kenties minua voi nuhdella laiskuudesta, sillä en ole harjoitellut rulliksilla sitten toissa viikon. Tähän on vaikuttanut työharjoittelun aiheuttama häiriö, "jääkauden" viimeiset kerrat, mutta ennen kaikkea todella surkeat kelit. Tänä aamuna kahvia nauttiessani sää näytti suosivat jopa harjoittelua. Siemaus, ja tuuli oli yltynyt. Puolen kupillisen jälkeen alkoi sade. Ei hätää, ehkä tuo sää vielä paranee. Tästä toiveajattelusta on kulunut nelisen tuntia, ja siitä lähtien on myös satanut lähes vaakasuoraan jotain veden ja rännän välimuotoa. Kerettiläistä ajattelua tai ei: Hyvä sään jumalat, oletteko suunnitellusti liittoutuneet minua vastaan? No, uutta yritystä paremmalla kelillä, mitä on tosin luvattu ensi viikoksi.

Edellisessä tekstissä olin rakentanut jonkinlaisen lyhyen oppimäärän luistinkenkien hankkimisesta. Seuraavaksi luvassa olisi ohjeistusta "terän" hankkimiseen. Kuten aiemmin mainitsin, en ole testannut muita kuin Snow White -mallia. Nyt haluaisin muuten vajota pöydän alle häpeämään, sillä taisin erehdyksissä/huolimattomuuden sokeuttaman kirjoittaa Snow Flake. Pahoittelen ja siirryn pian komeroon häpeämään! No mutta, ihmisiä tässä vain ollaan? Siispä itse asiaan jotta tuo hivenen nolo virheeni unohtuisi (viimeistään parin vuosisadan kuluttua). Snow White -rullaluistimia voi tilata esimerkiksi täältä, etenkin jos haluaa asioida suomeksi.

Aiemmassa tekstissä painotin kokotaulukoiden tulkitsemista, sillä valittaessa sopivia "teriä" kokotietoja tarvitaan. Olen liittänyt tähän Nice Skate -sivuston taulukon, johon on merkitty kokoa X vastaava "terän" koko. Lisäohjeita oikean koon löytämiseen löytyy täältä.  Mikäli kenkäsi kokomerkintä ei ole millimetreissä, pohjallisen pituuden mittaamalla voit "kääntää" koon tämän taulukon kielelle.
 
Pohjan pituus mmSnow White®Snow White®pituus mmRenkaiden koko – halkaisija mm
 195 ~ 205 
 #10 195 64 mm
  205 ~ 215 #11 205 64 mm
 215 ~ 225 #12  215 64 mm
 225 ~ 235 #13 225 64 mm
 235 ~ 245 #14 235 64 mm
 245 ~ 255 #15 245 68 mm
 255 ~ 265 #16 255 72 mm
 265 ~ 275 #17 265 72 mm
 275 ~ 285 #18 275 72 mm
 285 ~ 295 #19 285 72 mm
 295 ~ +++ #20 295 72 mm
   72 mm
Mikäli kokojen tulkinta käy hermojen päälle, tässä on edellisessä tekstissäni käytetty taulukko: 
Kokotaulukko - Risport
Vaikka Nice Skaten sivuilla mainitaan merkit Edea ja Risport, "terät" voidaan suurella todennäköisyydellä kiinnittää muihinkin malleihin. Esimerkiksi ystävälläni on käytöss Jackson -merkkiset kengät, ja hyvin ovat toimineet. Mikäli epävarmuutta syntyy, sivustolta löytyvät yhteystiedot. Mikäli vähänkin epävarmuutta on, kannattaa rohkeasti soittaa tai laittaa sähköpostia. Asennukset voi pyytää samaisesta paikasta, tai oikein näppärä henkilö voi tehdä sen itsekin. Myös osa taitoluisteluliikkeiden ammattilaisista voi suostua hoitamaan asennuksen. Omiin luistimiini hoidatin asentamisen Nice Skatessa, ja posti toimi välikätenä. Tilatessasi "teriä" kannattaa pohtia missä harjoittelu tapahtuu. Sisätiloissa harjoittelevan on suositeltavaa valita oranssit ns. sisärenkaat, ja ulkona harjoittelevan valkoiset asfalttirenkaat. Joillain pinnoilla asfalttirenkaat saattavat kuulemma luistaa hieman, mutta itse selvisin hengissä myös sisätiloissa. Kohteliaisuudesta kannattaa vain pyyhkiä pöly pois renkaista ennen siirtymistä saliin.. 

Toivottavasti tästä taulukkotäytteisestä tekstistä oli apuvaa lajista kiinnostuneille. Mikäli kysymyksiä ilmenee, yritän osaamiseni mukaan niihin vastailla. Oikein mukavaa... räntämyrskyn täyttämää lauantaita kaikille! 

P.S Käsite nimeltä "oikeinkirjoitus" on tänään kadonnut sanakirjastani. 


torstai 27. huhtikuuta 2017

Työharjoittelun alkumetrit ja ohjeita taitorullaluistimien hankkimiseen: kengät

Viikko alkaa olla voiton puolella, vaikka nykyisillä aikatauluilla kyseinen ajatus kannattaa ehkä jättää kokonaan pois. Työharjoittelu on siis alkanut, ja käynnistynyt varsin tehokkaasti. Oman haasteensa tuovat aikataulut, joita käytännössä katsoen ei ole. Vuorotyöstä en kuitenkaan puhuisi, sillä joustoa on enemmän ja itsenäistä tekemistä. Ns. "pakollisten" tapaamisten ja kokoontumisten ohella on kyllä vapaa-aikaa, mutta se on osattava käyttää järkevästi itsenäisten tehtävien hoitamiseen. Ajoittain eteen tulee haasteellisiakin aikatauluja, kuten eilen pitkästä aikaa koettu ilta-aamu -yhdistelmä. Se onneksi hoitui, tosin bussissa olin nukahtaa. Tähän mennessä on ollut mukavaa kohdata eri-ikäisiä ja muutenkin erilaisia ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Varsin vaihtelevaa siis monella tavalla. Tänään luvassa on "iltavuoro", mutta huomenna nukkua halutessani vaikka yhdeksään asti. Vaikka sattuneesta syystä joudun jättämään yksityiskohtaiset kuvaukset väliin, jo nyt hahmottuu se tosiasia, että kirkolliset toimitukset tulevat olemaan vain pieni osa työnkuvaa. Mikäli Suomen perinteiset säät (sadetta, kylmää, räntää, rakeita, jne.) eivät toteudu ainakaan pitkissä jaksoissa, olen iloinen että harjoittelu osui toukokuulle. Jos hyvin käy ja oikeasti keväisiä kelejä tulee, on varmasti mukava hyödyntää myös ulkoilumahdollisuuksia!

Rulliksilla en ole harjoitella sitten viime viikon jälkeen, mikä osaksi johtuu hivenen huonoista keleistä. Eli niistä perinteisistä suomalaisista jotka osuvat sille ajankohdalle kun ulkoiluun olisi aikaa. Jäällä sen sijaan poikkesin eilen pienoisesta väsymyksestä huolimatta. Taukoa olikin ehtinyt tulla jossain määrin, mutta axel meni jostain syystä paremmin. Kaksoissalchow sen sijaan oli kadoksissa. Kaksoisritti meni kohtuullisesti ilman takapakkia. Nyt kun harjoittelu -ja jääaika ovat todella rajoitettuja, ei suuria harppauksia kannata odottaa. Kyse on lähinnä ylläpidosta ja hiomisesta. Onneksi kesällä pääsee jäälle yksittäisiä kertoja, joten tuntuma ei ehdi kesän aikana häviämään liikaa. Riippuen tosiaan keleistä ja käytettävissä olevasta ajasta, yritän terästäytyä rullisten kanssa. Seuraavalla kerralla käytän runsaasti aikaa sirklaukseen, jotta saisin astuttua kunnolla ristiin. Myös ulkokolmosia kertailen, ja kenties aloitan sisäkolmosten treenaamisen. Jos rohkeus riittää, ainakin valssihyppyä voisi kertailla. Siis asfaltilla..Harjoittelupaikkojen suhteen kohtasin hivenen harmillisen ilmiön. Tähän mennessä lähes kaikkialla muualla Suomessa harjoittelu onnistuu, mutta täällä pk-seudulla pari muutakin lajia harrastavaa on harmitellut saamiaan vastauksia: "Emme ota tänne (taito)rullaluistelijoita sillä lattia voi vahingoittua." Täytyy varmaankin raahata nuo luistimet asianomaisten nenän eteen. Pyörät ja jarrupalahan ovat materiaaliltaan kumia. Kova muovi tai metalli eivät siis ole missään kosketuksissa lattian kanssa. 

Hieman paremmalla ajalla ajattelin kirjoittaa ohjetekstin taitorullaluistimien hankkimista varten. Itselläni kokemusta on tosiaan vain Snow Flakeista, mutta on ne hyväksi havainnut. Tulen toistamaan useaan kertaan tätä: Snow Flaket ovat haasteelliset, ehkä jopa vaikeat, mutta itse ainakin olen kokenut tämän hyödylliseksi. Ja harjoittelemalla vaikeillakin välineillä oppii menemään. Näin alustuksena tulkoon vinkkejä sopivan luistinkengän hankkimista varten. Suosittelen ostamaan käytetyt taitoluistinkengät, ei siis ns. markettiluistimia. Syy: laatu ja nilkalle saatava tuki. Sopivaa kenkää etsiessä kannattaa tiedustella miten tukeva varsi on, sillä sukkamaisen periksiantavan varren kanssa löydät itsesi päivystyksestä nilkka kipsattuna. Ehkä tämä esimerkki oli hieman brutaali, mutta sama esimerkiksi laskettelussa, mistä minulla ei tosin ole kokemusta. Jo järjellä voi kuitenkin ajatella miten mäessä kävisi murtomaahiihtoon tarkoitettujen suksien ja monojen kanssa. Taitorullaluistimissa "terä" on korkea, ja jos kaatuessa nilkka saa vääntöä, tarina ei ehkä pääty onnellisesti. Tosin unelmien prinssi saattaa toki ilmestyä auttamaan (tai prinsessa). Jos et ole varma onko kyseessä ns. oikea taitoluistin, kannattaa selailla alan liikkeiden valikoimaa. Tässä muutamia merkkejä:

- Risport (Luottomerkki!!)
- Riedell
- Jackson
- Wifa (ei kovin kehuttu)
- Edea (omissa rulliksissani on tämä)
- Joku mitä en tajunnut ottaa esille?

Nettikirpparit ovat melko hyvä paikka löytää sopivat kengät. Hinnan kanssa kannattaa olla tarkkana, eli kannattaa tarkistaa hinta uutena alan liikkeiden sivuilta. Joskus kengän malli voi olla poistettu valikoimista tai korvattu päivitetyillä versioilla. Googlettamalla malli yleensä löytyy, mutta hinnan varmistaminen vaatii hieman "salapoliisityötä". Mikäli myyjä on käyttänyt kenkää kerran pari, hän todennäköisesti ei alenna hintaa merkittävästi. No, en varmaan itsekään myisi lähes uutta 600 euroa maksanutta paria esimerkiksi alle sadalla eurolla. Älkää pelästykö, ei tällaisia hintoja tarvitse maksaa! Mutta hyvä on kuitenkin tietää, että korkeimmillaan pelkät kengät voivat olla tuota luokkaa. Terien kanssa tulee jokunen satanen lisää. Facebookin Taitoluistelutori on todella kätevä: liityt jäseneksi ja laitat ilmoitukset millaista kenkää haet, millä hintarajalla ja mistä. 

Ennen ilmoituksen laittamista tarkista jalkasi mitat. Jos kengänkokosi on esimerkiksi 39, joissain malleissa kengän koko ei välttämättä ole sama. Esimerkiksi Italiassa valmistetut kengät (siis kaikki) ovat käsittääkseni pienempää kokoa. Mittaa siis jalkateräsi pituus ja lestin leveys. Tämä kokotaulukko on lainattu Luckuskaten sivuilta: 

Kokotaulukko - Risport
Ylimmällä rivillä on siis meille tuttu kokotaulukko, mistä voi tarkistaa luistimen koon. Risportin kokojärjestelmä on siinä mielessä looginen, että tuo järkyttävän suurelta näyttävä luku on millimetreinä. Jos suinkin mahdollista, yritä päästä sovittamaan luistimia. Itselläni oli hyvä tuuri, sillä luistimet sopivat etänä annettujen kokotietojen perusteella. Jos näin menee, pyydä myyjää mittaamaan pohjallisen pituus ja leveys. Aivan täydellistä yhteensopivuutta ei aina löydy, mutta leveydessä pienet erot (max 1 cm) eivät oman kokemuksen perusteella ole haitanneet. Toki sekin vaikuttaa miten paljon luistimet ovat jalassa. Mutta vielä pienenä täsmennyksenä ilmoituksen suhteen: korosta osiota "pelkkä kenkä". Toinen kätevä paikka on tori.fi. Kannattaa myös tutustua alan liikkeiden käytettyjen luistimien tarjontaan. Rullaluistimien hankkimista varten kannattaa painaa mieleensä kengän koko. Prosessi ei suoranaisesti ole vaikea, mutta minulle ainakin nuo kokotaulukot tuottivat hieman päänvaivaa. Tietenkin aina yksi kätevät keino: kysy rohkeasti asiantuntijoilta. Itse en sellainen ole, mutta voin parhaani mukaan vastata mikäli kysymyksiä ilmenee.

Mukavaa torstaita kaikille!


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Opiskelussa aktivoitumista ja tasapainoilua taitorullaluistimilla

Taas kerran on aihetta suorastaan säikähtää ajan nopeaa ajankulua! Kuluneen viikon aikana olen harvinaisen paljon ollut taas konkreettisesti kiinni opiskelussa. Toki kotosalla olen harrastanut laiskaa tenttilukua sekä valmistellut harjoittelun aikana pidettävistä kahdesta saarnasta ensimmäistä. Teksti alkaa hiljalleen muotoutua, nyt täytyy vain toivoa että saan hyväksyvän vastauksen. Pääsiäissunnuntaina pääsin "itse asiaan" ainakin osittain, sillä luin (ja kirjoitin) esirukouksen sekä toimin ehtoollisavustajana. Jos rehellisiä ollaan, ei suoritus ollut aivan "puhdas", mutta mitään niin katastrofaalista ei tapahtunut että joku olisi huomannut. Sopivan alban löytäminen auheutti myös hieman haasteita, sillä "aikuisten" koossa helmat kävivät jo laahuksesta. No, löytyihän se pienempi koko lopulta. Ilmeisesti jotain on jäänyt mieleen, sillä pysyin kaavassa hienosti mukana. Kyllä, minä kehun itseäni! Torstaina puolestaan päivä meni työelämään käsittelevässä seminaarissa. Informaatiota oli paljon, mutta mitään turhaa en koe kuulleeni. Tulevaisuuden työtilanne on tietenkin epävarma, mutta kummasti tuo päivä motivoi myös ryhdistäytymään opinnoissa. No, olen tähän mennessä käyttänyt elämästäni sen verran monta vuotta opiskeluun, että yllättäen työelämä houkuttelee. Nyt todella toivon että samainen ajatus ryhdistäytymisestä muistuisi mieleen myös syksyn graduseminaareissa.

Kun kevät etenee, jäälle pääsee yhä harvemmin. Ensi viikolla koittavatkin tämän kauden viimeiset yleisövuorot, joista pääsen vain toiselle. Tämä on taas niitä tilanteita kun opiskelu häiritsee luistelua. On kuitenkin ollut pienoinen yllätys miten tauoista huolimatta jäällä on sujunut harvinaisen hyvin! Axelissa tuli perjantaina uusi "ennätys", mutta yllättäen nappiin mennyt suoritus on vielä hakusessa. Vaikka kisoihin meno on epätodennäköistä, ohjelmaa sain tehtyä muutamaan kertaan. Väkeä oli vain sen verran paljon, että liikkeiden paikkojen kohdalla oli improvisoitava. Jos vapun jälkeisellä viikolla ne pari harjoittelukertaa menevät hyvin ja mikäli jaksaminen riittää, voisi kisoihin menemistä ehkä harkitakin. Oheisharjoittelun suhteen olen taas vaihteeksi laiskistunut aerobisessa harjoittelussa. Toisaalta "kotijumppaan" on ottanut masokistisesti hengästymiseen johtavia harjoitteita, joten ehkä saan edes osittain anteeksi.

Keskiviikkona pääsin kokeilemaan ystäväni kanssa rullaluistelua ensimmäisen kerran sisätiloihin, ja voi sitä ihanuutta kun alla oli sileä lattia! Tietenkin olin kauhusta kankeana jo luistimia sitoessa. Omaa vuoroa odotellessa lämmittelimme hieman käytävällä, mikä minun kohdallani tarkoitti kulkemista eteenpäin hiljakseen (vauhti tuntui silti liian kovalta) hartiat edessä ja peffa pitkällä. Ihannesento siis! Lopulta pakotin itseni tekemään ristiaskeleita jotten aivan nolaisi itseäni. Ystäväni meno näytti sen sijaan rennolla ja hallitulta. Ehkä vika oli luistimissani. Koska jäällä suoritetut "mahalaskut" ovat kasvattaneet polviini aristavaa arpikudosta, puin polvisuojat suosiolla. Kerran jos toisenkin mietin miksi en laittanut kyynärsuojia ja kypärää. Tai haarniskaa.

Salin puolella päästiin sitten sirklaamaan, mikä onnistui kohtuullisesti, mutta seuraavilla kerroilla pitää opetella astumaan kunnola ristiin, erityisesti takaperin sirklauksessa. Taisin ensimmäisen kokeilun jälkeen hieman uhkaillakin kokeilevani ulkokolmosia. Kääntymisestä ei aluksi tullut yhtikäs mitään! Jokaisen yrityksen jälkeen nuukahdin etukenoon. Viimeinkin sain aikaiseksi jonkinlaisen kolmosen, mutta ei puhettakaan. Lopulta ne ulkokolmoset onnistuivat (mihin mennessä deodorantti ehti pettää useaan kertaan), mutta sujuvuudesta ei vielä kannata mainita mitään.. En tiedä mikä idioottikohtaus minuun iski. Siitä huolimatta että liikkuminen edes eteenpäin tapahtui kauhusta kankeana, oli valssihyppyä testattava. Ties miten monta kertaan kompastuin etukenoon kunnes tajusin, että alastuloa ei kannata kohdistaa kärjelle. Salchow sen sijaan ei onnistunut, mutta ehkä ensi kerralla. Oltiin sitten rullilla tai jäällä, salchowissa onnistumiseen vaikuttaa paljon riittävän pitkän kaari ennen ponnistusta. Täytyy vaan niitä ulkokolmosia harjoitella vaikka sitten ulkosalla niin että alkavat sujua. Hyppyjen ja ryhdin ohella hilpeyttä herättivät kantakäännökset (mohawkit), jotka muistuttivat kömpelön jättilaisen askelia. Rittiaskeleet jostain mystisestä syystä onnistuivat, mutta jähmeästi. Samoin tämä, mikä lie liuku:

Tässä saattaa olla hieman selittelyn makua, mutta osasyy liikkeiden jähmeyteen ja hivenen epäesteettiseen olemukseen on taitorullaluistimien käytössä vaadittavan tekniikan ero taitoluistimiin verrattuna. Jos minulta kysytään, taitorullaluistimilla harjoittelu on todella vaikeaa, vaikkakin hauskaa. Koska kitkaa on enemmän ja "terän" muoto ei ole yhtenäinen, on voimaa käytettävä enemmän oikeastaan kaikessa. Myös ylävartalon lihakset joutuvat tekemään tuplasti enemmän töitä kuin jäällä. Ylipäänsä kehon hallitseminen ja koordinaatiokyky joutuvat haasteen alaisiksi. Periaatteessa tekniikka on samanlainen kuin jäällä, toisaalta aivan erilainen. Eroa voisi verrata juoksuun talvikengissä ja kevyissä lenkkareissa. Raskaiden talvikenkien kanssa työtä on tehtävä enemmän, mutta keväällä sitä suorastaan lentää. Aiemmassa tekstissä kerroin omia kokemuksiani siitä, miten rulliksilla harjoittelu vaikuttaa jääharjoitteluun. Jäällä samaiset asiat tuntuvat kevyiltä, alkuun vähän liiankin kevyiltä. Hyppyjen kohdalla vaikutus sen sijaan vain positiivinen. Luulen että minulle rulliksilla harjoittelu jään ohella vaikuttaa myös korvien väliin. Vaikka tykkään hypyistä ja harjoittelen kaksoishyppyjä verkkaisesti edistyen, olen luistelijana arka. Pelkään kaatumista ja minun on todella vaikeaa lisätä ponnistuksessa korkeutta.Toisaalta.. kuka valopää nyt vapaaehtoisesti haluaisi kaatua?! Itsesuojeluvaisto puuttuu peliin? Rullisten kanssa joudun taas kerran voittamaan pelkojani. Siinä missä uskallan näillä mennä eteenpäin, jäällä uskallan lisätä vauhtia. Perjantaina itse asiassa huomasin käyttäväni enemmän askeleissa, mitä yleensä arastelen kompastumisen pelossa.

Tarkoitus oli liittää tähän myös hivenen nolo video jostain valssihyppyyn viittaavasta. Ilmeisesti koneeni toppuutteli, mutta yritän huomenna uudelleen. Tässä siis kuva valssihypyn jälkeisestä alastuloasennosta, mikä oli varmaan ainoa hieman edustavampi saavutus. Ja pääsenpä julkaisemaan "paremman puoleni"..




P.S Ohjeistusta aloitukseen löytyy täältä






maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäinen rullaluisteluyritys!

Eilen se tapahtui, toisin sanoen rullaluistelukauden "korkkaaminen"! Kuten arvata saattaa, tämä kerta noudatti ensimmäisten kertojen piirteita: aivan järkyttävää, pelottavaa, en tykännyt ainakaan aluksi! No, onneksi meno helpottui kun tajusin että eteneminen voi jäädä vähäiseksi jos könötän paikoillani jalat tutisten (silkkaa kauhua). Sen ohella että jouduin mukavuusalueeni ulkopuolelle projektissa erityisen vaikeaa oli se, että jouduin noudattamaan niitä ohjeita joita olen tännekin kirjoitellut. En tiedä onko muilla kokemusta opettamisesta tai ohjeistuksesta, mutta toivottavasti en ole ainoa joka pulassa siinä vaiheessa kun omia ohjeita pitäisi seurata..

Tuo lähellä oleva parkkipaikka osoittautui kohtuulliseksi ainakin perusluistelun harjoittelun suhteen. Tai sen pystyssä pysymisen harjoittelun.. Myös viime kesän suunnitelma lyhyempien nauhojen ostamisesta tuli kummasti mieleen sitomisen yhteydessä. En tiedä ovatko ylipitkät nauhat jokin Edea -luistimien tavaramerkki, mutta jäällä käytettävien Risportien nauhat ovat mielestäni hivenen järkevämmin mitoitettu. Ensimmäisen minuutin aikana tosiaan mietin pitääkö minun oikeasti mennä eteenpäin. Ilmeisesti kyllä, sillä sää oli turhan vilpoinen pelkkään seisoskeluun. Varovaisten potkujen jälkeen aloin uskoa jääväni henkiin vaikka hieman menisin eteenpäinkin. Sirklauksesta tai ristiaskeleista en halunnut haaveillakaan, liian vaarallista! Tällä kertaa kaaret, erityisesti ulospäin osoittautuivat mahdottomiksi, tosin luulen että ensi kerralla saan puserrettua jotain kaariin viittaavaa. Kun puolison tytär veti tyylikkäästi lenkkiä minulta lainatuilta "tavallisilla" rulliksilla, totesin että tässä on pakko alkaa ottaa riskejä. Siispä sitä sirklausta jukoliste! Lopulta sain pakotettua itseni astumaan ristiin. No.. sirklaukseen oli vielä matkaa. Muutamien takkuisten yritysten jälkeen ristiin astuminen onnistui jo muutaman kerran peräkkäin, ja meno alkoi muistuttaa sirklausta. Tosin tyyli oli marssimainen ja eteen astuva jalku tuli nostettua koomisen korkealle. Meno näytti siltä kuin olisi lumessa tarponut. Onneksi se sirklaus lopulta alkoi hahmottua ja vauhtiakin uskalsin käyttää. Toiseen suuntaan oli tietenkin vaikeampaa, mutta kyllä sekin lopulta onnistui, joskin kömpelösti. Lopulta sirklauksen innoittaman ylitin itseni: sain ristiaskeleet onnistumaan! Kolmoset jäivät tällä kertaa tekemättä, mutta yritän seuraavalla kerralla saada tehtyä jotain valssiaskeleisiin viittaavaa. 

Mikäli toiveita ohjeistuksesta ilmenee, otan mielelläni vastaan uusia ideoita! Tosin yritän myös itse testata liikkeet, sillä ohjeistus on hivenen luotettavampaa siinä vaiheessa. Varmaan muutama kerta menee tuntuman hakemisessa, mutta katsotaan josko toukokuun lopulla pääsisi ainakin helpoimpia hyppyjä kokeilemaan. Tuo parkkipaikka on hieman kalteva, eli joudun hyppyjä varten keräämään rohkeutta. Mutta perustekniikka ensin! 

Vastoin kuten viime vuonna, pääsen kokeilemaan taitorullaluisten ja jääharjoittelun yhdistämistä. No, aivan samanaikaisesti toki näitä tee, mutta nostan hattua jos joku moiseen kykenee. Jäällä huomasin käyttäväni vauhtia todella paljon, ja potkut tuntuivat todella kevyiltä. Tuotteen valmistajat eivät maksa minulle mainostamisesta, siispä toteamuksiini ei liity kaupallisuutta. Taitorullaluistelulla näyttäisi olevan jääharjoitteluun paljon positiivisia vaikutuksia, vaikka samalla myös se tuo hieman haastetta. Jälkimmäinen ei mielestäni aiheuta ongelmia. Taitorullaluistimien kanssa kaaret ja käännökset täytyy tosiaan "pusertaa". Jäällä taas mainitut liikkeet menevät kevyesti. En koe eroa suoranaisesti ongelmaksi, mutta jäällä voimaa saattaa vaistomaisesti käyttää yli tarpeen, jolloin tehty liike tapahtuu nopeasti. Esimerkkinä voisivat olla kaaret. Sillä voimalla mitä rullaluistimilla tarvitaan kohtuulliseen kaareen, saa jäällä aikaa todella tiukan ympyrän. Ensimmäisellä kerralla en tosiaan uskaltanut hyppiä, mutta syksyllä yllätyin miten kevyiltä hypyt jäällä tuntuvat. En fysiikan ammattilainen, mutta koska rullaluistimet painavat enemmän ja alustalla on enemmän kitkaa, tarvitaan enemmän lihasvoimaa. Jalkojen ohella myös keskivartaloa joutuu käyttämään enemmän. 

Näiltä näkyminen seuraavan kerran rulliksilla tulee harjoiteltua keskiviikkona. Jos hyvin käy, silloin tiedossa on kolmosten ja ehkä kantakäännösten harjoittelua. Ja sirklausta takaperin natürlich. Tai vaihtoehtoisesti telon itseni mahdollisimman kiusallisella tavalla ja kiusallisesta paikasta. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

"Haihtuvi nuoruus.." & ei vielä haihtunut liikunta ja mahdollisuus kehittyä

"Vuodet on vierineet, hurmos on haihtunut. Nuoruus jo mennyt on oi...". No, vaikka ikäkriisit ovat varmasti monelle tuttu vieras, ehkä tuohon ei ole vielä tarpeen mennä. 31 vuotta mittarissa ei kuitenkaan ilmene aivan hiljaisena. Olen melko sinut ikäni kanssa, tosin vuosien lisääntyminen ajoittain tuntuu yksitoikkoiselta liikkeeltä. Pienen vaihtelu vuoksi voisi välillä mennä myös taaksepäin! Toisaalta on siinä määrin heittäytyvää sorttia, että ikävuosissa tulee siirryttyä radikaalisti molempiin suuntiin. Osaan muun muuassa kiukutella kuin viisivuotias, mutta ajoittain kiinnostuksen kohteeni ovat sitä luokkaa, että keskustelu onnistuu parhaiten yli 70-vuotiaiden kanssa. Minusta Heikki Wärtsi oli ihanan ilmeikäs hahmo, ja toivon löytäväni joskus enemmänkin kuvattua materiaalia. Samoin Taina Elgistä, jonka ehkä kaunein hymy on suorastaan pysäyttävä. Niin.. yksi vähän erikoisempi kiinnostuksen kohteeni kirjallisuudessa on ollut tanssijoiden elämäkerrat. Opiskelun kohdalla myönnän että ikä painaa omalla tavallaan. Toisaalta iän ohella aiempien vuosien tapahtumilla voi olla merkittävä painoarvo. Kuten olen joskus todennut, keskittymiskykyni on aivan eri luokkaa kuin kymmenen vuotta takaperin. Toki sitä voi kehittää, mutta aiemmalle tasolle pääsimisestä en tiedä. Toisaalta opiskelu on nykyään todella erilaista. Tosin en tiedä jaksaisinko amk -aikojen kaltaista opiskelua enää. Podin pitkään huonoa omaatuntoa saamattomuudestani. Jossain vaiheessa uskaltauduin hyväksymään rajalliset voimat, minkä seurauksena opiskelukin helpottui. Hyvä on, olen vanhentunut ja kokenut ehkä koviakin, siispä nyt tilanne on tällainen. Näillä eväillä mennään siis.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson studying


Myös liikunnassa ikä näkyy. Kunto ei ole laskenut, itse asiassa olen paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi 18-20 -vuotiaana. Tosin tuona aikana olin lopettanut taitoluistelun, ja liikunta käsitti lähinnä lenkkeilyn. 23 vuodesta eteenpäin ei kannata arvioida, sillä suhde liikuntaan ei ollut tervein mahdollinen. Tosin jossain vaiheessa oletin kestävyysurheilun (juoksu) olevan "oma juttuni". Aktiivinen harjoittelu kesti ehkä neljän kuukauden ajan ja loppui yhteen flunssaan. Se siitä omasta jutusta. Pystyin kuitenkin treenaamaan päivittäin ongelmitta. Jossain vaiheessa liikuntakärpänen puri oikein kunnolla. Olin mukana leikkimielisessä nettikilpailussa, jossa pisteitä saatiin tietyllä liikuntamäärällä. Pääsin itse asiassa kärkeen kävelyssä!Jos oikein muistan, käsite "lepopäivä" oli vieras. Mitäpä sellaisia turhuuksia harrastamaan? Opiskelija-asuntoni oli suoraan sanottuna hirveä, mutta vaatimaton kuntosali kellarissa oli mukava lisä. Siellä tuli melko usein poljettu spinning -pyörällä yli tunnin sessioita, nostettua tyhjää levytankoa sekä pienten painojen kanssa sekä mäiskittyä nyrkkeilysäkkiä. Älkää kysykö tekniikasta.. Ennätykseni penkiltä taisi olla huimat 30 kg. Saatoin treenata ongelmitta useita päiviä peräkkäin. Lähinnä käytännön syyt saivat aikaan jonkinlaisen lepopäivän. Tällaisia keskeyttäjiä oli muun muuassa sosiaalinen elämä. 

Kuvahaun tulos haulle homer simpson exercise

Treenaan edelleenkin keskivertoa enemmän, mutta laatuun ja lepoon on kiinnitettävä enemmän huomiota kuin aiempina vuosina. Rasitusvammat olivat tosiaan yllättävä vieras, ja kesti aikansa ennen kuin opin edes jossain määrin niitä hoitamaan ja ehkäisemään. Aerobisen liikunnan kohdalla kunto saattaa olla laskenut, sillä en yksinkertaisesti pidä "rääkistä". Yritän kuitenkin tehdä viikon aikana muutaman n. 20 minuutin reippaan juoksulenkin ennen urheilupuistossa tehtävää treeniä. Käytännössä tämä tarkoittaa mainitun ajan vievää juoksulenkkiä, jonka päätepysäkkinä urheilupuisto on. Toistaiseksi urheilupuisto ei ole lopullinen päätepysäkki, sillä tapani on ollut palata myös kotiin sieltä. Hyppyjä ei voi harjoitella intensiivisesti monena päivänä peräkkäin, vaan välillä on pidettävä kevyempiä päiviä jos jäälle pääsee usein. Nykyään tuo oikean jalan säären sivuosan lihas on pysynyt kuosissa, mutta lonkankoukistajat oireileva säännöllisesti jos niitä ei huolla. Käytännössä tämä tarkoittaa huolellista venyttelyä sekä rullan käyttöä. 

Kuvahaun tulos haulle homer simpson exercise


Olen keskustellut aiheesta muiden, samaa ikäluokkaa olevien ja samaa lajia harrastaneiden kanssa. Lopputulos on ollut varsin optimistinen. Vaikka ikää tulee, se ei tarkoita etteikö voisi kehittyä. Tasosta ja tavoitteista riippuen harjoittelun määrän tarve vaihtelee. Mitä enemmän harjoittelua tarvitaan, sitä tärkeämmäksi muuttuu harjoittelun suunnitelmallisuus ja jaksottaminen. Jopa ei nappiin menneiden kaksoishyppyjen harjoittelu vaatii suuren määrän energiaa ja toisaalta myös keskittymistä. Samoin muut elementit kun halutaan lisätä vauhtia ja toisaalta myös puhtautta. Oma luisteluni on kaukana puhtaasta, mutta parantaminen on aina mahdollista. Keho kestää intensiivisempää harjoittelua ehkä muutaman viikon ajan (yksittäisillä lepopäivillä), mutta sen jälkeen palautuminen vaatii runsaasti aikaa. Miten tämä ilmenee? Esimerkiksi 15 minuutin kävelyreissu kauppaan tuntuu mahdottomalta. Normaalisti kevyet kotityöt kuten kämpän imurointi vastaa parin tunnin juoksulenkkiä ja ruuanlaitto lihakset hapoille vievää voimaharjoittelua. Toisin sanoen väsyttää. Järkevintä olisi toki olla viemättä kehoa tähän pisteeseen, mutta vahinkoja sattuu. Jos intensiivisempia jaksoja tulee, niiden jälkeen kevyempi kausi on välttämätön. Kyllähän sitä voi raahata itsensä liikkeelle, mutta suorituksen laatu on mitätön. Olen erityisesti jäällä huomannut, että parin päivän tauon jälkeen hypyt menevät kevyemmin ja muutenkin sitä jaksaa enemmän. "Muutamista" virheistä oppineena en koe enää suurena onnettomuutena neljän päivän taukoa jääharjoittelusta. Toki kisoihin valmistautuessa tämä olisi huonompi juttu, eikä välttämättä silloinkaan. 

Suunnitelmallisuudella kehittymisen jatkumisen voi siis mahdollistaa pidemmällekin ajalle. Toki ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa asiaan. Jos nivelissä alkaa olla kulumaa, sitä joutuu vain hyväksymään että hypyissä ei ehkä mennä enää ainakaan korkeammalle. Erityisesti rasitusvammat ja muuta liikuntaan liittyvät kivut pakottivat hyväksymään homman rajallisuuden. Niin hyvin kuin itseni tunnen, keskeyttäminen ennen kuin itse olen valmis tulisi olemaan kova pala. Toisaalta ihminen on harvinaisen sitkeää tekoa myös henkisesti, joten eiköhän siinäkin tilanteessa jokin ratkaisu löydy. Koska taitoluistelu ei ole lajina helpoimmasta päästä, eikä myöskään kevyimmästä, on vaihtoehtoja hyvä miettiä. Yritän kuitenkin myös elää hetkessä ja pitkittää mahdollisuuksiani kehittyä. Jos jotain olen oppinut, niin sen että kehoa kannattaa kuunnella. Jos todella väsyttää, silloin on parempi levätä.

 Kuvahaun tulos haulle homer simpson wallet inspector

torstai 13. huhtikuuta 2017

Takatalvi sekä pohdintoja kisoista ja ravinnosta

Tällä kertaa en voi katsoa tyytyväisenä ulos. Lunta! Kiitos positiivisen asenteeni säätä kohtaan, tänään voisin mielelläni olla poistumatta asunnosta. Valitettavasti muutamat ruokatarvikkeet ja kirjaston kirjat eivät (vieläkään) kykene itse hoitamaan itseään oikeaan paikkaan, siispä minun on uhrauduttava. Viikko on mennyt taas kerran leppoisasti. Sunnuntain jääharjoitukset oli peruttu, siispä "sain" viettää illan kotona. Tulevana viikonloppuna tulee hieman vaihtelua. Minulla on tiedossa esirukouksen lukeminen pääsiäismessussa. Onneksi kyseessä ei ole mikään suuri ja keskeinen paikka. Siinä vaiheessa voisi jännityskin hieman kiusata. Olen aloittanut myös toukokuun saarnan kirjoittamisen. Jostain syystä ajatukset hieman takkuilevat, mutta uskon saaavani kohtuullisen kokonaisuuden rakennettua. Tosin vuoden kuluttua jos katson nyt tuotettua tekstiä, olen valmis siirtymään nurkkaan häpeämään. Vaikka kasvata itsekriittisyys aiempia suorituksia kohtaan lienee merkki kehittymisestä, tunteena se ei ole kaikkein mukavin. Vaikka työharjoittelu tuleekin työllistämään, odotan harjoittelun alkamista innolla. Osasyynä lienee sekin, että aikataulut ja tehtävät ovat selkeitä. Lisäksi olen toiveikas innostuksen lisääntymisen suhteen. Harjoittelujakso on suunniteltu niin monipuoliseksi kuin pieni seurakunta voi tarjota. Hieman elättelen toivoa myös ns. "oman osa-alueen" löytämisestä. Tässä harjoittelua odotellessa olen yrittänyt saada takaisin lukurutiinia. Olenko onnistunut? Kyllä, mutta heikosti. Anteeksi valitus, mutta en tajua mihin ne kuukauden takaiset voimat ovat kadonneet! Toivottavasti tuo mokoma väsymys poistuu viimeistään syksyllä, sillä silloin graduseminaari odottaa. Vaikka tiedän että edessä on suuri projekti jossa ärräpäitä ei säästellä, olen valmis ottamaan haasteen vastaan. Hieman jännittää millaisia aiheita eteen tulee, mutta ainakin kahdesta olen saanut taustamateriaalia.

Tuo mainittu väsymys on ilmennyt myös liikunnassa. Vastoin järkeviä tapojani olen yrittänyt kuunnella kroppaani ja muutenkin olla armollinen. Kenties kyse ei ole surkeasta kunnosta, vaan tarvittavasta palautumisesta. Tuon lauseen jälkeen osalla saattoi mennä ruoka tai juoma "väärään kurkkuun". Jäällä tosin on tekniikassa hidas nousukausi. Axel menee selvästi paremmin. Loppu on todennäköisesti kiinni asennon riittävän nopeasta sulkemisesta. Myös kaksoissalchow sai osaavalta positiivisen tuomion: "Odota lähtökaarella riittävän pitkään". Olen siis päässyt yleisimpään virheeseen! Viime aikoina elementtien yhdistäminen on (onneksi!) kiinnostanut aiempaa enemmän. Yksi harjoite on ollut rotaatioaskel-rotaatioaskel jalannostolla- rotaatiopiruetti -ritti. Tosin tuo rotaatio/rittipiruetti on todella vaikea saada pyörimään taaksepäin. No, en meinaa saada sitä pyörimään taaksepäin edes normaalista lähdöstä (sisäkkolmonen). Kaksoisritin tilanne on ennallaan: ehkä se onnistuisi jos hyppy ei jäisi kesken. Kisaohjelmaa olen tehnyt pätkissä, sillä näin elementtien "sitomista" tulee harjoiteltua samalla. Kisoista sen sijaan.. toukokuussa olisi yhdet kilpailut, joihin olen ilmoittautunut. Kisat kuitenkin ajoittuvat siinä mielessä huonosti, että juuri viimeisellä viikolla valmistautuminen jää niukaksi. Toukokuussa yleisöjäitä ei enää ole, ja työharjoittelu rajoittaa muihin vuoroihin pääsemistä niin kellonaikojen kuin sijainnin suhteen. Todennäköisesti perun ilmoitautumisen ellei ihmeeksi luokiteltavaa kehitystä tapahdu. Vaikka edellisistä kisoista jäi todella hyvä mieli, olisi mukava saada valmistautua niin, että voisi antaa oman parhaan suorituksensa. Vaikka olen Gold-sarjassa "huonoimmasta" päästä, epämääräisen suorituksen tekeminen olosuhteiden vuoksi ei liioin innosta. Kilpailemisen pitäisi kuitenkin olla pidemmän päälle hauskanpitoa, ei pakkopullaa. Vaikka seuraavat kisat saattavat olla vasta kevätkaudella, tekniikkaan ja varmuuteen keskittyminen tuntuu tällä hetkellä järkevimmältä ratkaisulta. Mutta: tein viime viikolla pienoisen heräteostoksen, nimittäin uuden kisapuvun! Nyt en siis voi luistaa tulevan kauden kisoista! Homma tulee siis varmasti jatkumaan, mutta hieman helpommissa olosuhteissa.

Ravitsemusaiheet ovat taas olleet pienellä tauolla, siispä tulkoon niitäkin. "Energiahaaste" on jatkunut, tosin nyt se ollut hieman pysähdyksissä. Mitään suurempaa selitystä asialle ei ole kuin saamattomuus. En ole viime aikoina laskenut kaloreita (liian työlästä!), mutta alkuperäiseen tilanteeseen verrattuna arvioisin päivittäisen määrän nousseen 200-300 kcal:n verran. Käytännössä tämä on tapahtunut lisäämällä maapähköitä puuroon, jogurttiin ja smoothieen. Lisäksi välipalasmoothien rinnalle on tullut riisikakku "parilla" juustoviipaleella (kerro määrä vähintään viidellä). Jogurtin suhteen en ole ehdoton. Nykyään pystyn syömään rasvaisempaa versiota, mutta tykkään rasvattomasta enemmän. Toisaalta jälkimmäinen pähkinöillä terästettynä voi olla parempi vaihtoehto, sillä pehmeiden rasvojen määrä jää suuremmaksi. Aika rennolla otteella muidenkin välipalojen energiamäärä on noussut. Kiitos vanhojen aikojen, tarkistan vaistomaisesti tuoteselosteen ja kalorit. No, nyt menevät jo "järeämmät" vaihtoehdot. Kotipuolessa kasvimaidoista on tullut yleistyneempi vaihtoehto. Olen tosiaan vähentänyt maidon käyttöä, mutta jogurtit, juustot ja rahkat kuuluvat vielä valikoimaan. Tosin välillä ostan vaihtelun vuoksi maustamatonta soijajogurttia. Lidl tulee valitettavasti mainittua useaan otteeseen, mutta kenties saan anteeksi. Tuo ihanainen saksalainen ketju on ystävällisesti tuonut soijamaidot takaisin ja myös MAKEUTTAMATTOMAN version. Litran tölkin hinta on huimat 1,10 €, eli saman hintaista kuin laktoositon maito halvimmillaan. Itse asiassa halvempaa.. Vastoin kuten kaurajuomaan, soijamaitoon on lisätty kalsiumia sekä D-vitamiinia.

 Usein nauran ja nolostelen näiden proteiinituotteiden harrastamista. Toki maalaisjärkikin sanoo etteivät ne mitään terveysruokaa ole. Toisaalta pitäähän minullakin olla jotain epäterveellistä liiallisen kahvin juomisen ja suolan käytön ohella olla! Vaikka aikoinaan moitin proteiinipatukoita (ja moitin vieläkin), silti niitä tulee jostain kumman syystä osteltua. Osan kohdalla mietin miksi käytin puolitoista euroa tuohon purukumimaiseen könttiin, joskus taas olen ollut positiivisesti yllättynyt. En ole ylitarkka proteiinimäärän suhteen. Hiilihydraatteja sen sijaa saa olla, sillä yleensä tällaisia tulee harrastettia ennen treeniä. Samaisesta syystä suosin Lidlin proteiinijuomaa. Olen toki testannut treeniä maitorahkan voimin, ja lopputuloksen voikin arvata. Proteiinipatukoissa jatkoon ovat päässeet Maximin minttusuklaa sekä manteli. Myös mainostetun Lidlin tuotteet ovat olleet syötäviä (vaiko nieltäviä?). En muista merkkiä, mutta jatkoon ei pääse "softbar" nimikkeen saanut tuote. Syy: nimestä huolimatta pelkäsin todella purukalustoni puolesta! Ai pitääkö minun lisätä myös terveellisemmät vaihtoehdot? Pysykäämme Lidlissä: 75 senttiä maksavat proteiinirahkat ovat maun suhteen onnistuneita. Hillo muistuttaa sokeritonta vauvansosetta, siispä pisteet siitä! Sama pätee Alpron Go:n tuotteisiin. Vinkki: kannattaa pitää laukussa luontoystävällisiä muovilusikoita. Pari kertaa vuodessa tulee muutaman päivän kausia joina myös Riisifrutteja tulee hyödynnettyä ennen treeniä. Maku on kuitenkin sitä luokkaa, että siihen kyllästyy nopeasti.

Kun ikää on kertynyt se 30 vuotta ja vähän päälle, aineenvaihduntaa koskevat pohdinnat tahtovat lisääntyä. Olen saanut lukuisia "varoituksia" hidastuvasta aineenvaihdunnasta ja painonnoususta. Ihan rehellisesti voin myöntää, että energiamäärä on sitä luokkaa että pieni säästöliekki on varmasti päällä. Yritän kuitenkin hiljakseen lisätä energiamäärää niin, että mokoma poistuisi. Toistaiseksi olen jopa onnistunut. Kieltämättä kroppa toimii eri tavalla kuin esimerkiksi 25-vuotiaana. Iän myötä painoa on kertynyt, mutta ei tavanomaiseen tapaan. Toisin kuin 25-vuotiaana, lihasmassa kasvaa "herkemmin", mutta rasvaa ei ole kertynyt sen enempää kuin aikaisemminkaan. Tai sitten väitän että kyseessä on lihasmassa, enkä voi vain myöntää brutaalia totuutta. Mikään erityistapaus en kuitenkaan ole, vaan nykyinen tilanne on suurella todennäköisyydellä saatu elämäntavoilla. Lihaskasvuun saattaa tosin vaikuttaa ravinnossa lisätty proteiinin määrä sekä ylävartalon lihasten treenaaminen. Aerobisen liikunnan suhteen olen laiskistunut kuluneen neljän vuoden aikana, mutta onneksi sitäkin tulee tehtyä 2-4 kertaa viikossa. Syön melko kasvispainotteisesti, ja herkkujen kulutus on vähistä. Tosin osaan myös heittäytyä. Esimerkiksi kahviloissa otan mielelläni cappucinon rinnalle kaikkea muuta kuin kevyen vaihtoehdon! Suosikejani ovat mm. browniet, juustokakut ja jäätelöt. Aivan ongelmitta en ole selvinnyt, mutta onneksi mahdollinen ratkaisu on löytynyt. Ehkä iän, tai ehkä aerobisen vähenemisen myötä erityisesti jalkalihaksiin tahtoo kerääntyä nestettä. Olo on todella raskas eikä muista kuin trikoista kannata haaveillakaan. Asiaan on ainakin muutaman päivän aikana auttanut mm. lisääntynyt veden juominen, istumisen keskeyttäminen (ks. taukojumppateksti) sekä lisääntynyt venyttely. Myös magnemiun illalla nautittuna on auttanut. Vanhuus ei tule yksin..  Siksi mikäli heikentynyt muistini sallii, voisin seuraavassa tai ainakin jossain tekstissä pohtia miten treenaaminen on muuttunut kuluneen seitsemän vuoden aikana. Mutta nyt tuonne tuleen ja tuiskuun...

Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Arjen "soologladiaattorit"

Koska tulevaisuuden ajattelu on ajoittain rasittavaa, pääsköön pieni nostalgia kunniaan. Vaikka en ole kaikkein ahkerin television katsoja, yritän pysyä kärryillä edes näytettävistä ohjelmista. Tosin tietoisuuteni jää usein nimen ja parin minuutin vilkaisun antaman kuvan tasolle. Lapsena televisio oli varmaankin yksi tärkeimmistä ystävistäni, samoin monet vhs-nauhoitteet. Uskokaa tai älkää, osa vanhimmista kaseteista toimii vielä! Jokunen päivä sitten satuin huomaamaan, että lapsuuden yksi suosikkisarja Gladiaattorit tehdään uudelleen, ja uusia kilpailijoita haetaan. No, fyysisten ominaisuuksieni vuoksi en sitten lykännyt opintojani ja muuttanut suunnitelmiani viettämällä vuoden pari gladiaattorina. Niin hyvin kuin itseni tunnen, juoksisin vastustajaa karkuun jos hän yrittää tökätä minua sormellaan. Tai sitten piiloutuisin radalle shown päättymisaikaan asti. 90-luvun versiotakin on jo jonkinkin aikaa näytetty, ja myönnän että show on varsin viihdyttävä vieläkin! En muista oliko minulla suosikkia, ehkä joku naispuolisista. Pantteri kenties? Ainakin yhden jakson tulen vilkaisemaan ihan mielenkiinnosta tuosta uudistetusta versiosta. Olen tosin erittäin skeptinen sarjan onnistumisesta, sillä tosi-tv on jossain vaiheessa menettänyt kaiken huumorin. Tilalle on tullut draamaa, vetistelyä ja suuria kokemuksia kasvutarinoista. Ehkä minulta puuttuu jokin empatiageeni, mutta en ymmärrä se henkisen kasvun määrää, mitä käytännössä katsoen leikiksi tarkoitettu ohjelma voi antaa. Näitä ns. "turhia julkkiksia" tosin syntyy erittäin tehokkaasti. Mutta palatakseni gladiaattoreihin, mikäli 90-luvulla vallinnut huumori ja lapsenmielisyys onnistutaan liittämään ohjelmaan, voi uudestakin versiosta tulla varsin viihdyttävä. Tosin en tiedä toimiiko homma ilman permanentteja, jonnekin livahtaneita bodyen alaosia, takatukkaa yms.

Onko tuo 90-luvun toimintaohjelma kasvattanut minua? No, kyyneleet ovat jääneet vähemmälle, mutta ehkä sillä oli osuutensa temppuiluviettini kehittymiseen. Tosin koko kunniaa ei voi antaa Gladiaattorit -ohjelmalle, vaan monille muillekin "lähteille". En ollut mikään pahimman luokan rämäpää, mutta halusin kyllä kovasti oppia jos näin jotain hienoa. Kaikkea en kylläkään uskaltanut yrittää, tai sitten unohdin koko asian ennen kuin tuli mahdollisuus kokeilla. Ehkä tämä lyhytjänteisyys mahdollisti suurempien kolhujen välttämisen? Gladiaattorin tosin kuuluivat leikkien aiheisiin, mutta tappeluosuus jäi pois. Suorituksia sovellettiin niin, että kaksintaistelun sijaan ne tehtiin yksilösuorituksina. Taisi muuten olla minun vaatima käytäntö.. Välillä sain kyllä ideoita (en tiedä minkä innoittamana) joita en ajatellut aivan loppuun asti. Joskus alle kouluikäisenä keksin juosta silmät kiinni. Matka katkesi lyhyeen, kiitos vastaan tulleen koivun. Ensimmäisellä luokalla olin nähnyt televisiosta voimistelijoita. Minusta voltit ja kierroshypyt näyttivät todella upeilta! Koska temppu näytti niin helpolta oli selvää että minäkin osaisin. Välitunnilla kävelin aidalla. Oli aurinkoinen pakkaspäivä ja aidan vieressä oli jäätynyt lumikinos. Hyppäsin komeaan kierroshyppyyn, mutta ilmeisesti eksyin suunnasta ja mätkähdin naamalleni, niin että asianmukaisesti jäätynyt lumikinos toimi pehmikkeenä. Suurin saavutukseni: sain aikaan kunnon shown pärstä veressä, eikä tämän jälkeen aidalla enää saanut kävellä. Eikä muuten saa kävellä tänäkään päivänä!

Entä nykyään? Ilmeisesti sisäinen soolo-gladiaattorini on vielä hengissä, ja toimii yhtä tyylikkäästi. Minusta on hauska opetella uusia temppuja, vaikka en mikään huippuosaaja olekaan. Kärrynpyörä onnistuu kyllä, samoin siltakaato sekä ylöstulo. Ns. puolivoltti menee käytännössä katsoen aina pieleen, sillä en pääse siltaan vaan mätkähdän selälleni. Jostain syystä tätä ei tee mieli yrittää usein.. Tankotanssikaa ei aina ole sujunut ilman kommelluksitta. Muutama päivä sitten iltalenkin yhteydessä uusi ja näyttävä suoritus meni myös hieman..pieleen. En tiedä liittyykö surkea hämäränäkö ruskeasilmäisyyteen, mutta sellaisella minua on siunattu. Erityisesti tuollainen keväinen ja kesän illan hämä hävittää ympäristön ykstyiskohdat. Erityisesti hyppyharjoitteet (kierroshypyt ja luisteluhypyt) muuttuvat todella vaikeiksi tällaisessa hämärässä. Juoksulenkin päätteeksi päätin kokeilla hyppelyä bokseilla. Nyt pieni kehaisu: nykyään onnistun ponkaisemaan 70 cm:n boksille myös yhdellä jalalla! Kroppa tosin menee kyyryyn, mutta harjoittelun myötä korkeutta (toivottavasti) tulee lisää. Ihannehan olisi, että lukija olisi niin vaikuttunut uudesta saavutuksesta, ettei lainkaan noteeraisi tulevaa tekstiä. Tyylikkäästi harjoittelin hyppyjä yhden jalan ponnistuksella 70 cm:n boksille, kunnes tähtävin hyppyni "vähän" vikaan. Pääsin kyllä boksille, ja siitä myös maahan. Hiekka ja ahterini vaimensivat iskua, mutta koska yleisöäkin oli, nousin ylös alta aikayksikön. Eli taas vaihteeksi tämä osa kroppaani sai kunnian ottaa iskuja vastaan. Mutta viis mustelmasta, häpeä jäi ylivoimaiseksi voittajaksi.

Tekstejäni kommentoidaan todella vähän, mutta todennäköisesti en ole ainoa 30+ "soologladiaattori" joka välillä.. epäonnistuu? Varmaan osa pohtii mitä silkkaa idiotismia voikaan olla teloa vapaaehtoisesti itseään milloin jäällä ja milloin putoamalla peffalleen suhteellisen korkealta. No, lähdetään siitä etten ole ainakaan toistaiseksi suunnitellut näitä kömmähdyksiä etukäteen. Jos näin voisi tehdä, jättäisin väliin ne jäätreeni joiden kohdalle on merkitty esimerkiksi polven telominen. Samoin jäisin myös kotiin niinä talvipäivinä joina kalenteriin on merkitty useampi liukastuminen. Vaikka minulla on taipumus dramatisoida kolhujen kanssa ainakin ensimmäisen minuutin aikana tapahtuneesta, harvoin sattuu oikeasti pahasti. En ole koskaan murtanut luita, paitsi pari varvasta joskus teini-iässä. Syynä oli idiootti ovi joka ei tajunnut väistää jalkaani. Polviin on kertynyt arpikudosta, mutta muuten ovat pysyneet ehjinä. Temppuilu eri lajien muodossa ja yksittäisinä projekteina ovat vahinkoaltista aktiviteettia. Tosin ammattilaisen/osaavan avustamana moni vanhinko on vältettävissä. Millainen liikunta ei ole riskialtista? Ehkä joku kummastelee täti-ihmisen temppuilua, mutta tämä täti-ihminen puolestaan kauhistelee mm. sitä, miten lapset ja aikuiset ylittävät tietä nenä kiinni puhelimen ruudussa. Yhtä hurjalta näyttää taaperoiden vapauttaminen Kampin bussiterminaalin alueella (ja huoltaja keskittyy puhelimeensa), missä väkeä on paljon ja metron liukuportaisiinkin olisi hauska päästä seikkailemaan. Jo tavallinen arki on siis täynnä riskejä.

Meille soologladiaattoreille sattuu ja tapahtuu. En tiedä millainen sävy tulevaan ohjelmaan tulee, mutta onneksi me tosielämän edustajat jatkamme temppuilua ja kykenemme nauramaan itsellemme. No, myönnän että usein nolottaa, mutta kyllä jälkeenpäin naurattaakin. No muistuihan se suosikki mieleen! Salama!
Kuvahaun tulos haulle gladiaattorit salama Todennäköisesti fanitukseni perustui nimeen, sillä tykkäsin nimestä "Salama" enemmän kuin "Pantterista". Älkäähän siellä naureskelko, olin alle kouluikäinen! Nyt hämärästi muistan kummastelleeni Salaman asun kaula-aukkoa. Suurella todennäköisyydellä tykkäsin Pantterista mutta kutsuin häntä Salamaksi nimen vuoksi.

Mitähän jännää sitä keksisi seuraavaksi? Näin parin ehkä 12-14-vuotiaan, selkeästi parkouria harrastavan pojan hyppäävän voltilla alas urheilupuiston kiipeiluverkosta. Se näytti kieltämättä helpolta.. No, ehkä harjoittelen ensin tähtäämään oikein boksihyppelyssä jotta en yllättäisi puolisoa joka päivä uudelleen muotoillulla naamalla.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Valmiina kesän haasteeseen eli rittiin!

Talvi alkaa (toivottavasti) olla takana ja kesä kerrankin lähempänä. Luonnollisesti tällaista lausetta seuraa välittömästi alkava takatalvi. Tulevana kesänä yritän parhaani mukaan harjoitella taitorullaluistimilla. Nyt täytyy vaan toivoa että harjoittelupaikka löytyy! Mahdollisesti pääsen ainakin muutamia kertoja peräti sisätiloihin, mutta tilanne on vielä epävarma. Yksi peräti kaukalo olisi, mutta on eri asia miten onnistun ajoittamaan harjoittelun niin, ettei rullakiekkoilijoita tarvitsisi pelätä. Jos nyt kuitenkin lähdetään liikkeelle positiivisin asentein. Jatkan jälleen ohjeistustekstejä, ja hyppyjä erityisesti voi harjoitella etukäteen ilman luistimia. Kesän "uutuuksina" hypyissä tuleva ritti ja flippi, sekä näistä tehdyt mahdolliset yhdistelmät.

Ritti ja flippi ovat loppujen lopuksi melko samankaltaisia. Ero on lähinnä lähdössä, mutta kumpikin ponnistetaan samalla jalalla, millä myös alastulo tapahtuu. Erityisesti rittiä on hyvä harjoitella maalla, jotta hypyn idean ymmärtäisi. Neuvon jälleen "omaan suuntaani", eli pyörimissuunta on vastapäivään. Niin jäällä kuin rullilla ritti lähtee takaperin ulkokaaresta, ja paino on ponnistavalla eli oikealla jalalla. Tavallinen virhe lähdössä on kaaren ja hyppyyn tarvittavan kierteen unohtaminen. Jos rittiin yrittää lähteä ns. suoralta viivalta, vaatii aikamoista taitoa saada yhtä (tai sitten useampaa) kierrosta täyteen. Myös käsien käyttäminen on tärkeää. Vasen käsi on edessä ja oikea takana. Ponnistaessa oikea käsi tuodaan nopeasti rintaa vasteen, mikä antaa hypylle vauhtia. Vasen käsi tuodaan myös rintaa vasten, eli sitä ei viedä eteenpäin. Jos näin tekee, ylävartalo kierty liikaa ja homma menee todennäköisesti pieleen. Kun oikeanlaisen lähdön saa, ritin englanninkielinen nimi loop (silmukka) osoittautuu todella osuvaksi.

Rittiharjoituksia maalla:
1. Ritissä ponnistaminen ei tapahdu ainoastaan jaloilla, vaan myös keskivartalolla. Itse on kokenut lantien käyttämisen todella toimivana. Aloita yhden jalan ponnistuksella suoraan eteenpäin. Ponnistaessa kohota vapaata jalkaa kunnolla polvi kohdi taivasta (älä kuitenkaan tuo polvea kohti vatsaa). Ponnistuksen aikana yritä työntää lantiota eteenpäin, mutta älä päästä selkää kaartumaan. Kuvittele vaikka kasa kuivia lehtiä, jotka halua lantiolla pukata eteenpäin. Auta ponnistaessa mommilla käsillä tuoden ne ponnistuksen aikana takaapa eteen. Hypi vuorotellen molemmilla jaloilla, sillä tämä ponnistusharjoitus auttaa myös esim. valssihypyssä.

2. Kierteisuuden harjoittelussa tasapaino ja sisäkorva saavat pienoista haastetta. Seiso oikealla jalalla ja laita vasen jalka oikean eteen ristiin. Tämä on myös nk. rotaatioasento. "Pyöri" pienillä hypähdyksillä vastapäivään, mutta älä ota heti liikaa vauhtia. Tee näitä "pikkuhyppyjä" 4-6 kpl ja asetu napakasti alastuloasentoon. Toista harjoitus ainakin muutaman kerran, tai niin monta kuin pää kestää. Voit myös muuttaa tempoa välillä nopeampaan ja välillä hitaampaan suuntaan, mikä kehittää ylävartalon lihasten hallintaa sekä tasapainoa.

3. Vastoin aikaisempia ohjeita yritä hypätä rittiä aluksi paikoiltaan. Ajatus samalla jalalla hyppäämisestä ja alastulosta voi aluksi tuntua hurjalta, mutta yllättäen se onnistuukin. Käytä ponnistaessa käsiä, eli tuo oikea käsi takaa rintaa vasten, ja vasen taas edestä. Yritä hypätä esim. neljäsosakierrosta ja tulla samalle jalalle alas. Jos puoli kierrosta tai enemmän onnistuu, kannustan yrittämään! Tarkoituksena on pitää ryhti suorana ja saada tuntuma ponnistuksesta ja alastulosta.

4. Kierteen saa tekemällä esim. sisäkolmosen, mikä maalla on hieman kömpelöä. Sen sijaan suorittelen yrittämään kohdan 2. "pikkuhypyistä". Itse harjoittelen näiden avulla kaksoisrittiä ja hyppelen usein muutamankin täyden kierroksen ennen ponnistamista. Pää kuitenkin tahtoo mennä pyörälle, joten ekoilla kerroilla 2-3 pikkuhyppyä riittää varmasti. Ideana on lähinnä saada kierrettä, jolloin kokonainen kierros on helpompi saada täyteen. Aseta kädet valmiiksi (vasen eteen, oikea taakse). Tee pikkuhypyillä kuvitteellinen sisäkolmonen, koukista oikean jalan polvea ja ponnista käsillä auttaen. Ensimmäisillä kerroilla selkä menee herkästi kumaraan, mutta harjoittelun myötä ryhti paranee. Jos alastulo yhdelle jalalle ei onnistu ensimmäisillä kerroilla, ei kannata harmistua. Ritti ei ole helpoin hyppy edes maalla. Harjoittelun myötä ylävartalon lihakset kehittyvät, ja tasapainon löytäminen helpottuu. Kun ritti alkaa onnistua, voi kokeilla hypätä useamman ritin peräkkäin tai lisätä vaikka tulpin perään. Maalla tulppi on tosin hivenen kömpelö, mutta ei mahdoton.

Tsemppiä harjoitteluun!

P.S Tässä näyttää olevan varsin hyviä ja (osa turhankin) haasteellisia harjoitteita. No, minulla menee maksimissa kaksi kierrossa rotaatiohypyissä, mutta voihan tällä motivoitua? Kolmen minuutin jälkeen kaveri tekee erilaisia rittiharjoituksia. Yksi kierros tai vähempikin riittää, eli ei hätää.

https://www.youtube.com/watch?v=Puo_R-3za8k