Näitä liikuntamahdollisuuksia alkaa olla ikävä! (vaikkei saisi)

Vaikka en poikkeustilan alettua pahemmin murehtinut rajoittuneista liikkumismahdollisuuksista, myönnän että ajoittain poden pientä turhautumista. Näin alkuun mainittakoon että kyseessä ei ole korkean vakavuustason kysymys, tietenkin ihmisten terveys ja turvallisuus menee etusijalle. Pidän kuitenkin oikeutettuna edes vähän haikailla ”turhuuksien” perään, sillä asian toteminen ääneen tuskin tekee ihmisestä itsekästä. Perustelu: Tällä hetkellä moni kaipaa asioita, jotka ovat poikkeustilan seurauksena poistuneet käytöstä.

Jäälle ja salille olisi kiva joskus päästä..

Kyllä, minä itsekkyyden perikuva kaipaan jäälle. Luistelu jäähallissa tuntuu yksinkertaisesti parhaalta tavalla luistella, ja samalla jäävuorot ovat mukava sosiaalinen tapahtuma. Tällä hetkellä rullikset ovat ns. vaihtoehtoinen harjoitteluväline, joskaan ei huono. Mutta valitettavasti joudun totetamaan viihtyväni jäähallissa paremmin.

Kaipaan myös salitreeniä. Periaatteessa akroharjoituksia voi tehdä ulkona ja jossain määrin sisällä, mutta se vaatii omat säätönsä. Sisällä käytettävissä oleva tila rajoittaa, samoin välineet. Joogamatto tuo jossain määrin kitkaa, mutta on sen verran ohut että kuperkeikkakin tekee kipeää. Ulkona sää tahtoo ajoittain rajoittaa treenaamista ulkosalla. Sade tekee lisäksi läheisen urheilupuiston tekonurmen julmetun liukkaaksi. Mutta onneksi "kotisalille" löytyi uusi liike, jossa tavoitteeksi voisi ottaa nopeamman tempon..

Kun ei meinaa päästä rulliksillekaan!

Säästä on aina turvallista puhua: Helvata noita sateita kun tekevät koriskentän asfaltin liukkaaksi!! Eilen piti keskeyttää harjoittelu kun meinasin märässä asfaltissa lentää kyljelleni. Ei hätää, seuraavana päivänä uudelleen! Ja sitten ystävällinen ääni säätiedotuksessa toteaa: ”Huomenna lähes koko Suomen yli liikkuu sadealue..”. No kiitos vaan! Eli kuten vimeisen muutaman viikon aikana on tehty: Odotellaan jälleen. Jos hyvin käy, viimeistään lauantaina tai sunnuntaina pitäisi tulla uusi mahdollisuus päästä harjoittelemaan.  

Joko maailmanloppu sittenkin lähestyy?

Uskon että tämä ei koidu kohtalokseni, kärsivällisyys on vain ajoittain koetuksella. Tällaisista asioistahan ei saisi näinä aikoina vinkua, mutta toisaalta turhamaisuudet pitistävät kummasti monen arkea.

Koronan aiheuttama poikkeustila kestää juuri niin pitkään kuin kestää. Säähänkään ei voi vaikuttaa. Käytännössä tämä näyttäisi tarkoittavan mainittujen asioiden hyväksymistä. Odottelen siis kiltisti kuivempia kelejä muuta tehden. Onneksi kotitreeni on mahdollista. Sen laatuun ja mielekkyyteen voi varmasti vaikuttaa pienillä (toivottavasti) investoinneilla. Esimerkiksi vähän paksumpi jumppamatto voi auttaa kummasti. Ja moni salilla keksitty/opittu liikee onnistuu ulkosallakin. Mm. tätä on testattu myös urheilupuistossa: 

Kiitos ”lajitovereiden” Instagram -päivitysten, ideoita oheisharjoitteluun on löytynyt oikein mukavasti! Esimerkiksi hyppynaru on siirtynyt treenikassista olohuoneen sohvalle taukojumppia varten.

Luvassa on myös hieman suurempia ja kauan odotettuja investointeja, mutta niistä lisää suunnitelman oikeasti siirryttyä toteuttamisen tasolle. Tästä (toivottavasti) lisää viimeistään parin viikon kuluttua..

Näin loppuun voisi todeta liikkumisen sujuvan edelleenkin harvinaisen hyvin ja mutkattomasti olosuhteisiin nähden. On suuri onni ettei liikkumista ulkosalla ole toistaiseksi rajoitettu. Vaikka rajoitukset ovat tarkoitettu parhaaksemme, on luonnollista että joitain asioita kaipaa. -Olivat ne miten turhia ja pinnallisia tahansa. Mutta näillä olosuhteilla mennään, ja tänään näyttää ulkoilu vielä onnistuvan. Wohoo!

Kaipaako joku muu liikuntamahdollisuuksia joihin ei juuri nyt pääse?

Onko kuvaaminen auttanut treenissä? Varoitus, videoita luvassa!

Videointi.. se ihana mutta aivan järkyttävän kamala videointi! Treenin yhteydessä tämä puuha on ollut äärimmäisen laiskalla tasolla, ja rajoittunut tietenkin liikkeisiin jotka sujuvat. Eräs, minua reippaasti taitavampi luistelija oli sinnikkäästi suositellut videointia kerta toisensa jälkeen, mutta yritin parhaani mukaan keksiä selityksiä miksi ei. Aikaa kuluu, en muista, en kehtaa kun on muitakin luistelijoita jne.

Totuus kuitenkin on koko ajan ollut se, etten ole mielelläni katsonut omaa virheellistä suoritusta. Jonkin aikaa sitten otin taas kerran lusikan kauniiseen käteen, ja päätin viimeinkin kohdata silmästä silmään myös huonompia suorituksia. En millään tahtoisi myöntää, mutta videointi on auttanut. Olen todellakin huomannut missä virhe tapahtuu, mikä taas on auttanut parantamisessa. Pienenä peiliin katsomisen jatkona päätin nolata itseni totaalisesti: Julkaista videoita joihin liittyy enemmän tai vähemmän mokia. Ja näille saa nauraa!

Hyppyharjoittelu

Periaatteessa tämä on suorituksena kohtuullinen, sillä rotaatiota löytyy ainakin jonkin verran. Mutta miksi en pääse tuosta +/- 1,5 kierroksesta mihinkään suuntaan? No, pienenä puolustuksena kuitenkin totean, että esim. lähemmäs tai täydet kaksi kierrosta ei ole helpoimmasta päästä.

Kuten videosta huomaa, pyöriminen jatkuu jalan osuttua lattiaan. Kengänpohja liukuu kumimatolla jonkin verran, ja tasapainon ylläpitämiseksi mukaan tulee pientä pomppimistä. Mikä meni pieleen?

• Kädet: ”Etukäsi” nousee liikaa, samoin hartiat. Lisäksi hartia ”edistää”, eli siirtyy pikkuisen liikaa menosuuntaan.
• Asento: Hanuri on pikkiriikkisen liian takana. Ei pahasti, mutta sen verran että rotaatio hidastuu
• Jalat: Asento saisi olla vähän tiiviimpi, ja jalat olisi hyvä saada ojennettua suoremmiksi.

Siltanousu

Periaatteessa tässä ei ole mitään dramaattista vikaa, mutta painopiste menee turhaan taakse. Eli jälleen notkoselkä kertoo olemassaolostaan ja persustin pyrkii taakse.

Kaksoisrittiyritys sarjassa ”voisiko mennä enempää pieleen?”

Juu! Tässä on hyppy-yritys mikä ei mene sinne päinkään mihin pitäisi! Tässä luettelo ainakin osasta niistä virheistä joita huomasin:

• Hartioiden edistäminen
• Liian suora lähtökaari
• Hypyn jättäminen kesken
• Periaatteessa hyppy jäi ilmapalloksi
• Ryhdin lässähtäminen
• Kaatuminen

Huh! Näitähän riitti! Oikeastaan tämä olisi oivaa ”älä tee ainakaan näin” -materiaalia!

Istumapiruetti + variaatio

Periaatteessa piruetti pyöri kohtuullisen hyvin, mutta nopeamminkin saisi mennä. Toisaalta tämä taitaa olla tämänhetkinen maksimivauhti, eli vähän enemmän pitää polkaista lähtiessä. Toinen asento ei mennyt ihan nappiin, sillä olisi pitänyt pysyä mahdollisimman alhaalla. Tämä pieni nousu saattoi tosin johtua asennon vaihtamisesta, mutta alas olisi pitänyt palata.

Pohdintaa

Hyvää, parannettavaa, oikeastaan suurimmaksi osaksi parannettavaa. Totta puhuen ihan kaikkea en itse ainakaan muista kerralla, mutta nähtyjä videoita on ilmeisesti hyvä muistella seuraavalla harjoituskerralla. Kaksoisrittihän ei ole hyppynä ihan helpoimmasta päästä, mutta nähty video painoi ainakin pari asiaa mieleen mitä ensi kerralla olisi hyvä muistaa: hartiat ja lähtökaari. Oikeastaan hyvä lähtö on avainasemassa.

Rotaatiohypyn kohdalla taas ehdin hieman kokeilla osaisinko ottaa opikseni. Totta puhuen en muistanut/onnistunut jalkojen suoristamisessa, mutta kiinnitin huomiota hartioihin ja hieman suorempaan asentoon. Hartiat edistivät edelleenkin hieman, mutta korjaus tuotti tulosta:

Rotaatio jatkui ihan pikkiriikkisen pidempään näillä muutoksilla, eli suunta pysyköön samana. Myös alastulo oli napakampi. Koska oma, hieman hidaskin pyörimisvauhtini on melko nopea, pyöriminen tosiaan tuppaa jatkumaan vielä jalan osuttua lattiaan. Lopussa pompin hieman lattialla vaistomaisesti. En niinkään huijatakseni, vaan etten kaatuisi.

Vaikka miten yritän vieläkin keksiä syitä miksi liikkeen kuvaaminen ei missään nimessä ole hyödyllistä, luovuus alkaa olla lopussa. Vaikkan edelleenkään erityisemmin pidä kuvaamisesta, pakko myöntää että sitä sietää hieman paremmin. Jäällä kuvaaminen on laiskempaa, mutta mahdollisuuksista (luistelijoiden määrästä siis) riippuen yritän kuvata jatkossa ainakin yhden liikkeen, mieluummin joka elementistä jotain pientä. Luulen että yhteen liikkeeseen kuvaaminen jää, eikä välttämättä onnistu jokaisella kerralla. Mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Onko teillä kokemuksia kuvien käytöstä harjoittelun tukena? Lajilla ei ole välilä..

Aloittelevan aikuisluistelijan välineopas luistimista suojiin

Kausi alkaa olla loppusuoralla, mutta edelleekään ei ole mahdotonta ilmoittautua kesäkursseille tai vaihtoehtoisesti suunnitella lajin aloittamista syyskaudella. Kuten moni laji tänä päivänä, taitoluistelussa välineurheilun merkitys korostuu. Jos oman rehellisen mielipiteeni uskallan laukoa, markkinoilla on tuotteita joita en osaa pitää niin tärkeinä. Mutta sitten taas löytyy paljon sellaista, mikä todellakin oli hintansa väärti. Tässäpä jokunen esittely tulevilla, lajin aloittamista harkitseville:

Taitoluistimet

Ehkä osa onkin kuullut ns. oikeiden taitoluistimien hintavuudesta. Aloittelijoille onkin hyviä uutisia: Ei hätää, tässä vaiheessa kenkään ei todellakaan tarvitse varata useita satasia! Aloittelijoiden luistimet ovat tosiaan hieman edullisempia, mutta hintaa on enemmän ”markettiluistimiin” nähden. Toisaalta monet aloittelijoiden luistimissa kenkään kuuluu terä, missä säästää hieman.

Toinen keino päästä edullisemmin on osaa luistimet käytettyinä. Käytettyjä luistimia etsiessä kannattaa kuitenkin huomioida se, että hakusessa on aloittelijalle sopivat kengät. Erityisesti yksinluisteluun tarkoitetut kengät ovat pro -tasolla todella kovat, mikä ei ole hyväksi tottumattomalle jalalle.

Tässä Luckyskaten sivuilta aloittelijoille sopivia luistimia.

(Jackson Mystique)

Jos joku kauhisteli hintoja, tämä on täysin ymmärrettävää. Urheilukauppojen ”kaunoluistimia” saa parheimmillaan muutamalla kympillä, ja sitten pitäisi pulittaa yli sata euroa! Kuten todettua tuli, käytettyinä luistimet saa halvemmalla. Mikäli sopivan harjoittelumäärän jälkeen alkaa kaivata hieman edistyneemmille tarkoitettuja kenkiä, uutena ostetut aloittelijan luistimet aikuisten koossa menevät varmasti kaupaksi! Uskokaa pois, nim. Epätoivoinen ulkoluistimien etsijä..

Terät

Usein aloittelijoiden kenkään on kiinnitetty terä valmiiksi. Mikäli terä pitää kiinnittää erikseen, kannattaa lähteä aloittelijoille suunnatuista perusteristä yleisteristä. Ns. yleisteriin luokiteltavissa terissä voi alin piikki olla hieman suurempi, mikä voi lisätä ”mahalaskujen” riskiä. Tämä tosin riippuu paljon luistelijan asennosta. Jos on taipumusta päästää painopistettä enemmän päkiälle, riski luonnollisesti kasvaa.

Toisaalta aloittaminen yleisterillä (Ultima Legacy tai Coronation Ace) voi olla hyvä, sillä niihin tottuu nopeammin. Nim. Luistelin alusta pitäen MK 21:llä ja vaihdoin Ultima Legacyyn. Polveni taitavat potea katkeruutta vieläkin.. Tässä jokunen terä -ehdotus:

 (MK 21)

(Ultima Mark IV

Takit

Ja sitten vaatteisiin! Ns. nimenomaan taitoluisteluun tarkoitettujen treenivaatteiden valmistajia on monia. Joustavuus lienee yksi ominaisuus, ja syystäkin. Hinnat ovat harvoin erityisesti aikuisten kokoluokassa ihan säästötasolla. Toisaalta laatu on usein sen verran korkea, ettei uutta vaatetta tarvitse hetkeen.

Takin tai muun yläosan valintaan vaikuttavat yleensä hallin lämpötila sekä se, miten paljon jäällä tulee rehkittyä. Kylmissä halleissa näkyy usein joustavia fleece -takkeja sekä päällä hihattomia kevyttoppatakkeja. Jos halli on todella kylmä ja taival taitoluisteluun alkumetreillä, en pidä esimerkiksi hihallista toppatakkia lainkaan liioitteluna. Myös muut ulkoilutakit käyvät, mutta käsillä olisi hyvä olla ”liikkumisvapaus”. Tunnilla saatetaan nimittäin tehdä harjoitteita, joihin liittyy esimerkiksi käsien kohottamista yms. Ja kevyemmän takin alle voi aina varata kerrastoa. Ihan harjoittelun sujuvuuden ja mukavuuden kannalta itse henkilökohtaisesti suosittelen varaamaan vaatetta hieman enemmän kuin liian vähän. Kun vauhtia alkaa olla enemmän ja vaihtelukin virkistäisi, tässä pari takkia Skateshopin sivuilta:

             

Lisäksi luisteluseuroilla on myös usein myynnissä seuran omia vaatteita seuran logolla varustettuna.

Housut

Housujen kohdalla on paljon yhtäläisyyksiä. Taitoluisteluun tarkoitetuista vaatteista löytyy laadukkaita housuja, mutta laatuun kuuluun usein myös hinta. Vaikka sisältä fleecatut glittereillä ja muilla kuvioilla koristellut housut ovat houkuttelevia, en pitäisi niitä pakollisena vaihtoehtona. -Ainakaan alussa. Tosin plussana on, ettei alle tarvitse kerrastoa ja liikkuminenkin on kevyempää.

Mutta entä alkuvaiheessa? Vastoin kuten takkien kohdalla, toppahousut voivat olla vähän liikaa kylmässäkin hallissa. Tosin eivät ne ole kiellettyjäkään jos luistelija on todella taipuvainen palelemaan. Ennen kuin itse siirryin noihin fleecattuihin housuihin, käytin tavallisia treenitrikoita ja niiden alla paksuja sukkahousuja. Ihan ekoilla harjoittelukerroilla voi kyllä mielestäni käyttää myös riittävän väljiä ulkoiluhousuja, ja vaihtaa sitten trikoisiin kun meno sellaisia vaatii. Tässä Skateshopin housuja: 

  

Geeliputki

Hetkinen, eihän nyt laboratoriossa??!!! Hah, sen ”ammatin” aikakaudelta muistan että käytössä oli geeliputkia, mutta ei niistä enempää. Geeliputki on siis epäesteettisen värisestä kankaasta valmistettu ”säärystin”, tai sen mallinen. Geeliputken silikonikerros suojaa jalkaa kovan luistimen aiheuttamilta kolhuilta, ja näin myös kivulta. Omalla kohdalla geeliputki oli ratkaiseva tekijä rasitusvamman paranemisessa. Geeliputken etuna on, että sen voi leikata kahteen osaan → suoja molemmille jaloille.

Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että suojasta huolimatta geeliputki ei korvaa sukkaa. Mitään vahinkoa tuskin tapahtuu, mutta geeliputki sellaisenaan hiostaa todella tehokkaasti. No, voit testata jos haluat.. Geeliputkia saa mm. Luckyskatesta sekä Skateshopista. Kuvan geeliputki on Skateshopin. 

Suojat

Myönnän aiemmin olleeni varsin suoja -vastainen, mutta olen viime vuosina lämmennyt niille. Kun meno on vielä epävarmaa, pään suojaaminen lienee tärkeintä. Periaatteessa mikä tahansa kypärä toimii, mutta kevyempää suojaa kaipaaville suosittelen suojapantoja. Suojapannat suojaavat juuri sopivasti kriittisimpiä alueita, eli otsaa ja takaraivoa.

Kaatumasuojien tarjonta on kasvanut reippaasti viime vuosina. Erillisiä suojia saa mm. polviin ja lonkkiin. Lisäksi markkinoille on tullut erilaisia kaatuma-/hyppyhousuja, joiden mallia on onnistuttu parantamaan niin, ettei hanuri näytä kolminkertaiselta. Housuissa on se hyvä puoli, että ne suojaavat erityisesti lonkkia ja häntäluuta. Jälkimmäisen murtamisesta minulla on kokemusta, enkä suosittele sitä ainakaan vapaaehtoisesti testaamaan. Käsite ”peppukipeys” muuttuu nimittäin konkreettiseksi.

Okei, tämä on nyt henkilökohtainen mielipiteeni ja saatan olla myös täysin väärässä. Mutta: Kun liike vakiintuu eli sen oppii hyvin, suojista on jossain vaiheessa hyvä opetella luopumaan. Lisäksi on eri asia kaatua hallitusti kuin yllättäen. Hallittu kaatuminen (yleensä) sattuu vähemmän tai ei lainkaan. Ns. yllätyskaatuminen taas tapahtuu odottamattomasti esimerkiksi kompastumalla. Tällöin esimerkiksi hanuriin, lonkkiin tai polviin tulee isku joka ei välittömästi unohdu. Hyvää markkinointitekstiä? 

 Tässä yhdenmalliset pökät..

Yllätyskaatumiset liittyvät usein epävarmaan tekniikkaan ja esimerkiksi välineistön muuttumiseen. Kuten totesin, uuteen terään totuttelu vaa harjoittelua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö uusia teriä kannattaisi kokeilla. Kun tekniikka ja asento paranevat, yleensä myös kaatuminen muuttuu hallitummaksi. Tässä vaiheessa itse ainakin jättäisin suojat pois varmoissa elementeissä. Jos esimerkiksi valssihyppy, tulppi ja salchow menevät kuin vettä vain, ehkä niitä voisi tehdä ilman suojia, ja laittaa suojat ylle rittiä, flippiä ja lutzia harjoitellessa?

Miksikö näin? Itse uskon että suojiin voi tulla ns. henkinen riippuvuus. Jos esimerkiksi kisaaminen joskus houkuttelee, siellä ei pahemmin suojia käytetä.

Yhteenvetoa

Luistimissa ja terissä kannattaa siis panostaa laatuun. Jos hinnat kauhistuttavat, nettikirpparit ovat usein pelastus. Itse asiassa taloudellisesti pitäisin käytetyllä välineistöllä aloittamista fiksuimpana ratkaisuna erityisesti silloin, jos käyttöaika tulee tulee olemaan lyhyt. Tällöin ei harmita jos muutaman kuukauden päästä tulee tarve vaikkapa kovemmille kengille, tai jos laji ei tunnukaan omalta.

Vaatepuolessa voi tosiaan käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Myös taitoluisteluvaatteita saa käytettyinä, tosin aikuisten kokoa hieman huonommin. Riippuen harjoittelun ja näin vaatteen kulutuksen määrästä, käyttöikä voi olla sen verran pitkä että vaate maksaa itse itsensä takaisin. Lahkeisiin voi tosin tulla reikiä, kiitos terien. Mutta parsiminen ei vaadi kovinkaan suurta ompelutaitoa.

Maalaisjärki toimii myös suojien käytössä: Käyttö on vapaaehtoista, mutta suositeltavaa kaatumisriskin ollessa suurempi. Ihan huippuluistelijoillakin löytyy hyppyhousuja, sillä kolmois- ja neloishypyistä kaatuu jo kipeämmin. Vaikka luistelijat ovat niihin tottuneet, liian suuri määrä rysäyksiä ei tee kropalle hyvää. Siinä vaiheessa kun uusien terien kanssa tuli mahalaskuja siihen tahtiin etteivät polvet ehtineet toipua edellisestä rysäyksestä, itsekin päädyin suojia käyttämään. Loppupeleissä suojien kanssa ei näytä olevan mitään ultimaattista totuutta, paitsi alkuvaiheessa kypärä.

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti vinkeistä oli apua!

Marraskuun treenikuulumisia: Notkeutta ja parantunutta hyppytekniikkaa

Syksy alkaa olla lopuillaan, eikä tammikuu ole kaukana. Treenin suhteen syksy on mennyt suhteellisen mukavasti tuosta nilkan taittamisesta huolimatta. Tavoitteissa/suunnitelmissa on pysytty suhteellisen hyvin, ja edistymistäkin on tapahtunut. Jään puolella olen joutunut kuitenkin hyväksymään sen, että nyt on saavutettu sen verran korkea vaikeustaso, että sellaisia harppauksellisia edistymisiä tulee olemaan todella harvoin. Off-ice -harjoittelussa puolestaan olen joutunut kerran jos toisenkin pohtimaan, mitä kaikkea oikeastaan kannattaa tehdä ja miten paljon. Ikää kun kertyi taas yksi vuosi lisää, on kropan kestävyyskin otettava huomioon. Mutta asiaan:

Notkeus on parantunut

Selän notkeudessa on tapahtunut ehkä pienimuotoista kehitystä, mutta esimerkiksi tuossa ”chest roll” -yrityksessä jalat eivät vielä osu lattiaan. Liike on kuitenkin sen verran ääripää -kategoriasta, että kiireellä en siinä etene. Syy: en halua löytää itseäni naama punaisena kertoessani ensihoitajalle mitä tuli tehtyä.

Sivuspagaatti/spiraali sen sijaan polkee paikallaan, mutta ehkä tämä on jokin stoppivaihe. En osaa sanoa pistääkö lantioni rakenne jossain vaiheessa vastaan, mutta onneksi tämä liike ei ole aivan välttämätön. Tavallinen spagaatti sen sijaan on mennyt mukavasti ylispagaatiin, toisella puolella vähän vähemmän ja toisella selkeästi. Wohoo!!

Peruskunto edelleenkin ok (??)

Kai se on? Edelleenkään en voi kehua olevani aivan huippukunnossa, mutten kyllä aivan rapakunnossakaan taida olla. Joskus viikolle ilmaantuu päiviä joina väsymystä pukkaa enemmän kuin olisi tarvis. Tämä kuitenkin liittyy aivan toiseen asiaan, josta tulen piakoin kirjoittelemaan myös. Kisaohjelma menee melko ongelmitta läpi, ja ensi viikolla voisi taas kokeilla musiikkiin.

Lihaskestävyyttä ei ole tullut testattua aikoihin. Osasyynä tähän on nilkan parantelu, mitä kyykkyhypyt suuremmissa määrin voi hieman hidastaa. Tällä hetkellä keskityn ihan yleiseen lihasten vahvistamiseen. Yhden jalan hyppely on kylläkin tullut mukaan! Mutta kyykkyhypyt sekä harjoittelu painon kanssa saa odottaa.

Hyppytekniikka parantunut hieman

Painonsiirtohypyt ovat meikäläisen heikkous. Noin, nyt se on myönnetty. Nurinkurista tässä on, että axel sekä kaksoissalchow- ja tulppi kuuluvat vaikeista hypyistä helpoimpiin. Minulle ne ovat jostain syystä todella vaikeita. No, onneksi tekniikka kehittyy edes verkkaisesti, ja hyppy alkaa sujua edes vähän sinnepäin.

Ritti ja flippi sen sijaan menevät paremmin, joskin alastulossa persiilleen. Absurdia ehkä, mutta ne menevät todellakin paremmin kaatumisesta huolimatta. Kaatuminen nimittäin kertoo että rotaatio menee jo pidemmälle, mutta alastulo ei vielä onnistu. Kyllä, pitkään näitä on jauhettu ja hitaalla edistymisellä. Menee ehkä huonojen selitysten puolelle, mutta osasyynä jatkuviin tekniikkavirheisiin lienee myös valmennuksen/ohjauksen puuttuminen. Tämä on aikuisluistelijoiden keskuudessa yleinen ilmiö, ja aika usein homma menee itseoppimiseksi.

Piruetit parantuneet

Pirueteissa ratkaiseva korjausliike oli lonkkien avaaminen. Minulla tosiaan on jalkojen notkeudessa yksisuuntainen liikenne, ja tuo sivusuunta on ongelma. Itse asiassa lonkkani taitavat olla kääntyneet jopa hieman sisäänpäin.. No, asennon muuttaminen avoimemmaksi paransi asentojen pysyvyyttä selkeästi, ja vähitellen asentoja voisi jopa vaikeuttaa.. Myös istuma-jalanvaihto-istuma on alkanut sujua, mutta asento jälkimmäisessä piruetissa on aika.. hirveä? No hei, tämä on realismia, ei itsensä mollaamista!

Askeltekniikassa hieman edistystä

Näihin tuli satsattua erityisesti tuon nilkan taittumisen jälkeen, sillä jostain mystisestä syystä en voinut hyppiä. Eipä olisi uskonut, mutta tämä hyppy-addikti innostui askeleista! Nyt työn alla on suunnilleen 3-4 askeleen kombot, joihin ideoita antava nuo perustestien osiot. Yleisövuoroilla vauhtin lisääminen on vähän haasteellista, sillä aina jostain liukuu eteen joku omissa maailmoissaan oleva, tai puhelimensa lumoissa oleva luistelija. Kyllä, tuo tapa on päässyt yleistymään harmillisesti.

Jatkossa?

Tuon potentiaalisen kunnon kohottamisen kohdalla olen päätynyt ns. vuorottelevaan tyyliin, eli joka toinen viikko otan iltalenkkien ohelle salitreeniin esim. 20-30 minuutin vauhdikkaan polkemisen kuntopyörällä, tosin kevyellä vastuksella. Toistaiseksi tämä on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Nuo iltalenkit ovat pituudeltaan vaihtelevia. Joskus väsyneempänä alle 10 minuutin ”minilenkki” riittää, joskus taas puoli tuntia. Periaatteessa lenkki voisi olla pidempi, mutta ne ajoittuvat sen verran iltaan, että pidemmät käppäilyt häiritsisivät yöunia. Lihaskestävyytta voisi vähitellen alkaa ottaa mukaan samaan tapaan, mutta alkuun riittävän harvoin. Ja ehkä jatkossakin..

Ihan jo vastapainona yritän jatkossakin osallistua kerran viikossa (mahdollisuuksien mukaan) joogatunnille. Lähiaikoina tarkoitus olisi testata muitakin tunteja. Lisää aiheesta löytyy täältä. Osa joogaharjoitteista on kulkeutunut jopa kotiin asti, ja myönnän olevani niiden vaikutukseen ihan tyytyväinen. En siis ole kokenut mitään suuria ahaa-elämyksiä, mutta hidastempoiset liikesarjat hengityksen tahdissa auttavat keskittymiskyvyn kehittämisessä. Tai ylläpitämisessä?

Jään puolella askeltekniikka ja teränkäyttöharjoitukset saisivat saada vielän vähän enemmän painoarvoa, mutta uskon niiden lisääntyvät erityisesti mieleen tulee uusia yhdistelmiä. Tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttava walley -hypyt, silmukka ”väärään” suuntaan sekä chocktawit. Jälkimmäisiä tehdessäni muistutan varmaan humalaista karhua. Hypyissä pysyttäydyn tekniikkaan keskittymisessä lukuisten toistojen sijaan, sillä jostain kumman syystä oikean tekniikan hakeminen on vienyt pidemmälle. Outoa..

Yleisasenteessa pyrin rentouteen sekä siihen, että harjoittelukertoja saa jäädä myös pois. Tällaisiin hetkiin ”oikeuttaa” aikataulujen ohella tarve levätä. Esim. jos samalla viikolla on enemmän työ(harjoittelu)tehtäviä, liian tiukka minuuttiaikataulu selkeästi heikentää palautumista, mikä taas vaikuttaa moneen muuhun asiaan. Ja mukavampaahan se on harjoitella kun keskittyminen onnistuu sekä henkisellä että fyysisellä tasolla.

Miten teidän syksyn treenit ovat sujuneet?