Ekologisuuden ikuisuushaasteita

En voi kehua itseäni korkean tason talousihmiseksi. Kenties yllän johonkin keskitasolle. Myönnän ekologinen elämäntapa kiinnostaan, mutta en ole valmis heittäytymään ääripäihin. Oma toimintaminen on pienimuotoista mutta pitkäkestoista. Ajoittain tuntuu ikävältä, että motivaatiota ekologiseen elämäntyyliin on hyödynnetty kaupallisuudessa. Tavallaan hyvä asia, mutta tuotteiden ylihintaisuutta en aina ymmärrä. Tai ymmärrän ehkä: pienen tuottajan on otettavat suuremmat hinnat. 

Voiko ekologisia valintoja tehdä helposti ja edullisesti? Entä ovatko tehdyn valinnan ja toiminnan hyödyt todellisuudessa suuret, ja onko ekologinen valinta aina mahdollinen vaihtoehto?

Etikka

Puhdistusaine, hoitoaine hiuksille, huuhteluaine jne. Tuo kirpakka neste on varsin monikäyttöistä. Etikkaa voi kuulemma käyttää myös ns. Putkenavaajana lievemmissä tukoksissa. Jossain kämpässä tätä kokeilin, mutta huonot putket eivät oikein antaneet osviittaa toimiko etikka vai ei. Keittiön pesualtaan tukkeutumista odotellessa... pitäisikö vähän edesauttaa? :D

Kestotuotteiden suosiminen (harjoitteilla..)

Okei, tälle alueelle en ole yltänyt. Taustalla kummittelevat laiskuus sekä valinnanvaikeus mihin kestotuotteiden suosimisen kohdistaisi. Kauppakassi lienee ainoa tällä hetkellä. Joskus mietin kestosuodatinpusseja. No, tämä jäi lähinnä kahvinjuonnin radikaaliin vähentämiseen. Mutta jos kahvinjuonti joskus palaakin tavaksi, voisihan niitä suodatinpusseja vaihtaa kestoversioihin..

Yksi saamani vinkki kiinnosti jonkin verran: kestovanulaput joita voisi itsekin ommella. Niin pitkälle en ole päässyt että kävisin läpi käytettävissä ja joutilaana olevat kangasmateriaalit. -Kyllähän niitä olisi..

Pakko valita ääripää?

“En voi olla 100%:sesti vegaani, ne oikeat tuotteet ovat todella hintavia, olen allerginen näille tuotteille jne.” On totta että esimerkiksi kaikki vegaaniset tuotteet eivät oikeasti sovi kaikille, ja osan terveys vaatii edes osittaisen sekaruokavalion. Allekirjoitan myös sen, että osa “ekotuotteista” on hivenen hintavia suhteessa laatuun.

Miten tällaisessa umpikujassa voi toimia? En voi tarjota mitään tyhjentävää vastausta, korkeintaan oman näkemykseni: Ääripäätä edustava ratkaisu ei ole pakollinen. Otan esimerkiksi viilin valmistamisen mihin olen tapana jämähtänyt. Siemenviiliksi tulee kyllä ostettua viilipurkki. Muuten purkkeja tulee ostettua reippaasti vähemmän. En ole pitänyt kirjaa muovijätteen määrästä, mutta jopa meikäläisen matikkapäällä voi jonkinlaista vähennystä.

Yksittäisillä valinnoilla on siis vaikutuksensa. Ihmiset ovat erilaisia, mutta itse kuulun heihin joilla pienet muutokset jäävät pysyvämmäksi tavaksi. Osalle ääripään ratkaisut voivat sopia. Itse kuuluun kategoriaan “hitaasti hyvä tulee”.



100% vs. 0%

Vaihtoina vain joko-tai?

Valinnan todellinen hyöty?

Ns. ekologiset valinnat ovat (mielestäni) petollisen helppo niputtaa yksittäisiin suurempiin kategorioihin. Esimerkiksi kasvisruoka, erityisesti vegaaninen ei välttämättä ole ekolosuuden suhteen aina paras vaihtoehto. Kanssani saa olla eri mieltä. Hyvänä esimerkkinä toimivat maapallon toiselta puolelta kuljetetut tuotteet.

Tätä näkemystä ei varmaankaan tulisi missään nimessä julkaista, mutta yksi korona -pandemian hyvistä puolista saattaa hyvällä onnella olla lähempänä tuotettujen elintarvikkeiden suosion lisääntyminen. -Ja ehkä tarpeen? Toisaalta ennustukset lienee parempi jättää tähän.

Hyvä paha autoilu..

Autoilu oli erityisesti ilmastokysymysten alkuvaiheessa teloituslistalla. Erityisesti pk-seudulla panostus kohdistui citypyöriin ja joukkoliikenteen suosimiseen. Nyt pyöräilyn itsekin aloittaneena (omalla pyörällä) ihan työn vuoksi totean kulkutavan toimivaksi. Itse asiassa aikaa menee lähes saman verran kuin julkisilla, jotka kiertelevät, saattavat myöhästyä jne.

Siirtyessä kehä III:n, tai ylipäänsä kaupunkien ulkopuolelle tilanne voi muuttua. Joukkoliikenne ei ole samaa tasoa kaikkialla Suomessa ja välimatkat muuttuvat moninkertaisiksi. Rehellisyyden nimissä oma kuntoni ei välttämättä riitä polkemaan 50 kilometriä päivässä etenkään räntämyrskyn helliessä. Kyllä, valitsen auton jos se todellakin on ainoa vaihtoehto.

Vuosia sitten pyöräilin n. 20 km/päivä. Kieltämättä paluureissu tuntui uuvuttavalta, kiitos vastatuulen. Jos rehellisiä ollaan, valitsisin kompromissin: Voisin pyöräillä aina kun mahdollista, mutta mahdollisuus taittaa matka autolla olisi myös ihan mukava lisä. En usko että olen aivan rapakunnossa, mutta siinä vaiheessa kun matkaan lisätään vaikkapa 10 km/suunta eikä joukkoliikennettä ole, jostain syystä auto muuttuu houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.

Yhteenvetoa

Muutokset eivät siis (mielestäni) vaadi ääripään ratkaisuja eikä hurjia investointeja. Jopa lähikaupan valikoima voi tarjota ihan toimivia ratkaisuja. Valitako suuria vai pieniä muutoksia, se riippuu ihmisestä. Vaikka itse olen hitaasti kehittyvä, se ei sulje pois mahdollisuutta etteikö suuremmat muutokset toimisi osalle. Välillä kieltämättä hieman kadehdin sellaista “kerralla kunnolla” -ihmistyyppiä.

Vaikka esimerkiksi kestotuotteiden käyttöönotossa ainakin meikäläisellä on parantamisen varaa, toisaalta.. kukaan ei ole täydellinen? Itse kuulun niihin masokisteihin, jotka pitävät ikuisuusprojekteista. Ehkä joskus löydän itseni ompelemasta kestoversioita vanulapuista.

Autoilun suhteen minulla ei aivan yksinkertaista näkemystä. Auton käyttötarve riippuu monesta asiasta, mutta paikkakunnalla ja joukkoliikenteen toimivuudella näyttäisi olevan suuri merkitys. Myönnän kritisoivani oikeasti turhaa autoilua. Tällä tarkoitan esimerkiksi kyläilyreissua 20 metrin päähän ilman, että esimerkiksi kipeä jalka tai selkä vaivaa. Olen suhteellisen tyytyväinen asuinpaikkani joukkoliikenteeseen. Vällillä tietoisuus matkan taittumisesta nopeammin omalla autolla mietityttää.

Toistaiseksi selviän pyörällä ja joukkoliikenteellä. Jos oma auto tulee joskus pakolliseksi ja perustelluksi, silloin auton hankinta muuttuu ajankohtaiseksi. Toisaalta epilepsia jossain määrin määrittelee autoilun mahdollisuutta. Yksi iso kohtaus → ajo-oikeuden menettäminen vähintään puoleksi vuodeksi.

Millainen tyyli ekologisen elämäntavan edistämiseksi on hyvä? -Totta puhuen, ei aavistustakaan. Jos kuitenkin uskaltaudun heittämään hieman selkeämpiä mielipiteitä, yliviivaisin pois muun muuassa toiminnan johon liittyy syyllistämistä, syyllisyydentuntoa tai esimerkiksi pakonomaisuutta. Hieman eri asioita yhdistäen voisin todeta, että toiminta ekologisen elämäntyylin edistämiseksi on asia, jolle tulee rehellisesti vastattua “tahdon”. En viittaa tällä ylivakavaan sitoutumiseen, vaan toimintaan omasta vapaasta tahdosta.

Millainen tyyli sinulle sopii parhaiten: kerralla kunnolla vai vähitellen?

Kuinka usein -kysymyksiä ja vastauksia: Ei tästä kiitettävää arvosanaa saa..

Terve.fi:n blogeja selatessani törmäsin tällaiseen kyselyyn. Kieltämättä houkutus oli niin suuri, että pitihän tällaiseen vastata! Totta puhuen tämä oli hivenen noloa, sillä kysely paljasti brutaalin tehokkaasti myös asiat, joissa todellakin voisin skarpata..

Vaihdat lakanat

Kerran viikossa, mutta tyynyliinan kahdesti. Kummasti iho alkoi voida paremmin kun sitä vasten tuli pikkiriikksen puhtaampi kangas. Olemme varmaan kuin vanha aviopari puolison kanssa, mutta kerran viikossa on ns. virallinen, nimenomaan lakanapyykkiin kohdistettu pyykkipäivä: sunnuntai.

Vaihdat pyyhkeet?

Hmm, taitaa mennä pyykkipäivän yhteydessä. Kieltämättä käsipyyhkeen voisi vaihtaa pari kertaa viikossa, mutta jostain mystisestä syystä ajatus ei ole yltänyt käytännön tasolle. Koska vika ei ole minussa itsessäni, syytän mm. ilmastonmuutosta, globaalia poliittista tilannetta seka rasvatonta raejuustoa. Jälkimmäinen on tosin pysynyt kaupassa, mutta vaikuttaa varmasti käsipyyhkeiden vaihtotiheyteen.

Peset hiukset?

Suunnilleen 3-4 päivän välein, eli kahdesti viikossa. Vaikka tukka ehtii tuossa ajassa rasvoittua ihan näkyvästi, päänahka ei pitäisi lyhyemmistä pesuväleistä. Onneksi tämän lähes peffaan asti ulottuvan kuontalon saa koottua ”sliipatuksi” nutturaksi tai lettiponnariksi, jolloin (toivottavasti) lopputulos muistuttaa esim. geelillä käsiteltyä kampausta. Elän tässä toivossa..

Soitat isälle/äidille?

Kieltämättä voisin olla aktiivisempi, mutta suunnilleen 1-2 kertaa viikossa. Kai?? Olen erityisesti arkena pitkälti omassa kuplassani kaiken tekemisen vuoksi. Hommat tulevat hoidetuiksi, mutta valitettavasti unohdan etten ole maapallolla ainoa ihminen. Tämä on minussa ikävä piirre, johon todellakin haluaisin saada jotain muutosta.

Näen vanhempiasi?

Luulen että suunnilleen kerran kuukaudessa, mutta sentään säännöllisesti. Näkemisiä osaksi rajoittaa satunnainen vapaaehtoistoiminta, mikä ajoitttuu viikonlopuille. Viikolla taas yritän saada haalittua työkeikkoja. Välillä, tai itse asiassa joka päivä toivon niin kovasti pääseväni selkeän työelämän pariin, jolloin voisi vähän suunnitella tekemisiä pidemmälle kuin tulevaksi viikoksi. Tosin oman alani töihin yllätys yllätys liittyy viikonlopputyötä, mutta toisaalta myös arkivapaita.

Käyt leffassa?

Hah! En koskaan! Siitä on useampi vuosi kun puolison kanssa kävimme elokuvissa! Olen leffojen suhteen äärimmäisen laiska ihminen. Lisäksi elokuvateatteri on ympäristönä haasteellinen: Pimeys ja mukavat penkit johtavat ilmiöön nimeltä torkahtaminen. Totta puhuen olen tällä ominaisuudella mm. loukannut paria tuttua ja meinannut joutua koulussa vaikeuksiin...Nyt on pakko ottaa mukaan pieni nostalgiatuokio! Lukiossa meillä oli aamulla liikuntaa, ja sen jälkeen maantietoa. Pelasimme jalkapalloa kylmässä tihkusateessa. No, onneksi vaihtovaatteet olivat mukana.

Maantiedon tunnilla opettaja oli päättänyt että sillä tunnilla katsotaan videoita. Kyllä, olen niin vanha. Lämmin luokka, pimeys ja liikunnan aiheuttama raukeus olivat huono yhdistelmä. Dokumentissa ei ollut mitään vikaa, mutta sentti sentiltä pääni laskeutui kohti pulpettia. Ja sitten silmätkin painuivat kiinni. Onneksi takanani istuva ystäväni onnistui tökkimään minua kynällä hereille. Vältin siis äänekkäät kuorsaukset, kuolan valumisen yms. Niin, en käy leffassa koska pelkään nukahtavani.

Föönaat hiukset?

Todella harvoin. Olen viime aikoina alkanut pestä tukan salitreenin jälkeen jos tukanpesun aika on. Silloin luonnollisesti tukka pitää föönata kuivaksi, mutta hiuksia säästääkseni (ajan sijaan) käytän matalinta lämpötilaa. Jos rehellisiä ollaan, eivät hiukseni kovin hehkeäksi siinäkään tule..

Putsaat lattiakaivot?

Tässä olen totaalinen diktaattori! Tosin syystä.. olen vaatinut että jokainen suihkussa käynyt pyyhkii käyntinsä jälkeen lattiakaivon päältä minimaalisetkin hiukset. Syy on yksinkertainen: Inhoan lattiakaivon tarkempaa putsausta. Toki kunnollinenkin putsaus pitää välillä tehdä, mutta tällä toimenpiteellä homma ei välttämättä laukaise oksennusrefleksia. Jos joku kysyy eikö lattiakaivo kannattaisi putsata myös kunnolla kerran pari viikossa, katson parhaaksi vaihtaa puheenaihetta.

Käyt metsässä?

Todella harvoin, ellei noita ulkoilupuistoja lasketa metsäksi? Onhan siinä toki ympärillä metsää, mutta rajoittuneena sekä suuntavaistottomuudella varustettuna pysyttäydyn lenkkipolulla.

Käyt suihkussa?

Totta puhuen päivittäin, vaikka iho hieman protestoi. Onneksi babyoil vaientaa edes vähän.. Syy päivittäiseen suihkussa käymiseen on yksinkertainen: Liikun päivittäin sen verran, että hiki nousee pintaan. Ehkä osa pitää päivittäistä suihkussa käymistä turhana, mutta minulle se on ympäristöteko. Olisin nimittäin aikamoinen haitta ympäristölleni..

Sanot läheisille, että rakastat heitä?

Puolisolle tätä tulee sanottua säännöllisemmin, muille.. ei pahemmin. Osoitan asian mieluummin sanoilla ja teoilla. En ole koskaan osannut puhua tunteista ihmisille, korkeintaan jos joku asia ilahduttaa tai ketuttaa, samoin myös vastavuoroisesti kuunnellen.

Tarkistat kuivakaapin sisällön?

Sinne ei oikeastaan jouda kertymään ylimääräistä, kun tavaraa ostellaan vain käyttötarpeen mukaan. Juu, olen tylsä. Simppeleiden mausteiden ohella kaurahiutaleet, perunajauhot ja vehnäjauhot ovat ns. vakiosettiä.

Peset vessan?

Jos pönttöä meinataan, pyrin kahteen kertaan viikossa ja jos jotain silmin havaittavaa on kertynyt. Muiden alueiden kanssa en pidä tarkkaa kirjaa puhdistuksesta, mutta pintoja tulee pyyhittyä 2-4 kertaa viikosta. Jotenkin inhottaa jos esim. lavuaarin pinnassa näkyy pölyä tai muuta asiaankuulumatonta. Laiskempi olen esim. suihkun puolen seinäkaakeleiden putsaamisessa, kiitos tämä huiman 158 -senttisen varteni.. Kyllä, omistamme parikin jakkaraa sekä alumiinitikkaat, mutta niiden roudaaminen alle kolmen metrin päähän alkuperäisestä paikasta on vain ylitsepääsemättömän vaikeaa..

Puhdistat liesituulettimen?

Nyt tuli paha!! Ööh... jos unohdetaan kämpät tätä ennen, voin vedota siihen että olemme muuttaneet tähän vasta jokunen kuukausi sitten. Tosin tämäkin selitys taitaa olla pahasti vanhentunut..

Syöt noutoruokaa?

Se homma on vain jäänyt, kiitos nirsouteni. Jotenkin edes ajatus Hesburgerin ja pizza -paikkojen tarjonnasta ei houkuttele yhtään. Lasketaanko riisipiirakka noutoruuaksi?

Valehtelet?

Valkoisia valheita tulee lauottua varmaan päivittäin, ihan itsesuojeluvaiston vuoksi, ja toisaalta en haluaisi tietoisesti loukata muita ihmisiä. Sellaista ”virallista” valehtelua harrastan todella vähän, sillä olen todella surkea valehtelija. Samaan kategoriaan kuitenkin varmaan lasketaan asioiden kertominen muutamia yksityiskohtia skipaten.

Riitelet suhteessa?

Okei, älkää käsittäkö väärin, en todellakaan ole mikään pyhimys! Mutta olen todella huono riitelemään. Osoitan kyllä närkästykseni/tyytymättömyyteni äänensävyllä ja ihan selkeällä verbaalisella ilmaisulla. Toisaalta olemme puolison kanssa välttäneet suuremmat riidat sopimalla jo suhteen alussa mm. ärsyttävien asioiden viimeisestä käyttöpäivästä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos toinen sanoo tai tekee jotain ärsyttävää, loukkaavaa tms., asiasta valitetaan parin viikon sisällä, eikä palata siihen esimerkiksi kolmen vuoden päästä suuremman riidan muodossa.

Sheivaat?

En sheivaa, epiloin. Nim. Ilmeisesti vähän masokisti..

Vaihdat hammasharjan?

Useammin kuin aiemmin, mutten todellakaan niin usein kuin pitäisi :D

Käyt kirjastossa?

Hmm, ehkä 2-3 kertaa viikossa. Käyntien määrä riippuu lukunopeudesta.

Peset peitot ja tyynyt?

No en ainakaan niin usein kuin pitäisi! Tekisinkö asiassa korjausliikkeen? Hmm, voinko taas syyttää ilmastonmuutosta, rasvatonta raejuustoa ja poliittista tilannetta?

Syöt herkkuja?

”Herkku” on mielestäni laaja käsite. Karkkia, leivoksia, sipsejä, jäätelöä yms. en syö pahemmin, todella harvoin sillä en erityisemmin näistä pidä. Leivästä sen sijaan tykkään kovasti! Anteeksi itseni kehuminen, mutta itse tehty pinaattileipä on huippuhyvää etenkin tuoreena!

Peset rintsikat?

Riippuu paljolti siitä miten paljon hikoilen käytön aikana. Jos hikeä pukkaa myös treenin ulkopuolella (salilla käytän erikseen toppia tai urheilurintsikoita), rintsikat joutavat seuraavaan pesuun, muussa tapauksessa pari päivää menee.

Leivot?

1-2 kertaa viikossa pitää leipiä tehdä, kun joku syö ne liian nopeasti. Outoa kyllä, puoliso ehtii ottamaan pari palaa. Sitten leipä jotenkin erikoisesti katoaa.. (Älkää nyt minua epäilkö!)

Siivoat jääkaapin?

Näkyvät tahrat tulee putsattua saman tien, mutta kunnon siivoamista pitäisi kyllä tehdä useammin. Tällä hetkellä saldo taitaa olla korkeintaan pari kertaa vuodessa, eli eipä ole kehumista..

Käyt puntarilla?

Aika harvoin nykyään, ehkä 0-4 kertaa kuukaudessa? Jostain syystä paino kiinnostaa erittäin vähän.

Komennat miestäsi?

Komennan vähän, mutta minulla hieman kierompi tapa toimia. Esimerkiksi roskiksia tyhjentäessäni jätän vietävät roskapussit ulko-oven eteen juuri silloin, kun puoliso on menossa ovesta ulos. Oho..mites ne pussit siihen eksyivät juuri nyt?! Mainittakoon että teen kyllä osuuteni roskien viemisestä!

Syöt irtokarkkeja?

Olen tylsä: En yhtään.

Peset pyykkiä?

Kai se kone surraa keskimäärin joka toinen tai joka kolmas päivä. 40 asteen pesuja tulee enemmän, ja 30 asteen kerran viikossa. Sunnuntai on suuri ja pyhitetty päivä: Silloin pestään lakanat ja pyyhkeet 60 asteessa. Oi.

Käyt hammaslääkärissä?

Tuota noin.. yleensä siinä vaiheessa kun tajuan ettei vaiva mene itsekseen ohi :D

Käyt kaupassa?

Päivittäin. Juu, todella noloa! Toisaalta minulla on tarkka päiväbudjetti, mikä vaatii ostoslistan tekemistä eikä heräteostoksille jää tilaa. Olisi kiva käydä harvemmin, mutta näin autottomana se ei oikein onnistu.

Peset ikkunat?

Hmm.. kun en kestä katsoa niitä likaa keränneinä? Toisin sanoen kerran vuodessa pesen parvekkeen lasit. Yleensä pari päivää pesun jälkeen lintu koristelee parikin lasia kerralla :D

Vaihdat sukat?

Kyllä ne päivittäin tulee vaihdettua.

Olet eri mieltä miehen kanssa?

Säännöllisesti erityisesti seuraavasta aiheesta: perunaa vai pastaa lisukkeeksi?

Siivoat?

Joka päivä jonkin verran, sillä inhoan suursiivouksia. Juuri nyt on meneillään hidas tavarainventaario, joka todellisuudessa taitaa olla kestoprojekti.

Tarkistat toimiiko palovaroitin?

Kun se pirulainen alkaa piippailla, ja yleensä tämä tapahtuu keskellä yötä. Eli liian harvoin..

Peset autosi?

Voin pestä mielikuvitusautoni vaikka päivittäin? Kiitos epilepsian, meikäläisen autohaaveet (jotka olivat aika vähäiset) siirtyivät hieman.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit?

Periaatteessa päivittäin, kun onnistun missaamaan juuri sen vaatteen tai muun esineen mitä etsin, vaikka se on käytännössä katsoen nenäni edessä. Yleensä homma sitten laajenee läpikäymiseksi.

Siivoat lääkekaapin?

Lääkkeiden kanssa on sama kuin mausteiden yms., siellä on vain ne pakolliset joita menee päivittäin. Ts. esimerkiksi epilepsialääkeeni.

Puhdistat hiukset harjasta?

Joka harjauskerran jälkeen. Olen jälleen tylsä :D

Hmm, liesituulettimen, lattiakaivon, peittojen ja tyynyjen putsaamisessa voisin siis vähän skarpata, samoin hammasharjan vaihtamisessa. Jotenkin tuo kaikki vain jää, vaikka miten tekisi lupauksia uutenavuotena tai milloin tahansa. No, ainakin on ikuisuusprojekteja.. Jääkööt kuvat tällä kertaa vähemmälle, sillä aivokapasiteettini taitaa mennä to do -listan väsäämiseen. 

Autoton ja vegeilijä: Pelkästään ekologisista syistä?

Ilmastokysymykset lienevät eräänlainen kestosuosikki puheenaiheissa. -Ja sitäkin enemmän aiheissa joista kiistellä. Uskaltaako tässä enää astua lentokoneeseen tai autoon. Vaikka laivaliikenne on myös tehokas päästöjen suhteen, jostain syystä laivalla matkustaminen on sallitumpi vaihtoehto. Polkupyörä ja jalat ovat periaatteessa hyvä vaihtoehto, mutta käytettävien tarvikkeiden ohella ongelmana on uloshengitys CO2 -päästöinen. Soo soo..

Olen viettänyt autotonta elämää melkein yhtä pitkään kuin pesco -vegetaristista ruokavaliota. Oikeastaan sekin alkaa olla ehkä 70%:sesti vegaaninen.

Autottomuus → Todellisuudessa ajokielto

Risut ja ruusut epilepsialla. Kohtaus nimittäin johti ajokieltoon. Miten pitkään kielto on voimassa, siitä ei ole tarkkaa tietoa. Asiaan vaikuttava monet tekijät, mutta ensisijaisena on kohtausten määrä.

Hienoa! En käytä autoa, vaan matkusta ainoastaan joukkoliikenteen tai mahdollisten kimppakyyden avittamana. Taksiakaan ei pahemmin tule käytettyä. On hetkiä joina oma auto olisi todella luksusta, sillä joukkoliikenne ei toimi mutkattomasti aivan kaikilla reiteillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että samaisen matkan taittaisi autolla n. 20 minuutissa, mutta julkisilla reissuun menee yli tunti. Eli oma auto ja mahdollisuus ajamiseen kyllä ajoittain houkuttelisi.

Maituotuotteiden vähentäminen → vatsaoireiden helpottaminen

Juu, tuli tosiaan varmaan pari vuotta takaperin vaihdettua erityisesti maidot ja osa maitotuotteista kasviperäisiin, eli kaura -ja soijatuotteisiin. Tämä luonnollisesti lisäsi ruokavalioni vegaanista osiota.

Taustalla oli kuitenkin ensisijaisesti kenkkuileva vatsa, jonka todella rauhoittui maitotuotteiden vähentämisen seurauksena. Edes laktoosittomuus ei auttanut, vaan maitotuotteita oli todella vähennettävä. En halunnut heti siirtyä maidottomalle linjalle, sillä halusin pitää kehoni kyvyn käsitellä maitotuotteita.

Onhan se hienoa, että erityisesi kauratuotteet ovat suurimmaksi osaksi lähiruokaa (tai sitten ei??), ja hiilijalanjälkikin ilmeisesti pienenee. Käytän myös soijatuotteita, minkä seurauksena luonnollisesti saan painia soimaavan omantunnon parissa: ”Tämä tuote on kuljetettua ties mistä.. miten saatoit! Soo soo..” Huh, saa nähdä koska annan äänelle luovutusvoiton!

Lihattomuus → taipumus korkeaan kolesteroliin

Olen ollut pesco-vegetaristi tosiaan yli 10 vuotta. Aikoinaan bioanalyytikan opintoihin liittyvissä testeissä huomasin, että kolesterolitaso on suhteessa ruokavalioon korkeahko. Tuolloin söin myös punaista lihaa, joskin rajoitetusti. Tajusin kuitenkin, että nyt arvonnassa huonoon rasva-aineenvaihduntaan viittava geenipalkinto oli arvonnassa ostunut meikäläiselle. Vähitellen liha ruokavaliossa väheni, ja vatsani alkoi protestoida. Skipataan yksityiskohdat..

Syön myös kalaa aika harvoin, ehkä kerran pari kuukaudessa. Sen myönnän, että liivatteen kanssa en viitsi kytätä jokaista tuoteselostetta. Taloudessamme käytetään arkiruuassa suurimmaksi osaksi vegaanisia raaka-aineita, mutta enemmänkin käytännön syistä: ne toimivat. Nyhtökaura valitettavasti oli siirrettävä punaiselle listalle. Selitys: vatsa.

Mutta juusto ja kananmuna.. niiden kulutusta jouduin vuosi takaperin vähentämään. Labrakokeet kun paljastivat kolesterolitasot hävyttömän korkeiksi. Lääkäri ohjeisti minua vähentämään mm. punaisen lihan ja kovien rasvojen kulutusta, alkoholin käyttöä sekä lisäämään liikuntaa. Kaikki tämä oli tosin tehty 10 vuotta sitten. Mutta kovien rasvojen liikakulutuksesta jäin kiinni: kananmunaa päivittäin ja leivän päällä täysrasvaista juustoa. Ups!! No, jätin kananmunat vähemmälle, mutten täysin pois. Täysrasvaiset juustot vaihtuivat kevyempään. Kas kummaa, kolestoriarvot tipahtivat 10 yksikköä seuraaviin kokeisiin mennessä.

Todella vähäinen shoppailu → kiinnostuksen puute lajiin

No kun ei jaksa!! Kävelen kyllä vaatekauppojen ohi ja saatan pikaisesti arvioida vaatteet asteikolla ”kyllä-ehkä-ei”. En jaksa pysähtyä, vaan määränpää (koti, punttis, jäähalli, työpaikka, kirkko tms.) kiinnostaa enemmän. Ajatus vaaterekkien sekaan pujahtamisesta tilaan jossa bassovahvistin tuo väkisin esiin soitettavan musiikin rytmin sekä miksatut äänet ei vaan vedä puoleensa.

Toki siinä vaiheessa ostan vaatteita kun tarvitsen niitä, mutta shoppailijana myönnän olevani häpeällisen laiska.

Kotiruoka → En tykkää valmisruuista

En syö oikeastaan yhtään valmisruokaa. Tai onhan jokunen poikkeus: kalapuikot ja tarjouskoriin eksyneet vegaaniset pyörykät, pihvit yms. Vai ovatko mainitut enemmänkin ”puolieineksiä”? Valmisruuilla tarkoitan siis kokonaisia annoksia, jotka lämmitetään mikrossa tai uunissa: kiusaukset, pizzat yms.

Jos joku myöntää näitä harrastavansa, reaktiotani ei tarvitse pelätä: en yksinkertaisesti pidä valmisruuista. Nirsous siis pakottaa tekemään ruuat itse. Onhan se toki kiva, kun pakkausjätettä tulee vähemmän, ruoka tulee edullisemmaksi ja riittää pidemmäksi aikaa. Mikäli joku luulee minua ahkeraksi ruuanlaittajaksi, annan saman tien mahdolliset ruusut ja risut takaisin: Teen todella nopeasti valmistettavissa olevia ruokia: Kastike & lisuke, laatikoita ja keittoja.

Kalapuikkojen seuraksi teen yleensä esim. pinaattikastikkeen, joka valmistetaan samalla taktiikalla kuin lettutaikina: Jauhot ja (kaura/soija)maito sekaisin, kuumalle liedelle, sekoitetaan koko ajan, sekaan pinaatti ja suola → Lopulta litku saostuu → kastike ilman ilkeitä kovia rasvoja. (tadaa!) Suosittelen tätä tyyliä kaikille, joilla on geeneissä huonon rasva-aineenvaihdunnan ohella taipumus saada aikaan klimppikastiketta.

Pohdintaa

Voi miten ekologista elämää olenkaan onnistunut elämään! Vielä kun tuottaisin 70% kämpän sähköstä itse ja kasvattaisin kasvikseni (paprikan tuotto on hieman heikkoa), kyllä tässä saisi sädekehän pään päälle! -Vaan ei. Olen sama p**kapää kuin ennenkin.

Kulissien takana on sattuman ohella terveydellisiä tekijöitä, mutta sattuma on johtanut siihen, että vaadittavat toimenpiteet johtavat ekologisempaan toimintaan. Kuten totesin, tässä elämäntilanteessa ajokielto oikeasti ajoittain potuttaa ja ennen kaikkea rajoittaa mahdollisuuksia työelämässä. Ruuan suhteen minulle on tärkeää se, että se on syötävää, eli ei maistu pahalle.

No, kiinnostaako rakkaan maapallomme tila lainkaan? -Tottahan toki. Myönnän olevani jollekin taholle kiitollinen siitä, että elämä/kroppani on pakottanut minut näihin vaihtoehtoihin. Ikävä tunnustaa, mutta niinkin itsekäs asia kuin terveys on motivoinut paremmin kuin yhteisöllisempi hyöty. Mutta kun esimerkiksi tienaan enemmän, olisi hienoa jos minulla olisi mahdollisuus hankkia hybridiauto. Todennäköisesti jatkaisin second hand -tuotteiden suosimista, enkä tiedä herääkö sisäinen shoppailijani tästä koskaan. Kieltämättä olisi kiva matkustella, mutta luulen että sekin puuha tapahtuu korkeintaan pari kertaa vuodessa. Toisaalta ehkä kaikkein eniten toivon, että voisin tavalla toisella tukea tai kannustaa ihmisiä tukemaan teknologian kehittämistä niin, että se puolestaan mahdollistaisi ekologisempiin ratkaisuihin.

Mikä tällaisen puolimasentavan tekstin kirjoittamiseen sitten motivoi? Vaikken mikään täydellinen olekaan, tuskin edes täysin hyvä, joskus myönnän ärsyyntyväni siitä sävystä, millä omia ”ekotekoja” tuodaan esille. Usein niistä kantautuu ”parempi ihminen” -asenne, mihin luonnollisesti kuuluu ajatus siitä, että toisin toimivat ovat huonompia. Niin kauan kuin muistan, olen pitänyt luonnonsuojelua, tai omassa sanastossani luomakunnan huolehtimista ns. yhteispelinä, en yksilölajina jossa kilpaillaan toisia vastaan. Tästä syystä aiheeseen liittyvä syyllistäminen saa minut näkemään punaista. Ja päälle asian kaupallistaminen..

Ehkä juuri mainittu ärtymys ja harmistus ovat siis taustalla. Toisaalta jaan mielelläni reseptejä ja muita mahdollisia vinkkejä, joita yhdistää helppous ja edullisuus. En myöskään halua, että ekologisuus olisi kiinni varallisuudesta. Itse hyödynnän juuri kaikkein edullisimpia mutta toimivia tuotteita: soijarouhe -ja suikaleet, kuivattu herne (hernekeitto), palkokasvit yms., ja luonnollisesti kauden kasvikset. En ole aikoihin astunut sisään esim. Ruohonjuureet, vaikka kyseisestä liikkeestä pidänkin. En siis ainkaan koe olevani kenenkään yläpuolella, mutta on ollut hauska huomata, että esim. vegaaniset ruuat ja ekologiset valinnat ovat mahdollisia ihan ”taviksillekin”. -Ja erittäin mielelläni olen yksi heistä.