torstai 28. helmikuuta 2019

Tämän viikon helpot, edulliset ja vegaaniset arkiruuat: Pastavuokaa ja wokkia


Dodiih, taas ihanaiset arkiruuat pääsevät estradille! Taas kerran totean, että tärkeimmät kriteerit ”menua” suunniteltaessa ovat terveellisyys ja edullisuus. Lisäplussaa antavat ekologisuus (lähiruoka ja mahdollisimman pieni jätemäärä) ja tietenkin helppous. Tällä viikolla ensimmäisen ruuan kohdalla tarve minimalisoida mahdollinen hävikki ohjasi hieman ruokavalintoja. Toisen kohdalla helppous ja nopeus taisivat mennä kaiken muun edelle.

Valitettavasti ensimmäisestä ruuasta en saanut kuvia, koska muistin koko asian vasta kun ruoka oli vatsassani. -Enkä tiedä olisiko kuvamateriaali siinä vaiheessa ollut ihan parasta mahdollista.. Mutta asiaan!

Tomaattinen kikherne-pastavuoka
  • 2 keitettyä perunaa (nämä piti saada käyttöön)
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 1 prk kikherneitä (Lidl)
  • 1 pakkaus tomaattipyrettä (Rainbown, oli tosi mukava käyttää!)
  • 1 suippopaprika
  • 3 keskikokoista porkkanaa paloiteltuna
  • 2 pientä sipulia (loppuivat pirulaiset kesken)
  • n. vajaa 3 dl kokojyväpastaa (penne)
  • 1 tkl herkkusieniä (Lidl)
  • suolaa, mustapippuria ja basilikaa

Kuvahaun tulos haulle penne pasta tumma


Paista pilkottu sipuli, porkkanat ja suippopaprika wok -pannulla. Keitä samalla pasta sen kypsyiseksi kuin tykkäät. Lisää pannuun kikherneet, tomaattimurska, herkkusienet, tomaattipyree, mausteet, ja lopuksi keitetty pasta. Seuraavaksi.. ai, se tulikin valmiiksi!

Currylla maustettu wokki
  • 1 iso sipuli
  • 3 porkkanaa
  • 1 pussi wokkivihanneksia (Lidl)
  • 1 pakkaus nuudeleita
  • 1 prk kidneypapuja (Lidl)
  • Currya, jeeraa, mustapippuria ja suolaa

Paista pilkotut kasvikset ja wokkivihannekset, keitä nuudelit samalla. Lisää vihannesten joukkoon kidneypavut, mausteet ja lopuksi nuudelit. Se olisikin siinä.



Kuvan mahdollinen sisältö: ruoka



Tämä viikko meni tosiaan tällaisilla ”pikaruuilla”, mutta hyvin maistuivat ja täyttivät. Ensi viikolla voisi väsätä vaihteeksi keittoa. Luulen että sosekeitto on seuraavaksi listalla, sillä sellaista ei ole hetkeen ollut. Ja se sopii mainiosti meikäläisen kaltaiselle, hivenen laiskistuneelle ruuanlaittajalle.. Ehdoton plussa tietenkin on mahdollisuus hyödyntää lähiruokaa, ts. perunaa ja porkkanaa.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Lapsuus ilman älylaitteita: Kuinka saimme aikamme kulumaan?



Olen omin korvin kuullut tämän ”nykyajan nuorison” kummastelevan kuinka me kalkkikset osasimme olla ilman älypuhelimia ja pelikoneita. No, omalla kohdallani heitän pienen oikaisun jälkimmäiseen: Ainakin me vuosimallia -85 koimme ajan suuren hienouden: 8-bittisen Nintendon. Saatan muistaa väärin, mutta pelien pelaaminen kävi vain voimien päälle. Vika saattoi olla minussakin, mutta pelejä ei kai saanut tallennettua. Tällöin pelaaminen läpi vaati oman aikansa.. Rehellisyyden nimissä meikäläisen perslihakset eivät siihen projektiin koskaan riittäneet. Vuosia myöhemmin Supernintendo mahdollisti sen hienouden, että pelit sai pelattua myös läpi.. sama rakkine on muuten tallessa vieläkin!


Kuvahaun tulos haulle super nintendo


Älypuhelimen hankkimisessa viivyttelin aika tavalla. Jotenkin tykkäsin ”perinteisestä” puhelimesta, enkä kaivannut siihen nettiä tai chatteja. Kun siirryin lopulta älypuhelimeen, vähitellen netti ja viestittelyvälineet tulivat tutuiksi. -Ehkä pientä addiktoitumista tapahtui. Välillä sitä miettiikin, miten ilman näitä onkaan selvitty. Yleensä se pohdinta johtaa vanhojen hyvien aikojen kaipuuseen. Kysymys kuuluu: Millaista elämä ja arki sitten olivat? Siirrytäänpä esimerkiksi 90- ja 2000 -luvun alkupuolelle..

Kavereille mentiin kylään
Jep! Lankapuhelimeen/kotipuhelimeen saatettiin toki soittaa, sillä kavereilla saattoi toki olla joskus menoakin. Puhelut olivat lyhyitä ja yksinkertaisia, ts. sovittiin paikka ja kellonaika. Sitten ulos ja kaverin luo! Matkan pituudesta riippuen reissu taittui jalan tai pyörällä. Kaverin luokse saattoi mennä myös ilman erillistä varoitusta, eli rimpauttamaan ovikelloa ja kysymään se klassinen kysymys: ”Voitsä olla mun kaa?” Jos läksyt ja muut vaadittavat hommat oli hoidettu, vastaus oli yleensä myöntävä.


Kuvahaun tulos haulle lankapuhelin


Eli kavereiden luokse mentiin tai he tulivat kylään ilman sen suurempia toimenpiteitä. Ei chattailua, ei keskusteluja Whatsapp -ryhmissä tai Instgrammin kuvien kommentointia. Puhelimet eivät myöskään kuuluneet yhdessäoloon. Pilapuhelut olivat toki tuolloin käytössä oleva kepponen, mutta itse en koskaan uskaltanut. Hah, olin nössö!

Leikittiin leluilla..
Me tosiaan leikimme. Mainittakoon että noihin aikoihin ”leluikä” kesti hieman pidempään, siis myös heillä joilla se päättyi aikaisemmin. Luulen että lähes jokainen alle 12-vuotias leikki leluilla, ja irtautuminen alkoi kai siinä 11-12 -vuotiaana. Nim. Leikin salaa Barbie -nukeilla vielä seiskaluokkalaisena..


Kuvahaun tulos haulle barbie doll 90s

Meillä tyttölapsilla Barbiet taisivat olla suosikkeja, mutta myös nuket. Olin kai siinä mielessä ”nolo”, että nukkeikäni jatkui leluiän loppuun asti. Tai ehkä ei ihan, luulen että kiinnostus nukkeihin loppui vähän aikaisemmin. Kyse lienee siis 1-2 vuodesta. Leikkimisen lisäksi piirtelimme kavereiden kanssa yhdessä musiikkia kuunnellen. Joskus katsottiin leffoja, mutta se oli harvinaisempaa syystä että..

Yleensä emme saaneet olla sisätiloissa
Meidän tosiaan ”ajettiin” ulos jos sää vähänkin näytti sopivalta. Jos joku pitää tätä brutaalina, ei meitä todellakaan komennettu vesisateeseen tai hirveään pakkaseen. Totta puhuen sellainen ”perus” ulkona oleminen ei kuulunut lempijuttuihini, en tiedä miksi.



Kuvahaun tulos haulle lisa simpson playing outside Leikisti oli tällaista?? :D


Tykkäsin kyllä käydä uimassa, hiihtämässä ja tietenkin luistelemassa. En vain oikein osannut leikkiä ulkona. Mutta kärrynpyöriä ja muita temppuja oli kiva harjoitella, samoin laskea talvella pulkalla mäkeä. Naapurissa asuvalla ystävälläni oli vieläkin hienompia välineitä: Stiga ja ”ufo”! Jälkimmäisellä laskeminen ei vain olllut aivan helppoa, sillä se mokoma kääntyi välillä.

Harrastukset
Harrastukset eivät koskaan olleet sellainen ”pakko jotta tekisit vähän muutakin” -juttu. Pääasiassa harrastuksiin oli mielettömän kiva mennä, tai kivaa oli viimeistään paikan päällä. Okei, huonoina päivinä oli myös harvinaisen kivaa päästä pois. Luistelusta tuli vakioharrastukseni kolmasluokkalaisena, ja jatkui lukion toiseen luokkaan asti.

Ratsastusta tuli kokeiltua parina kesänä, mutta se jäi. Ilmeisesti kyseessä oli se pakollinen hevostyttövaihe, mikä ei sitten ollutkaan oma juttu. En myöskään sopeutunut muiden hevostyttöjen joukkoon, eli ulkopuolisuus söi myös motivaatiota. Mutta oli siellä kivaakin! 


Kuvahaun tulos haulle hevoshullu polle


Hah! En vieläkään tajua miten on mahdollista, mutta ehkä 10-11 -vuotiaana kävin kesän ajan pesäpallokerhossa ja jopa tykkäsin lajista! Se taisikin olla ainoa aika kun laji sujui, ja sitä seurasikin alamäki. Mutta yhteenvetona voisi todeta, että harrastukset oli nimenomaan kiva juttu ja mukavaa vaihtelua! Ennen kaikkea ne olivat eräänlainen kaverijuttu.

Pohdintaa
Ei se elämä siis ollutkaan niin ankeaa. Saimme aikamme hienosti kulumaan, liikuimme, kommunikoimme, leikimme, opimme vastuuta harrastusten kautta (välineiden pakkaaminen yms.), pääsimme reissaamaan harrastusten kautta, istuimme harvinaisen vähän persuksillamme, nukuimme riittävästi ilman valvottavia chatteja ja somea, tykkäsimme lukemisesta, osasimme kaunokirjoitusta (tyyppikirjoitusta minun lapsuudessani) jne. Ihan hyvin pärjättiin siis. Ai niin, kirjoitimme myös oikeita kirjeitä.

Vaikka älylaitteet ovat helpottaneet ja nopeuttaneet tiettyjä asioita, edelleenkin olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut elää lapsuuteni ja teinivuoteni sekä osan aikuisiästäkin ilman somea, chattia, Instagrammia, Facebookia yms.

Millaisia ajatuksia teille nousee mieleen jos muistelette aikaa ennen älylaitteita? Siis jos olette sellaista eläneet :D

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Taas muutto edessä!


No justiinsa! Eipä edellisessäkään kämpässä tämän pidempään päässyt majailemaan, mutta jotenkin luulin että tässä tulisi oltua vielä pari vuotta. Mutta ei. Eräänä kauniina päivänä (oletetaan että se oli kaunis) tuli ihanainen ilmoitus vuokrasopimuksen päättymisestä. Tietenkin etenkin ensimmäinen ajatus oli luokkaa ”Mitä helv..”, kunnes syy selvisi. Tämä ja naapuritalo menee niin laajamittaiseen remonttiin ensi syksynä, ettei asunnossa voi tuona aikana asua. Eli muutto edessä siis!

Mistä seuraava kämppä?
Koska mikään ei tällä hetkellä sido meitä tiettyyn paikaan, ensisijaisesti etsimme kämppää mahdollisimmana läheltä, vaikka naapurista jos hyvä tuuri sattuu. Tietenkin oma asunto olisi aivan ihana juttu, mutta sen aika ei vielä ole. Mutta siinä vaiheessa jos saan vaikituista työtä (mitä ei todellakaan saa tässä vaiheessa), oma asunto jo järkevä vaihtoehto.

Toki lähialueetkin käyvät, mutta toiveena sijainnin suhteen olisi hyvät kulkuyhteydet, eli joukkoliikenteen olisi pelattava. Luulen että muutaman vuoden kuluttua viimeistä oma autokin astuu kuvioihin.. Jos niin hyvin kävisi että kämpän saisi ihan läheltä, muutto itsessään sujuisi helpommin, koska tavaraa voisi siirtää uuteen kämppään erissä. Virallisena muuttopäivänä menisi sitten suuremmat huonekalut.



Kuvahaun tulos haulle question marks


Mitä menee uusiksi?
Todennäköisesti uusi ruokapöytä tuoleineen on hommattava, samoin sänky. Itse haaveilen kirjahyllystä, eli eiköhän sellainenkin ole listalla. Projektin helpottamiseksi nämä tavarat voi onneksi tilata kuljetuksella suoraan uuteen kämppään, mikä taas helpottaa itse muuttoa.

Ikea oli tietenkin ensimmäinen mukamas kätevät vaihtoehto, mutta edullisia ostohintoja, mutta kuljetuskulujen kanssa lopputulos voi olla +/- nolla. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kamppeet hommataan Sotkasta kuljetuksineen. Sotka on siinä mielessä myös hyvä vaihtoehto, koska laittavat varsin hyviä tarjouksia säännöllisesti. Sisustusprojekti saa todennäköisesti verkkaista jatkoa, mutta nykyinen tyyli saa pysyä. Lisää aiheesta voi lukea täältä.

Millainen kämppä?
Periaatteessa kaksio olisi hakusessa, mielellään samaa kokoluokkaa kuin tämä nykyinenkin. Toisaalta jos pohjaratkaisu on toimia, voi olla pienempikin. Tässä nykyisessä kämpässä vaatekomero vie oman osuutensa neliöistä. Periaatteessa se on kätevä, mutta hyvän kokoinen vaatekaappi käy myös hyvin.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson haunted house


Myös kolmio on ”mahdolliset” -listalla, riippuen toki sijainnista ja hinnasta. En halua blogissa tuoda esille mitään eksakteja rahasummia tai tietoja raha-asioista. Mutta eiköhän se oli vähintäänkin julkinen salaisuus, että pk-seudulla vuokrat eivät ole halvimmasta päästä. ”Kipuraja” siis on. Okei, tapansa kullakin, en niitä lähde kritisoimaan. Itse kuitenkin näen tärkeäksi tarkastella asioita hieman pidemmällä aikavälillä, ts. kumpi tulee edullisemmaksi: asuminen vuokralla vai asunnon ostaminen. Syy miksi en lähde kritisoimaan jos joku haluaa maksaa ylikorkeita vuokria lienee se, että olen rahan suhteen todellinen tylsimys ja lähes fanaattinen säästäjä.

Muita käytännön toimenpiteitä?
Vaikka muutto on projektina rasittava, se toisaalta mahdollistaa monenlaiset, myös henkiset suursiivoukset. Voi kamala.. mikä siivousfriikki oikein mahdan olla??!! No, paikallinen kirpputori on oiva keino saada tavarat kiertoon. Varmaan jotain pikkutavaraa yritän myydä ”pakettihintana”, samoin vaatteita. Huonekalujen yms. suhteen pitää katsoa kysyntää. Hintaa yleensä laskee ”vain nouto” -maininta.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson garage sale


Mutta nettikirppari lienee näkyvimmässä asemassa. Vaatekaappiin kun on taas päässyt kertymään muutama vaatekappale joita ei oikeasti tule käytettyä ja varastoon pikkutavaraa jotka eivät ole aikoihin päässeet sen suurempaan rooliin. Kuten arvata saattaa, olen paljon innokkaampi hankkiutumaan tavarasta eroon kuin shoppailemaan.. Ilmeisesti olen muuttunut vuosien mittaan yhä enemmän minimalistiksi?

Pohdintaa
Vaikka muutto projektina ei ole mitään herkkua, jostain syystä en pidä tätä minään äärimmäisen hirveänä juttuna. Toki toivon että seuraava kämppä on viimeinen vuokrakämppä, mutta toki mitä tahansa voi tapahtua. Mutta jos rehellisiä ollaan, seuraavan jälkeen olisi mukava jos pääsisi myös omaa asuntoa etsiskelemään.

Kuten totesin, muuttoprojekti antaa hyvän tekosyyn suursiivoukseen monella tasolla. Minä todella saan kiksejä kun pääsen tavarasta eroon, ja tilalle tulee pikkuisen lisää tyhjää. Tämä on toki ihmistyyppi -kohtaista. Osa viihtyy ns. yksinkertaisemmassa tilassa, osa taas kaipaa enemmän yksityiskohtia. Toki on jotain mistä en suostu luopumaan kirveelläkään: viuluni, digitaalipiano (joka tosin voisi vaihtua uuteen muutaman vuoden sisällä), tanssitanko ja luistimet. Luistimiahan on tällä hetkellä kahdet: Halliluistimet ja taitorullaluistimet. Todennäköisesti kesän aikana tulee kolmannet, eli uudet halliluistimet ja nykyiset siirtyvät ulkoluistimiksi. Eli ei se minimalismi ihan kaikkialle yllä :D Mutta luistimia ei lasketa, vaikka niitä olisi viisi paria..


Kuvahaun tulos haulle homer simpson confused


Eli mitään maailmanlopun stressiä ei ole. Kämpän hakeminen alkaa lähikuukausina. Ensi sijaisesti toivomme kämppää tästä läheltä, mutta muutkin sijainnit ovat ok. Pääasia on, että kulkuyhteydet ovat hyvät.

Tällaista tällä kertaa. Millaisiksi te koette muuttoprojektit?