tiistai 19. helmikuuta 2019

Nämä asiat ärsyttävät just nyt!


Ajattele ja asennoidu positiivisesti”, ”älä anna minkään ärsyttää” jne. Ja pyh! Minähän ärsyynnyn ja kiukuttelen jos siltä tuntuu! Ja sen päälle vähän turhankin usein.. No, ehkä niistä ylimääräisistä kertyy bonusta, joka jossain maailmankaikkeuden sfääreissa maksaa itsensä takaisin? Tai sitten tämä on vain toiveajattelua.

Mutta itse asiaan, eli ärsyyntymiseen? Millaiset asiat tällä hetkellä ottavatkaan päähän? Henkilökohtainen ”peiliin katsominen” ei luonnollisestikaan tule kysymykseenkään..

Pirhanan liukkaat tiet
Sulakaa jäät nyt!! Juuri kun ehtii iloita viimeinkin auenneesta pätkästä kävelytietä, eikö eteen tule taas jäinen alue, jossa hiekoittamisesta ei ole tietoakaan. Vähintään yhtä hauskaa on silloin, kun pieni kiirus iskee ja juoksuaskeleet olivat tarpeen. Kävelyolosuhteitahan ei voi ennakoida ja lähteä vaikkapa kymmenen minuuttia aikaisemmin.. No ei voi! Tai ehkä huomenna.. tai ei missään nimessä!


Kuvahaun tulos haulle slippery


Matkapuhelimen toljottaminen ostoskärryjä työnnellessä
Tööt tööt!!!” Vähitellen tuntuu siltä, että törmäysten riski on tavallisessa ruokakaupassa paljon suurempi kuin autoteillä. Oi sitä päivää kun hands free -pakko laajenisi myös ostoskärryjen kanssa liikkumiseen! On se niin hauskaa kun etsit hyllyn luona listalla oleva tuotetta, kun yhtäkkiä joku ystävällisesti tömäyttää ostoskärryillä. Vihainen mulkaisi ei luonnollisesti auta, sillä henkilöllä ylläpitää intensiivistä katsekontaktia puhelimensa ruutua kohti. Nettisivun tai chat -keskustelun on parasta olla tooooosi tärkeä..

Tämä on niitä harvoja tilanteita jossa ainakin koen toimivani edes vähän fiksummin: Jos puhelinta täytyy toljottaa viestien tai ties mistä syystä, siirryn ensin pois kulkuväylältä. No, tähän ne enemmän tai vähemmän fiksummat vaihtoehdot sitten varmaan loppuvatkin..


Kuvahaun tulos haulle handsfree sign

Kulkuvälineissä leveästi istuvat ihmiset
Kröhöm, kiitos kun liiskaat minut hyvä herra/rouva/muuta sukupuolta/ei mitään sukupuolta edustava henkilö! Pitäisi kai olla imarreltu, mutta valitettavasti en ole niin pienikokoinen kun luulet! Mikä onkaan hauskempaa kun viereen istuva henkilö suunnilleen survaisee kyynärpäällä ja istuu jalat niin leveillään, että tunnelta käy vähän turhankin tiiviiksi..

Kun joku justiinsa kiilaa eteen kassajonossa..
Aa.. tuolla on lyhyempi jono! Noin, perillä ollaan.. hei??!! Mitä ihmettä??!!” Tuossa kohtaan joko vasemmalta tai oikealta joku nokkela ja ilmeisesti kiireinen henkilö onnistuu juuri ja juuri kurvaamaan jonossa edelle. Okei, harvemmin kiire on niin tulepalava että maailma tuohon kaatuisi, mutta erityisesti väsyneenä alkaa korvista tulla savua ulos ja kenties otsaankin kasvaa jokin lisäke..


Kuvahaun tulos haulle homer simpson annoyed


Hankien alta paljastuvat ”yllärit”
Talven aikana piilotetut kikkareet ovat yleisin ylläri, joita pääsee näin lumien sulaessa varomaan oikein olan takaa. Okei, tykkään kyllä koirista, mutta en omistajista joiden mielestä oman koiran kikkareet ovat niin arvokasta tavaraa, ettei niitä tohdi siistiä. Ellei koira sitten ole sattunut syömään kultakimpaleita..


Kuvahaun tulos haulle poo


Pienenä kompensaationa on pakko kyllä todeta, että uudelta vuodelta jääneet rakettien roskat ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Muita roskia tämä ei koske, mutta toivotaan parasta..


Tällaista valitusta tällä kertaa. Löytyikö listalta jotain tuttuja ärsytyksen aiheuttajia?

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Dieettikuulumisia: Kaksi lämmintä ateriaa refluksivaivan kera


Se olisi sitten dieettikuulumisten aika! Helmikuu on sujunut oikein mukavasti, eikä lipsahduksiakaan ole ilmennyt. Tammikuun lopulla tosin tuli tavallaan pieni lipsahdus. Syynä ei ollut kuitenkaan oma saamattomuus, vaan flunssa. 38 asteen kuumeessa ruoka ei yksinkertaisesti uponnut, vaan kaikki meinasi tulla ylös. Kyse ei ollut suoranaisesti pahoinvoinnista, vaan refluksivaivan pahenemisesta. Kaikki kiinteä tykkäsi kiivetä ylös. Ainoa mikä pysyi vatsassa, oli viileä ja ei-kiinteä ruoka. Ts. nesteet ja smoothiet. Tätä ei kestänyt onneksi pitkään, ja syöminen normalisoitui.

Kokonaisuudessaan on sujunut ihan mukavasti, mutta pieniä haasteitakin on ilmennyt. Tällä kertaa ne eivät ole kuitenkaan korvien välissä. Mutta onneksi myös paljon positiivista on mahtunut mukaan.

Kaksi lämmintä ateriaa
Tämä on pysynyt todella hienosti, ja eikä ”kakkosaterian” ole tarvinnut olla aina samaa kaurapuuroa. Esimerkiksi kuluneen parin päivän aikana nakkikeitto on mennyt ongelmitta. Osasyynä on myös se, että joku (eli minä) teki aika suuren satsin nakkikeittoa, mikä pitäisi saada menemään. On siinä projektia.. Vegenakkikeittoa siis.

Kakkosaterian” vakinaistaminen vaati kuitenkin hieman työskentelyä. Lounas oli ajoitettava riittävän aikaiseksi, eli mielellään ennen klo: 12. 10:30-11:30 on ollut sopiva aika. Tällöin ”kakkosateria” alias päivällinen ajoittuu klo 16-17 tienoille. Yleensä näiden väliin mahtuu jotain välipalaa. Tai ei edes yleensä, sillä vatsani vaatii ruokaa 2-3 tunnin välein.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson put food in me


Leipäviipale lounaan yhteydessä
Alkuun halusin vähentää leivän määrää, mutta tulin toisiin aatoksiin. Leipäviipalesta juuston kera saa mukavasti lisäenergiaa aterian yhteyteen. Nyt kuin tuohon leipään on tottunut, ei siitä halua enää luopua! Samalla kroppa saa vähän lisää hiilihydraatteja käyttöön. Uskon vakaasti että niille on vakituisesti kysyntää.

Refluksivaiva vaikeuttaa
No niinpä! Totta puhuen en välillä ota yhtään selvää pötsini aivoituksista. Jos syöty ruoka on vähänkin liian raskasta (esim. paljon rasvaa), sitä ruokaa sitten niellään tovi. Välillä mahalaukkuni luulee olevansa puolta pienempi, jolloin täysi olo tulee pienemmästäkin annoksesta. Mikä lie identiteettikriisi silläkin.. Ja kyllä, kahvin määrää on vähennetty reippaasti.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson uncomfortable


Eihän tässä muuten mitään, mutta ajoittain tuo pirulainen vaikeuttaa energiamäärän saamista riittävän ylös. Olen todella huono syömään ”herkkuja” (kuten ties miten usein olen maininnut). Ns. kunnon ruokaa on siis syötävä enemmän. Haasteena on vain se, että suuremmat määrät saavat vatsan kenkkuilemaan. Okei, anteeksi seikkaperäisyyteni. Tuo ruuan ”hyppiminen” ylös on ollut taipumuksena jo lapsesta asti. Asiaa tuskin helpotti se, että pidin nimenomaan ”ärtsyistä” ruuista: jälkiuunileivästä, pippurimetwurstista (kyllä, ihan oikeasti :D), tulisista mausteista yms. Olen siis rääkännyt vatsaani systemaattisesti pienestä pitäen. Ai niin, salmiakki.. No, lähiviikkoina tarkoitus olisi vihdoin ja viimein kysäistä apua asiantuntijalta.

Pohdintaa
Kuten arvata saattaa, en ole enää viitsinyt laskea energiamääriä. Syöminen tuntuu paljon rennommalta, ja ennen kaikea luonnollisemmalta touhulta ilman jatkuvaa numeroiden kirjaamista. Makrojen laskenta voisi vielä mennä, mutta sekin saa jäädä sikseen. En ole kasvattamassa lihasmassaa tai polttamassa rasvaa. Olen nostamassa energiamäärää kulutusta vastaavaksi. Palautumisen vaatima energiamäärä kuuluu mukaan.

Refluksivaiva rajoittaa osaltaan ruokien määrän suhteen, samoin sisällön. Kuten tuli todettua, liian raskas ruoka aiheuttaa omat ongelmansa. Periaatteessa suuremmat annoskoot menevät, mutta syöminen vaatii aikaa. Koska nimenomaan ”tujumpi” ruoka ei sovi, perusterveellinen ruoka taas vaatii ne suuremmat annoskoot. Kumpi sitten on pienempi paha, se lienee valintakysymys.

Mutta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen tilanteeseen ja edistymiseen. Vaikka mitään merkittäviä muutoksia ei ole taaskaan tapahtunut, koen ylläpitämisen osaksi edistymistä. Eli homma jatkukoon samaan malliin!

Kuvahaun tulos haulle homer simpson oh yes

perjantai 15. helmikuuta 2019

Miksi kaikki opiskelijat eivät suorita 200 opintopistettä lukuvuodessa?


Jonkin aikaa sitten Helsingin Sanomissa oli artikkeli lyhyessä ajassa paljon opintopisteitä suorittaneista ”superopiskelijoista”. Parisataa opintopistettä on todella hieno saavutus, sitä en kiistä. Sen rinnalla vaadittu minimimäärä 55 opintopistettä kuulostaa todella pieneltä. Omalla kohdallani opintopisteiden määrä vaihteli lukuvuosittain. Aivan 200 kieppeille en sentään päässyt, mutta viimeisenä vuotena suorituksia tuli runsaasti. Yhtenä vuotena taisin saada juuri ja juuri tuon 55 opintopistettä. Kyse ei ollut laiskuudesta, vaan pitkäkestoisista kieliopinnoista. Tämä tosiasia herätti pienoista kritiikkiä ”superopiskelija” -ajattelua kohtaan.

Suoritusmäärät riippuvaisia alasta
Oppiaineet joissa läsnäoloa tarvitaan vähän ja opintopisteiden suorittaminen on mahdollista tenttimällä ovat luonnollisesti sellaisia, joissa opintopisteitä on helpompi saada. Artikelissa mainittiin mm. humanistiset tieteet alana, joissa suoritusnopeus on selvästi pienempi. Kyse ei ole välttämättä jokaisesta oppiaineesta, mutta esimerkiksi kieliopintoja on vaikea suorittaa nopeutetusti.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson college


Omakohtaisena kokemuksena voin ottaa esille klassiset kielet. Heprean suoritin kesän tiiviskurssina, jolloin aikaa meni muutama kuukausi. Kreikka ja erityisesti latina veivät koko lukuvuoden. Latinan opintoja venytti säästösyistä johtunut vähäinen tuntimäärä viikkoa kohden. Tällöin 10 opintopisteen kokonaisuuteen meni aikaa. Lisäksi ”vakioaikojen” tunnit veivät paikan muilta kursseilta, jolloin muiden opintosuoritusten hoitaminen oli keskimääräistä rajallisempaa.

Läsnäolo vie aikaa
Vaikka kannatankin ns. lähiopetusta, luentokursseja yms., joudun ikäväkseni myöntämään että läsnäolopakko vie myös potentiaalista työskentelyaikaa. Kirjatentit ja verkkokurssit ovat kieltämättä hieman halju vaihtoehto ”oikean” opetuksen ja mahdollisten keskusteluiden rinnalla, mutta toisaalta tehokkaampaa.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson college


On kuitenkin aloja, joilla läsnäolopakkoa on enemmän. Näin on esimerkiksi lääketieteellisen puolella. Toisaalta hyvä niin, en tiedä olisiko oloni luottavainen sellaisen kirurgin veitsen alla, joka on suorittanut opintonsa pääasiassa verkkokursseina.

Työmäärä ei aina vastaa opintopistemäärää
Erityisesti käytännön tason opiskelu voi olla harvinaisen työlästä. En mainitse tätä kritisoidakseni kyseisiä kursseja, sillä sisältö oli todella tarpeellinen työelämää ajatellen. En tiedä millä nimikkeellä nämä muilla aloilla kulkevat, praktikumit eli ”prakkarit” sisälsivät käytännön harjoittelua niin omalla porukalla, kuin kentällä. Käytännön tekemisen lisäksi kursseihin liittyi oppimistehtäviä, raportteja, suunnitelmien laatimista ja tietenkin tehtävien toteuttamista käytännössä.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson college


En tiedä miten opintopisteet oli määritelty, mutta todella usein työmäärä ylitti reippaasti pistemäärän. En kuitenkaan tästä jaksa kantaa kaunaa, sillä hyödyt ylsivät haittojen edelle. Toisaalta opiskelijoiden työtahti vaihtelee, eikä kyse suinkaan ole laiskuudesta tai saamattomuudesta. Positiivisena puolena oli työskentelyn muuttuminen rutiiniksi, mikä ajan myötä onneksi nopeutti tehtävien tekemistä. Mainittakoon kuitenkin vielä, että en ole ainoa opiskelija joka koki, etteivät työmäärä ja opintopistemäärä täsmää. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että työt on vain tehtävä.

Nopeus voi olla laadusta pois
Mistä näiden ”superopiskelijoiden” kohdalla otetaan harvemmin esille, ovat arvosanat. Jos tavoitteena on yksinkertaisesti päästä tentistä läpi, hieman ympäripyöreämmätkin vastaukset kelpaavat. Jos tähtäimessä taas on hieman korkeampi arvosana, ainakin keskivertotasoa edustavan opiskelijan on tehtävä hieman enemmän töitä. Toki oikeat opiskelutekniikat vaikuttavat asiaan, mutta pelkkä nopea ”läpilukaisu” tuskin riittää kiitettäviin arvosanoihin. Ja taas kerran: Harvinaisen lahjakkaita opiskelijoita laskematta.

Voin ihan rehellisesti myöntää, että omalla kohdallani opintojen vauhdittaminen laski arvosanoja erityisesti minulle vaikeiden aihepiirien kohdalla. Erityispedagogiikan perusopintoihin mahtui kyllä kiitettäviäkin arvosanoja, mutta myös matalampia. Erityisesti opiskelun parina viimeisenä vuotena pääsin kiinni minulle sopivista opiskelutekniikoista, mikä nosti arvosanojani. Kun arvosanat 4-5 alkavat lisääntyä, esimerkiksi arvosana 3 oli jo masentava.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson college


Vaikka yliopiston arvosanat eivät merkkaa jatkon kannalta yhtä paljoa kuin lukion arvosanat, kyllä ne kiitettävät kummasti piristivät päivää. Hoppu taas johti liian kiireiseen lukemiseen ja esseiden naputteluun, mikä tietenkin näkyi arvosanoissa. Okei, suoritin sivuaineopinnot puolta nopeammin kuin yleensä. Kyllähän se kuulostaa hienolta, mutta kyllä sieltä löytyy jokunen vähemmän hienolta kuulostava arvosana. Ai niin, näistähän ei tule puhua. Hys hys..

Pohdintaa
Jos ”superopiskelija” -statukseen vaaditaan +/- 200 opinpistettä lukuvuotta kohden, voisin sanoa että mukana on ripaus epäreiluutta. Kuten ilmi kävi, on aloja, joissa tuollaiset suoritusmäärät vaatisivat kykyä olla 2-3 paikassa samanaikaisesti, eikä edes virtuaaliopiskelua voi käyttää oikoreittinä. Verkkokurssit ovat toki yksi mahdollisuus saada lisäsuorituksia, mutta tarjonta ei välttämättä ole laajin mahdollinen. Tai kursseja on, mutta ei välttämättä sellaisia, joilla voisi täydentää opintokokonaisuuksia.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson college


Vaikka 55 opintopistettä kuulostaa säälittävältä tuollaisen 200 opintopisteen rinnalla, tietyillä aloilla 55 opintopistettä voi vaatia yllättävän paljon työskentelyä. Itse koin kirjatentit rankoiksi, mutta toisaalta tehokkaiksi keinoiksi saada kerralla viisi opintopistettä kasaan. Jos yhden periodiin sisältyy esimerkiksi 3 op:een luentokurssi esseineen, 2 op:een verkkokurssi ja kaksi 5 op:een tenttiä, kasassa on 15 opintopistettä yhdestä periodista. Tuossahan jää vielä luppoaikaa, ainakin jos tekee esseet ja verkkokurssin tehtävät hyvissä ajoin. -Siis jos sellainen on mahdollista. Ne pari tenttikirjaa voi lainata periodin alussa ja lueskella päivittäin.

Jos taas tuon luentokurssin aikojen päälle sattuu kieliopintoja joiden kesto on lukukaudesta lukuvuoteen, homma hidastuu merkittävästi. Näitä ”superopiskelijoita” on siis varmasti alalla kuin alalla, mutta valitettavasi opiskelu huippunopeudella ei vain onnistu. Opiskelija varmaan suorittaisi mielellään enemmänkin kursseja. Mutta jos etäopiskelu ja kirjatentit eivät ole mahdollisia, vika ei välttämättä ole opiskelijassa.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson college


Opintopisteet ja niiden määrä ovat loppujen lopuksi mittarina hieman yksipuolinen, ja kokonaiskuva jää herkästi hämärän peittoon. Itse en ole suuntautumassa tutkimusalalle. Silti kuitenkin toivon, että alalla kuin alalla sen suunnan valitsijat saisivat työrauhan. Käytännössä tämä tarkoittaisi mahdollisuutta panostaa työn laatuun tehokkuuden sijaan. Vaikka nopeus voikin aluksi houkutella, maltillisuus kuitenkin mahdollistaa sen, että yksittäistä työtä ei tarvitse suorittaa moneen kertaan uudelleen. Ja mitä työrintamalle tulee, ”superopiskelija”- statuksen sijaan kannustaisi opiskelijoita valmistumaan työkykyisiksi työntekijöiksi.