maanantai 31. heinäkuuta 2017

Välipalapäivitys: parhaat proteiinivälipalat tällä nyt

Proteiinituotteiden määrä sen kuin lisääntyy, ja jo pienemmällä budjetilla näitä ylellisyyksiä voi nauttia. Melkein huolestuttaa mikä tulee olemaan aiemmin niin suositun Ehrmanin maitorahkan kohtalo! Tavallisesti proteiinituotteita ainakin ymmärtääkseni käytetään urheilijoiden ja aktiiviliikkujien keskuudessa. Riittääkö siis ns. tavallisesta ruuasta saatava proteiini sittenkään? Teologian kandidaattihan tietää ravitsemuksesta ja muustakin mm. kaiken. Itse asiassa hän tietää kaikesta mm. kaiken. Toisin sanoen hänellä (eli kirjoittajalla) ei todennäköisesti ole varaa kirjoittaa minkäänlaisia selkeitä väittämiä, mutta siitä huolimatta hän niitä kirjoittaa. Tällöin lukijan on siis hyvä suodattaa lukemaansa.

Tästä olen ripittäytynyt ajat sitten. Olen siis "sortunut" käyttämään proteiinituotteita, en tosin jokaista. Itse henkilökohtaisesti tosin uskon, että ns. tavallisesta ruuasta on mahdollisuus saada aika kattavat proteiinimäärä. Pääasiassa kasvisruokaa kuluttavana kasvikunnan viattomien luomusten murhaajana olen kuitenkin katsonut, että proteiinilisä välipalojen kautta voi olla hyväkin ratkaisu. No joo.. tykkään myös monien tuotteiden mausta! Toki proteiinituotteidenkin välillä voi tehdä valintoja. Jos proteiinia on vain tuotteen nimessä mutta sisällössä todellisuudessa säälittävä osa, voi Snickers -patukka olla edullisempi vaihtoehto. Kuten noissa tuotteissa yleensä mainitaan, ne eivät korvaa monipuolista ruokavaliota. Välipaloina olen huomannut proteiinituotteet toimiviksi myös siinä mielessä, että ennen ns. kunnon ruokaa ei ehdi syntyä sitä monen kokemaa "kiukkunälkää". Ihan periaatteessa en siirrä ruoka-aikaa vaikka proteiinivälipala pitäisi nälkää pidempään poissa, sillä pidän kiinni säännöstä syödä 3-4 tunnin välein. Mieluummin väli on maksimissaan kolme tuntia.

 Kuvahaun tulos haulle homer simpson so hungry

Eikö se maustamaton maitorahka enää kelpaa? Jos totta puhutaan, maku tulee nopeasti "korvista" ulos, mutta en silti ole kyseistä tuotetta hylännytkään. Nuo monenlaiset proteiinipatukat ovat siinä mielessä käteviä, että syöminen on helppoa ja nopeaa, mikä esimeriksi bussissa, metrossa tai junassa on ihan mukava etu. Ja sotkemisen todennäköisyys on pienempi kuin lusikoitavissa tuotteissa.. Juomissa listan kärkeen pääsee edelleenkin Lidlin proteiinijuoma, ja niistä maut suklaa ja karamelli. Päärynää en vieläkään ole uskaltanut kokeilla. Vaikka hintaa on enemmän, Valion juomissa tykkään eniten koostumuksesta. Mukavan paksua!

Mitä tällä hetkellä menee? Yllättäen joukossa on useita Lidlin tuotteita..

Proteiinipatukat:
Lidlin Protein +, mansikka. Nätti väritys ja esanssit kohdillaan. Joukossa on jotain rapeita, mitä lie muroja. Toimii mm. välipalana ja ennen jäätreeniä. Näiden jälkeen tulevat pienemmät versiot, jotka ovat sopineet "hätävarana" sekä palautuseväänä. Jos niistä pienemmistä proteiinipatukoista on heitettävä julmaa arviota, suklaa-pähkinä ja karamelli johtavat, mutta myös mustikka on toiminut! Maku miellyttää todennäköisesti siksikin, että se ei ole ns. polttavan makea. Protein + -patukoissa on sen verran kuitenkin myös hiilihydraatteja, että allekirjoittanut toteaa sen riittävän myös reilu tunnin kestävään, ajoittain todella tehokkaaseen liikuntahetkoiseen. Juniorikoon plussaksi sen sijaan tuleva enemmän tai vähemmän teolliset lisävitamiinit.
Kuvahaun tulos haulle lidl protein +
Rahkat:
Lidl pääskööt aloittamaan. Isk -merkillä on pieniä rahkoja, jotka ovat niin tujua tavaraa että määrä riittää mainiosti. Hiilihydraattien määrä on tosin mimissä, joten tuote toimii enemmänkin proteiinilisänä. Mustikka ja vadelma ovat makuina toimineet loistavasti. Aika usein tämä purkki on päätynyt osaksi aamiaista. Nämä ovat tosiaan kerrosrahkoja, eli alla on mainittuun makuun viittaavaa sosetta, mutta sokerikammoisille hyviä uutisia: kyseessä ei ole sokerihillo, vaan luvattua maun antajaa löytyy oikeassa muodossaan! No, ei kovin suurissa määrin.. Suurempien purkkien tuotteista olen kokeillut vain vaniljaa, millä olen maustanut smoothiet. Toimii!
Valiolla oli myös Profeel -tuotteissaan jokunen hyvä maku. Mm.päärynä toimi hyvin! Leivoksia matkivat tuotteet sen sijaan eivät olleet kummoisempi kokemus. Lumo -merkiltä kokeilin pari kertaa salmiakkia, ja yllätys oli positiivinen! Saisivat lykätä salmiakkiesanssia vain rohkeasti lisää!
Ingmanin proteiinirahkat sen sijaan eivät saa minulta täysiä pisteitä. Miten nyt sanoisi..maku tahtoo olla turhan varovainen, joten edullisemmaksi tulee ostaa maustamatonta rahkaa.
Lindahlsin kookosrahka oli yllättävän hyvää, mutta koostumus sen verran ronski että juotavaa on hyvä pitää mukana. Esanssi on harvinaisen maistuva, mutta sen verran voimakas että kookos tuoksahtaa koko kyökissä. Haittaako tuo?
Ja Skyr.. jostain syystä tämä klassikko on jäänyt taka-alalle! Sitruunajuustokakkua voin suositella jos haluaa hieman herkutellakin. Kyse ei nimittäin ole pelkästään esanssista, vaan joukossa on jotain.. ties mitä leivonnaisen palasia? Ei haittaa, hyvltä maistuvat! Myös sitruuna maistuu kunnolla. Uuniomena oli joskus yksi suosikkini, samoin vanilja. "Kermaisista" vaihtoehdoista olen kokeillut mansikkajuustokakkua ja Creme Bruleeta. Jälkimmäinen oli kohtuullinen, ensimmäinen ei päässyt jatkoon.
Sitten vegaaniset, eli Alpron Go. Näiden kulutus on puhtaasti kyllästymisen vuoksi vähentynyt, mutta mango ja punaiset marjat maistuvat hyvin! Uusia makuja olisi mukava saada..

Kuvahaun tulos haulle kookosrahka  Kuvahaun tulos haulle valio lumo salmiakki

Vanukkaat:
Lidl tulkoon jälleen ensimmäisenä! Olen vaniljaa testaillut, mutta nyt Lidl ei päässyt jatkoon. Liian makea, vanilja jäi makeuden taakse. Kiitos.
Njie ProPud: Suklaa oli vähän tylsä, mutta vanilja ja caramel ovat toimineet. Sen sijaan erikoisemmat sitruunajuustokakku ja mustikkamuffini eivät päässeet jatkoon. Maistuivat miedolle vaniljalle höystettynä hyvin miedolla mustikan tai sitruunan esanssilla. Kiitän.
Ehrmanin suklaa ja vanilja ovat olleet melko onnistuneita, mutta suureksi järkytyksekseni taisin pitää vaniljasta enemmän! Tumma minttusuklaa on vielä kokeilematta..

          Kuvahaun tulos haulle ehrmann proteiinivanukasKuvahaun tulos haulle njie propud caramel

Juomat:
Lidlin Sportyfeel, tykkään! Näin lyhyesti ja ytimekkäästi.
Valion Profeel suklaa, sokeriton: vähän hintavampi, mutta koostumus ehdottomasti paras!
Fastin mansikkaa kokeilin myös joskus kun olivat tarjouksessa. Maku oli minulle turhan äitelä, mutta mansikkaesanssi ei koskaan ole miellyttänyt.
Pirkan suklaa.. järkyttävä määrä sokeria ainakin maussa! Ei jatkoon.

Kuvahaun tulos haulle lidl proteiinijuoma suklaa

Jos joku kysyy, ei, en tee mainiskampanjaa Lidlin kanssa. Mainitut tuotteet ovat tosiaan vain välipaloja, eivät päivän aterioita. Tosin äärimmäisen kiireellisinä päivinä näistä voi koota ns. aterian korvikkeen, mutta kyse on vain yksittäisistä päivistä. Voisin perustella proteiinituotteiden käyttöä ties millä, mutta loppujen lopuksi syyt ovat yksinkertaisia: kelpaavat päivän ns. herkuksi, tykkään mausta, kiukkunälkä ei ehdi iskeä ja hyvällä onnella päivän proteiinimäärä on hieman helpommin koottavissa. Tai sitten vielä yksinkertaisempi vastaus: koska tykkään. Kun kyllästyn vaihtuu tuote. Yhtenä "lisäperiaatteena" on hinta. Hyvin harvoin suostun ostamaan tuotetta jonka hinta lähenee kahta euroa, yleensä puolitoista on rajana. Nuo kalliimmat merkit (esim. Njie Propud) päätyy laukkuun silloin kun ovat tarjouksessa.

Onko joku sattunut löytämään jotain uusia tuotteita? Itse odottelen innolla uusia makuvaihtoehtoja erityisesti juomiin..

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tylsä tulevaisuus?

Vaikka monet päivitykset ovat varsin liikuntapainotteisia, liikunta ja harrastukset eivät ole päivän tai ylipäänsä ajatusmaailmani ainoa sisältö. Monien eettisten ja moraalisten haasteiden (joiden takia onnistun myös valvomaan) ohella tulevaisuus ja tavoitteet pohdituttavat. No, tietenkin liikunnallisia tavoitteita syntyy jatkuvasti ja myös muokkautuu.

Joskus suoraan sanottuna nolostun kun kuulen tuttavieni vapaa-ajasta. On ravintolakäyntejä, matkoja, elokuvissa käymistä, kulttuuria, tv-sarjoja, illanviettoja, säännöllisiä käyntejä kampaamossa, kosmetologilla ja muuta vastaavaa. Näitä kuunnellessani tunnen itseni raskaan sarjan tylsimykseksi! Onneksi jokunen tv-sarja löytyy, kiitos HBO:n. Viimeinkin aika ja jaksaminen riitti myös elokuvan, tai peräti kahden katsomiseen. Elokuvateatterissa sen sijaan kävin varmaan vuosi sitten. Ravintolassa tulee käytyä satunnaisesti, mutta ei todellakaan viikottain, eikä edes kahden viikon välein. Puolisille suuri kiitos ja ylistys kun muistuttaa tästä aktiviteetista! Itse olen ulkona syömisen suhteen varsin saamaton. Elokuvateattereissa sen sijaan ei vaan ole pyörinyt mitään mielenkiintoista, ja aina kun pyörii, elokuva ehtii siirtyä DVD:eelle ennen kuin ehdin vilkaisemaan. No, tämä ei toisaalta haittaa. Jos nyt paljastan katsotut elokuvat, ne ovat Trainspotting sekä jatko-osa T2. Minä kun tykkään romantiikasta.. olen siis oikeasti halunnut katsoa nämä elokuvat! Trainspottingin katsomisesta olikin sen verran monta vuotta, että kertaus teki hyvää.

 Kulttuuria harrastan säälittävän vähän, lähinnä seurakunnan kautta. Toisaalta motivaatio muuhun ei ole ollut korkeimmillaan. Olen liian "juntti" modernille taiteelle, ja taide-elokuvista ymmärrän vielä vähemmän. Tosin osaan näyttää kiinnostuneelta toljottaessani kummastellen näkemääni. Kaikki on hyvin niin kauan kunnes joku haluaa keskustella teoksesta. Kampaamossa kävin ehkä 13 vuotta sitten. Matkustaminen voisi olla mukavaa, mutta aika ei tahdo riittää.

Kuvahaun tulos haulle Homer Simpson art

Mistä sitten toivon lähitulevaisuudelta? Laskuvarjohyppyä? Purjehdusmatkoja Atlantin yli? Patikointia Siperiassa? No en. Siinä vaiheessa kun pääsen matkustamaan, minulle riittää aivan hyvin Euroonpan maat, samoin kotimaan kohteet. Seikkailuhenkisten suunnitelmien/haaveiden sijaan omat visioni ovat todella arkisia, ehkä tylsiäkin. Tulevan syksyn aikana haluan saada graduni niin hyvin tekeille, että se olisi palautuskunnossa keväällä. Jos taloudellinen tilanne sallii, suoritan kesällä praktikum -jakson uskontokasvatuksen puolella. Toisin sanoen rippileirin muodossa. Tulevan vuoden aikana haluan saada mahdollisimman suuren osan maisteriopinnoista kuntoon, jotta valmistuminen olisi mahdollista seuraavana vuotena. Tämän jälkeen toivon löytäväni oman alani töitä, vaikka sitten sijaisuuden muodossa.

Toki sellaisia "tämä olisi mukavaa" -haaveita syntyy päivittäin, ja annan niiden piristää päivääni. Jos kuitenkin ollaan rehellisiä, haaveilen aivan tavallisesta elämästä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että se nk. tavallinen elämä ei ole onnistunut aikoihin, vaikka nykyään onkin todella lähellä. Vaikka opiskelu antaa paljon, olen todella kyllästynyt opiskelijastatukseeni. Kun suurimman osan elämästään opiskelee tähän miltei 32 ikävuoteen asti, työelämä houkuttelee kummasti. Myönnän että minulla on tiettyjä periaatteita, joiden nojalla en halua olla ikuinen opiskelija. Onneksi on ilman omantunnontuskia todeta hoitaneeni opintoni ainakin kohtuullisesti, vaikka olisin voinut olla ahkerampikin. Tilanteita ei voi yleistää, aina voi sattua jotain mikä hidastaa opinnoissa etenemistä. Silti olen jo pitkään halunnut julkisesti kritisoida ajatusta siitä, että keski-ikäiset uudet korkeakouluopiskelijat vievät nuorten opiskelijoiden paikat. Loppujen lopuksi näitä keski-ikäisiä opiskelijoita ei ole suurta määrää. Lisäksi olen sitä mieltä, että vanhempia opiskelijoita varmammin paikkoja vievät sellaiset ikuiset opiskelijat, joilla on jatkuvasti parempaa tekemistä kuin panostaa opintoihinsa. Jos joku tästä ajatuksesta mielensä pahoittaa, pahoittelen mielen pahoittamista. Mielestäni opiskelun aloittaminen missä iässä tahansa ei ole rikos, mutta opinnoissa tulee edetä elämäntilanteen sallimaan tahtiin.

Kuvahaun tulos haulle Homer Simpson school

Edellisen kappaleen lopusta päätellen tehtäväni on myös moralisoida ja arvostella muita ihmisiä.. No ei sentään. Totta puhuen häpeän sitä, miten monta vuotta olen opiskellut ja miten vähän olen tehnyt palkkatyötä. Amk:n ja yliopiston välillä meni jokunen vuosi myös muuhun turhuuteen, minkä olisin voinut käyttää järkevämmin. Toisaalta turha menneitä on surra, parempi vain yrittää toimia nyt järkevämmin.

Entä erittäin lähitulevaisuus? Myönnän että keskimääräistä aktiivisempi liikuntaharrastus rajoittaa jossain määrin, mutta ei tee arjesta (tai lomasta?) lainkaan kurjaa tai kurinalaista. Yksi tavoitteeni oli mm. syödä jäätelöä, ja tavoite on kerran täytetty! Ehkä joku kummastelee miksi tämä täytyy erikseen laittaa tavoitteeksi, mutta olen todella laiska syömään makeaa. Jos hyvin käy, muutaman viikon kuluttua pääsen hyvässä seurassa sekoittamaan pääkoppani Särkänniemessä! Eiköhän tässä ole tavoitetta riittävästi. Toki on arkisia tehtäviä, mutta siivousprojektit, ruuanlaitto, kauppareissut yms. menevät niin itsestään, etten osaa niistä tämän enempää avautua.

Kuvahaun tulos haulle Homer Simpson cleaning

Tässä vaihteeksi sekalaista pohdintaa ja höpinää. Oikein mukavaa viikonlopun loppupuolta kaikille!

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Vähän lisää luistinkengistä..

Nytpä lienee kenkätekstin jatko-osan aika. Sain tosiaan hieman lisää kokemustekstiä, mistä olen todella kiitollinen! Jotta en kehuisi ainoastaan Risportia, otetaan vähän muitakin merkkejä mukaan. Jälleen on hyvä muistuttaa, että me ihmisotukset olemme yksilöitä, samoin jalkamme. Jos kapeajalkainen tuttavani kehuu minulle käyttämäänsä kenkää, minun, leveäjalkaisemman ei kannata rynnätä hankkimaan samanlaisia. Ei ainakaan samalla lestillä.

Tähän liittyen tulkoon hieman lisää nippelitietoa: Luistimien lestit merkitään tavallisesti kirjaimilla. Yleensä kokoja on kolme. Risporteissa ainakin lestikoko merkitään kirjaimilla A, B, ja C. Järjestys on pienimmästä suurimpaan, eli A-lesti on kapein ja C-lesti levein. Yllättäen minulla on C-lesti. Toinen merkintätyyli menee kirjaimin N, M ja W. Nämä tulevan suoraan lyhennyksistä: N= narrow, M= medium ja W= wide. Toisin sanoen kapea (N), keskikokoinen/medium (M) ja leveä (W). Lestikoon määrittäminen lienee helpointa liikkeessä, mutta myös kotona mittanauhan kanssa pääsee pitkälle.

Jackson -merkistä olen kuullut paljon positiivisia kokemuksia niin aloittelijan luistimen kuin pidemmälle ehtineiden kannalta. Näin ystävälläni kyseisen merkin kengät, ja leveys näytti sellaiselta että itsekin voisin harkita. Aloittelijan luistimina Jackson Artiste on saanut kehuja. Tosin taitorullaluistelun kannalta nämä ovat haasteelliset, sillä terä on kiinnitetty kenkään valmiiksi. Toisaalta jos käytettyinä voi olla mahdollista saada myös pelkät kengät? Tämä selviää helpoiten laittamalla ilmoitusta nettikirppareille. Artistessa ei kuulemani mukaan ole sitä paljon moitittua toppausta. Mahdollisesti sellainen löytyy Riedelleistä, mutta tämä on vasta pelkkää kuulopuhetta. Alla oleva kuva on kopioitu Lucky Skate -liikkeen sivuilta. Kuvassa ovat siis Jackson Artistet. Ainakin omasta mielestäni kenkä on myös ulkonäöllisesti tyylikäs ja Edeoihin verrattuna korko näyttää perinteisemmältä. Mutta ulkonäkö on tietenkin paremmin jättää toissijaiseksi kriteeriksi.. Mutta aloittelijoiden kengistä tämä malli on saanut positiivista palautetta.



Jacksonin muut kengät ovat saaneet tosiaan positiivista palautetta, mutta myös jokunen negatiivisempi kokemus löytyi. "Jackson -kengät ovat minusta hyvin istuvia. Edullisissakin Jacksoneissa on ihan kohtuullinen hinta-laatu suhde." Se tosiaan että moni kehuu tätä merkkiä ei tarkoita että olisi jokaiselle paras mahdollinen vaihtoehto. "Kokeilin itse viime viikolla luistimia ostaessa risportin lisäksi jacksonin kenkää. Oli joku 309e maksava lucky skatessa.. mallia en muista. Sama koko kummassakin luistin merkissä. Risport tuntui heti miellyttävältä jalassa, jackson painoi varpaita eikä muutenkaan istunut mitenkään." Jälkimmäisessä kommentissa on havaittavissa jälleen se järkevä teko, että sovittaminen tehdään huolella. Tärkeää tosiaan on, että kengän tulee tuntua mahdollisimman mukavalta jo alussa. Mikään terveyskenkähän taitoluistin ei ole, mutta liian toiveikas ei kannata olla kengän muokkautumisen kannalta. Tilaa tulee harvemmin lisää, mutta liikkuminen kengän kanssa helpottuu kun varsi pehmenee. 

Sitten vuoroon pääsee minulle tuntematon ja sekavia tunteita sekä unettomia öitä aiheuttanut Wifa -merkki. Alkuun kuulin lähinnä negatiivista palautetta, mutta sitten myös positiivista. Mitä tästä opimme? Jalat ovat tosiaan erilaisia, eli kannattaa varmuuden vuoksi testata kaikkea paitsi.. no, moni varmasti osaa tuon viisauden loppuosan. "Mun ekat oli Jacksonit ja ne oli hyvät aloittelijan luistimet, se oli sellanen paketti, artistic?, monella aloittelevalla aikuisella on niitä nähny, seuraavat oli wifat ja ne oli hirveet". Toisaalta tässä olisi toisenlainen kokemus: "Minulla on ollut risport, jacson, edea kaikki hajosivat alle parin vuoden. Wifat ovat ainoana kestäneet kun ottaa pykälän kovemmat kuin taidot edellyttävät. Alussa aika kovat mutta nahkaisena muokkautuu koko ajan jalassa. Minulla on kapea jalka ja erityisesti kantapää. Olen aika pitkä joten kenkä joutuu tosi koville." Eli jos pituutta on reilummin, kannattaa Wifaa ainakin testata. Vaikka tuossa alkuun tuli painotettua vain jalkoja, koko fysiikka vaikuttaa paljon. Minunkaltaiselleni anti-hongankolistajalle eivät varmaan soveltuisi niin hyvin, mutta siinä vaiheessa kun pituutta on enemmän, on riittävä tuki varressa tärkeä. Wifat mitä ilmeisimmin toimivat myös jos jalka on kapoisempaa mallia. Yksi tuttava totesi että Wifan kenkä sai vaivaisenluut oireilemaan. Jos siis lestikoko on pieni, kenties Wifa voi olla hyväkin kenkä? Alla olevasta kuvasta näkyy jossain määri erityisesti kapeneva kärki. 

Kuvahaun tulos haulle wifa skate



Risporteihin palatakseni Risport Laser on myös saanut aloittelijoiden puolelta positiivisia kommentteja. Kyseistä mallia ei tosin enää valmisteta, mutta jos oikein muistan, vastaava versio olisi RF4. Itsekin luistelin niillä todella monta vuotta, kunnes varsi pehmeni vähän turhan paljon.  "Minua palvelivat Risport Laser luistimet melkein kymmenen vuotta. Sääli ettei niitä enää tehdä. Minulla on lyhyet sääret. Pohkeet siis alhaalla. Luistinkenkä ei saa olla korkea." Vaikka jotain malleja ei enää valmisteta, niillä on yleensä ns. uudistettu versio. 

Riedell merkkinä on vielä selvittämättä, haasteena on monelle hinta. Toisaalta myös yksi kokemus löytyi:  "Meillä ollut käytännössä aina Riedell kenkiä. Lämpömuokattavat kengät. Ovat sopineet hyvin jalkaan. Ei paina, purista eikä hierrä. Ja lapsen helpompi kiristää ne itse koska jalkaterän kohdalta pehmeät ja joustavat." Nämä tulivat tosiaan lapselle, mutta toisaalta saman ominaisuudet ovat varmasti aikuisellekin ihan mukava juttu. 

Valmiita taitorullaluistinpaketteja eri malleista löytyy Nice-Skaten sivuilta. 

Tässä jälleen vähän kenkäkokemuksia, toivottavasti tekstistä oli aiheesta kiinnostuneille apua!

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Taitorullaluistelu: loistava harjoituspaikka ja hurjaa videomateriaalia!

Edellisessä tekstissä jo tulikin hieman varoiteltua, että tällä kertaa siirrytään kertomaan varsin tehokkaastai taitorullaluistelumomentista, ja vieläpä erittäin hyvällä pinnalla! Ja luonnollisesti sääkin suosi, joten koko paketti oli hienosti koossa! Ennen kuin lukija etenee liian pitkälle, varoitan hyvissä ajoin arkaluontoisesta videomateriaalista. No ei nyt sentään, varoitan vain videomateriaaleista. Mietin aluksi kehtaanko laittaa omaa luisteluani tänne, sillä asennot ja tekniikka eivät ole todellakaan mitään huippuluokkaa. Toisaalta videot ovat olleet ns. herättävää materiaalia, sillä niiden kautta olen paremmin ollut selvillä millaisiin asioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota. Taitorullaluistelun kohdalla olen armollisempi, sillä alkuun haaste oli uskaltaa edes liikkua eteenpäin. Nyt kun en ole enää kauhusta kankeana, voin kenties helpommin kiinnittää huomiota asentoihin. Erityisesti ryhti ja ojennukset kaipaavat parantamista. Selityksiä selityksiä.. mutta silti tämän totean: polvisuojien kanssa jalan ojentaminen on keskimääräistä haasteellisempaa.

Aloitimme ystäväni kanssa perusluistelulla, eli sirklauksella. Ennen paikalle pääsyä oli selvittävä alamäestä, missä itse olin valmis kirkumaan. En vieläkään tajua miten ystäväni lasketteli mäen rennosti ja ongelmitta. Vika on minun kohdallani varmasti luistimissa. Tai sitten luistelijassa.. perillä kuitenin odotti oikea taitorullaluistelijan taivas. Alue oli laatoitettu, mutta saumoja tuskin tunsi ja pinta oli sileä kuin siistitty jää. 

Henkilön Mila Knuth kuva.

Kuvana tämä on harmaa ja ankea, mutta paikan päällä todellinen autuus! Kiitos laiskuuteni, edellisestä harjoittelukerrasta oli aikaa. Kolmoset alkoivat lopulta onnistua, samoin rittiaskeleet. Tietenkin liikkeet olivat hieman "söhröisiä". Tähän vaikutti osittain sekin, että olin ollut edellisenä päivänä jäällä. Ennen kuin joku ehtii epäillä, taitorullaluistelu Snow Whiteilla ei mielestäni sekoita tekniikkaa taitorullaluistelun ja taitoluistelun välillä. Näillä harjoittelu ei mielestäni teknisesti eroa taitoluistelusta muuten, kuin jokaisessa liikkeessä joutuu käyttämään enemmän voimaa. Jäällä meno tuntuu melkein pelottavan helpolta näiden jälkeen! Askeleiden jälkeen päästiinkin hyppyihin. Lutzia ja axelia laskematta kävin läpi kaikki yksöishypyt. Valssihypyssä erityisesti toivon oppivani vapaan jalan ronskin "heittämisen" eteenpäin jotta hyppy kantaisi paremmin. Videossa hypyt menevät seuraavasti: salchow, valssihyppy ja ritti.


Meno kaipaa vielä sulavuutta, mutta oletettavasti sellainenkin kehittyy.. tosin ikävä kyllä harjoittelemalla. Vähän huolestuttaa kelpaako tuo tien toisella puolella oleva parkkipaikka tämän jälkeen! Tuosta ryhdistä sen verran, että minulla on alaselässä aika tehokas lordoosi, mitä yritän korjailla parhaani mukaan, mutta jossain määrän tuo notko varmaan tulee olemaan ikuinen seuralainen. Mutta sellainen pieni ulkonäkökeskeinen kommentti täytyy heittää, että luistelu tekee todella komia kinttulihakset! Jos siis ronskit reidet ovat haaveena, tämä laji todella tehokas! Koska treenivaatteet ovat olennainen osa (vaikka hienoja sellaisa en omista), shortsit löytyivät Budget Sportista ja merkki on nimeltään Touch9. Toppi puolestaan löytyi Newyorkerin alennusmyynnistä. Kangas ei vastaa treenivaatetta (puuvillatrikoota), mutta itse tykkään tästä spagettiolkain -mallista enemmän, etenkin näin lämpimällä kelillä. Tällaisia jos löytyisi "teknisestä" materiaalista niin sellaisia voisi hamstratakin! Miksi sormikkaat kun lämpötila on yli 20 astetta? -Koska rullaluisteluun tarkoitetut käsisuojat eivät suojaa peukalontyveä, eli juuri aluetta minkä naarmuuntuminen tuntuu äärimmäisen ikävältä. Joku kummasteli kyynärsuojien ja kypärän puuttumista. Kyynärsuojien käytöstä olen luopunut ihan mukavuussyistä ja siksikin, koska kaadun lähinnä polvilleni tai p**seelleni. Kypärän sijaan käytän useammin pääsuojaa, mikä lämpötilan ja suuren nutturan vuoksi jäi kassiin. Vaikka näytän tässä videossa huonoa esimerkkiä, suosittelen kypärän tai muun pääsuojan käyttöä etenkin asfaltilla. Tosin kypäränkään kanssa ei tule lupailla liikoja..

Kuvahaun tulos haulle homer simpson helmet

No niin, mikä fiilis jäi? Erittäin hyvä! Taitorullaluistelussa joudun hieman siirtymään pois mukavuusalueeltani, sillä haastetta on enemmän kuin jäällä. Toisaalta on todella hienoa kun viimeinkin löytyi toimiva harjoittelupaikka. Matkaan menee jonkin verran aikaa, mutta vapaapäivänä on hyvä lähteä liikkeelle vaikkapa jo aamusta. 

Kuvahaun tulos haulle wakeup clock


Oikein mukavaa perjantaita kaikille! Luvassa on pientä jatkoa/lisäyksiä luistinkenkien valitsemiseen sekä mahdollisia treenipäivityksiä. 


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Taitorullaluisteluun liittyen: vähän lisää kengistä

Vaikka syksyllä rullaluistelukausi kääntyy loppusuoralle, saattavat Suomen kelit mahdollistaa harjoittelun jatkamisen ties miten pitkään! Ja minun tuurillani lunta satelee reilusti syyskuussa ja pysyy jääräpäisesti maassa seuraavaan toukokuuhun asti. Kirjoitin aikaisemmin luistinkenkien valitsemisesta, ja nyt tekstille tulisi hieman jatkoa kerättyjen kokemusten kera. Aikaisempi kenkäteksti löytyy täältä. Tekstissä käytettyjen esimerkkien henkilöt ovat siis taitoluistelijoita, mutta henkilökohtaisten kokemusten perusteella voin todeta, että kengän suhteen nämä lajit ovat rinnastettavissa. 

Kenkään valitetessa asiaan vaikuttaa paljon se, miten pitkään on luistellut, miten usein luistelee, laji, elementit ja tietenkin jalan malli. Jos olet aloittelija, kannattaa se ottaa huomioon sopivaa kenkää metsästäessä. Mikäli kokemusta on jonkin verran kertynyt jään puolella, itse suosittelisin samankaltaista tai peräti saman merkin kenkää kuin jäällä on käytössä. Taitorullaluistimet ovat siinä määrin haasteellisemmat, että itse en ainakaan testailisi liikaa. Vaikka rahaa olisi käytettävissä rajattomasti, en myöskään suosittelisi aloittelijalle "pro-tason" kenkää. Miksi? Vähän luistelleelle (niin terällä kuin pyörillä) kenkä ei välttämättä sovellut jos perusluistelu on harjoitteilla ja elementeissä ollaan vasta alkumetreillä. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö pro-tason kenkää saisi ostaa, mutta on hyvä miettiä onko valinta kannattava. Siteeraan tässä yhtä, erittäin hyvää pohdintaa: Mun kokemukseni on, että ainakin alussa ei ole vielä iso merkitys mitkä kenkiä käytät. Tärkeä vaan, että ne ovat sopivat kokoiset ja mukavat. Toki minulla ei koskaan ollut tärkeä kengät ja terät, mun filosofia on, että elementtiä minä teen eikä mun luistimet  
Pariluistelun voi käyttää ihan sama kengät ja terät, mitkä käytetään yksäriin.
Ainakin minusta olisi hyvä pohtia kannattako esim. bronze luistelijan ostaa esim. Edea Jazz, Piano kengät, onko hyvä käyttää huippukengät, kun olet vielä opiskelemassa yksiöishyppyjä.. Tästä voi olla eri mielipiteitä, ainakin minusta tuntuu, että turha maksaa sen vaiheessa 600 euroa kengistä.
Mainitut Edean merkit ovat tosiaan kalleimmasta päästä, ja tarkoitettu nimenomaan todella vaikeuden elementtien harjoitteluun. Jos työn alla on valssihyppy, neloishyppyihin voi olla sen verran matkaa että useamman satasen säästäminen vähän yksinkertaisemmilla kengillä ei välttämättä ole niin hirveä ratkaisu. Raskaamman sarjan harjoittelijoille mainittu Edea Piano löytyy kyllä Nice Skaten valikoimasta täältä. Tässä vielä kuva kyseisestä kengästä, mikä on kieltämättä varsin tyylikäs!

Kuvahaun tulos haulle edea piano

Aloittelevilla aikuisilla Edean kengän malli Overture on ilmeisesti ollut varsin yleinen. Tämä malli löytyy myös Nice Skaten valikoimasta rullien kera täältä. Kenkä sopii ainakin tuotekuvauksen perusteella axelin ja kaksoishyppyjen harjoitteluun, eli varsi on todennäköisesti tukeva myös taitorullaluistimiin. Edea Chorus sen sijaan on vähän "raskaamman sarjan" kenkä, mikä minullakin on taitorullaluistimissa. Tosin jos jämäkämpään kenkään tottumaton nämä ottaa käyttöönsä, kannattaa varustautua silikonipehmusteilla, eli nk. geeliputkella. Saman mallin kengässä voi myös olla joskus eroja.  toiset Chorukset yllättivät. Ensimmäisissä on pakko käyttää silokonipehmustetta, koska varsi ja kielen reuna painavat sairaasti. Toisissa ei tällaista ongelmaa ole. Eli sellaisen ohjeen voisi antaa, että kokeile useampi pari, jos mahdollista. Istuvuudessa voi olla eroja. Tässä tosiaan otettiin hyvin esille se, että sovittaminen kannattaa, ja vähintään yhtä paljon kannattaa varata riittävästi aikaa. Edean kengissä on tosiaan tämä oma ulkonäkönsä, mikä ilmenee erityisesti koron mallissa: 

Kuvahaun tulos haulle edea chorus 

Itse olisin ensimmäisenä hommannut jäällä käyttämäni RF2 -malliset kengät, mutta saatavuus käytettynä oli huono, enkä raaskinut ostaa uusia. Itselläni on jalkaongelma jos toinenkin, muun muuassa järkyttävät vaivaisenluut. RF2 -kenkä on riittävän leveytensä vuoksi ollut varsin armollinen,  ja varsikin on tosi tukeva. No, jäällä treenatessa niin tukeva että geeliputken oli pelastettava tilanne. Nice Skaten sivuilta löytyy myös mainittu malli rullien kera täältä. Lisäksi tarjolla on Risportilta RF1, RF3 sekä Risport Royal. Jälkimmäisessä on panostettu myös estetiikkaan varsin nokkelasti: 
Kuvahaun tulos haulle risport royal

Tosin ulkonäköä ei kannata laittaa luistinkengän ensisijaiseksi valintakriteeriksi. Kaikki mainitut mallit on tarkoitettu kilpaluisteluun, ja vähintää kaksoishyppyjen hyppimiseen, mikä kannattaa huomioida jälleen varren jämäkkyydessä. Olen ehkä hieman puolueellinen, mutta itse olen tuohon Risportiin tykästynyt! Siksi joudun myöntämään että Edean Chorus -malli on myös toiminut hyvin. 

Jos suinkin mahdollista, kengän sovittamista ei voi painottaa liikaa! Käytettyinä ostettuina voi sovittaminen toki olla haasteellista, etenkin jos myyjä asuu toisella puolella Suomea. Tässä vaiheessa kannattaa pyytää pohjallisen mitat ja verrata niitä oman jalan mittoihin. Muussa tapauksessa ei kannata ostaa vain sellaisia kenkiä jotka näyttävät kivalta ja hinta on sopiva. Välillä toki voi käydä niinkin, että kaupassa tai muussa ostotilanteessa kenkä istuu hyvin, mutta harjoittelun alkaessa ja lisääntyessä tulee hankaluuksia. Erilaisilla pehmusteilla voi ongelmasta riippuen helpottaa tilannetta, mutta jos kenkä todella puristaa, eivät suojat auta. Joskus luistimia on mahdollista muokata, venyttää yms, mutta kotikonsteissa lienee omat riskinsä. Jotkut kengät taas paremmin tiettyyn jalan malliin kuin toiset. Mulla itsellä oli joskus risport laserit, olivat hyvät. Seuraavat luistimet olivat riedellit (malli joka vuosia sitten lopetettu). Tykkäsin näistäkin todella paljon mutta kenkä pehmeni ja jalka kasvoi ja jäivät pieneksi. Edean chorukset(vanhempi malli) tulivat seuraavaksi. En tykännyt näistä luistimista ja painoivat pikkuvarpaita vaikka koko oli oikea. Vaikka juuri kehuin Edeaoita, on pakko myöntää että verrattuna Risportiin Edeat ovat leveinäkin hieman kapoiset. Olen yrittänyt helpottaa tilannetta löystämällä nauhoja. Eli jos jalka on leveämpää sorttia, kannattaa ainakin minun mielestäni hoitaa sovitus todella huolella. 

Entä jos kenkä osoittautuu turhan suureksi? Minulla ei ole kokemusta selkeästi liian suurista kengistä, vaikka nuo juuri kehutut RF2 -kengät ovat ehkä hieman turhan reilut jos sukka on liian ohut. Jos jalka oikeasti liikkuu kengän sisällä miten sattuu, on vaikea keskittyä muuhun luisteluun. Joskus kokoa joutuu muuttamaan reilustikin pienempään. omat Chorukseni menivät vaihtoon, kun Edean standilla todettiin ekat luistimet (koko 280) "kanooteiksi". Nyt käytössä on koko 270 ja kun pohjallista katsoo, niin 265 voisi olla se "oikea koko", mutta sitten koittaisi kyllä jo sellainen ahtaus, että jalat eivät halua huudattaa hoosiannaa. Kummiskin tekeminen helpottui heti, kun luistinkoko pieneni kahdella numerolla. Itse kukin meistä on varmaan lapsena kokeillut vanhempiensa kenkiä, tai ylipäänsä liian suuria kenkiä. Jos jo pelkkä kävely on haasteellista, niin tanssista ei parane edes keskustella. Sama pätee luistimiin. Liian pieni kenkä ei saa olla tietenkään, mutta ylimääräistä tilaa ei saisi olla liikaa. Jalka liikkuu kengässä jonkin verran elementtien mukaan, mutta liukumista ei saisi tapahtua. 

En valitettavasti löytänyt tietoa mallista, mutta useiden negatiivisten kokemusten myötä kehotan välttämään aivan aloittelijoille tarkoitettua kenkää. Kenkä oli kuulemma niin topattu, että luistelu oli todella hankalaa. Eli sen verran saa kenkä olla edistyinelle, että liikkuminen onnistuu. Wifoista olen myös kuullut lähinnä negatiivisia kokemuksia, mutta mallia ei hirveästi markkinoilla näytä olevankaan, siis mitä itse olen katsellut. 

Toivottavasti tekstistä oli apua aihealuetta pohtiville! Seuraavaksi tiedossa on päivitys itse harjoittelusta, nyt nimittäin löytyi todella mukava treenipaikka..




maanantai 24. heinäkuuta 2017

Operaatio kuntoportaat

Maanantai jälleen, mutta ei taaskaan maaninen. Sen sijaan aivot raksuttavat täydellä teholla. Edessä olisi nimittäin "muutama" asia hoidettavana, mutta pitäisi vain keksiä mistä aloittaisi. Aivojen työskentely on tähän mennessä ollut varsin tuloksetonta. Kenties katsaus viikonloppuun kirkastaa ajatuksia. Poikkesimme tosiaan puolison ja tämän tyttären kanssa entisillä kotikulmillani, mikä oli todella virkistävää vaihtelua. Koska säät suosivat pientä sadetta lukuunottamatta, tuolla yhden yön reissulla tuli liikuttua varsin tehokkaasti ja ulkosalla tietenkin. Puolison tyttären kanssa otimme pihalla pari pitkäkestoista sulkapallo-ottelua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pallo yritetään vain saada pysymään liikkeessä, ei kilpailua. Hyvä näin, sillä olen erittäin huono kilpailija! Jotenkin tuntuu hassulta, sillä en koe olevani huono häviäjä, itse asiassa alisuorittajana voisin jopa opetella hieman huonommaksi häviäjäksi, tai edes lisätä joihinkin tilanteisiin kilpailuhenkisyyttä. No, näin on toisaalta hauskempaa.

Kun tuota mäkitreeniä on tehty, nyt oli loistava mahdollisuus kokeilla samaa mutta portaissa. En tiedä kuinka monta askelmaa tuossa oli, enkä viitsinyt sitä sen tarkemmin selvitellä. Minulle riittää vastaus: "Niitä oli riittävästi, ehkä pari liikaakin." Tuo reissu juosten on sen verran pitkä, että yksi kerta on riittävänyt. Olen siis tätä ennen kokeillut kyseisiä portaita kerran. Nyt pienen levähdyksen jälkeen kokeilin kylläkin toistoa, mutta variaatioilla. Koska samalla alueella on frisbeegolfrata ja välillä turhautuneet heittäjät odottavat rappujen yläpäässä, on juoksu ajoitettava jotenkin järkevästi. Minä en tässä onnistunut, mikä johti äärimmäisen noloon tilanteeseen frisbeegolfin pelaajan kanssa. Pitkän anteeksipyyntölitannian jälkeen saatan vain toivoa, ettei paikallisyhteisössä tule kiukkuista keskustelua äärimmäisen törkeästä portaiden käyttäjästä. Mutta no, itsensä nolaaminen on osa liikuntaa, ja osa elämää, siispä se siitä.

Ensimäisellä nousulla etenin tosiaan pelkällä juoksulla. Toisella kerralla tein osan matkasta juoksuna, ja sitten vähän askellusharjoituksia, eli kaksi ylös, yksi alas, kaksi ylös jne. Tällä kertaa en päässyt hyppyharjoituksia tekemään, mutta kenties seuraavalla kerralla.

Henkilön Mila Knuth kuva.

Kuten kuvasta huomaa, räjähtäneen näköisen juoksijan lisäksi on havaittavissa varsin komeat maisemat!

Henkilön Mila Knuth kuva.

Ja kun hengitys viimeinkin tasaantui tai edes kulki, myös kuvan räjähtäneen näköinen juoksija huomasi komeat maisemat! Jos joku sattuu kummastelemaan, minulla ei ole shortsipukua vaikka siltä näyttääkin. Shortseihin liittyen pieni maallinen kommentti: Nämä Budget Sportista pongatut vähän minishortseja pidemmät shortsit antoivat siinä määrin kompressiota, että kävely seuraavana päivänä onnistui! Suosittelen vastaavanlaista mallia!

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Onnistumisia jäällä ja "koulun penkillä"

Kesti hetken ennen kuin keksin mikä tässä päivässä oli omituista. Jotain jäi puuttumaan, nimittäin erittäin suuren osan ajasta vievä turha valitus. Miten tällainen erhe mahtoi tapahtua? Kenties siksi, koska mokomia hyviä asioita ja ennen kaikkea onnistumiskokemuksia ilmeni aivan liikaa suhteessa mahdollisuuteen valittaa turhasta. "Etkö sitten osaa olla tyytyväinen jos et onnistu jossain?" Ilmeisesti en, se siitä! No, kieltämättä olen alkanut tuntemaan jotain niinkin kieroa tunnetta kuin onnellisuus muiden puolesta. Toisaalta en viitsi jatkuvasti soimata itseäni, joten tämäkin piirre sallittakoon.

Tänään ja eilen pääsin jäälle jälleen. Jo eilen axel ja kaksoisritti (vajaaksi jääneenä tosin) vaikuttuvat harvinaisen lupaavilta. Tänään koitti lopulta se ihme, että yksi axel todella onnistui! Toivottavasti sama toistuu ensi viikon tiistaina. Vaikka kaksoisritti jäi rotaation suhteen vajaaksi, sain vartalon asennon ensimmäisen kerran siinä määrin oikein, että alastulo yhdelle jalalle onnistui. Onnistuminen on siis kiinni enää rohkeammasta ponnistuksesta. Sain myös aivan loistavan vinkin vaakaliu'un suhteen! Lisäksi huomasin, että tehostettu keskivartalotreeni vaikutti edelleenkin positiivisesti siihen, mitä jäällä tekee. Myös hirveiden mäkitreenien positiivinen vaikutus nosti päätään, toisin sanoen jaksoin tehdä toistoja varsin ahkerasti myös hyppyjen kohdalla. Tällä on siis hyvä aloittaa tuleva kausi! Treenin jälkeen sekä käsivarsieni että jalkojeni lihaksia koeteltiin oikein olan takaa, kiitos pikkuisen, mutta ahkeran "assistentin". Tehokasta sanoisinkos!

Paluureissulla katsoin ihan mielenkiinnosta mitä hassua Weboodista löytyisi. Suoritusten kohdalle oli lisätty kesäkuinen tentti, siis se johon menin "ihan vaan kokeilumielellä". Yritys ei johtanut siihen, että olisin joutunut pakenemaan saunarakennuksesta (tai kukaan muukaan), mutta hylätyn arvosanan riski oli olemassa. Arvosana ei ollut hylätty, se oli 5. Olin oikeasti hivenen järkyttynyt! Toki mietin oliko opettaja saanut selvää vastauksistani, mutta todennäköisesti kyllä. Pieni paljastus: olen joskus joutunut lukemaan vastuuopettajalle tenttivastaukseni, sillä opettaja ei saanut selvää kaunikirjoituksestani. Ongelmana eivät siis olleet "harakanvarpaat", vaan toinen ääripää.

Miksi nämä onnistumiset ovat merkittäviä? Jos rehellisiä ollaan, itsetuntoni ja motivaationi eivät ole ehtymättömiä luonnonvaroja. Olen mahdollisesti riippuvainen onnistumisista. Tämä riippuvaisuus ei kuitenkaan ole perfektionismia (mihin tosin olen myös taipuvanen), sillä lopputuloksen ei tarvitse olla 100%:sen täydellinen. Minun ei tarvitse voittaa kisoissa, onnistua jokaisessa hypyssä, suorittaa maksimitreeniä, saada viitosia eikä muutenkaan onnistua täydellisesti kaikessa. Toki pyrin tekemisissäni suuntaan joka olisi edes jossain määrin eteenpäin, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa parasta mahdollista suoritusta. Tai suoritusta ylipäänsä.. Niin no, sorrun herkästi suorittamaan, jolloin asiasta X tahtoo kadota tekemisen ilo. Onnistumiset asiassa kuin asiassa lisäävät kuitenkin motivaatiota, ja tekevät asian mielekkääksi. Äkkiseltään tällainen asenne voi tuntua ehdottomalta ja vaativalta. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen määrittelee itse mitä onnistuminen on, ja mitä se vaatii. On myös alueita, joissa olen valmis asettamaan riman todella alas. Hyvä esimerkki on mm. suuntavaistoni, tai oikeastaan suuntavaistottomuuteni. Jos alla parin sadan metrin osalta hahmotan vähänkin vaikeamman reitin kuin suoran tien, olen itsestäni äärimmäisen ylpeä! Vaikka jokaista onnistumista ei tarvitse nostaa suuren huomion alaisuuteen, pieni tiedostaminen piristää kummasti. Jos siis vaikkapa kahvikuppia kanniskellessa lattialle tipahtaa pari pisaraa vähemmän, on hyvä todeta: "Kas, tämähän meni keskimääräistä paremmin!".

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Järkyttävästä järkyttävämpään mäkitreeniin

Ihme on tapahtunut, mäkitreeniä on kaikista epäilyksistä huolimatta tullut tehtyä säännöllisesti! Nyt toivon hartaasti että kyseinen treenimuoto auttaisi hieman hyppyjen korkeuden kanssa, sillä edellisellä kerralla jäällä erityisesti ritissä huomasin menettäneeni korkeutta. Siispä myös hyppelemään säännöllisesti! Alkuvaihe "lässähdyksen" jälkeen on vain hivenen turhauttava, mutta kai sekin ilmiö on vain kohdattava. Mäkitreenin etuna hyppyjen korkeuden parantamisessa on (ainakin toivon mukaan) se, että myös keskivartalon lihakset joutuvat töihin. Jalat toki hoitavat ns. likaisen työn, mutta keskivartalon lihakset ovat selvästi olleet mukana ns. hiljaisina rikostovereina.

Joskus menin lupaamaan ainakin itselleni, että jatkossa mäkijuoksuun tulisi variaatioita toistojen lisäämisen sijaan. Nyt tuo kuusi toistoa on mennyt sen verran hyvin vaikkakin epämukavuuden puolella, että ajattelin hieman muuttaa menoa matkan loppuvaiheilla. Tällä kertaa en sekoittanut mukaan hitaita liikkeita (askelkyykky esim.), vaan erilaista hyppelyä. Sopiviksi ehdokkaiksi nousivat tasajalkahypyt, yhden jalan hypähdykset sekä luisteluhypyt. Oliko tämä hyvä ajatus? Niin no.. ehkä 4-5 tasajalkahypyn jälkeen henki tuskin kulki ja ilme muuttui todennäköisesti erittäin kärsiväksi. Mitä tehdä tässä vaiheessa? Takaisin alas ja uutta kierrosta. Yhden jalan hypähdyksissä henki sentää kulki, mutta reisilihakset olivat oikein mukavasti hapoilla. Ja taas alas ja ylös! Luisteluhypyissä oli se harmillinen puoli, että sivuttainen liike tietenkin lyhensi hypyn matkaa, mikä ei suinkaan auttanut etenmisessä. Kiitos, nyt riitti. Jatkosuunnitelmana ajattelin kokeilla piakoin uudelleen tätä hirveyttä.

Käytännössä homma eteni näin:
- Tavallista mäkijuoksua 3x
- Puolet matkasta juoksua, loppu tasajalkahyppyjä
- Sama, mutta loppuosa yhden jalan hypähdyksiä
- Sama, loppuosa luisteluhyppyjä

Miten se sitten menikään, "niinku omasta mielestä"? Ei tuota autuudeksi voi haukkua, mutta ainakin harjoitteet ovat todella tehokkaita. Jatkoa varten olisi kai fiksua tehdä jonkinlainen etukäteissuunnitelma eri harjoituskerroille. Tämä mäkitreenihän ei siis ole päivän ainoa liikuntamomentti, joten sisällön on hyvä sopia muuhun liikuntaan. Onneksi näitä harjoitteita voi tehdä vielä pitkään. Talven saapuessa (siis jos sellainen saapuu) aerobisen harjoittelun kohdalle nousee jälleen kysymysmerkki. Unisport avaa ilmeisesti uuden kuntosalin, mitä voisi kenties hyödyntää ainakin satunnaisesti. Jäällä voi olosuhteiden salliessa vetää myös "viivaluistelua", missä reisilihakset kärähtävät alta aikayksikön. Mutta kenties talvea ei kannata liioin murehtia tässä vaiheessa, sillä uudet hullut ideat ihan jo pelkän mäkitreenin kohdalla aiheuttavat koko kropan kattavaa murhetta. No ei sentään, hyvää nämä oikeasti tekevät, minusta vain hauska dramatisoida kaikkea vähänkin epämukavaa.

Oikein leppoisaa viikkoa kaikille, kertokaa toki vinkkejä jos mieleen tulee kaiken maailman kauheuksia mäkitreenin suhteen!