Maitotuotteet: pahis, hyvis, vai jotain siltä väliltä?

Kun puhutaan -ton -tyyppisistä ruokavalioista, myönnän tuntevani suurta skeptisyyttä. Tilanne on toki eri jos puhutaan allergiasta, yliherkkyydestä tai tai muusta syystä miksi ruoka-aine X ei vain sovi. Niin, tai jos siitä ei pidä. Mutta esimerkiksi laihdutusmielessä tai korkealentoisella tasolla määriteltyjen terveydellisten tavoitteiden merkiessä oleva -ton -ruokavalio ei mielestäni kuulosta luotettavalta.

Okei, ruokavalio ilman valkoista sokeria on tuskin haitaksikaan, ja suurien määrien jättäminen pois varmasti tuottaa tulosta. Mutta 100%:sen sokeriton ruokavalio voi käydä haasteelliseksi, kiitos muussa kuin valkoisessa sokerissa olevien hiilihydraattien. No, jos ruokavalio koostuu lähes ainoastaan lihasta, ehkä silloin tuo 100% voisi onnistua?

Entäs maito? Maito lienee ollut syytettyjen penkillä jo pidemmän aikaa. Tavallaan ymmärrän, mutta en täysin. Vaikka itse päädyin vähentämään maitotuotteita, en lähtisi julistamaan sitä pakollisena toimenpiteenä. Ennen varsinaista tekstiä muistutan, etten ole ravitsemustieteen asiantuntija. Tekstin sisältä on siis ns. yleisten käsitysteni ja ”maalaisjärjen” tuotosta. Kanssani saa myös olla eri mieltä.

Olenko luopunut 100%:sesti maitotuotteista?

No en todellakaan! Lähinnä olen luopunut ns. juotavasta maidosta. Jogurttia syön välillä, viiliä päivittäin, kiitos ”kotimeijerin”. Aloin tosiaan vuodenvaihteesta lähtien valmistamaan viilini siemenviiliä laskematta itse, sillä kyllästyin siihen muovin määrään. Maitoon tai kermaan tehdyt jäätelöt puolestaan olen joutunut jättämään pois.

Myös rahkat sopivat huonommin. Tosin en tiedä onko kyseessä ns. kausittainen ilmiö. Viili ei kuitenkaan näytä olevan ongelma, tosin en tiedä mikä tilanne olisi jos määrä olisi suurempi. Juusto ei myöskään tunnu aiheuttavan oireita. Tuorejuustot sen sijaan ovat jääneet todella vähällä, mutta kyse lienee enemmänkin kyllästymisestä. ”Juotava” maito kuitenkin jäänyt kahvista oikeastaan kokonaan pois.

Kun laktoosittomuuskaan ei auttanut..

Minä tosiaan aloitin täysin laktoosittomalla linjalla, ja (mielestäni) riittävän pitkään. Vatsa- ja iho-ongelmat eivät kuitenkaan helpottaneet. Ensimmäisessä epäilin aiheuttajaksi stressiä, mutta rennommallakaan kaudella muutoksia ei tullut. Jossain vaiheessa päätin kokeilla ns. osittaista siirtymistä, eli korvata osa tuotteista kasvimaidoilla. Koska mokoma Lidl meni ottamaan valikoimasta pois ”tavallisen” makeuttamattoman soijamaidon ja vaihtamaan sen luomuun, kauramaito on tullut ns. vakkarituotteeksi.

Mitä ihmettä?? Miten voin puhua luomusta tuohon sävyyn? No, olen niin itsekäs, että haluan että kasvimaitoon on lisätty asiallinen määrä kalsiumia ja D-vitamiinia. Luomu kun on luomua, ei siihen ole lisätty näitä.

Kannattaako intoleranssia hankkia?

Vaikka itse päädyin vähentämään ns. lehmänmaidon käyttöä, en kannustaisi sellaiseen ihan ekana ratkaisuna. Allergia ja 100%:nen vegaaniruokavalio ovat toki asia erikseen. Mutta jos syy on esimerkiksi luokkaa ”koska some -vaikuttaja X sanoo näin”, kannustaisin edes pieneen skeptisyyteen. Ja vielä yksi poikkeus: Jos henkilö itse yksinkertaisesti haluaa jättää maitotuotteet pois, mitäpä häntä kieltämään.

Mutta jos taustalla on maidon demonisointiin kannustava propaganda, pieni jarrujen painaminen voi myös olla hyvä asia. Ts. kannattaa perehtyä aiheeseen ennen kuin uskoo. Toinen vaikea kysymys: kenen teksteihin ja millaisiin tutkimuksiin kannattaa uskoa? Tähän minulla ei ole täydellistä vastausta. Itse pyrin katsomaan mahdolliset tutkimukset rahoittajat, julkaisijan sekä millä alalla hän itse on. Jos esimerkiksi jonkun tutkimuksen mukaan pekonin syöminen joka aterialla terveellistä ja rahoittajana on paikallinen pekonia myyvä yhtiö, tulosten luotettavuuden kohdalla herää pari kysymysmerkkiä. Sama pätee tutkimuksiin joissa lehmänmaito haukutaan alimpaan infernoon. Jos tutkimusta rahoittaa ja tukee paikallinen vegaaniyhdistys ja jokunen vegaanisia elintarvikkeita valmistava yhtiö, uskottavuus laskee kummasti.

Vaikka en kadu kauan sitten tehtyä siirtymistä pesco-vegetarismiin, voin suoraan sanoa ettei vatsani enää sietänyt lihaa koska söin sitä todella harvoin. Vanhoilta hyviltä ajoilta tiedän myös useamman henkilön, jotka onnistuivat hieman ylimenneen ton -ruokavalion seurauksena hankkimaan itselleen vilja-allergian. Tällä hetkellä olen tyytyväinen nykyiseen ruokavaliooni, eli käytän maitotuotteita sekä eläin- että kasviperäisinä. Voi tosin olla että ajan myötä jälkimmäisen osuus lisääntyy.  -Ainakin jos/kun saan aikaiseksi kokeilla soijajogurtin valmistamista..

Pohdintaa

Vaikka tekstistä voisi saada 100%:sesti lehmänmaitoa ja siitä valmistettujen tuotteiden puolesta puhumisen, en tähdännyt ihan sellaiseenkaan. Ruoka-aineiden jättäminen pois tai myös radikaali vähentäminen voi kuitenkin vaikuttaa yllättävän laajalle alueelle, erityisesti sosiaaliseen elämään. Jos haluaa muuten vain luopua maidosta ja on valmis viemään kasvimaidot mukaan kyläillessä, mikäs siinä. On kuitenkin hyvä muistaa, että omat, vapaasti tehdyt valinnat eivät (omasta mielestäni) velvoita muita varustautumaan ruoka-aineen korvikkeella. Tällä periaatteella olen itse ainakin mennyt: en oleta että ruoka-valioni huomioitaisiin.

Entä omat valinnat? Itse en pidä siirtymistä kasvimaitotuotteisiin mitenkään radikaalina siirtona, etenkin kun valikoima näyttää paranevan ja laajenevan jatkuvasti. Siitä huolimatta varautuisin kyläillessä omilla maidoilla. Mainittakoon että jos tällainen ei onnistu, voin kyllä pari kertaa puolessa vuodessa lorauttaa kahviin ns. tavallistakin maitoa. Mutta mitä valintojen taustalla on, se onkin haasteellisempi kysymys. Somevaikuttajien ja puolueellisten tutkimusten tulosten sijaan kysyisin: Mitä sinä itse tästä ajattelet, ja mitä itse haluat tehdä?

Entäs jos kasvimaidot -ja tuotteet kuitenkin kiinnostavat? Jos kyse on ”olisi kiva testata” -fiiliksestä, suosittelen toki kokeilemaan. Itse tosiaan päädyin osittaiseen korvaamiseen. Jos joku on vetämässä hihastaan ekologisuus -korttia, totean että osittainen korvaaminen tuottaa myös tuloksia, ja lopputuloksena voi olla pysyvä tapa. Täyskäännös ei siis ole pakollinen vaihtoehto, eikä välttämättä yhtään huonompi pidemmällä tähtäimellä.

Mihin oma suuntani vie? Totta puhuen minulla ei ruokavaliossani ole mitään erityistä päämäärää. Vegaanituotteiden osuus yleisesti on lisääntynyt. Todenäköisesti linja tulee pysymään, sillä muiden oireiden helpottamisen ohella kolesterolitaso on pysynyt hyvänä, samoin muutkin arvot. Itse asiassa viime verikokeiden perusteella olen paremmassa kunnossa kuin sekaruokavalion aikana. Siispä tämä kelpaa. 

Tällaisia maito- ja antimaitopohdintoja tällä kertaa. Millaista linjaa te suositte: siirtymistä ainoastaan kasvipohjaisiin tuotteisiin vai osittaista siirtymistä?

Irti syömishäiriöstä: Haluaisinko kireämpään kuntoon?

Valehtisin jos väittäisin.. kiva, nyt se soi päässä. Ai niin, olihan tässä varsinainen aihekin. Valehtilisin jos väittäisin kieroutuneen kehonkuvan täysin poistuneen. Järjen ääni toki ilmoittaa itsestään riittävän usein, mutta on sille usein käyttöäkin. Fitness -aiheet milloin missäkin ovat tehneet niin hyvää kuin huonoakin. Langanlaihat kropat eivät enää aikoihin ole viehättäneet, minkä kategorioihin hyväksi asiaksi, samoin asenteen riittävästä energiamäärästä. Huonona puolena taas on kireän kunnon ihannoiminen enemmän tai vähemmän salaa. Ehkä vähemmän.

Periaatteessa voisin antaa itseni mennä enemmänkin kireämmän kunnon tavoitteluun, ts. kohti pienempää rasvaprosenttia. Todennäköisesti osaisin jopa toteuttaa sen projektin fiksusti, ja riittävän maltillisella vauhdilla. Miksi sitten en aloita kropan muokkaamista kireämpään suuntaan? Teoriahan on tiedossa ja itsekuriakin löytyisi. Syy löytyy etukäteen tiedostetuista sivuvaikutuksista, jotka pakottavat pohtimaan asioiden tärkeysjärjestystä.

Vaikutukset treenitehoihin

Vaikka rasvanpoltto -projektin tekisi verkkaiseen tahtiin ja lempeällä otteella, olen silti skeptinen dieettaamisen vaikutuksista treenitehoihin erityisesti jäällä. Haluan olla harjoitellessani täysissä voimissa sekä energisyys ja keskittymiskyky optimaalisella tasolla. Jos jokin näistä uupuu, lisääntyy mahdollisuus toistaa huonoa tekniikkaa. Jos kroppa vähänkin väsyy, kärsii laatu erityisesti hypyissä. Notkoselkäisenä joudun käyttämään keskimääräistä enemmän lihasvoimaa pitääkseni selän edes hetken riittävän suorassa hyppyjen aikana.

Huono tekniikka on asia, joka tahtoo jäädä päälle. Kun huono tekniikka jää päälle, siitä onkin vaikeampi päästä eroon. Eli skarppius menee kireämmän kunnon edelle, etenkin jos vaihtoehtona on kiukkuinen fiilis huonosti menneen jääharjoittelun päätteeksi. Juu ei.

Vaikutus mielialaan ja pääkopan toimintaan

Eihän tässä joka hetki olla sellaisella ”kaikki on niin ihanaa!!” -asenteella, päinvastoin. Mutta jos vähän pidemmällä aikavälillä pohditaan, mieliala on pysynyt selkeästi parempana. Myös ajatus on kulkenut paremmin, samoin keskittymiskyky on ollut parempi. Kuten edellisestä ilmeni, keskittymiskyvyllä on yhteys liikkeiden suorittamiseen oikealla tekniikalla.

Tässä kohden on ehkä havaittavissa pienimuotista ristiriitaa. Totesin alussa kykeneväni toteuttamaan dieettaamisen niin, ettei se käy kropan ja mielen päälle. Ihan kokemuksesta tiedän, että tietynlaisen ”kuosin” tavoittelu pyörisi mielessä sen verran tehokkaasti, että mahdolliset pohdinnat ja koska -kysymykset puskevat sellaisiin hetkiin, joihin ne eivät välttämättä kuuluisi.

Vaikutus hormonitoimintaan ja..

En tiedä tarkkaa rasvaprosenttiani, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Olen saanut (livenä) kommentteja että se olisi alhainen. Nämä kommentit olen pyrkinyt sivuuttamaan. En siksi etten uskoisi, vaan haluan siirtää asian ”ei niin tärkeät” -kategoriaan.

Mutta jospa jumittuisin hetkeksi tuohon toteamukseen ihan vain määritelmä kannalta: alhainen. Yksityiskohtiin menemättä hormonitoimintani pelittää asianmukaisesti. Mutta jos rasvaprosentti laskee, säilyisikö tuo ”asianmukainen” hormonitoiminta? Jos hormonit eivät ”hyrrää” riittävästi, mm. kalsiumin imeytyminen vaikeentuu. Ja sitten ne muut vaikutukset..

..ja potentiaaliseen perheenlisäykseen

Elämäntilanne alkaa olla siinä vaiheessa ja ikääkin sen verran, että tulevina vuosina tuo maailmankuulu lisääntyminen voi todellakin tulla ajankohtaiseksi. Jos/kun/vaihtoehto C asia tulee ajankohtaiseksi, millähän se lisääntyminen mahtaisi onnistua rasvaprosentti on minimissä hormonitoiminnan kera? Kai niitä ”ihmeitä” tapahtuu, mutta en lähtisi laskemaan niiden varaan. Sen verran olen kuitenkin opiskellut ja toiminut terveydenhuoltoalalla, että muutamat realiteetit ovat tulleet selviksi.

Olisinko hyvä esimerkki?

Tulen tekemää työtä, johon liittyy paljon erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kohtaamista. Kuten aiemmista teksteistä on käynyt ilmi, puolisollani on tytär. Niin työympäristöni ihmisille kuin puolisoni tyttärelle toivon voivani näyttää mahdollisimman hyvää esimerkkiä. Usein olen joutunut toteamaan ”tee mieluummin niin kuin sanon, älä niin kuin minä teen”, yritän parhaani mukaan olla edes jossain määrin hyvä esimerkki. No, ainakin hyvä yritys.

No, jos vetäisin itseni kireämpään kuntoon ja rasvaprosentin alhaisesta minimiin, olisinko kehonkuvan kannalta hyvä esimerkki? Minulla on se ”etu”, että henkilökohtainen lämpökerrasto kertyy lähinnä ahterin alueelle. Etu tarkoittaa sitä, että olen vuosikausia ollut ”sikspäkin” omistaja. No, sellaisen ylikiinteän ahterin omistaminen olisikin toinen juttu. Kyllähän sitä rasvaa vatsallekin kertyisi jo erikseen lähtisin keräilemään. Jos joku sattuu ”päkkiäni” joskus ihastelemaan tai vaikka kauhistelemaan, kertoisin suoraan tosiasian pehmikkeiden sijainnista. Toisaalta niilläkin on käyttötarkoituksensa: onpahan jotain minkä päälle kaatua jäällä! Mutta tosiaan, jos rasvaprosenttini laskisi, kroppani edustaisi juuri sitä epärealista ja epätervettä kategoriaa. Olisinko silloin hyvä esimerkki? -En varmaankaan.

Pohdintaa

Vaikka vaaka on oikea pirulainen, tässä kohtaa se siirtyy merkittävään rooliin. Kireä kunto voisi houkutella, mutta kuinka kannattavaa sellaisen tavoittelu on? Voisin ehkä pinnallisesti hyvin ja saattaisin olla kroppaani tyytyväinen. Toisaalta sille kireälle kunnolle ei välttämättä ole selkeää päätepistettä, jolloin tyytyväisyys voi jäädä saavuttamatta. Entä mistä kireä kunto olisi pois? Kehittyminen tekniikassa voi kärsiä, samoin mieliala ja keskittymiskyky. Jos ei energiatasojen vuoksi, niin viimeistään ulkoisesta olomuodosta stressaamisen vuoksi.

Hormonitoimintani voi kärsiä, samoin asiat, jotka ovat riippuvaisia hormonitoiminnan pysyvyydestä. Lisäksi saattaisin antaa erityisesti lähettyvillä oleville varhaisnuorille ja nuorille huono esimerkki, ainakin kehonkuvan kannalta. Haluaisinko sitten antaa aihetta ulkonäkökomplekseihin ja puhua jostain kehopositiivisuuden tapaisesta edustaen itse samalla epärealistista kroppaa? -Se olisi suuri valhe.

Jos ajatellaan klassisella ”plussat ja miinukset” -ajatustavalla, kireän kunnon miinukset taitavat päästä plussien edellen. Miinuksiin voisin lisätä vielä jotain: Riskinä on sulkeutua taas omaan kuplaan. Jos ryhtyisin tavoittelemaan tietynlaista ulkonäköä, riskinä on sen projektin siirtyminen vähän liian näkyvään rooliin. Vaikka olenkin Instagrammin ”puoliaktiivinen” käyttäjä, toivon ulkonäön pysyvän toisella, tai mieluummin kolmannella tai neljännellä sijalla. Ts. kaikkea muuta kuin merkittävässä asemassa.

Ehkä se kireä kunto siis jää muiden, hieman tärkeämpien asioiden taakse. Tämä kroppa on ihan.. ok (??), terve ja toimii vallan mainiosti. Mitäpä tätä laittamaan kireämpään kuntoon.