Maitotuotteet: pahis, hyvis, vai jotain siltä väliltä?

Kun puhutaan -ton -tyyppisistä ruokavalioista, myönnän tuntevani suurta skeptisyyttä. Tilanne on toki eri jos puhutaan allergiasta, yliherkkyydestä tai tai muusta syystä miksi ruoka-aine X ei vain sovi. Niin, tai jos siitä ei pidä. Mutta esimerkiksi laihdutusmielessä tai korkealentoisella tasolla määriteltyjen terveydellisten tavoitteiden merkiessä oleva -ton -ruokavalio ei mielestäni kuulosta luotettavalta.

Okei, ruokavalio ilman valkoista sokeria on tuskin haitaksikaan, ja suurien määrien jättäminen pois varmasti tuottaa tulosta. Mutta 100%:sen sokeriton ruokavalio voi käydä haasteelliseksi, kiitos muussa kuin valkoisessa sokerissa olevien hiilihydraattien. No, jos ruokavalio koostuu lähes ainoastaan lihasta, ehkä silloin tuo 100% voisi onnistua?

Entäs maito? Maito lienee ollut syytettyjen penkillä jo pidemmän aikaa. Tavallaan ymmärrän, mutta en täysin. Vaikka itse päädyin vähentämään maitotuotteita, en lähtisi julistamaan sitä pakollisena toimenpiteenä. Ennen varsinaista tekstiä muistutan, etten ole ravitsemustieteen asiantuntija. Tekstin sisältä on siis ns. yleisten käsitysteni ja ”maalaisjärjen” tuotosta. Kanssani saa myös olla eri mieltä.

Olenko luopunut 100%:sesti maitotuotteista?

No en todellakaan! Lähinnä olen luopunut ns. juotavasta maidosta. Jogurttia syön välillä, viiliä päivittäin, kiitos ”kotimeijerin”. Aloin tosiaan vuodenvaihteesta lähtien valmistamaan viilini siemenviiliä laskematta itse, sillä kyllästyin siihen muovin määrään. Maitoon tai kermaan tehdyt jäätelöt puolestaan olen joutunut jättämään pois.

Myös rahkat sopivat huonommin. Tosin en tiedä onko kyseessä ns. kausittainen ilmiö. Viili ei kuitenkaan näytä olevan ongelma, tosin en tiedä mikä tilanne olisi jos määrä olisi suurempi. Juusto ei myöskään tunnu aiheuttavan oireita. Tuorejuustot sen sijaan ovat jääneet todella vähällä, mutta kyse lienee enemmänkin kyllästymisestä. ”Juotava” maito kuitenkin jäänyt kahvista oikeastaan kokonaan pois.

Kun laktoosittomuuskaan ei auttanut..

Minä tosiaan aloitin täysin laktoosittomalla linjalla, ja (mielestäni) riittävän pitkään. Vatsa- ja iho-ongelmat eivät kuitenkaan helpottaneet. Ensimmäisessä epäilin aiheuttajaksi stressiä, mutta rennommallakaan kaudella muutoksia ei tullut. Jossain vaiheessa päätin kokeilla ns. osittaista siirtymistä, eli korvata osa tuotteista kasvimaidoilla. Koska mokoma Lidl meni ottamaan valikoimasta pois ”tavallisen” makeuttamattoman soijamaidon ja vaihtamaan sen luomuun, kauramaito on tullut ns. vakkarituotteeksi.

Mitä ihmettä?? Miten voin puhua luomusta tuohon sävyyn? No, olen niin itsekäs, että haluan että kasvimaitoon on lisätty asiallinen määrä kalsiumia ja D-vitamiinia. Luomu kun on luomua, ei siihen ole lisätty näitä.

Kannattaako intoleranssia hankkia?

Vaikka itse päädyin vähentämään ns. lehmänmaidon käyttöä, en kannustaisi sellaiseen ihan ekana ratkaisuna. Allergia ja 100%:nen vegaaniruokavalio ovat toki asia erikseen. Mutta jos syy on esimerkiksi luokkaa ”koska some -vaikuttaja X sanoo näin”, kannustaisin edes pieneen skeptisyyteen. Ja vielä yksi poikkeus: Jos henkilö itse yksinkertaisesti haluaa jättää maitotuotteet pois, mitäpä häntä kieltämään.

Mutta jos taustalla on maidon demonisointiin kannustava propaganda, pieni jarrujen painaminen voi myös olla hyvä asia. Ts. kannattaa perehtyä aiheeseen ennen kuin uskoo. Toinen vaikea kysymys: kenen teksteihin ja millaisiin tutkimuksiin kannattaa uskoa? Tähän minulla ei ole täydellistä vastausta. Itse pyrin katsomaan mahdolliset tutkimukset rahoittajat, julkaisijan sekä millä alalla hän itse on. Jos esimerkiksi jonkun tutkimuksen mukaan pekonin syöminen joka aterialla terveellistä ja rahoittajana on paikallinen pekonia myyvä yhtiö, tulosten luotettavuuden kohdalla herää pari kysymysmerkkiä. Sama pätee tutkimuksiin joissa lehmänmaito haukutaan alimpaan infernoon. Jos tutkimusta rahoittaa ja tukee paikallinen vegaaniyhdistys ja jokunen vegaanisia elintarvikkeita valmistava yhtiö, uskottavuus laskee kummasti.

Vaikka en kadu kauan sitten tehtyä siirtymistä pesco-vegetarismiin, voin suoraan sanoa ettei vatsani enää sietänyt lihaa koska söin sitä todella harvoin. Vanhoilta hyviltä ajoilta tiedän myös useamman henkilön, jotka onnistuivat hieman ylimenneen ton -ruokavalion seurauksena hankkimaan itselleen vilja-allergian. Tällä hetkellä olen tyytyväinen nykyiseen ruokavaliooni, eli käytän maitotuotteita sekä eläin- että kasviperäisinä. Voi tosin olla että ajan myötä jälkimmäisen osuus lisääntyy.  -Ainakin jos/kun saan aikaiseksi kokeilla soijajogurtin valmistamista..

Pohdintaa

Vaikka tekstistä voisi saada 100%:sesti lehmänmaitoa ja siitä valmistettujen tuotteiden puolesta puhumisen, en tähdännyt ihan sellaiseenkaan. Ruoka-aineiden jättäminen pois tai myös radikaali vähentäminen voi kuitenkin vaikuttaa yllättävän laajalle alueelle, erityisesti sosiaaliseen elämään. Jos haluaa muuten vain luopua maidosta ja on valmis viemään kasvimaidot mukaan kyläillessä, mikäs siinä. On kuitenkin hyvä muistaa, että omat, vapaasti tehdyt valinnat eivät (omasta mielestäni) velvoita muita varustautumaan ruoka-aineen korvikkeella. Tällä periaatteella olen itse ainakin mennyt: en oleta että ruoka-valioni huomioitaisiin.

Entä omat valinnat? Itse en pidä siirtymistä kasvimaitotuotteisiin mitenkään radikaalina siirtona, etenkin kun valikoima näyttää paranevan ja laajenevan jatkuvasti. Siitä huolimatta varautuisin kyläillessä omilla maidoilla. Mainittakoon että jos tällainen ei onnistu, voin kyllä pari kertaa puolessa vuodessa lorauttaa kahviin ns. tavallistakin maitoa. Mutta mitä valintojen taustalla on, se onkin haasteellisempi kysymys. Somevaikuttajien ja puolueellisten tutkimusten tulosten sijaan kysyisin: Mitä sinä itse tästä ajattelet, ja mitä itse haluat tehdä?

Entäs jos kasvimaidot -ja tuotteet kuitenkin kiinnostavat? Jos kyse on ”olisi kiva testata” -fiiliksestä, suosittelen toki kokeilemaan. Itse tosiaan päädyin osittaiseen korvaamiseen. Jos joku on vetämässä hihastaan ekologisuus -korttia, totean että osittainen korvaaminen tuottaa myös tuloksia, ja lopputuloksena voi olla pysyvä tapa. Täyskäännös ei siis ole pakollinen vaihtoehto, eikä välttämättä yhtään huonompi pidemmällä tähtäimellä.

Mihin oma suuntani vie? Totta puhuen minulla ei ruokavaliossani ole mitään erityistä päämäärää. Vegaanituotteiden osuus yleisesti on lisääntynyt. Todenäköisesti linja tulee pysymään, sillä muiden oireiden helpottamisen ohella kolesterolitaso on pysynyt hyvänä, samoin muutkin arvot. Itse asiassa viime verikokeiden perusteella olen paremmassa kunnossa kuin sekaruokavalion aikana. Siispä tämä kelpaa. 

Tällaisia maito- ja antimaitopohdintoja tällä kertaa. Millaista linjaa te suositte: siirtymistä ainoastaan kasvipohjaisiin tuotteisiin vai osittaista siirtymistä?