perjantai 27. syyskuuta 2019

Epilepsia: Nämä asiat mietityttävät


Syömishäiriöaikojen siirryttyä taka-alalle olen tietoisesti halunnut välttää sairaus -painotteisia tekstejä. Kyse ei ole niinkään kieltämisestä, vaan yksinkertaisesti kyllästymisestä. Kyllästyin olemaan sairas, ja ajattelemaan itseni sairaana. Epilepsian paluu kuitenkin eksytti ajatuksia sairauteen.

Ajatus epilepsiasta sairautena on ristiriitainen: En ole toukokuun jälkeen saanut yhtäkään grand mal -kohtausta, enkä todennäköisesti petit maleja. Jälkimmäisiä on vaika havaita. Jos niitä on, itse en niitä havaitse. Eli ei liioin oireita. Ulkoisesti olen siis terve. Toisaalta syön säännöllisesti lääkkeitä, nyt ilmeisesti loppuelämän ajan. Joudun myös olemaan tarkka elämäntyylin kanssa. Valvomista, liiallista stressiä, alkoholia yms. tulisi välttää. Kolme ensimmäistä eivät ole niin helposti vältettävissä, etenkin jos sattuvat pelaamaan yhteispeliä. Epilepsia siis on, ja ei ole olemassa. Ajatuksia se kuitenkin herättää.

Työelämässä
Periaatteessa ja käytännössä kolmivuorotyö on aika lailla poissuljettu vaihtoehto, sillä se sekoittaa liikaa unirytmiä ja altistaa liialliselle valvomiselle. Omalla alallani yötyötä ei onneksi pahemmin ole, mutta esimerkiksi terveydenhuoltoalan työvaihtoehdot vähenevät rutkasti.

Toinen, vähän enemmän rajoittava asia on ajokortittomuus. Voi toki olla että saan ajoluvan joskus takaisin, mutta siitä ei ole mitään takeita. Olen siis joukkoliikenteen varassa, jolloin en voi työskennellä paikkakunnissa joissa joukkoliikenne ei ole riittävän kattava. Eli myös oman alani töiden saanti rajoittui.


Kuvahaun tulos haulle no driving sign


Elämäntavat
Alkoholin kohtuukäyttö ei sinänsä ole ongelma, sillä minulla ei ole mitään suurempaa intoa vetää itseäni totaaliseen humalaan. Ehkä krapulataipumuksella on tässä suurempi merkitys, samoin sillä faktalla että vatsani kääntyy nurinpäin jos juon vähänkin reippaammin. Mutta railakkaita baari-iltoja ei siis tule vietettyä.

Onneksi ryhdyin ”uninatsiksi” ennen epilepsian uusimista. Yhden yön valvominen ei näytä olevan riski, korkeintaa v-käyrä on koholla seuraavana päivänä. Joudun myös hieman miettimään kuinka paljon hamstraan tekemistä sekä palautumista.


Kuvahaun tulos haulle sleep zzzz



Mahdollinen raskaus ja synnytys
Lääkkeeni on sarjaa ”ei suositella raskauden aikana”. Ei siis mitään selkeää vahingollista vaikutusta, mutta ilmeisesti jotain kuitenkin. Jos tulisin raskaaksi, tutustuisin kaveriin nimeltä pahoinvointi. Pahoinnin olennainen osa on usein oksentaminen. Oksentamisen seurauksena lääkkeen imeytyminen voi heikentyä, ja riski saada kohtaus kasvaa.

Minulla on kokemusta myös ei-sopivasta lääkkeestä. Jos nykyinen lääke pitäisi vaihtaa samankaltaiseen, kieltämättä potuttaisi. Jos kohtausriski nähdään suureksi, tiedä luulen että ns. normaali synnytys ei olisi vaihtoehto.

Sairas” vai ei?
Minun on vaikea päättää kuinka avoimesti kerron epilepsiasta. Onneksi ennakkoluulot tai pelot näyttävät vähentyneen, mutta sana ”kaatumatauti” ilmeisesti luo pientä pelkoa. Jos esimerkiksi työn merkeissä joudun kertomaan asiasta, reaktio on ollut asiallinen ”okei, tuo on hyvä tietää!”. Ns. enemmän siivilielämän puoleisissa keskusteluissa sääli ja voivottelu ovat olleet yleisempi reaktio. Toisaalta ymmärtäähän sen, ja ehkä ne kertovat välittämisestä ja myötätunnosta.

Joskus taas saan kuulla toteamuksia sairauden poistumisesta lääkkeiden voimin. ”No mutta sehän on sitten parantunut!” On ja ei. Lääkeiden ja elämäntapojen turvin kohtaukset pysyvät poissa, tai niitä tulee todella harvoin. Toisaalta tällaiset kommentit voivat merkitä myös helpotusta, mikä toki on positiivinen asia.
Kohtauksen laadusta kommentoidaan usein, ettei kohtaus ole oikeastaan vaarallinen, vaan lähinnä pelottava. Tässä on sekä totta että tarua. Muutaman minuutin kohtaus ei uhkaa henkeä, ellei satu iskemään esimerkiksi uidessa, autotietä ylittäessä tai vaikka saunassa. Yli viiden minuutin kestävät tai peräkkäiset kohtaukset ovat huonompi juttu. Mutta vaikka kyseessä olisi vain muutaman minuutin kouristuskohtaus, se ei ole 100%:sen vaaraton, vaan rasittaa aivoja. Tästä syystä niitä lääkkeitä kannattaa ottaa lääkärin ohjeen mukaan ja pitää elämäntavat sopivina.



Kuvahaun tulos haulle epilepsy


Ollaanko tässä sairaita vai ei? Ehkä kyllä, mutta tavalla johon itse voi onneksi vaikuttaa. Olen onnekas. Vaikka pari ensimmäistä vuotta olivat hankalia lääkkeiden vaihtamisen ja kohtausten tiheyden vuoksi, ne lopulta saatiin kuriin. Okei, kummasti se elämäntapojen parantaminenkin auttoi asiaa, mutta minulla oli lääkkeenkin suhteen tuuria: Sopiva lääke löytyi! Tällä tavalla epilepsiaa pitää kiltisti turpansa kiinni, mutta jos lipsuisin, se todennäköisesti ottaisi useamman puheenvuoron. Myönnän että diagnoosi toi omat rajoitteensa, mutta onneksi se jätti paljon jäljelle. Näillä eväillä eteenpäin siis.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kuinka usein -kysymyksiä ja vastauksia: Ei tästä kiitettävää arvosanaa saa..


Terve.fi:n blogeja selatessani törmäsin tällaiseen kyselyyn. Kieltämättä houkutus oli niin suuri, että pitihän tällaiseen vastata! Totta puhuen tämä oli hivenen noloa, sillä kysely paljasti brutaalin tehokkaasti myös asiat, joissa todellakin voisin skarpata..

Vaihdat lakanat
Kerran viikossa, mutta tyynyliinan kahdesti. Kummasti iho alkoi voida paremmin kun sitä vasten tuli pikkiriikksen puhtaampi kangas. Olemme varmaan kuin vanha aviopari puolison kanssa, mutta kerran viikossa on ns. virallinen, nimenomaan lakanapyykkiin kohdistettu pyykkipäivä: sunnuntai.

Vaihdat pyyhkeet?
Hmm, taitaa mennä pyykkipäivän yhteydessä. Kieltämättä käsipyyhkeen voisi vaihtaa pari kertaa viikossa, mutta jostain mystisestä syystä ajatus ei ole yltänyt käytännön tasolle. Koska vika ei ole minussa itsessäni, syytän mm. ilmastonmuutosta, globaalia poliittista tilannetta seka rasvatonta raejuustoa. Jälkimmäinen on tosin pysynyt kaupassa, mutta vaikuttaa varmasti käsipyyhkeiden vaihtotiheyteen.

Peset hiukset?
Suunnilleen 3-4 päivän välein, eli kahdesti viikossa. Vaikka tukka ehtii tuossa ajassa rasvoittua ihan näkyvästi, päänahka ei pitäisi lyhyemmistä pesuväleistä. Onneksi tämän lähes peffaan asti ulottuvan kuontalon saa koottua ”sliipatuksi” nutturaksi tai lettiponnariksi, jolloin (toivottavasti) lopputulos muistuttaa esim. geelillä käsiteltyä kampausta. Elän tässä toivossa..

Soitat isälle/äidille?
Kieltämättä voisin olla aktiivisempi, mutta suunnilleen 1-2 kertaa viikossa. Kai?? Olen erityisesti arkena pitkälti omassa kuplassani kaiken tekemisen vuoksi. Hommat tulevat hoidetuiksi, mutta valitettavasti unohdan etten ole maapallolla ainoa ihminen. Tämä on minussa ikävä piirre, johon todellakin haluaisin saada jotain muutosta.

Näen vanhempiasi?
Luulen että suunnilleen kerran kuukaudessa, mutta sentään säännöllisesti. Näkemisiä osaksi rajoittaa satunnainen vapaaehtoistoiminta, mikä ajoitttuu viikonlopuille. Viikolla taas yritän saada haalittua työkeikkoja. Välillä, tai itse asiassa joka päivä toivon niin kovasti pääseväni selkeän työelämän pariin, jolloin voisi vähän suunnitella tekemisiä pidemmälle kuin tulevaksi viikoksi. Tosin oman alani töihin yllätys yllätys liittyy viikonlopputyötä, mutta toisaalta myös arkivapaita.


Käyt leffassa?
Hah! En koskaan! Siitä on useampi vuosi kun puolison kanssa kävimme elokuvissa! Olen leffojen suhteen äärimmäisen laiska ihminen. Lisäksi elokuvateatteri on ympäristönä haasteellinen: Pimeys ja mukavat penkit johtavat ilmiöön nimeltä torkahtaminen. Totta puhuen olen tällä ominaisuudella mm. loukannut paria tuttua ja meinannut joutua koulussa vaikeuksiin...Nyt on pakko ottaa mukaan pieni nostalgiatuokio! Lukiossa meillä oli aamulla liikuntaa, ja sen jälkeen maantietoa. Pelasimme jalkapalloa kylmässä tihkusateessa. No, onneksi vaihtovaatteet olivat mukana.

Maantiedon tunnilla opettaja oli päättänyt että sillä tunnilla katsotaan videoita. Kyllä, olen niin vanha. Lämmin luokka, pimeys ja liikunnan aiheuttama raukeus olivat huono yhdistelmä. Dokumentissa ei ollut mitään vikaa, mutta sentti sentiltä pääni laskeutui kohti pulpettia. Ja sitten silmätkin painuivat kiinni. Onneksi takanani istuva ystäväni onnistui tökkimään minua kynällä hereille. Vältin siis äänekkäät kuorsaukset, kuolan valumisen yms. Niin, en käy leffassa koska pelkään nukahtavani.

Föönaat hiukset?
Todella harvoin. Olen viime aikoina alkanut pestä tukan salitreenin jälkeen jos tukanpesun aika on. Silloin luonnollisesti tukka pitää föönata kuivaksi, mutta hiuksia säästääkseni (ajan sijaan) käytän matalinta lämpötilaa. Jos rehellisiä ollaan, eivät hiukseni kovin hehkeäksi siinäkään tule..

Putsaat lattiakaivot?
Tässä olen totaalinen diktaattori! Tosin syystä.. olen vaatinut että jokainen suihkussa käynyt pyyhkii käyntinsä jälkeen lattiakaivon päältä minimaalisetkin hiukset. Syy on yksinkertainen: Inhoan lattiakaivon tarkempaa putsausta. Toki kunnollinenkin putsaus pitää välillä tehdä, mutta tällä toimenpiteellä homma ei välttämättä laukaise oksennusrefleksia. Jos joku kysyy eikö lattiakaivo kannattaisi putsata myös kunnolla kerran pari viikossa, katson parhaaksi vaihtaa puheenaihetta.

Käyt metsässä?
Todella harvoin, ellei noita ulkoilupuistoja lasketa metsäksi? Onhan siinä toki ympärillä metsää, mutta rajoittuneena sekä suuntavaistottomuudella varustettuna pysyttäydyn lenkkipolulla.

Käyt suihkussa?
Totta puhuen päivittäin, vaikka iho hieman protestoi. Onneksi babyoil vaientaa edes vähän.. Syy päivittäiseen suihkussa käymiseen on yksinkertainen: Liikun päivittäin sen verran, että hiki nousee pintaan. Ehkä osa pitää päivittäistä suihkussa käymistä turhana, mutta minulle se on ympäristöteko. Olisin nimittäin aikamoinen haitta ympäristölleni..

Sanot läheisille, että rakastat heitä?
Puolisolle tätä tulee sanottua säännöllisemmin, muille.. ei pahemmin. Osoitan asian mieluummin sanoilla ja teoilla. En ole koskaan osannut puhua tunteista ihmisille, korkeintaan jos joku asia ilahduttaa tai ketuttaa, samoin myös vastavuoroisesti kuunnellen.

Tarkistat kuivakaapin sisällön?
Sinne ei oikeastaan jouda kertymään ylimääräistä, kun tavaraa ostellaan vain käyttötarpeen mukaan. Juu, olen tylsä. Simppeleiden mausteiden ohella kaurahiutaleet, perunajauhot ja vehnäjauhot ovat ns. vakiosettiä.

Peset vessan?
Jos pönttöä meinataan, pyrin kahteen kertaan viikossa ja jos jotain silmin havaittavaa on kertynyt. Muiden alueiden kanssa en pidä tarkkaa kirjaa puhdistuksesta, mutta pintoja tulee pyyhittyä 2-4 kertaa viikosta. Jotenkin inhottaa jos esim. lavuaarin pinnassa näkyy pölyä tai muuta asiaankuulumatonta. Laiskempi olen esim. suihkun puolen seinäkaakeleiden putsaamisessa, kiitos tämä huiman 158 -senttisen varteni.. Kyllä, omistamme parikin jakkaraa sekä alumiinitikkaat, mutta niiden roudaaminen alle kolmen metrin päähän alkuperäisestä paikasta on vain ylitsepääsemättömän vaikeaa..

Puhdistat liesituulettimen?
Nyt tuli paha!! Ööh... jos unohdetaan kämpät tätä ennen, voin vedota siihen että olemme muuttaneet tähän vasta jokunen kuukausi sitten. Tosin tämäkin selitys taitaa olla pahasti vanhentunut..

Syöt noutoruokaa?
Se homma on vain jäänyt, kiitos nirsouteni. Jotenkin edes ajatus Hesburgerin ja pizza -paikkojen tarjonnasta ei houkuttele yhtään. Lasketaanko riisipiirakka noutoruuaksi?

Valehtelet?
Valkoisia valheita tulee lauottua varmaan päivittäin, ihan itsesuojeluvaiston vuoksi, ja toisaalta en haluaisi tietoisesti loukata muita ihmisiä. Sellaista ”virallista” valehtelua harrastan todella vähän, sillä olen todella surkea valehtelija. Samaan kategoriaan kuitenkin varmaan lasketaan asioiden kertominen muutamia yksityiskohtia skipaten.

Riitelet suhteessa?
Okei, älkää käsittäkö väärin, en todellakaan ole mikään pyhimys! Mutta olen todella huono riitelemään. Osoitan kyllä närkästykseni/tyytymättömyyteni äänensävyllä ja ihan selkeällä verbaalisella ilmaisulla. Toisaalta olemme puolison kanssa välttäneet suuremmat riidat sopimalla jo suhteen alussa mm. ärsyttävien asioiden viimeisestä käyttöpäivästä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos toinen sanoo tai tekee jotain ärsyttävää, loukkaavaa tms., asiasta valitetaan parin viikon sisällä, eikä palata siihen esimerkiksi kolmen vuoden päästä suuremman riidan muodossa.

Sheivaat?
En sheivaa, epiloin. Nim. Ilmeisesti vähän masokisti..

Vaihdat hammasharjan?
Useammin kuin aiemmin, mutten todellakaan niin usein kuin pitäisi :D

Käyt kirjastossa?
Hmm, ehkä 2-3 kertaa viikossa. Käyntien määrä riippuu lukunopeudesta.

Peset peitot ja tyynyt?
No en ainakaan niin usein kuin pitäisi! Tekisinkö asiassa korjausliikkeen? Hmm, voinko taas syyttää ilmastonmuutosta, rasvatonta raejuustoa ja poliittista tilannetta?

Syöt herkkuja?
Herkku” on mielestäni laaja käsite. Karkkia, leivoksia, sipsejä, jäätelöä yms. en syö pahemmin, todella harvoin sillä en erityisemmin näistä pidä. Leivästä sen sijaan tykkään kovasti! Anteeksi itseni kehuminen, mutta itse tehty pinaattileipä on huippuhyvää etenkin tuoreena!

Peset rintsikat?
Riippuu paljolti siitä miten paljon hikoilen käytön aikana. Jos hikeä pukkaa myös treenin ulkopuolella (salilla käytän erikseen toppia tai urheilurintsikoita), rintsikat joutavat seuraavaan pesuun, muussa tapauksessa pari päivää menee.

Leivot?
1-2 kertaa viikossa pitää leipiä tehdä, kun joku syö ne liian nopeasti. Outoa kyllä, puoliso ehtii ottamaan pari palaa. Sitten leipä jotenkin erikoisesti katoaa.. (Älkää nyt minua epäilkö!)

Siivoat jääkaapin?
Näkyvät tahrat tulee putsattua saman tien, mutta kunnon siivoamista pitäisi kyllä tehdä useammin. Tällä hetkellä saldo taitaa olla korkeintaan pari kertaa vuodessa, eli eipä ole kehumista..

Käyt puntarilla?
Aika harvoin nykyään, ehkä 0-4 kertaa kuukaudessa? Jostain syystä paino kiinnostaa erittäin vähän.

Komennat miestäsi?
Komennan vähän, mutta minulla hieman kierompi tapa toimia. Esimerkiksi roskiksia tyhjentäessäni jätän vietävät roskapussit ulko-oven eteen juuri silloin, kun puoliso on menossa ovesta ulos. Oho..mites ne pussit siihen eksyivät juuri nyt?! Mainittakoon että teen kyllä osuuteni roskien viemisestä!

Syöt irtokarkkeja?
Olen tylsä: En yhtään.

Peset pyykkiä?
Kai se kone surraa keskimäärin joka toinen tai joka kolmas päivä. 40 asteen pesuja tulee enemmän, ja 30 asteen kerran viikossa. Sunnuntai on suuri ja pyhitetty päivä: Silloin pestään lakanat ja pyyhkeet 60 asteessa. Oi.

Käyt hammaslääkärissä?
Tuota noin.. yleensä siinä vaiheessa kun tajuan ettei vaiva mene itsekseen ohi :D

Käyt kaupassa?
Päivittäin. Juu, todella noloa! Toisaalta minulla on tarkka päiväbudjetti, mikä vaatii ostoslistan tekemistä eikä heräteostoksille jää tilaa. Olisi kiva käydä harvemmin, mutta näin autottomana se ei oikein onnistu.

Peset ikkunat?
Hmm.. kun en kestä katsoa niitä likaa keränneinä? Toisin sanoen kerran vuodessa pesen parvekkeen lasit. Yleensä pari päivää pesun jälkeen lintu koristelee parikin lasia kerralla :D

Vaihdat sukat?
Kyllä ne päivittäin tulee vaihdettua.

Olet eri mieltä miehen kanssa?
Säännöllisesti erityisesti seuraavasta aiheesta: perunaa vai pastaa lisukkeeksi?

Siivoat?
Joka päivä jonkin verran, sillä inhoan suursiivouksia. Juuri nyt on meneillään hidas tavarainventaario, joka todellisuudessa taitaa olla kestoprojekti.

Tarkistat toimiiko palovaroitin?
Kun se pirulainen alkaa piippailla, ja yleensä tämä tapahtuu keskellä yötä. Eli liian harvoin..

Peset autosi?
Voin pestä mielikuvitusautoni vaikka päivittäin? Kiitos epilepsian, meikäläisen autohaaveet (jotka olivat aika vähäiset) siirtyivät hieman.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit?
Periaatteessa päivittäin, kun onnistun missaamaan juuri sen vaatteen tai muun esineen mitä etsin, vaikka se on käytännössä katsoen nenäni edessä. Yleensä homma sitten laajenee läpikäymiseksi.

Siivoat lääkekaapin?
Lääkkeiden kanssa on sama kuin mausteiden yms., siellä on vain ne pakolliset joita menee päivittäin. Ts. esimerkiksi epilepsialääkeeni.

Puhdistat hiukset harjasta?
Joka harjauskerran jälkeen. Olen jälleen tylsä :D


Hmm, liesituulettimen, lattiakaivon, peittojen ja tyynyjen putsaamisessa voisin siis vähän skarpata, samoin hammasharjan vaihtamisessa. Jotenkin tuo kaikki vain jää, vaikka miten tekisi lupauksia uutenavuotena tai milloin tahansa. No, ainakin on ikuisuusprojekteja.. Jääkööt kuvat tällä kertaa vähemmälle, sillä aivokapasiteettini taitaa mennä to do -listan väsäämiseen. 

tiistai 17. syyskuuta 2019

Vegeilijä ja sekasyöjä saman katon alla?


Puolisoni kanssa yhteisiä vuosia on takana pian kuusi, jos oikein laskin. Muutimme yhteen seurusteltuamme alle vuoden. Vuosien mittaan ruokavalioihin liittyvä kysymys on noussut yhden jos toisenkin tuttavan huulilta: ”Miten te oikein saatte ruoka-asiat hoidettua kun toinen syö lihaa ja toinen ei?” Totta puhuen erittäin hienosti! Ruokaan liittyvät kysymyksen eivät kertaakaan ole aiheuttaneet konflikteja. Ehkä korkeintaan aiheesta ”perunaa vai makaronia lisukkeeksi?”. Tämäkään aihe ei ole johdattanut parisuhdetta kriisitilaan.

Olen tosiaaan kala-kasvis -ruokavaliolla, ja ollut siinä vuosikausia. Ruokavalioni on suurimmaksi osaksi vegaaninen, mutta esimerkiksi viili ja juusto kuuluvat jääkaapin vakiosettiin. Proteiinivälipaloissakaan en lähde erikseen etsimään vegaanista vaihtoehtoa, vaikka sattuma on tuonut sellaisiakin eteen. Riisipiirakoiden tuoteselostetta en ole vaivautunut lukemaan. Kai se täyte on maitoon tehty. Mutta miten tämä konfliktittomuus on onnistunut?

Ei aatteellista taustaa
Tämä helpottaa yhteiseloa kummasti! Toki elintarvikkaita valitessa jotkut asiat vaikuttavat, mutta kauppareissut menevät varsin rennolla otteella. Käytämme kasvimaitoja (lähinnä kauramaitoa) sillä ne sopivat meille paremmin. Oma ehtoni on lähinnä se, että maidon on sovittava kahvin kanssa ilman klimppistä lopputulosta. Lisäksi juomassa tulee olla lisättynä kalsiumia ja D-vitamiinia lisättynä.


Kuvahaun tulos haulle kauramaito (kaslink.fi)


Meikäläisen taipumus kolesterolin kohoamiseen rajoittaa jonkin verran kovia rasvoja sisältävien tuotteiden käyttöä, samoin kananmunien. Mutta tämäkään ei ole niin tarkkaa kuin äkkiseltään kuulostaa. Voin hyvin syödä rasvaisella fetalla maustettua pastakastiketta tai munakasta parina päivänä viikossa, kunhan paussiakin tulee riittävästi.

Suosimme lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan (laatu ja hinta ratkaisevat) sekä luomua. Maidot ovat tässä poikkeus, sillä luomutuotteet ovat vähän liiankin luomua: Mukana ei ole kalsiumia ja D-vitamiinia. Minulle ei myöskään ole mikään ongelma että jääkaapista löytyy kinkkua ja meetwurstia.

Vegaanisten tuotteiden toimivuus
Vegaaniset proteiinia sisältävät tuotteet taitavat olla tässä taloudessa eniten käytössä. Syynä on toimivuus. Tämä on toki makuasia, mutta esimerkiksi soijatuotteissa hinta ei päätä huimaa. Nyhtökaura oli myös käytössä, mutta herneproteiini ei ollut riittävän vatsaystävällinen raaka-aine..

Mahdollisuutemme hyödyntää vegaanisia tuotteita on toisaalta paikallisen Citymarketin tarjousten ansiota. Viimeisen käyttöpäivän tai sitä lähellä olevat vegaaniset tuotteet alennetaan puoli-ilmaisiksi, ja tähän mennessä kaiken on voinut pakastaa. -Siis kiinteät tuotteet. Kasvipohjaisia maitoja en lähtisi pakastamaan ellen saa todella vahvaa näyttöä käyttökelpoisuudesta. Toisaalta kauramaidon hinta alkaa olla ”tavallisen” maidon tasoa.

Tähän mennessä pakastimessa on ollut mm. vegenakkeja (soija, seitan ja mitä lie), valmiiksi kypsennettyä härkisrouhetta, erilaisia pihvejä yms.


Kuvahaun tulos haulle soijarouhe    (k-ruoka.fi)


Muokattavat ruuat
Ns. muokattavat ruuat mahdollistavat sekä kasvis -että lihavaihtoehdot. Tällaisia ovat tortillat, pyttipannut ja tietenkin itse tehty hernekeitto. Okei, herneitä, porkkanoita, sipuleita ja meiramia en ole itse kasvattanut. Mainitut esimerkit ovat ruokia, jotka valmiina voi muokata niin vege -kuin lihaversioiksi. Hernekeitto on todellinen klassikko! Teen siis (yleensä heti aamulla) kasvishernekeiton. Puoliso voi ongelmitta lisätä omaan annokseensa lihaa.


Kuvahaun tulos haulle kuivattu herne    (K-ruoka.fi)


Yhteenvetoa
Ruokavalioiden kohtaaminen taloudessamme ei siis toimi ilman taustatekijöitä. Voimakkaamman ideologian puuttuminen helpottaa kummasti, samoin tuo paikkallinen Citymarket tarjouksineen. Niin ei ihan kuin täysin vegaaniset ruuat ovat kelvanneet loistavasti myös puolison tyttärelle.

Luulen että tässä auttaa se, että lopulliset ruuat ovat pidemmän päälle kotiruokamaisia. Tosin kasvisten osuus voi olla keskimääräistä korkeampi, mutta se lienee hyvä asia. Ainoat ns. erikoisemmat maut ovat hapanimeläkastike ja curry. Ei siis mitään järkyttävän outoa. Muuten maut ovat aika yksinkertaisia. Tämä ”turva-alue” liittyy oikeastaan meikäläisen yksinkertaisuutta ihannoiviin makumieltymyksiin....

Onko teillä kokemusta erilaisista ruokavalioista saman katon alla? Miten homma on toiminut?