Epilepsia: Nämä asiat mietityttävät

Syömishäiriöaikojen siirryttyä taka-alalle olen tietoisesti halunnut välttää sairaus -painotteisia tekstejä. Kyse ei ole niinkään kieltämisestä, vaan yksinkertaisesti kyllästymisestä. Kyllästyin olemaan sairas, ja ajattelemaan itseni sairaana. Epilepsian paluu kuitenkin eksytti ajatuksia sairauteen.

Ajatus epilepsiasta sairautena on ristiriitainen: En ole toukokuun jälkeen saanut yhtäkään grand mal -kohtausta, enkä todennäköisesti petit maleja. Jälkimmäisiä on vaika havaita. Jos niitä on, itse en niitä havaitse. Eli ei liioin oireita. Ulkoisesti olen siis terve. Toisaalta syön säännöllisesti lääkkeitä, nyt ilmeisesti loppuelämän ajan. Joudun myös olemaan tarkka elämäntyylin kanssa. Valvomista, liiallista stressiä, alkoholia yms. tulisi välttää. Kolme ensimmäistä eivät ole niin helposti vältettävissä, etenkin jos sattuvat pelaamaan yhteispeliä. Epilepsia siis on, ja ei ole olemassa. Ajatuksia se kuitenkin herättää.

Työelämässä

Periaatteessa ja käytännössä kolmivuorotyö on aika lailla poissuljettu vaihtoehto, sillä se sekoittaa liikaa unirytmiä ja altistaa liialliselle valvomiselle. Omalla alallani yötyötä ei onneksi pahemmin ole, mutta esimerkiksi terveydenhuoltoalan työvaihtoehdot vähenevät rutkasti.

Toinen, vähän enemmän rajoittava asia on ajokortittomuus. Voi toki olla että saan ajoluvan joskus takaisin, mutta siitä ei ole mitään takeita. Olen siis joukkoliikenteen varassa, jolloin en voi työskennellä paikkakunnissa joissa joukkoliikenne ei ole riittävän kattava. Eli myös oman alani töiden saanti rajoittui.

Elämäntavat

Alkoholin kohtuukäyttö ei sinänsä ole ongelma, sillä minulla ei ole mitään suurempaa intoa vetää itseäni totaaliseen humalaan. Ehkä krapulataipumuksella on tässä suurempi merkitys, samoin sillä faktalla että vatsani kääntyy nurinpäin jos juon vähänkin reippaammin. Mutta railakkaita baari-iltoja ei siis tule vietettyä.

Onneksi ryhdyin ”uninatsiksi” ennen epilepsian uusimista. Yhden yön valvominen ei näytä olevan riski, korkeintaa v-käyrä on koholla seuraavana päivänä. Joudun myös hieman miettimään kuinka paljon hamstraan tekemistä sekä palautumista.

Mahdollinen raskaus ja synnytys

Lääkkeeni on sarjaa ”ei suositella raskauden aikana”. Ei siis mitään selkeää vahingollista vaikutusta, mutta ilmeisesti jotain kuitenkin. Jos tulisin raskaaksi, tutustuisin kaveriin nimeltä pahoinvointi. Pahoinnin olennainen osa on usein oksentaminen. Oksentamisen seurauksena lääkkeen imeytyminen voi heikentyä, ja riski saada kohtaus kasvaa.

Minulla on kokemusta myös ei-sopivasta lääkkeestä. Jos nykyinen lääke pitäisi vaihtaa samankaltaiseen, kieltämättä potuttaisi. Jos kohtausriski nähdään suureksi, tiedä luulen että ns. normaali synnytys ei olisi vaihtoehto.

”Sairas” vai ei?

Minun on vaikea päättää kuinka avoimesti kerron epilepsiasta. Onneksi ennakkoluulot tai pelot näyttävät vähentyneen, mutta sana ”kaatumatauti” ilmeisesti luo pientä pelkoa. Jos esimerkiksi työn merkeissä joudun kertomaan asiasta, reaktio on ollut asiallinen ”okei, tuo on hyvä tietää!”. Ns. enemmän siivilielämän puoleisissa keskusteluissa sääli ja voivottelu ovat olleet yleisempi reaktio. Toisaalta ymmärtäähän sen, ja ehkä ne kertovat välittämisestä ja myötätunnosta.

Joskus taas saan kuulla toteamuksia sairauden poistumisesta lääkkeiden voimin. ”No mutta sehän on sitten parantunut!” On ja ei. Lääkeiden ja elämäntapojen turvin kohtaukset pysyvät poissa, tai niitä tulee todella harvoin. Toisaalta tällaiset kommentit voivat merkitä myös helpotusta, mikä toki on positiivinen asia.

Kohtauksen laadusta kommentoidaan usein, ettei kohtaus ole oikeastaan vaarallinen, vaan lähinnä pelottava. Tässä on sekä totta että tarua. Muutaman minuutin kohtaus ei uhkaa henkeä, ellei satu iskemään esimerkiksi uidessa, autotietä ylittäessä tai vaikka saunassa. Yli viiden minuutin kestävät tai peräkkäiset kohtaukset ovat huonompi juttu. Mutta vaikka kyseessä olisi vain muutaman minuutin kouristuskohtaus, se ei ole 100%:sen vaaraton, vaan rasittaa aivoja. Tästä syystä niitä lääkkeitä kannattaa ottaa lääkärin ohjeen mukaan ja pitää elämäntavat sopivina.

Ollaanko tässä sairaita vai ei? Ehkä kyllä, mutta tavalla johon itse voi onneksi vaikuttaa. Olen onnekas. Vaikka pari ensimmäistä vuotta olivat hankalia lääkkeiden vaihtamisen ja kohtausten tiheyden vuoksi, ne lopulta saatiin kuriin. Okei, kummasti se elämäntapojen parantaminenkin auttoi asiaa, mutta minulla oli lääkkeenkin suhteen tuuria: Sopiva lääke löytyi! Tällä tavalla epilepsiaa pitää kiltisti turpansa kiinni, mutta jos lipsuisin, se todennäköisesti ottaisi useamman puheenvuoron. Myönnän että diagnoosi toi omat rajoitteensa, mutta onneksi se jätti paljon jäljelle. Näillä eväillä eteenpäin siis.

Kuinka usein -kysymyksiä ja vastauksia: Ei tästä kiitettävää arvosanaa saa..

Terve.fi:n blogeja selatessani törmäsin tällaiseen kyselyyn. Kieltämättä houkutus oli niin suuri, että pitihän tällaiseen vastata! Totta puhuen tämä oli hivenen noloa, sillä kysely paljasti brutaalin tehokkaasti myös asiat, joissa todellakin voisin skarpata..

Vaihdat lakanat

Kerran viikossa, mutta tyynyliinan kahdesti. Kummasti iho alkoi voida paremmin kun sitä vasten tuli pikkiriikksen puhtaampi kangas. Olemme varmaan kuin vanha aviopari puolison kanssa, mutta kerran viikossa on ns. virallinen, nimenomaan lakanapyykkiin kohdistettu pyykkipäivä: sunnuntai.

Vaihdat pyyhkeet?

Hmm, taitaa mennä pyykkipäivän yhteydessä. Kieltämättä käsipyyhkeen voisi vaihtaa pari kertaa viikossa, mutta jostain mystisestä syystä ajatus ei ole yltänyt käytännön tasolle. Koska vika ei ole minussa itsessäni, syytän mm. ilmastonmuutosta, globaalia poliittista tilannetta seka rasvatonta raejuustoa. Jälkimmäinen on tosin pysynyt kaupassa, mutta vaikuttaa varmasti käsipyyhkeiden vaihtotiheyteen.

Peset hiukset?

Suunnilleen 3-4 päivän välein, eli kahdesti viikossa. Vaikka tukka ehtii tuossa ajassa rasvoittua ihan näkyvästi, päänahka ei pitäisi lyhyemmistä pesuväleistä. Onneksi tämän lähes peffaan asti ulottuvan kuontalon saa koottua ”sliipatuksi” nutturaksi tai lettiponnariksi, jolloin (toivottavasti) lopputulos muistuttaa esim. geelillä käsiteltyä kampausta. Elän tässä toivossa..

Soitat isälle/äidille?

Kieltämättä voisin olla aktiivisempi, mutta suunnilleen 1-2 kertaa viikossa. Kai?? Olen erityisesti arkena pitkälti omassa kuplassani kaiken tekemisen vuoksi. Hommat tulevat hoidetuiksi, mutta valitettavasti unohdan etten ole maapallolla ainoa ihminen. Tämä on minussa ikävä piirre, johon todellakin haluaisin saada jotain muutosta.

Näen vanhempiasi?

Luulen että suunnilleen kerran kuukaudessa, mutta sentään säännöllisesti. Näkemisiä osaksi rajoittaa satunnainen vapaaehtoistoiminta, mikä ajoitttuu viikonlopuille. Viikolla taas yritän saada haalittua työkeikkoja. Välillä, tai itse asiassa joka päivä toivon niin kovasti pääseväni selkeän työelämän pariin, jolloin voisi vähän suunnitella tekemisiä pidemmälle kuin tulevaksi viikoksi. Tosin oman alani töihin yllätys yllätys liittyy viikonlopputyötä, mutta toisaalta myös arkivapaita.

Käyt leffassa?

Hah! En koskaan! Siitä on useampi vuosi kun puolison kanssa kävimme elokuvissa! Olen leffojen suhteen äärimmäisen laiska ihminen. Lisäksi elokuvateatteri on ympäristönä haasteellinen: Pimeys ja mukavat penkit johtavat ilmiöön nimeltä torkahtaminen. Totta puhuen olen tällä ominaisuudella mm. loukannut paria tuttua ja meinannut joutua koulussa vaikeuksiin...Nyt on pakko ottaa mukaan pieni nostalgiatuokio! Lukiossa meillä oli aamulla liikuntaa, ja sen jälkeen maantietoa. Pelasimme jalkapalloa kylmässä tihkusateessa. No, onneksi vaihtovaatteet olivat mukana.

Maantiedon tunnilla opettaja oli päättänyt että sillä tunnilla katsotaan videoita. Kyllä, olen niin vanha. Lämmin luokka, pimeys ja liikunnan aiheuttama raukeus olivat huono yhdistelmä. Dokumentissa ei ollut mitään vikaa, mutta sentti sentiltä pääni laskeutui kohti pulpettia. Ja sitten silmätkin painuivat kiinni. Onneksi takanani istuva ystäväni onnistui tökkimään minua kynällä hereille. Vältin siis äänekkäät kuorsaukset, kuolan valumisen yms. Niin, en käy leffassa koska pelkään nukahtavani.

Föönaat hiukset?

Todella harvoin. Olen viime aikoina alkanut pestä tukan salitreenin jälkeen jos tukanpesun aika on. Silloin luonnollisesti tukka pitää föönata kuivaksi, mutta hiuksia säästääkseni (ajan sijaan) käytän matalinta lämpötilaa. Jos rehellisiä ollaan, eivät hiukseni kovin hehkeäksi siinäkään tule..

Putsaat lattiakaivot?

Tässä olen totaalinen diktaattori! Tosin syystä.. olen vaatinut että jokainen suihkussa käynyt pyyhkii käyntinsä jälkeen lattiakaivon päältä minimaalisetkin hiukset. Syy on yksinkertainen: Inhoan lattiakaivon tarkempaa putsausta. Toki kunnollinenkin putsaus pitää välillä tehdä, mutta tällä toimenpiteellä homma ei välttämättä laukaise oksennusrefleksia. Jos joku kysyy eikö lattiakaivo kannattaisi putsata myös kunnolla kerran pari viikossa, katson parhaaksi vaihtaa puheenaihetta.

Käyt metsässä?

Todella harvoin, ellei noita ulkoilupuistoja lasketa metsäksi? Onhan siinä toki ympärillä metsää, mutta rajoittuneena sekä suuntavaistottomuudella varustettuna pysyttäydyn lenkkipolulla.

Käyt suihkussa?

Totta puhuen päivittäin, vaikka iho hieman protestoi. Onneksi babyoil vaientaa edes vähän.. Syy päivittäiseen suihkussa käymiseen on yksinkertainen: Liikun päivittäin sen verran, että hiki nousee pintaan. Ehkä osa pitää päivittäistä suihkussa käymistä turhana, mutta minulle se on ympäristöteko. Olisin nimittäin aikamoinen haitta ympäristölleni..

Sanot läheisille, että rakastat heitä?

Puolisolle tätä tulee sanottua säännöllisemmin, muille.. ei pahemmin. Osoitan asian mieluummin sanoilla ja teoilla. En ole koskaan osannut puhua tunteista ihmisille, korkeintaan jos joku asia ilahduttaa tai ketuttaa, samoin myös vastavuoroisesti kuunnellen.

Tarkistat kuivakaapin sisällön?

Sinne ei oikeastaan jouda kertymään ylimääräistä, kun tavaraa ostellaan vain käyttötarpeen mukaan. Juu, olen tylsä. Simppeleiden mausteiden ohella kaurahiutaleet, perunajauhot ja vehnäjauhot ovat ns. vakiosettiä.

Peset vessan?

Jos pönttöä meinataan, pyrin kahteen kertaan viikossa ja jos jotain silmin havaittavaa on kertynyt. Muiden alueiden kanssa en pidä tarkkaa kirjaa puhdistuksesta, mutta pintoja tulee pyyhittyä 2-4 kertaa viikosta. Jotenkin inhottaa jos esim. lavuaarin pinnassa näkyy pölyä tai muuta asiaankuulumatonta. Laiskempi olen esim. suihkun puolen seinäkaakeleiden putsaamisessa, kiitos tämä huiman 158 -senttisen varteni.. Kyllä, omistamme parikin jakkaraa sekä alumiinitikkaat, mutta niiden roudaaminen alle kolmen metrin päähän alkuperäisestä paikasta on vain ylitsepääsemättömän vaikeaa..

Puhdistat liesituulettimen?

Nyt tuli paha!! Ööh... jos unohdetaan kämpät tätä ennen, voin vedota siihen että olemme muuttaneet tähän vasta jokunen kuukausi sitten. Tosin tämäkin selitys taitaa olla pahasti vanhentunut..

Syöt noutoruokaa?

Se homma on vain jäänyt, kiitos nirsouteni. Jotenkin edes ajatus Hesburgerin ja pizza -paikkojen tarjonnasta ei houkuttele yhtään. Lasketaanko riisipiirakka noutoruuaksi?

Valehtelet?

Valkoisia valheita tulee lauottua varmaan päivittäin, ihan itsesuojeluvaiston vuoksi, ja toisaalta en haluaisi tietoisesti loukata muita ihmisiä. Sellaista ”virallista” valehtelua harrastan todella vähän, sillä olen todella surkea valehtelija. Samaan kategoriaan kuitenkin varmaan lasketaan asioiden kertominen muutamia yksityiskohtia skipaten.

Riitelet suhteessa?

Okei, älkää käsittäkö väärin, en todellakaan ole mikään pyhimys! Mutta olen todella huono riitelemään. Osoitan kyllä närkästykseni/tyytymättömyyteni äänensävyllä ja ihan selkeällä verbaalisella ilmaisulla. Toisaalta olemme puolison kanssa välttäneet suuremmat riidat sopimalla jo suhteen alussa mm. ärsyttävien asioiden viimeisestä käyttöpäivästä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos toinen sanoo tai tekee jotain ärsyttävää, loukkaavaa tms., asiasta valitetaan parin viikon sisällä, eikä palata siihen esimerkiksi kolmen vuoden päästä suuremman riidan muodossa.

Sheivaat?

En sheivaa, epiloin. Nim. Ilmeisesti vähän masokisti..

Vaihdat hammasharjan?

Useammin kuin aiemmin, mutten todellakaan niin usein kuin pitäisi :D

Käyt kirjastossa?

Hmm, ehkä 2-3 kertaa viikossa. Käyntien määrä riippuu lukunopeudesta.

Peset peitot ja tyynyt?

No en ainakaan niin usein kuin pitäisi! Tekisinkö asiassa korjausliikkeen? Hmm, voinko taas syyttää ilmastonmuutosta, rasvatonta raejuustoa ja poliittista tilannetta?

Syöt herkkuja?

”Herkku” on mielestäni laaja käsite. Karkkia, leivoksia, sipsejä, jäätelöä yms. en syö pahemmin, todella harvoin sillä en erityisemmin näistä pidä. Leivästä sen sijaan tykkään kovasti! Anteeksi itseni kehuminen, mutta itse tehty pinaattileipä on huippuhyvää etenkin tuoreena!

Peset rintsikat?

Riippuu paljolti siitä miten paljon hikoilen käytön aikana. Jos hikeä pukkaa myös treenin ulkopuolella (salilla käytän erikseen toppia tai urheilurintsikoita), rintsikat joutavat seuraavaan pesuun, muussa tapauksessa pari päivää menee.

Leivot?

1-2 kertaa viikossa pitää leipiä tehdä, kun joku syö ne liian nopeasti. Outoa kyllä, puoliso ehtii ottamaan pari palaa. Sitten leipä jotenkin erikoisesti katoaa.. (Älkää nyt minua epäilkö!)

Siivoat jääkaapin?

Näkyvät tahrat tulee putsattua saman tien, mutta kunnon siivoamista pitäisi kyllä tehdä useammin. Tällä hetkellä saldo taitaa olla korkeintaan pari kertaa vuodessa, eli eipä ole kehumista..

Käyt puntarilla?

Aika harvoin nykyään, ehkä 0-4 kertaa kuukaudessa? Jostain syystä paino kiinnostaa erittäin vähän.

Komennat miestäsi?

Komennan vähän, mutta minulla hieman kierompi tapa toimia. Esimerkiksi roskiksia tyhjentäessäni jätän vietävät roskapussit ulko-oven eteen juuri silloin, kun puoliso on menossa ovesta ulos. Oho..mites ne pussit siihen eksyivät juuri nyt?! Mainittakoon että teen kyllä osuuteni roskien viemisestä!

Syöt irtokarkkeja?

Olen tylsä: En yhtään.

Peset pyykkiä?

Kai se kone surraa keskimäärin joka toinen tai joka kolmas päivä. 40 asteen pesuja tulee enemmän, ja 30 asteen kerran viikossa. Sunnuntai on suuri ja pyhitetty päivä: Silloin pestään lakanat ja pyyhkeet 60 asteessa. Oi.

Käyt hammaslääkärissä?

Tuota noin.. yleensä siinä vaiheessa kun tajuan ettei vaiva mene itsekseen ohi :D

Käyt kaupassa?

Päivittäin. Juu, todella noloa! Toisaalta minulla on tarkka päiväbudjetti, mikä vaatii ostoslistan tekemistä eikä heräteostoksille jää tilaa. Olisi kiva käydä harvemmin, mutta näin autottomana se ei oikein onnistu.

Peset ikkunat?

Hmm.. kun en kestä katsoa niitä likaa keränneinä? Toisin sanoen kerran vuodessa pesen parvekkeen lasit. Yleensä pari päivää pesun jälkeen lintu koristelee parikin lasia kerralla :D

Vaihdat sukat?

Kyllä ne päivittäin tulee vaihdettua.

Olet eri mieltä miehen kanssa?

Säännöllisesti erityisesti seuraavasta aiheesta: perunaa vai pastaa lisukkeeksi?

Siivoat?

Joka päivä jonkin verran, sillä inhoan suursiivouksia. Juuri nyt on meneillään hidas tavarainventaario, joka todellisuudessa taitaa olla kestoprojekti.

Tarkistat toimiiko palovaroitin?

Kun se pirulainen alkaa piippailla, ja yleensä tämä tapahtuu keskellä yötä. Eli liian harvoin..

Peset autosi?

Voin pestä mielikuvitusautoni vaikka päivittäin? Kiitos epilepsian, meikäläisen autohaaveet (jotka olivat aika vähäiset) siirtyivät hieman.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit?

Periaatteessa päivittäin, kun onnistun missaamaan juuri sen vaatteen tai muun esineen mitä etsin, vaikka se on käytännössä katsoen nenäni edessä. Yleensä homma sitten laajenee läpikäymiseksi.

Siivoat lääkekaapin?

Lääkkeiden kanssa on sama kuin mausteiden yms., siellä on vain ne pakolliset joita menee päivittäin. Ts. esimerkiksi epilepsialääkeeni.

Puhdistat hiukset harjasta?

Joka harjauskerran jälkeen. Olen jälleen tylsä :D

Hmm, liesituulettimen, lattiakaivon, peittojen ja tyynyjen putsaamisessa voisin siis vähän skarpata, samoin hammasharjan vaihtamisessa. Jotenkin tuo kaikki vain jää, vaikka miten tekisi lupauksia uutenavuotena tai milloin tahansa. No, ainakin on ikuisuusprojekteja.. Jääkööt kuvat tällä kertaa vähemmälle, sillä aivokapasiteettini taitaa mennä to do -listan väsäämiseen. 

Notkeus: sairaus vai ominaisuus?

Yliliikkuvat nivelet.. kuulostaa lähinnä ominaisuudelta, jonka voisi rinnastaa sairauteen. Kenties se johtuu tuosta etuliitteestä ”yli”. Olen vasta aikuisiällä törmännyt hieman tällaiseen määritelmään. Aiemmin sitä kutsuttiin notkeudeksi.

Oma notkeuteni rajoittuu selkään. Pääsen kyllä ylispagaatin kumpaankin suuntaan, mutta liike on pitkän harjoittelun tulos. Sivuspagaatti/spiraali sen sijaan on vieläkin työn alla. Jalkojen liikkuvuudella on siis varsin yksisuuntainen liikenne. Peukaloni taipuu ”ulospäin” lähes 90 asteen kulmaan. Lisäksi saan sormeni lähes epäilyttäviin muodostelmiin. Saan myös oikean olkapääni lähes sijoiltaan. Jottei menisi liioittelun puolelle, totean suoraan olevani ehkä vähän keskitasoa notkeampi, eli sirkukseen ei ole (vielä) mitään asiaa. 

En kuitenkaan lähtisi pitämään tätä sairautena, vaan ominaisuutena johon tulee kiinnittää yhtä paljon huomiota kun ”kankeuteen”.

Vahvat lihakset ehkäisevät särkyjä

Jokunen vuosi sitten riesanani oli jatkuvasti kenkkuileva ristiselkä, ja välillä yläselkäkin yhtyi kiusaamisprojektiin mukaan. Minulla on luonnostaa notkoselkä, eli se surullisen kuuluisa lordoosi. Selkäsäryt alkoivat jo 7. luokalla, kun kuvaamataidon tunnilla ja kotitaloudessa oli runsaasti seisomista.

Säryt ovat helpottaneet merkittävästi vasta viime vuosina, kun tehostin selkätreeniä ensin painoilla ja määrällä. Joitakin kuukausia otin mukaan mm. siltanousut sekä ”pysäytetyt” jalanheitot. Säryt ovat edelleenkin olleet vähäisiä, ja ilmenneet lähinnä jos istumisen osuus on päivän aikana ollut suurempi.

Pyrin tietoisesti oikaisemaan notkoa, mikä muuten on todella raskasta! Lisäksi treenaan selkälihaksia pari kertaa päivässä mm. tavallisen lihastreenin, akroliikkeiden sekä joogaliikkeiden muodossa. Tämä voi kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa ujutan treenin sopiviin taukoihin jos en erikseen ehdi salille.

Vaikka tosiaan teen näitä ns. ääripään liikkeitä, en ole kokenut kroppani oireilleen niistä. Toki liikkeissä pitää olla maltillinen ja huolellinen: ei liikaa, ei väkisin.

Enkö pelkää notkeusharjoitteiden tuhoavan kroppani?

En oikeastaan. Jos rehellisiä ollaan, kroppani on oireillut voimakkaimmin silloin kun liikuin vähemmän. Se mikä sopii minulle kaikkein huonoiten, on liian vähäinen liikkuminen. Tietenkin äärivenytysten kanssa on oltava maltillinen kuten todettua tuli. Jos spagaatin yrittää runtata väkisin kun jalat maksimi olisi 90 asteen kulma, luonnollisesti riskit satuttaa itsensä ovat aika suuret. Järkeä saa siis käyttää...

En myöskään jatka liikettä koskaan, jos se tuntuu väärällä tavalla pahalta. Venyttelyyn liittyvä lämpenevän lihaksen kipu on ns. positiivista kipua, mutta silti venytyksen on tapahduttava riittävän leppoisaan tahtiin. Jos kipuun liittyy tuntematonta kipua tai vihlontaa, jätän venyttelen siihen mihin asti menee, ja selvittelen kivun aiheuttajaa.

Jokainen joutuu hoitamaan kroppaansa sille sopivalla tavalla

Olit sitten kankea tai notkea, todennäköisesti joudut tavalla tai toisella huoltamaan kroppaasi. Olen itse molempia. Lonkankoukistajat jumittuvat herkästi, totta puhuen edelleenkin liiallisen istumisen seurauksena. Niska jumittuu myös säännöllisesti, mikä luonnollisesti ei mitenkään voi liittyä mm. huolimattomuuteen työasentojen suhteen sekä venyttelyn vähäisyyteen. Ei siis mitään minusta johtuvaa.

Venyttelen päivittäin notkeusharjoittelun ohella mm. lonkankoukistajat, pakarat, reidet, pohkeet, sääret ja kyljet. Suosin usein dynaamisia venyttelyä staattisten sijaan. Dynaaminen venyttely tuntuu vain yksinkertaisesti mukavammalta.

Keskivartalon lihaksia joudun treenaamaan päivittäin kiinnittäen huomiota erityisesti selkä -ja syviin vatsalihaksiin. Keskivartalon treenaaminen lienee sellainen, mitä jokainen ”joutuu” tekemään, elleivät lihakset sitten pysy muuten aktiivisena päivän aikana.

Vaikka käytän sanaa ”kankea”, en tarkoita sitä negatiiviseen sävyyn. Ns. kankeus puolestaan voi johtaa omiin särkyihinsä, ja tällöin kankealle ihmiselle on hyväksi venytellä sekä vahvistaa lihaksia jotka herkästi jäävät heikoiksi, mikä taas ennaltaehkäisee kiputiloja.

Kuinka kauan jatkan notkeusliikkeitä?

Jos kroppani ei erikseen esitä vastalauseita tai käy läpi merkittävä muutoksia, jätän aikarajat sikseen. Mikäli Luoja minulle vielä jälkikasvua suo, sellaisten odottaminen ja synnyttäminen luonnollisesti muuttaisi kehoa, ja rajoitteet ovat mahdollisia. Ehkä rajoitteita tulee, ehkä ei. Sen näkee sitten jos sellainen aika tulee.

Toki jossain vaiheessa alkaa varmasti tulla stoppia, ainakin viimeistään 80 ikävuoden jälkeen jos niin pitkälle elän. Tosin poikkeuksiakin taitaa olla.

Kun kiinnostus tähän hulluuteen alkoi kunnolla..

Yhteenvetoa

Yliliikkuvat nivelet.. edelleenkin tämä kuulostaa enemmän sairaudelta kuin ominaisuudelta. Olisiko toinen ääripää sitten aliliikkuvat nivelet? Yli tai ali, kumpikin kuvaa jotain toivotun keskitason ylittävää tai alittavaa, jolloin lopputulos on vähemmän toivottu. Ehkä sana on assosioitaessa sairauteen. 

Toisaalta en voi 100%:sesti vähätellä asiaa, sillä osalle yliliikkuvat nivelet aiheuttavat ongelmia. Itse kuulun heihin onnekkaisiin, joilla riittävä ja oikeanlainen lihastreeni on pitänyt ongelmat poissa. Ja mikäli kehossa ominaisuus/rajoite jonka seurauksena ääriliikkeet ovat ainoastaan haitaksi, luonnollisesti niitä silloin kannattaa välttää. Toistan itseäni: on sallittua käyttää omaakin järkeä. 

Itse puhun mieluummin edelleenkin notkeudesta tai kankeudesta, joista kumpikin kuulostaa enemmän ominaisuudelta. Mutta kumpaa tässä ikinä edustetaankaan, molemmat vaativat oman, ominaisuuteen sopivan huoltonsa venyttelyn ja lihaskunnan harjoittamisen välillä. Okei, kehoa ei todennäköisesti ole ns. suunniteltu vääntymään umpisolmuun, mutta tuskin aivan liikerataan istumisen, seisomisen ja makaamisenkaan välillä. 

Mihinköhän tästäkin menisi..

Eipä siis muuta kuin kukin itselleen sopivalle työmaalleen! Tämä tätsykkä haaveilee tosissaan että ”needle” onnistuisi vielä joskus..