torstai 30. marraskuuta 2017

"Dieettikuulumisia": Vähän enemmän ja vähän laadukkaampaa

Ruoka.. se kuuluisin puheenaihe. No, jokunen voi siinä rinnalla päästä aika lähelle. Jonkin sitten tuli kirjoitettua riittävän ravinnon merkityksestä aktiiviliikkujilla. Kuten hieman nolona tekstissä paljastinkin, itse olin sortunut treenaamaan liian pienellä energiamäärällä. Olen sen jälkeen yrittänyt jälleen tehdä hieman lisäyksiä päivän ”ruokalistaan”, mutta kaloreita sen enempää laskematta. Lähinnä nollatasoisia ruokia olen vältellyt, eli light-juomia tai esimerkiksi kurkkua. No, leivän päälle se kyllä menee, mutta silloin vaaditaan leipäkin.

Myönnän että kiireessä/saamattomuudessa ns. kunnon ruuan laittaminen jää välillä, ja ateria korvautuu leivällä tai puurolla. Jälkimmäinen ei kuitenkaan pääse lautaselle ihan sellaisenaan, vaan vähintäänkin pähkinöillä terästettynä. Erikoisempiin puuroihin muuten liittyen, testasin tänään piruuttani lisätä kaurapuuroon punajuuriraastetta ja kyllä, fet.. eikun kreikkalaistyyppistä salaattijuustoa! Pelottavaa oli, että lopputulos maistui muuten hyvältä! No, valmistusvaiheessa tavara näytti siltä, kuin kadonneen naapurin mysteeri olisi ratkennut..



Maun ohella suurta plussaa oli kaurapuuron saaminen vähän järeämpään ja täyttävämpään muotoon. Viime aikoina olen yrittänyt pitää seuraavista asioista huolta:

Riittävän lyhyet ateriavälit
Tästä olen pitänyt kiitettävästi kiinni! Ateriavälit venyvät harvoin neljään tuntiin, ja jos neltä tuntia alkaa olla täynnä, vatsani kyllä ilmoittaa asiasta vaatimalla ruokaa ja pian! Tämän takia varaan laukkuuni aina rahkaa, itse valmistamaani proteiinismoothieta (suklaa-banaani), banaania tms. Tosin yleensä mukana on korkeintaa pari vaihtoehtoa näistä, ei kokonaisen komppanian eväitä. Suosittelen lämpimästä pitämään mukana tällaisia ”laukkueväitä”, sillä sellaisten avulla ateriavälit saa pidettyä tasaisina. Tosin tiedän kokemuksesta, että vie aikansa oppia pitämään mukana syötävää. Vähitellen ennakointi paranee, ja kauppareissulla mukaan tarttuu helpommin eväsmateriaalia.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson dinner time

Huomio ruuan laatuun
Aikaisemmin kiinnitin huomiota lähinnä ateriavälien pituuteen sekä ruuan energiamäärään. Aikaisemmin tuli hehkutettua mm. proteiinipatukoita, mutta nyt olen jättänyt ne vähemmälle. Yksi syy oli myös proteiinipatukoihin käytetyn rasvan laadussa, mikä ei ole paras mahdollinen. Mitään täyskieltoa proteiinipatukoille ei ole, mutta vähentäminen oli paikallaan. Olen vaihtanut ne pääasiassa rasvattomaan rahkaan ja banaaneihin. Näistä rasva-aiheista voi tietenkin kiistellä maailman loppuun asti ja siitä eteenpäin. Itse pysyttelen ”leirissä”, jossa kovien rasvojen käyttöä rajoitetaan. Toisaalta yritän välttää kasvirasvoista muutamia, kuten kookosrasvaa. Soijan suhteen olen vähän kahden vaiheilla, sillä terveellisyys näyttää riippuvan artikkelin julkaisijasta.

Kuvahaun tulos haulle bad fats light margarine

Yritän jatkossa panostaa myös hieman laadukkaampaan levitteeseen, mikä tulee olemaan haaste, kiitos melkein selkäytimeen jääneiden valintojen. Okei, ripittäydytään sitten: Olen ties miten pitkään käyttänyt kevyempää margariinia, jossa rasvat ovat laadullisesti suorastaan p**koja! Tässä kohtaa puolustan jokaista, joka tekee ruokavaliossaan virheitä. Tottahan toki jokainen tietää tekevänsä väärin. Pinttyneen tavan muuttaminen on vain oma haasteensa. Olo on ollut kieltämättä kevyempi viime aikoina, mihin lienee looginen selitys: Ilmeisesti ole kerryttänyt kroppaani kaikkea kivaa, mikä ruokavalion muututtua on huuhtoutunut pois. Itse energiamäärään en nimittäin ole puuttunut, paitsi lisäämällä sitä. Sokeria sisältäviä ”herkkuja” ei tule edelleenkään syötyä, ei ainakaan itsekseen.

Ylipäänsä olen yrittänyt vähentää ns. keinotekoisia aineita sisältävien välipalojen määrää. En ole niistä täysin luopunut sentään, sillä edelleenkin on tuotteitta, joissa vain on esanssit niin hyvin kohdillaan! Light -limun vähentäminen ei kylläkään ollut hauskaa, joskaan ei dramaattistakaan. Vissy ja kivennäisvesi sitruunamehulla ovat onneksi kelvanneet hyvin.

Nälkä on viesti keholta
Vuosikausia kun on tapellut ja vaientanut näläntunnetta, uusi suhtautuminen ei ole helppoa. Nykyään yritän ajatella nälkää viestinä. Vaikka napostelut sun muut on julistettu sosiaalisessa mediassa synneistä suurimmaksi, minä olen pokkana syönyt jos vatsa ruokaa vaatii. Toki katson mitä suuhuni laitan ja miten paljon. Kyse on siis nälästä aterioiden välillä, tai pienempien aterioiden päätteeksi. Jos nälkä ei mene ohi, voi kroppa kaivata vielä hedelmää tai vaikkapa riisikakkua kasviksilla. Tai mitä mieleen tuleekaan. Uskon viikottaisen kulutukseni olevan sen verran suuri, että polttoaineelle on käyttöä erityisesti jos kroppa sellaista kyselee.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson food

Miten valitsen sen mitä kropalleni annan tankin täyttämiseen? Mitään suurta ja laaja-alaista aivotyötä en viitsi tehdä. Riippuen siitä miten ravintoaineet ovat jakautuneet päivän aikana, määräytyvät myös lisäykset. Tämä voi kuulostaa raskaan sarjan pilkunviilaukselta, mutta ravintoaine -ajattelulla valinta syntyy alle minuutissa. Jos rahkaa ja proteiinipitoista ruokaa on mennyt reilummin, silloin hiilihydraatit ovat tervetulleita ja päinvastoin. Ja jos on jotain mitä erikseen haluan, silloin sitä myös otan. Tosin joidenkin ruokien kohdalla on hyvä rajoittaa. Sellaisia ovat esimerkiksi laktoosipitoiset ruuat, ruisleipä ja hernekeitto. Ihan vain ympäristöä ajatellen..

Rentous ja Body Love -ideologiaa sisältäpäin
Tätä ei voi korostaa liikaa. Mitä enemmän jokaista suupalaa sisältöineen miettii, sitä enemmän kasvavat stressitasot, ja sitä vähemmän keho tajuaa käyttää ravintoa alkuperäiseen tarkoitukseen. Siis kulutukseen. Jos minulta kysytään, syömisen ei pidä olla tähtitiedettä, vaan luonnollinen toimenpide osana päivää. Ideana on tankata energiaa jotta päivän toiminta ja tekemiset onnistuisivat, eikä päinvastoin.


Jos syöminen muuttuu itse toiminnaksi ja tekemiseksi, lienee hyvä miettiä olisiko muutokselle aihetta. Nyt erotan tästä ajatuksesta esimerkiksi masennuksen, tai muut ongelmat jotka heijastuvat syömiseen. Tästä päästäänkin toiseen teemaan, eli omaan kehosuhteeseen. Itse näkisin sellaisen ”perusterveellisen” ravinnon erittäin tärkeänä osana paljon puhuttua Body Love -ideologiaa. Keholle osoitettaan kunnioitusta ja rakkautta antamalla sille sellaista, mitä se tarvitsee toimiakseen. Olen usein miettinytkin, että epäterveellisen ruuan jatkuva ”mättäminen” kuulosta siltä, kuin henkilö vihaisi kehoaan ja rankaisi sitä jatkuvasti sellaisella, mikä on keholle pahaksi. Tiedetään, tiedetään, ilmiö on paljon monimutkaisempi eikä minulla ole varaa kommentoida koska en taaskaan tiedä mistään mitään. Selvä, ei tästä enempää. Mutta kehon hoitamisesta ja kunnioittamisesta hyvän ravinnon kautta pidän julkisena mielipiteenäni. Olen vihannut kroppaani yli kaiken joskus, ja kohtelinkin sitä sen mukaisesti, vaikkakin vähän eri tavalla huonosti. Nykyään en missään nimessä ryhtyisi samaan, sen verran arvokkaana pidän tätä ruhoa jota enemmän tai vähemmän ylpeänä kanniskelen. No, hyvin se mukana pysyy, eikä ole koskaan yrittänyt jäädä matkan varrelle! 

                                    Kuvahaun tulos haulle homer simpson posing


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kohti kisaohjelmaa: irlantilainen tanssi vs. taitoluistelu!

Viime perjantaina alkoi tulevan kisaohjelman suunnittelu, ja täytyy myöntää että innostus pomppasi useita metrejä ylös heti kun pääsin luistelemaan musiikin tahtiin! Kyseessä oli siis lähinnä liikkumisen testaaminen sekä yksittäisten elementtien kokeileminen. Toisin sanon musiikkiin tutustuttiin. Toki jokunen asia hieman huolestuttaa, mutta ainakin yritän parhaani selättääkseni ainakin osan haasteista. No, perjantaina selviää sitten miten valmis olen oikeasti kohtaamaan näitä haasteita.. Mutta kokeilemalla selviää!

Irlantilainen tanssi jäällä
Tämä tulee olemaan hauskaa, mutta minulle varsin suuri haaste. En ole mikään sulavaliikkeinen luistelija. Itse asiassa olen erityisesti askeleissa varsin kömpelö! Asiaanhan ei varmaan liity se, että tykkään enemmän hypyistä ja niihin tuleekin sitten käytettyä enemmän aikaa ja energiaa. Niin, ja keskittymiskykyä. No, onneksi edellisellä yleisövuorolla jaksoin harvinaisen usein toistaa askeleita, joita perjantaina tuli keksittyä. Asiaa kieltämättä auttoi se, että harjoittelu tuotti jopa tulosta! Vauhti pitää vielä lähestulkoon kaksinkertaistaa, mutta uskon pystyväni siihen. Jos en aivan niin pitkälle yllä, niin lähelle ainakin. Tärkeää on nyt oppia enemmän teränkäyttöä ja tulla tutuksi piikkiaskeleiden kanssa.

Kuvahaun tulos haulle irish dancing shoes   VS.   Kuvahaun tulos haulle figure skates

Positiivinen musiikki
Tähän mennessä musiikkini ovat olleet varsin melankolosia, ja samalla teemalla jopa: kauhuelokuvista. Tai jos animaation ”Corpse Bride” voi sellaiseksi laskea. Ei siinä mitään, kauniita musiikkeja siinä on, samoin edellisessä ohjelmassa, jossa musiikki koostui elokuvien ”Candyman” ja ”Child's Play” musiikeista. Mutta aikansa kutakin! En ole hylännyt metallimusiikkia, mutta sen ulkoisesta muodosta olen tainnut vain kasvaa yli samaan tapaan kuin goottivaiheestakin. Nyt irlantilaisen musiikin energinen, positiivinen ja hieman hulluttelevakin tyyli on todella tervetullutta vaihtelua!

                                                Kuvahaun tulos haulle homer simpson positive

Mielikuvitusta mukaan
Eilen salitreenin ohella innostuin kokeilemaan peilisalissa erilaisia liikkeitä ja askeleita. Pakollisten elementtien väliin jää mukavasti tilaa, jossa mielikuvitus pääseekin valloilleen! Koska minulla ei ole kokemusta irlantilaisesta tanssista, en aivan täydelliseen ja oikeaoppiseen suoritukseen kykene. Tietenkin olisi varmaan ollut järkevää sellaista kokeilla, mutta valitettavasti kaikkeen aika ja energia eivät riitä. Onneksi näin nykypäivänä meidät pelastaa Youtube, joka on pullollaan niin opetusvideoita kuin itse tanssiesityksiä, ja vieläpä eri vaikeusasteilta.

                                                   Kuvahaun tulos haulle homer simpson jump

Tulen varmasti innostumaan askeleista enemmän niissä kehittyessäni (mikä valitettavasti vaatii harjoittelua), mutta ehdottomaksi suosikikseni nousivat erilaiset hypyt ja hypähdykset! Nyt menee hieman lajitekniselle puolelle, mutta eilen peilisalissa totesin, että kantakäännöksestä lähtevästä flipista saa hauskan variaation vetämällä jalat ilmassa koukkkuun. Onnistuuko tämä sitten jäällä? Se selviää tänään tai huomenna viimeistään. Ylipäänsä on hauskaa, kun tällaisia ”väliliikkeitä” keksiessä voi käyttää mielikuvitusta, toki omien taitojen rajoitteiden mukaan. Minähän hyppisin vaikka voltteja jäällä, mutta käytännössä moinen on mahdotonta. Mokoma realismi..

Elementtien sovittaminen mukaan
Tämä tulee olemaan kisaohjelman suurimpia haasteita. On aina eri asia harjoitella esimeriksi hyppyjä toisto toisensa jälkeen, kuin liittää ne osaksi ohjelmaa. Vaikka tällaista harrastekilpailemista ei pidä ottaa liian tosissaan, mukavaahan se on panostaa ja yrittää sen verran, että paikalle ei tulla ”nyt vaan kokeilemaan”. Kilpailijana olen kuitenkin vähän kevyemmän sarjan edustaja, sillä kilpailen vain itseni kanssa. Riippuen miten tässä kehittyy kevääseen mennessä, pyrin nostamaan viime vuoden pisteitä.
Mitä elementtien sovittamiseen tulee, kaksoishypyt ovat suurin haaste, sen jälkeen tulevat piruetit. Jälkimmäisessä pyrin saamaan piruetit pyörimään tänä vuonna hieman vauhdikkaammin. Niin, ja seisomapiruetit voisi yrittää pitää paikallaan?

Elementtien sovittamisen ohella mukaan tulee ilmaisu, liikkeiden laatu, samoin ilmeet. Nyt nimittäin pitää todellakin osata hymyillä! Hymyily ei ole ns. luonnollinen ilmeeni, joten siihen keskittyminen tulee myös olemaan oma haasteensa. Mutta vaikka haasteita piisaa, ja osa voi esteistä voi jäädä ylittämättä, innostus on suurempi kuin aikoihin! Nyt siis parin seuraavan kuukauden aikana pääsen tekemään kunnon ekskursiota irlantilaisen tanssin maailmaan, vaikkakin vain silmämääräisesti. Mutta eipä haittaa, tämä on, ja tästä tulee hauska projekti!

                                   Kuvahaun tulos haulle homer simpson dancing