"Dieettikuulumisia": Vähän enemmän ja vähän laadukkaampaa

Ruoka.. se kuuluisin puheenaihe. No, jokunen voi siinä rinnalla päästä aika lähelle. Jonkin sitten tuli kirjoitettua riittävän ravinnon merkityksestä aktiiviliikkujilla. Kuten hieman nolona tekstissä paljastinkin, itse olin sortunut treenaamaan liian pienellä energiamäärällä. Olen sen jälkeen yrittänyt jälleen tehdä hieman lisäyksiä päivän ”ruokalistaan”, mutta kaloreita sen enempää laskematta. Lähinnä nollatasoisia ruokia olen vältellyt, eli light-juomia tai esimerkiksi kurkkua. No, leivän päälle se kyllä menee, mutta silloin vaaditaan leipäkin.

Myönnän että kiireessä/saamattomuudessa ns. kunnon ruuan laittaminen jää välillä, ja ateria korvautuu leivällä tai puurolla. Jälkimmäinen ei kuitenkaan pääse lautaselle ihan sellaisenaan, vaan vähintäänkin pähkinöillä terästettynä. Erikoisempiin puuroihin muuten liittyen, testasin tänään piruuttani lisätä kaurapuuroon punajuuriraastetta ja kyllä, fet.. eikun kreikkalaistyyppistä salaattijuustoa! Pelottavaa oli, että lopputulos maistui muuten hyvältä! No, valmistusvaiheessa tavara näytti siltä, kuin kadonneen naapurin mysteeri olisi ratkennut..

Maun ohella suurta plussaa oli kaurapuuron saaminen vähän järeämpään ja täyttävämpään muotoon. Viime aikoina olen yrittänyt pitää seuraavista asioista huolta:

Riittävän lyhyet ateriavälit

Tästä olen pitänyt kiitettävästi kiinni! Ateriavälit venyvät harvoin neljään tuntiin, ja jos neltä tuntia alkaa olla täynnä, vatsani kyllä ilmoittaa asiasta vaatimalla ruokaa ja pian! Tämän takia varaan laukkuuni aina rahkaa, itse valmistamaani proteiinismoothieta (suklaa-banaani), banaania tms. Tosin yleensä mukana on korkeintaa pari vaihtoehtoa näistä, ei kokonaisen komppanian eväitä. Suosittelen lämpimästä pitämään mukana tällaisia ”laukkueväitä”, sillä sellaisten avulla ateriavälit saa pidettyä tasaisina. Tosin tiedän kokemuksesta, että vie aikansa oppia pitämään mukana syötävää. Vähitellen ennakointi paranee, ja kauppareissulla mukaan tarttuu helpommin eväsmateriaalia.

Huomio ruuan laatuun

Aikaisemmin kiinnitin huomiota lähinnä ateriavälien pituuteen sekä ruuan energiamäärään. Aikaisemmin tuli hehkutettua mm. proteiinipatukoita, mutta nyt olen jättänyt ne vähemmälle. Yksi syy oli myös proteiinipatukoihin käytetyn rasvan laadussa, mikä ei ole paras mahdollinen. Mitään täyskieltoa proteiinipatukoille ei ole, mutta vähentäminen oli paikallaan. Olen vaihtanut ne pääasiassa rasvattomaan rahkaan ja banaaneihin. Näistä rasva-aiheista voi tietenkin kiistellä maailman loppuun asti ja siitä eteenpäin. Itse pysyttelen ”leirissä”, jossa kovien rasvojen käyttöä rajoitetaan. Toisaalta yritän välttää kasvirasvoista muutamia, kuten kookosrasvaa. Soijan suhteen olen vähän kahden vaiheilla, sillä terveellisyys näyttää riippuvan artikkelin julkaisijasta.

Yritän jatkossa panostaa myös hieman laadukkaampaan levitteeseen, mikä tulee olemaan haaste, kiitos melkein selkäytimeen jääneiden valintojen. Okei, ripittäydytään sitten: Olen ties miten pitkään käyttänyt kevyempää margariinia, jossa rasvat ovat laadullisesti suorastaan p**koja! Tässä kohtaa puolustan jokaista, joka tekee ruokavaliossaan virheitä. Tottahan toki jokainen tietää tekevänsä väärin. Pinttyneen tavan muuttaminen on vain oma haasteensa. Olo on ollut kieltämättä kevyempi viime aikoina, mihin lienee looginen selitys: Ilmeisesti ole kerryttänyt kroppaani kaikkea kivaa, mikä ruokavalion muututtua on huuhtoutunut pois. Itse energiamäärään en nimittäin ole puuttunut, paitsi lisäämällä sitä. Sokeria sisältäviä ”herkkuja” ei tule edelleenkään syötyä, ei ainakaan itsekseen.

Ylipäänsä olen yrittänyt vähentää ns. keinotekoisia aineita sisältävien välipalojen määrää. En ole niistä täysin luopunut sentään, sillä edelleenkin on tuotteitta, joissa vain on esanssit niin hyvin kohdillaan! Light -limun vähentäminen ei kylläkään ollut hauskaa, joskaan ei dramaattistakaan. Vissy ja kivennäisvesi sitruunamehulla ovat onneksi kelvanneet hyvin.

Nälkä on viesti keholta

Vuosikausia kun on tapellut ja vaientanut näläntunnetta, uusi suhtautuminen ei ole helppoa. Nykyään yritän ajatella nälkää viestinä. Vaikka napostelut sun muut on julistettu sosiaalisessa mediassa synneistä suurimmaksi, minä olen pokkana syönyt jos vatsa ruokaa vaatii. Toki katson mitä suuhuni laitan ja miten paljon. Kyse on siis nälästä aterioiden välillä, tai pienempien aterioiden päätteeksi. Jos nälkä ei mene ohi, voi kroppa kaivata vielä hedelmää tai vaikkapa riisikakkua kasviksilla. Tai mitä mieleen tuleekaan. Uskon viikottaisen kulutukseni olevan sen verran suuri, että polttoaineelle on käyttöä erityisesti jos kroppa sellaista kyselee.

Miten valitsen sen mitä kropalleni annan tankin täyttämiseen? Mitään suurta ja laaja-alaista aivotyötä en viitsi tehdä. Riippuen siitä miten ravintoaineet ovat jakautuneet päivän aikana, määräytyvät myös lisäykset. Tämä voi kuulostaa raskaan sarjan pilkunviilaukselta, mutta ravintoaine -ajattelulla valinta syntyy alle minuutissa. Jos rahkaa ja proteiinipitoista ruokaa on mennyt reilummin, silloin hiilihydraatit ovat tervetulleita ja päinvastoin. Ja jos on jotain mitä erikseen haluan, silloin sitä myös otan. Tosin joidenkin ruokien kohdalla on hyvä rajoittaa. Sellaisia ovat esimerkiksi laktoosipitoiset ruuat, ruisleipä ja hernekeitto. Ihan vain ympäristöä ajatellen..

Rentous ja Body Love -ideologiaa sisältäpäin

Tätä ei voi korostaa liikaa. Mitä enemmän jokaista suupalaa sisältöineen miettii, sitä enemmän kasvavat stressitasot, ja sitä vähemmän keho tajuaa käyttää ravintoa alkuperäiseen tarkoitukseen. Siis kulutukseen. Jos minulta kysytään, syömisen ei pidä olla tähtitiedettä, vaan luonnollinen toimenpide osana päivää. Ideana on tankata energiaa jotta päivän toiminta ja tekemiset onnistuisivat, eikä päinvastoin.

Jos syöminen muuttuu itse toiminnaksi ja tekemiseksi, lienee hyvä miettiä olisiko muutokselle aihetta. Nyt erotan tästä ajatuksesta esimerkiksi masennuksen, tai muut ongelmat jotka heijastuvat syömiseen. Tästä päästäänkin toiseen teemaan, eli omaan kehosuhteeseen. Itse näkisin sellaisen ”perusterveellisen” ravinnon erittäin tärkeänä osana paljon puhuttua Body Love -ideologiaa. Keholle osoitettaan kunnioitusta ja rakkautta antamalla sille sellaista, mitä se tarvitsee toimiakseen. Olen usein miettinytkin, että epäterveellisen ruuan jatkuva ”mättäminen” kuulosta siltä, kuin henkilö vihaisi kehoaan ja rankaisi sitä jatkuvasti sellaisella, mikä on keholle pahaksi. Tiedetään, tiedetään, ilmiö on paljon monimutkaisempi eikä minulla ole varaa kommentoida koska en taaskaan tiedä mistään mitään. Selvä, ei tästä enempää. Mutta kehon hoitamisesta ja kunnioittamisesta hyvän ravinnon kautta pidän julkisena mielipiteenäni. Olen vihannut kroppaani yli kaiken joskus, ja kohtelinkin sitä sen mukaisesti, vaikkakin vähän eri tavalla huonosti. Nykyään en missään nimessä ryhtyisi samaan, sen verran arvokkaana pidän tätä ruhoa jota enemmän tai vähemmän ylpeänä kanniskelen. No, hyvin se mukana pysyy, eikä ole koskaan yrittänyt jäädä matkan varrelle! 

                                    

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!