perjantai 30. maaliskuuta 2018

Harvinaisen huono aamupäivä..


Huono päivä.. sellaisilta harva välttyy. Valitettavasti kuulun itsekin siihen enemmistöön, joka sellaisia kokee. Millainen päivä sitten kategorioituu huonojen joukkoon minun mittapuullaani? Variaatioita on monia, mutta yleensä niihin liittyy surkeaa motivaatiota, ikäviä sattumuksia, pienempia tai suurempia sählinkejä, kitkaa muiden opiskelijoiden kanssa, ja oikeastaan myös jokaisen, vähänkin lähelle ilmantuuneen ihmisen kanssa. Kas tässä esimerkki huonosta päivästä, tai onneksi vain puolesta päivästä. Klo: 13 jälkeen asiat alkoivat helpottaa.


Kohtaus 1.
Nukkumaanmeno oli viivästynyt, herätyskello soi kymmentä vaille seitsemän. Normaalisti tämä ei ole paha aika, mutta olisin mieluummin jäänyt nukkumaan tällä kertaa. Katsoin ulos, siellä paistoi aurinko. Samapa tuo, olin jo virallisesti noussut ylös väärällä jalalla. Minua ei olisi yhtään huvittanut reissata praktikum -ryhmän kokoontumispaikkaan. Koko aamun aikana jokainen toimi meni takkuisesti, aivan kuin jokin ulkopuolinen voima olisi hidastanut.

Kuvahaun tulos haulle bad morning

Kohtaus 2.
Tajusin (sentään hyvissä ajoin) ennen lähtöä, ettei lounaalle päästäisi, ja kokoontuminen päättyy vasta klo 12. Ehei.. en selviä niin pitkää aikaa. Siispä eväitä laittamaan. Rahkan kaveriksi sai tulla proteiinijuoma banaanilla. Tosin banaanit olivat loppuneet, sillä joku taliaivo oli unohtanut tuoda sellaisia eiliseltä kauppareissulta. No, kaurahiutaleet kelpaavat myös. Tulihan siitä juoma, tosin sattumien kera. Eiköhän näillä selviä!

Kohtaus 3.
Ulkona oli kylmä. En tykännyt. Olisin halunnut kääntyä takaisin..

Kuvahaun tulos haulle too cold

Kohtaus 4. 
Viimeinkin metroasemalla. Mitäs siellä kuulutetaan.. ”Metrojunat kulkevat epäsäännöllisin väliajoin kuljettajapulan vuoksi.” Jaaha. No, onneksi seuraava juna näyttää lähtevän neljän minuutin kuluttua. Tässähän ehtii mukavasti. Mitä hemmettiä??!!! Liukuportaat eivät toimi!! Luonnollisesti en ollut ainoa henkilö, joka niitä pitkin joutui talssimaan. Ja tietenkään muuta väkeä ei saanut liikkumaan yhtään nopeammin. Huh, ehdin viime hetkellä junaan! Uskokaa tai älkää, matka laiturille vie yllättävän pitkään.

Kohtaus 5.
Muistikatko iski! Mistä ihmeestä ei terminaalista kulkevat bussit lähtivätkään??! Pienen etsiskelyn jälkeen (ja muutaman juoksuaskeleen) pysäkki löytyi. Henkihieverissä vedin kunnon spurtilla lähtevän bussin luokse. Hyvä kun kädessä oleva kassi pysyi mukana! Siellä oli siis muistiinpanot, tenttikirja ja proteiinijuoma shakerissa.

Kohtaus 6
Bussissa.. mitä ihmettä? Mitä märkää lattialle oli valunut? Ja housuilleni? Ja kangaskassiin.. voi jumal**ta!!! (Ja n. Parikymmentä kirosanaa lisää). Ilmeisesti törmäillessä ihmisiin shakerin korkki oli päättänyt aueta. Nyt kaura-proteiinijuomaa oli.. siellä täällä. Miten reagoin? No minä purskahdin itkuun!Pääsin sentään ajoissa paikalle, mutta itku kurkussa kysyin parilta kurssilaiselta missä wc on. Taisin siinä jotain sopertaa pilalle menneestä tenttikirjasta ja shakerin korkista. Äkkiä pullo pois kassista, samoin kirjat ja kassi roskikseen! Paniikinomaista putsaamista, kuivaamista jne.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson ängry

Uskomatonta mutta totta, tämän tapahtumarikkaan aamupäivän jälkeen pääsin ajoissa perille! En tiedä pitivätkö kurssilaisten katseet sisällään enemmän myötätuntoa vai kummastelemista, mutta mitäpä sillä on enää väliä. Vahinko ehti tapahtua, ja mahdollisesti olen loppukurssin ajan joukon itkupilli ja draamakuningatar. Kyllähän tuo aamu nyt jo naurattaa, mutta siihen tilaan meni tovi. Kirja onneksi säilyi ehjänä, tosin seuraava lukija saattaa haistaa pienoisen kauran vivahduksen.

Tällainen oli siis esimerkki harvinaisen huonosta (aamu)päivästä. Voisi toki aina mennä huonomminkin, mutta totta puhuen vähän parempikin olisi kelvannut. Mitä tästä opimme? Jaa-a, varmaan huonoja päiviä tarvitaan, jotta hyviä osaisi arvostaa. Suurin opetus taisi kuitenkin olla: Aseta shakeri AINA kansi ylöspäin...

torstai 29. maaliskuuta 2018

Harjoittelu spinnerillä: Fiilikset viikon harjoittelun jälkeen


Esittelin vähän aikaa sitten spinneriä eli piruettilusikkaa harjoitteluvälineenä. Olen nyt harjoitellut sillä suunnilleen viikon. Myönnän heti alkuun, että harjoittelusessiot eivät ole menneet tarkan kellotuksen kanssa, vaan ihan sen mukaan miten olen halunnut harjoitella.Toistaiseksi spinner on välineenä ollut hieman jopa addiktoiva, eli uutta yritystä on pitänyt saada edellisen perään! Kotosalla liikevalikoima on suppeampi, sillä kodin irtaimiston turvallisuus on varmistettava. No, uskon että mahdollinen kaatuminen aiheuttaa enemmän haaveria televisiolle kuin minulle...

Tähän mennessä olen harjoitellut enimmäkseen rotaatiopiruettia hypyn kanssa tai ilman sekä tavallista kiihdytyspiruettia. Myös istumapiruettia olen yrittänyt hieman aktiivisemmin. Vaakapiruettia myös, mutta.. lopputulos ei ole erityisen laadukas. Näyttävä kylläkin, erityisesti silloin kun spinner karkaa jalan alta!

Mutta mitkä ovatkaan fiilikset ja kokemukset näin viikon harjoittelun jälkeen?

Parantunut tasapaino
Muutamien asentojen kanssa minulla on vaikeuksia, mutta esimerkiksi vaaka tasapainotyynyllä on sujunut paremmin. Uudeksi haasteeksi onkin tullut polvivaaka, mikä puolestaan.. ei mene aivan ongelmitta. Mutta yritystä toisen perään..

Jäällä parantuneesta tasapainosta on ollut sekä hyötyä että haittaa. Erityisesti liu'ut sujuvat varmemmin. Varmuuden lisääntyminen on toisaalta tehnyt hieman uhkarohkeasti. Esimerkiksi viime maanantaina innostuin laittamaan yläkroppaani vaakaliu'ussa alemmaksi, ja olin tulla polvilleni alas. Kaatumiset hyväksyn kyllä, mutta ”maha-laskuista” en erityisemmin pidä. Polvien paranemisaika kun tahtoo olla pitkä. Polvien suojaaminenko? Olen kuullut sellaisesta.

Kuvahaun tulos haulle balance

Mutta kokonaisuudessaan tasapainon kehittyminen on todella positiivinen asia, ja myös jään ulkopuolella, samoin harjoitusten parantamasta keskivartalon lihaksistosta. Näin opiskelijana, eli myös istumatyöläisenä keskivartalon lihakset ja luonnollisesti myös perslihakset tahtovat heikentyä treenistä huolimatta. Itse asiassa spinner on ollut loistavat väline taukojumppaan, sillä lihakset ovat todellakin heränneet!

Opin rotaatiopiruetin!
Vihdoin ja viimein! Tai opin ja opin, täydellisestihän se ei pyöri, mutta nyt piruetti pyörii sinne minne pitääkin, eli taaksepäin. Ongelmana oli pitkään tukijalan lonkan kääntyminen sisään, mikä käänsi koko piruetin väärinpäin. Seuraava haaste on saada painopistettä pikkuisen enemmän päkiälle, mutta sitä on tullut harjoiteltua. Pientä keikkumista ja painopisteen hakemista on vielä, mutta myös selkeää edistymistä on tapahtunut.

Nyt olen toiveikas myös jalanvaihtopiruettien suhteen. Ne ovat nimittäin aina pyörineet eteenpäin, kiitos tuon lonkan kääntymisen. Odotan innolla taaksepäin pyörivien piruettien oppimista, sillä haluan oppia mm. ”nosturipiruetin”, jossa vapaa jalka nostetaan etukautta niin ylös kuin mahdollista. Huh, saisi olla 24/7 -jää käytössä!

Hyppyjen rotaatio parantunut
Tämä oli todella tervetullut edistus, ja tänään tuli vetäistyä kaksoisritti pitkästä aikaa niin hyvin, että lopputuloksena oli kaatuminen! Mitä hienoa tuossa oikein on? No, valitettavasti kaatuminen on usein merkki, että kaksoishypyt ovat menneet eteenpäin. Tosin kun kaatumisesta ei jaksa enää riemuita, seuraa uusi tavoite: Pitäisi pysyä pystyssä.

Kuvahaun tulos haulle falling figure skating cartoon

Jostain syystä riittävän suljettu asento on ollut vaikea asia toteuttaa, mutta viikon alussa ja tänäänkin alkoi tulla selkeää onnistumista. Olisinko saanut asentoa korjattua ilman spinneriä? Vaikea sanoa, mutta spinnerillä harjoitellessa olen päässyt treenaamaan nimenomaan sitä kiinnipitämistä, jonka onnistunut rotaatio vaatii. Eli eteenpäin mennään!

Piruetit pyörivät paremmin
Tämä oli mukava huomata! Yritän jossai vaiheessa taas kuvata luisteluani. Minun tuurillani edistys ei näy pirueteissa kuin hädin tuskin, mutta no.. pienikin edistys on edistymistä? Viime aikoina minulle jostain syystä hankalat piruetit (mm. vaakapiruetti ja tavallinen kiihdytyspiruetti) ovat sujuneet myös paremmin. Tosin vaakapiruetissa on yksinkertaisesti huonoja päiviä ilman tarkempaa diagnoosia. Olen edelleenkin varma, että tähtien asento vaikuttaa asiaan. Pitää siis varmaan opetella tarkistamaan almanakasta ihanteelliset päivät eri elementeille.

Kuvahaun tulos haulle spin figure skating cartoon

Luulen että piruettien onnistuminen johtuu tasapainon kehittymisen ohella myös sivureisien ja perslihasten vahvistumisesta, sillä näillä on varsin merkittävä rooli balanssin pysymisessä.

Jatkotavoitteita?
Jos spinnerillä harjoittelemista ajatellaan, yritän pikku hiljaa laajentaa liikevalikoimaa. Rotaatiopiruettia harjoittelen edelleenkin, sillä aivan sujuvasti se ei todellakaan mene. Sama koskee ns. oikeinpäin pyöriviä piruetteja. Eli lisää toistoja jotta varmuus löytyy. Yritän joka kerta harjoitella myös muita asentoja, ja tällä hetkellä työn alla on istumapiruetti. Vaakapiruettia yritän yleensä pari kertaa, mutta jotenkin kaipaan varmuutta perusasentoihin.

Kuvahaun tulos haulle basics

Pelkkiin piruetteihin ei homma jää. Maanantaina aloin harjoitella rotaatiopiruettia hypyn kanssa. Tarkoituksena on siis ”matkia” kaksoisrittiä, jolloin pyöriminen jatkuu myös ilmassa. Nyt on myönnettävä että vielä on mennyt pupu pöksyyn, mutta kyllä se hyppääminen aina muuttuu pikkuisen rohkeammaksi. Toisaalta minulla on kertynyt arvokasta kokemusta myös spinnerillä kaatumisen suhteen. Haavereiden uhka ei ole suuri, mutta liikuntasalissa ”yleisön” nähden nuo kompuroinnit vaativat jo kykyä nauraa itselleen. No, onneksi sekin taito on kehittynyt ajan myötä! Itse asiassa harvan kaatumisen päätteeksi ei ole hymyilyttänyt.

Kuvahaun tulos haulle laugh at yourself

En tiedä onko kyse spinneristä, hyvästä kaudesta vai näiden yhdistelmästä, mutta kieltämättä onnistumiset ovat kummasti lisänneet motivaatiota! Nyt odottelen oikeasti innolla jokaista jäävuoroa ja salitreeniä jotta pääsen kokeilemaan miten tekniikka luonnistuu. Niin no, lihastreeniä en odota yhtä suurella innolla. Luvassa olisi siis lisää pyörimis- ja hyppyharjoituksia, mutta toisaalta perustekniikan parantelua. Valitettavasti seuraavaa luistelukertaa on odotettava tiistaihin asti, mutta ehkä selviän tästä neljän päivän tauosta, jota osa lomaksi voi myös kutsua. Mutta onneksi salilla pääsee harjoittelemaan off ice -tyyliin! Eli spinner on toiminut hienosti, ja ehkä hieman yli odotusten. Ei siis ollut aivat turha hankinta.

Lähiaikoina luvassa paljastuksia myös siitä, miten plyometrisen harjoittelun kanssa on käynyt..

tiistai 27. maaliskuuta 2018

"Kouluruokaa? Hyi, heitä pois.."


Ruokailu. Siinä lienee osa monen koulumuistoista. Tämä ei tee ihmisistä ruokakeskeisiä, onhan ruokailu koulussa päivittäin toistuva hetki ja ”toimenpide”. Viime vuosina kouluruuasta on kirjoitettu jos jonkinlaisia artikkeleita, pääasiassa negatiivisia. Erittäin surullinen ilmiö minun korvaani on kuitenkin ollut todella suuri ruokahävikki. Toki on ymmärrettävää ettei asia välttämättä kosketa sitä ikäluokkaa, jolle kouluruokaa tarjotaan. Ymmärrän myös sen, että viitenä päivänä viikossa tarjottu ei jossai vaiheessa herätä uutuudenviehätystä.

Toisaalta koululaisille ilmainen kouluruoka on kuitenkin kirjaimellisesti harvinaista herkkua, ainakin jos globaalilla tasolla ajatellaan. Itsekin joskus sorruin vähättelemään ettei ilmaisella ruualla niin väliä ole. Välittömästi virheellinen käsitykseni korjattiin toteamalla, että kouluruoka maksetaan verorahojen kautta. Tämä tosiasia kieltämättä nosti arvostusta kouluruokaan.

Mikä kouluruuasta tekee ”pahaa”?
Vaikken mikään asiantuntija olekaan, uskon että maalaisjärki riittää nk. laitosruuan muodon ymmärtämiseen. Riittävän monipuolisen ravintosisällön ohella ruuan on oltava sellaista, että sen jakaminen ja ottaminen sujuvat myös useamman sadan syöjän kanssa. Koska aikaa ruuan valmistukseen on rahallisesti taloudellisista resursseista puhumattakaan, rajoittuvat vaihtoehdot. Tämä ei kuitenkaan tee kouluruuasta yksipuolista. Olen suoraan sanottuna hämmentynyt millaista ruokaa niin pienellä rahamäärällä saadaan aikaan.

Kouluruoka ei ole samanlaista kuin hampurilais- tai pizzapaikkojen tarjonta, vaikka satunnaisesti hampurilaisia ja pizzoja ilmeisesti löytyy listalta. Kouluruoka on pidemmän päälle tavallista, hyvin kotiruokamaista ruokaa. Tarkoitukseni ei ole yleistää, mutta pikaruoka lienee suorittua lasten ja nuorten (ja aikuisten) keskuudessa. Ei siinä mitään pahaa ole, ei ainakaan jos kulutus ei ole päivittäistä. Mutta yleisemmässä kulutuksessa makuaisti tottuu runsaaseen suolan ja sokerin määrään. Ei siis ihme jos kouluruoka tuntuu mauttomalta. Tässä kohden voi kysyä, onko vika suoranaisesti kouluruuassa? Toisaalta olisi huono vaihtoehto myös maustaa ruuat liian voimakkaasti. Ja onhan ruokaloissa mausteita..


Kuvahaun tulos haulle homer simpson school cafeteria


Luulen että pidemmän päälle kouluruoka on ”pahaa”, sillä suurimmaksi osaksi se on juuri sellaista ruokaa, mitä lasten ja nuorten olisi hyvä syödä. Toisin sanoen: perusterveellistä. Jostain syystä jo pienestä pitäen osalle kehittyy tarve kapinoida ihanteellisia vaihtoehtoja vastaan. Näihin kuuluu mm. terveellinen ruoka. Ns. epäterveellinen ruoka sen sijaan on pahe, jota suosimalla kapinointi onnistuu. Tämä on siis vain oletus, voin olla väärässäkin. 

Mikä kouluruuan tarkoitus on?
Kouluruuan tarkoitus on yksinkertainen: täyttää merkittävä osa päivän energiatarpeesta. Mikäli tavoite jää saavuttamatta esimerkiksi ylipienten aterioiden seurauksena, keho ja erityisesti aivot jäävät vaille tarvittavaa ravintoa. Kouluruuan tarkoitus siis tuskin on täyttää oppilaiden tarve gourmet -ruokaan (tai pikaruokaan), vaan antaa keholle sen vaatimaa energiaa. Tietenkin yksi vaihtoehto on korvata kouluruoka välipaloilla ja pikaruualla (tai molemmilla). Energiamäärä tulee todennäköisesti täyteen ja usein ylikin. Ravintoaineet sen sijaan jäävät heikommalle tasolle.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson cafeteria


Suomalainen kouluruoka on mennyt huimasti eteenpäin velli-ja keittovaiheesta. Jostain syystä tämä unohtuu kouluruokaa haukkuessa. Päivinä joina tarjotaan keittoa tai puuroa, ohessa oli jo minun aikanani jotain näkkäriä ”hienompaa” leipää, kuten sämpylää. Niin no, olivathan joskus hieman kuivia päältä, mutta ei asia ketään haitannut. Vatsa tuli täyteen ja sämpylä keiton kanssa oli piristävää vaihtelua. Mutta jos aivan rehellinen olen, lauantaimakkaran taisin jättää väliin.. myönnetään!

Kouluruuan ei siis kuulukaan olla mitään ”fiiniä” ravintolaruokaa tai vaihtoehtoisesti pikaruokaa, vaan ihan tavallista perusterveellistä perusruokaa. Kas siinä perusteellinen toteamus.

Miksi ruokaa on otettava liikaa?
Kasvava ruokahävikki kieltämättä raivostuttaa ainakin minua! Välillä Unicaféssakin kummastelen, miten moni opiskelija heittää ruokaa roskikseen. No, toki ruokaa halutaan ottaa riittävästi kun siitä kerran maksaa, mutta onko aikuiselle ihmiselle oikeasti niin vaikeaa arvioida annoksensa koko sellaiseksi, ettei ruokaa tarvitsisi heittää pois? Ilmeisesti kyllä. Itse edustan taas toista ääripäätä, jonka pitää noukkia jokainen riisinjyvä lautaselta.

Peruskoululaisten kohdalla ymmärrän toki sen, että esimerkiksi pienet, ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat saattavat vasta totuttautua makuihin, ja toisaalta myös ruokien määriin. Arviointikyky kuitenkin kehittyy, ja aina voi noudattaa neuvoa: ”Ota ensin vähän jos et ole varma.” Koskakohan myös moni aikuinen sisäistää tämän ohjeen? Toki erehdyksiä sattuu itse kullekin. Myönnän itsekin heittäneeni ruokaa roskikseen kerran. Tosin ottaen huomioo miten monta vuotta olen syönyt koulun ruokalassa ja myöhemmin opiskelijoiden ruokaloissa, on poisheitetyn ruuan osuus aika vähäinen. Kyseessä oli itse asiassa ns. herkkuruuan paljastuminen joksikin muuksi. Keittäjältä tuli sen verran tuikea katse, että katsoin parhaaksi jättää tuon viimeiseksi kerraksi. Mutta jos samoille henkilöille alkaa sattua ”erehdyksiä” päivästä toiseen, herää kysymys onko kyse erehdyksestä.


Kuvahaun tulos haulle too much food


Jätän siis suosiolla ”nykyajan nuoriso ei osaa arvostaa ruokaa” -toteamukset väliin, sillä joukkoon mahtuu iso liuta aikuisiakin. Toisaalta sopivan määrän arvioimisen sekä maistamisen ennen suuremman annoksen ottamista oppii lapsena, voisi olla edes pieni mahdollisuus pitää taitoa yllä myös aikuisena. Olen itse varmaan raivostuttavan tarkka hukkaruuan välttämisen suhteen, mutta jos kolme neljännestä lautasen sisällöstä siirtyy roskakoriin useampaan kertaan viikon aikana, on hävikki jo suurempi.


Pohdintaa..
Jo minun lapsuuteni koululaisvitseissä kouluruoka oli suosikkiaihe opettajien, rehtorien ja terveydenhoitajien ohella. Ja osalle tirskahtaa vieläkin kun hyvällä muistelee. Tämä huumori on osa peruskouluvuosia, ja oppilaat saakoon sitä heittää kunhan pysyvät hyvän käytöksen puolella. Kaksinaismoralismia tai ei, mielestäni ala-asteikäinen voi hyvin vitsailla myös kouluruuasta. On kuitenkin tärkeää, että vitsien ohella oppilaat ymmärtäisivät ettei kouluruoka ole itsestäänselvyys. Tottakai päivästä toiseen toistuva rutiini maistuu ajoittain puulta, kirjaimellisesti. Onhan mahdollisuus koulunkäyntiinkin suuri etuoikeus, mutta eiköhän itse kukin meistä ole joskus sen unohtanut. Ja ehkä useamminkin.


Kuvahaun tulos haulle kouluruoka kalapuikot


Myönnän että minun helppo kritisoida, sillä kouluruoka maistui kohtuullisesti. Mitään makuhermoja helliviä eivät kaikki kokemukset olleet, mutta ruoka oli syötävää mikä riitti. No, paria poikkeusta laskematta. Muistelen lämmöllä mm. kalapuikkoja, lihapullia (kun söin lihaa), pinaattikastiketta, puuroja (ruismarjapuuro!!!!!) ja tietenkin pinaattilettuja! Aikuisena en pahemmin pinaattilettuja edes syö, sillä koulussa ne maistuivat enemmän.


Kuvahaun tulos haulle pinaattiletut


Koska kouluruoka liittyy kouluun, siihen liittyy omat asenteensa. Kouluruuassa ei välttämättä ole mauillisesti mitään vikaa, mutta se on kouluruokaa. Kuulostan ehkä masentavalta, mutta en usko nykyisen sukupolvien ymmärtävän kouluruuan merkitystä, tai ruuan ylipäänsä. Satunnaisissa mielipidekirjoituksissa on ehdotettu kouluruuan muuttamista maksulliseksi (mitä se periaatteessa onkin). Jossain määrin olen jopa samaa mieltä, mutta sitten taas en. Pidän koululaisille maksutonta kouluruokaa todella hienona asiana, mutta arvostus olisi saatava nousuun myös koululaisten keskuudessa. Ja aikuisten.. No, ehkä sekin päivä koittaa vielä.