lauantai 27. huhtikuuta 2019

Irti syömishäiriöstä: Näin ravitsemustottumukset vääristyivät


Syömishäiriön viheliäisiin puoliin kuuluu se, etteivät oireet ja sairauden aikana opitut käyttäytymismallit lopu kuin seinään. Omalla kohdallani vaikeuksia aiheutti (monen muun haasteen ohella) ruokailutottumusten oikaiseminen. Anoreksialle ominaista on energiamäärien pienentäminen niin paljon kuin mahdollista. Kun tätä toimintaa jatkuu riittävän pitkään, ns. normaalien ruokamäärien hahmottaminen voi olla vaikeaa. Itselläni omaksumiseen on mennyt pari vuotta, ja projekti jatkuu.

1000 kcal = normaali
Miten tällainen on mahdollista? Johan järkikin sanoo, että tuolla 1000 kcal aikuisella ihmisellä riitä edes vuodepotilaan ravinnoksi. Teoreettisella tasolla tämä tieto varmaan on syömishäiriöisen mielessä, mutta käytäntö on toinen. Ai miksi? Omalla kohdallani homma eteni loogisesti. Energiamäärä laski systemaattisesti ja ilman paluuta aiempiin määriin. 2000 kcal, 1600 kcal, 1200 kcal, 1000 kcal, 800 kcal jne. Nuo lukemat eivät siis olleet tarkoin laskettuja, noilla suurin piirtein mentiin.


Kuvahaun tulos haulle vegetables


Kun noissa matalammissa energiamäärissä viihtyi ensin viikkoja, sitten kuukausia ja lopulta pari kolme vuotta, niistä tuli ”normaaleja”. Kun kroppa veti vielä kunnon säästöliekin päälle, eihän tuollainen suunnilleen 1000 kcal tuntunut yhtään oudolta. Ei nälkäkään kiusannut kun vatsa tottui luvattoman pitkiin ateriaväleihin. Jos tuohon (esim.) 1000 kcal:iin tottuu niin visuaalisella tasolla kuin vatsankin suhteen, ei siinä mitään epänormaalia ollut. Kun syömistottumukset kasvavat kieroon riittävän pitkään, mistäpä ei tulisi normaalia?

Jokainen lisäys tuntui paljolta
En ole laskenut päivittäistä energiamäärää aikoihin, mutta tuskin se alaspäin on mennyt. Jotenkin rentouttavaa vaihtelua syödä.. intuitiivisesti?? Toki minulla on ns. vakiomäärät- ja ruuat, mutta jos esimerkiksi lounaan yhteydessä pohdin syödäkö vielä yksi juustoleipä toisen kaveriksi, minähän olen syönyt. Montako kilokaloria tästä tulee lisäystä? 200-300 kcal kenties mukaan laskien levitteet ja juustot? No, samapa tuo...


Kuvahaun tulos haulle kcal


...vaan eipä ollut ennen. Jokainen lisäys tai vähennys laskettiin yksittäisten kaloreiden tasolla. Jos lisäystä tuli esim. 20 kcal, se oli järkyttävä määrä! Nykyään viittaan kintaalla tuollaisille, paljon suuremmillekin määrille. Erityisesti ”dieetin” alkuvaiheessa esimerkiksi yhden 2 dl rasvattoman jogurttiannoksen lisäys tuntui todella paljolta rahkasta puhumattakaan. Pieni selvennys: Tuo ”dieetti” tarkoittaa siis energiamäärän lisäämistä pikku hiljaa. Tähän mennessä olen nostanut sitä vajaasta 1400 kcal:sta yli 2000 kcal:iin.

Tyhjän” ruuan tunnistaminen vaikeaa
Käytän ruuassa paljon kasviksia. Hyvä juttu on sen puolen kilon täyttyminen, mutta energiamäärää kasvikset laskevat. Tällöin kyseistä ruokaa pitäisi syödä reippaasti enemmän. Erittäin pitkään minulla oli tapana täyttää vatsaani matalaenergisellä ”tyhjällä ruualla”: kurkulla, porkkanalla, lantulla, ligh-juomilla yms.


Kuvahaun tulos haulle cola zero


Erityisesti välipalojen kanssa olen saanut käydä aikamoista kertausharjoitusta. Energiamäärän kannalta hyviä välipaloja ovat riisipiirakat, proteiinivälipalat, jogurtit, rahkat, mysli yms. Nämä taas eivät ihan riitä: light -juomat, kurkku, tomaatti, Läkerol -pastillit yms. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta eipä ollut. Pidin myös 1 dl kaurahiutaleita valmistettua puuroa kunnon ateriana, samoin porkkanaraasteella täydennettyä vauvanruokaa. Ai niin, keitetyt kasvikset eivät riitä ateriaksi. Juu, näille saa nauraa jos siltä tuntuu. -Mutta eipä näiden asioiden sisäistäminen ollut helppoa!

Pohdintaa
Anoreksia on sen sortin sairaus, että oireilu altistaa todella vääristyneille käsityksille ruuasta. Usein huomio kiinnittyy ensisijaisesti vääristyneeseen ruumiinkuvaan, mutta itse kääntäisin huomion ”spottivalon” myös ravitsemustottumuksiin. Mitä kauemmin oireilu jatkuu, sitä sitkeämmin pää ja kroppa omaksuvat virheelliset tavat. Mitä en maininnut näistä kieroutumista, on kompensointi. Jos luvassa on ns. pakollista syömistä (esim. juhlat), hommaa kompensoidaan vähentämällä energiamääriä vielä enemmän. Usein kompensointi jatkuu juhlan tms. tapahtuman jälkeen.


Kuvahaun tulos haulle voileipäkakku (Kuva Valion sivuilta)


Kumpi sitten oikenee ensin: ruumiinkuva vai ravitsemuskäsitykset? Se lienee yksilökohtaista. Itse pitäisin tärkeänä huomioida ravitsemuskäsitysten oikaisemisen erityisesti pidempään sairastaneilla. Vaikka kroppa voi ”koollisesti” näyttää terveeltä, pitkäkestoinen säästöliekki on tuskin kenenkään keholle terveellinen tila. Tällöin erityisesti sellaisten ”1000 kcal päivässä riittää minulle” -ajatusten korjaaminen olisi varsin tärkeää. Lieneekö muuten ajatuksen ”minulle riittävät neljän tunnin yöunet” sukulaisia?

Yhteenvetona voisi siis todeta, että syömishäiriöinen ei oikeasti välttämättä näe elämäntavoissaan mitään väärää. Vaikka jokainen varmasti tietää mikä asioiden oikea laita olisi, pitkään jatkunut hieman epäterve elämäntapa opettaa huonoille tavoille. Osa puhuu vääristyneistä käsityksistä, itse taas pidän käsitettä ”huono tapa” osuvampana. Huono tapa kehittyy vähitellen ja siitä on vaikea päästä eroon. Toisaalta vääristyneet käsitykset varmaankin ohjaavat huonon tavan toistamista. Onneksi huonoista tavoista pääsee eroon. Usein muutokset vain vaativat paljon työtä.



Kuvahaun tulos haulle strong

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Näillä keinoilla nostin arvosanojani


Vaikka opintojen parina viimeisenä vuotena arvosanani alkoivat nousta, en koskaan ole oppinut vain kirjaa vilkaisemalla. Edelleenkin ajatus pääaineestani eli Suomen Skandinavian kirkkohistoriasta tuntuu absurdilta. Sitten ”sotahistorian” eli länsimaiden historia 1. ja 2. maailmansodan ajalta ovat olleen heikko kohtani. Vaikka miten pänttäsin, numerot olivat hävettävän huonoja.

Totta puhuen en tänäkään päivänä osaisi ilman materiaalia selostaa kyseisen ajan tapahtumista. Jos taas saan pienen määrän tukimateriaalia, kykenen selostamaan yllättävän pitkät tarinat Suomen historiasta 1800-1900 -luvun taitteesta. Mistä tämä johtuu? No, kandityöni ja graduni aiheet sattuivat sijoittumaan tuolle aikakaudelle. Olen myös tykästynyt tuohon aikakauteen romaanien kautta. Tästä kiitos Enni Mustoselle.

Valitettavasti gradusta tai Enni Mustosesta ei ollut paljon apua erityisesti Pohjoismaiden ja Itämeren alueen historiassa varhaiskeskiajalta nykypäivään. Silti sain kohtuullisia arvosanoja, joskus jopa kiitettäviä. Miten minunlaiseni historiaa hahmottamaton pahviaivo onnistui moisessa? -Ei, lunttaamista asiaan ei liittynyt.

Syventyminen
Ties miten monta vuotta harjoitin ”teholukemista”. Tehokkuus koski lähinnä sivujen määrää, ei niinkään niiden sisällön omaksumista. Yksi (monen muun lisäksi) suuri virhe oli liian pitkään jatkunut ulkoa opettelu. Olin todellakin aikuinen kunnes viimeinkin opin luopumaan tuosta tavasta.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson thinking


Vähitellen opin lukemaan sivumäärää katsomatta ja kiinnittäen enemmän huomiota sivujen sisältöön. Sellainen teholukeminen taisi kehittyä yläasteen ja lukion aikana. En ollut mikään kympin oppilas, mutta sain vähintään kohtuullisia numeroita juuri tuolla ulkoluvulla. Tajusinko koskaan lukemaani? -No en. Ja materiaalin käytyä liian laajaksi muistini ei yksinkertaisesti riittänyt. Tästä syystä pärjäsin todella huonosti nk. sotahistoriassa. Hassua kyllä, olen siitä kiinnostunut vaikka unohtelenkin jatkuvasti siitä monia yksityiskohtia. Onneksi historia ei koskaan tule valmiiksi..

Yliopistossa lukutaitoni historian suhteen kehittyi erityisesti sellaisilla luennoilla, joissa opiskelijat kommentoivat aktiivisesti. Itsekin lopulta rohkaistuin, ja tällainen koko joukon dialogi auttoi hahmottamaan luentojen sisältöä. Vähitellen opin siirtämään tätä dialogia myös lukemiseen.

Muut lähteet käyttöön
Joskus tenttikirjan sisällöstä ei vaan saa mitään tolkkua. Vaikka lähes kaikki kirjat olivat edes jollain tavalla mielenkiintoisia, mitätön riviväli ja kappalejakojen säästäminen vaikeuttivat lukemista. Toinen mukava ilmiö oli huonosti suomennettu teos. Muistan hyvin yhden tenttikirjan, jossa suomennos ei vastannut suomen kielen ilmaisua, vaan oli suoraan käännetty englanninkielisestä tekstistä. Mikä siinä oli ongelmana? -No, englanninkieliselle tekstille ominaisia ovat loppumattomat lauseet joista punaista lankaa saa etsiä pitkään. Tällaista suomennosta lukiessani taisin pukahtaa useasti ääneen: ”Mitä himskattia tämä kaveri yrittää kertoa??!!”.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson reading


Kun kirjat osoittautuivat vaikeaselkoisiksi, Wikipedian sisältö lähteineen oli suuri pelastus, samoin kirjaston tarjonta. Yksi tenttikirjani oli englanninkielinen ja käsitteli vielä Itämeren alueen historiaa, eli kaksi akilleen kantapäätä samalla kertaa. Wikipedian ohella menin kirjastoon selailemaan muita vastaavaa historiaa käsitteleviä teoksia. Vaikka lukuprojektiin liittyi kyyneleitä ja kiukuttelua, tentin arvosanaksi tuli 4.

Ymmärsinkö tämän?”
Liittyen tuohon dialogiin, tämä kysymys on hyvä este ulkoluvulle. Myönnän että minulla oli taipumus lukea ”aivottomasti”. Tulihan sitä luettua useampi aukeama, mutta mitään ei jäänyt mieleen. Tästä syystä pakotin itseni pysähtymään ennen seuraavalle aukeamalle siirtymistä pohtimaan luetun aukeaman sisältöä. Jos mitään ei jäänyt mieleen, sitten vaan uudestaan. Tuo kysymys taisi toimia niin ikään pistokokeena. 


Kuvahaun tulos haulle homer simpson thinking



Äkkiseltään tästä voisi ajatella, että lukemiseen menee kolme kertaa enemmän aikaa, mutta materiaalien määrä ei todellakaan vähene. Jos oman kokemukseni otan esimerkiksi, vähitellen keskittymiskyky kehittyi ja sivujen sisällön tarkastelu kehittyi. Toki jossain vaiheessa ajatukset alkoivat harhailla, mutta siinä vaiheessa olikin tauon paikka.

Mitä tämä tapahtuma merkitsi?”
Kun sisältö selviää, sen soveltaminen auttaa sisäistämisessä ja luonnollisesti myös muistamisessa. Esimerkiksi Itämeren historiassa toisen maailmansodan jälkeen pohdin konkreettisesti elämää kolhooseissa. Vaikka aihe vakava olikin, kieltämättä se jäi mieleen. Toivottavasti kukaan ei tulkitse tätä esimerkkiä propagandaksi..

Opettajia, professoreja ym. on erilaisia. Itse olen ikuisesti kiitollinen parillekin kirkkohistorian opettajalle (tämä sana on juurtunut mieleeni). Molemmilla oli tapana rakentaa luennon aikana keskusteluja kysymyksellä ”mitä luulette että tapahtui..”. Tämä ja samankaltaiset kysymykset pakottivat opiskelijat pohtimaan opeteltavan asian vaikutuksia ihmisiin, yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson thinking


Yhteenvetoa
Vaikka ulkoluku on mielestäni hyvää ”treeniä” aivoille, aivan kaikkeen se ei riitä. On myös ymmärrettävä. Varmaan yksi jos toinen kummastelee miksi latelen tällaisia itsestäänselvyyksiä. Noloa tai ei, minulle ne eivät olleet itsestäänselvyyksiä ennen aikuisikää. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Millaisia kokemuksia teillä on opiskelutekniikan kehittymisestä?