Syömishäiriön
viheliäisiin puoliin kuuluu se, etteivät oireet ja sairauden aikana
opitut käyttäytymismallit lopu kuin seinään. Omalla kohdallani
vaikeuksia aiheutti (monen muun haasteen ohella) ruokailutottumusten
oikaiseminen. Anoreksialle ominaista on energiamäärien
pienentäminen niin paljon kuin mahdollista. Kun tätä toimintaa
jatkuu riittävän pitkään, ns. normaalien ruokamäärien
hahmottaminen voi olla vaikeaa. Itselläni omaksumiseen on mennyt
pari vuotta, ja projekti jatkuu.
1000
kcal = normaali
Miten
tällainen on mahdollista? Johan järkikin sanoo, että tuolla 1000
kcal aikuisella ihmisellä riitä edes vuodepotilaan ravinnoksi.
Teoreettisella tasolla tämä tieto varmaan on syömishäiriöisen
mielessä, mutta käytäntö on toinen. Ai miksi? Omalla kohdallani
homma eteni loogisesti. Energiamäärä laski systemaattisesti ja
ilman paluuta aiempiin määriin. 2000 kcal, 1600 kcal, 1200 kcal,
1000 kcal, 800 kcal jne. Nuo lukemat eivät siis olleet tarkoin
laskettuja, noilla suurin piirtein mentiin.
Kun
noissa matalammissa energiamäärissä viihtyi ensin viikkoja, sitten
kuukausia ja lopulta pari kolme vuotta, niistä tuli ”normaaleja”.
Kun kroppa veti vielä kunnon säästöliekin päälle, eihän
tuollainen suunnilleen 1000 kcal tuntunut yhtään oudolta. Ei
nälkäkään kiusannut kun vatsa tottui luvattoman pitkiin
ateriaväleihin. Jos tuohon (esim.) 1000 kcal:iin tottuu niin
visuaalisella tasolla kuin vatsankin suhteen, ei siinä mitään
epänormaalia ollut. Kun syömistottumukset kasvavat kieroon
riittävän pitkään, mistäpä ei tulisi normaalia?
Jokainen
lisäys tuntui paljolta
En
ole laskenut päivittäistä energiamäärää aikoihin, mutta tuskin
se alaspäin on mennyt. Jotenkin rentouttavaa vaihtelua syödä..
intuitiivisesti?? Toki minulla on ns. vakiomäärät- ja ruuat, mutta
jos esimerkiksi lounaan yhteydessä pohdin syödäkö vielä yksi
juustoleipä toisen kaveriksi, minähän olen syönyt. Montako
kilokaloria tästä tulee lisäystä? 200-300 kcal kenties mukaan
laskien levitteet ja juustot? No, samapa tuo...
...vaan
eipä ollut ennen. Jokainen lisäys tai vähennys laskettiin
yksittäisten kaloreiden tasolla. Jos lisäystä tuli esim. 20 kcal,
se oli järkyttävä määrä! Nykyään viittaan kintaalla
tuollaisille, paljon suuremmillekin määrille. Erityisesti ”dieetin”
alkuvaiheessa esimerkiksi yhden 2 dl rasvattoman jogurttiannoksen
lisäys tuntui todella paljolta rahkasta puhumattakaan. Pieni
selvennys: Tuo ”dieetti” tarkoittaa siis energiamäärän
lisäämistä pikku hiljaa. Tähän mennessä olen nostanut sitä
vajaasta 1400 kcal:sta yli 2000 kcal:iin.
”Tyhjän”
ruuan tunnistaminen vaikeaa
Käytän
ruuassa paljon kasviksia. Hyvä juttu on sen puolen kilon
täyttyminen, mutta energiamäärää kasvikset laskevat. Tällöin
kyseistä ruokaa pitäisi syödä reippaasti enemmän. Erittäin
pitkään minulla oli tapana täyttää vatsaani matalaenergisellä
”tyhjällä ruualla”: kurkulla, porkkanalla, lantulla,
ligh-juomilla yms.
Erityisesti
välipalojen kanssa olen saanut käydä aikamoista
kertausharjoitusta. Energiamäärän kannalta hyviä välipaloja ovat
riisipiirakat, proteiinivälipalat, jogurtit, rahkat, mysli yms. Nämä
taas eivät ihan riitä: light -juomat, kurkku, tomaatti, Läkerol
-pastillit yms. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta eipä
ollut. Pidin myös 1 dl kaurahiutaleita valmistettua puuroa kunnon
ateriana, samoin porkkanaraasteella täydennettyä vauvanruokaa. Ai
niin, keitetyt kasvikset eivät riitä ateriaksi. Juu, näille saa
nauraa jos siltä tuntuu. -Mutta eipä näiden asioiden sisäistäminen
ollut helppoa!
Pohdintaa
Anoreksia
on sen sortin sairaus, että oireilu altistaa todella vääristyneille
käsityksille ruuasta. Usein huomio kiinnittyy ensisijaisesti
vääristyneeseen ruumiinkuvaan, mutta itse kääntäisin huomion
”spottivalon” myös ravitsemustottumuksiin. Mitä kauemmin
oireilu jatkuu, sitä sitkeämmin pää ja kroppa omaksuvat
virheelliset tavat. Mitä en maininnut näistä kieroutumista, on
kompensointi. Jos luvassa on ns. pakollista syömistä (esim.
juhlat), hommaa kompensoidaan vähentämällä energiamääriä vielä
enemmän. Usein kompensointi jatkuu juhlan tms. tapahtuman jälkeen.
(Kuva Valion sivuilta)
Kumpi
sitten oikenee ensin: ruumiinkuva vai ravitsemuskäsitykset? Se
lienee yksilökohtaista. Itse pitäisin tärkeänä huomioida
ravitsemuskäsitysten oikaisemisen erityisesti pidempään
sairastaneilla. Vaikka kroppa voi ”koollisesti” näyttää
terveeltä, pitkäkestoinen säästöliekki on tuskin kenenkään
keholle terveellinen tila. Tällöin erityisesti sellaisten ”1000
kcal päivässä riittää minulle” -ajatusten korjaaminen olisi
varsin tärkeää. Lieneekö muuten ajatuksen ”minulle riittävät
neljän tunnin yöunet” sukulaisia?
Yhteenvetona
voisi siis todeta, että syömishäiriöinen ei oikeasti välttämättä
näe elämäntavoissaan mitään väärää. Vaikka jokainen varmasti
tietää mikä asioiden oikea laita olisi, pitkään jatkunut hieman
epäterve elämäntapa opettaa huonoille tavoille. Osa puhuu
vääristyneistä käsityksistä, itse taas pidän käsitettä ”huono
tapa” osuvampana. Huono tapa kehittyy vähitellen ja siitä on
vaikea päästä eroon. Toisaalta vääristyneet käsitykset
varmaankin ohjaavat huonon tavan toistamista. Onneksi huonoista
tavoista pääsee eroon. Usein muutokset vain vaativat paljon työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti